Millaiset asumismenot opiskelijoille tulisi hyväksyä?

Viime valtuuston kokukseen tein aloitteen: OPISKELIJOIDEN TOIMEENTULOTUKIOHJEIDEN MUUTTAMINEN

Opiskelijan pitäisi ihan oikeesti tulla toimeen opintotuella, opintolainalla ja asumistuella. Tähän asti kaikki kohdallaan. Näin pitäisi/-ää olla. Mutta ei ole.

Ihminen saa valita asuinpaikkansa, ja - muotonsa. Tämä varmaan koskee kaikkia tasapuolisesti. Statuksesta riipumatta? Mutta ei koske.

Työtön asuu, siellä missä asuu. Eläkeläinen työllään maksamassaan asunnossa. Vuokralainen vuokra-asunnossa. Omistaja omistusasunnossa. Asumisoikeusasunnossa asuvat asuvat maksamassaan kohteessa.

Entäs, jos haet toimeentulotukea opiskelijan statuksella. Muuttuuko asemasi niin, että et itse voikkaan arvioida, mikä olisi sopiva asumismuoto, vaan sinulle arvioidaan sopivaksi opiskelja-asunto tai asuntola, ja se sinulle hyväksytään " hyväksyttäviksi asumismenoiksi". Muu ei!

Jos ei kelpaa, niin tämä kuiteski vain  otetaan huomioon. Minusta väärin.

OPISKELIJOIDEN TOIMEENTULOTUKIOHJEIDEN MUUTTAMINEN

ALOITE:

Rovaniemen kaupunki muuttaa opiskelijoiden kesäajan toimeentulotukiohjeitaan siten, että hyväksyttäviksi asumismenoiksi opiskelijoidenkin kohdalla määritellään sama euromäärä, kuin muilla samankokoisilla ja vastaavilla perhekunnilla on.

PERUSTELUT:

Rovaniemellä nykyisissä toimeentulotukiohjeissa opiskelijan kohdalla kohtuulliseksi ja hyväksyttäväksi katsottavat asumismenot ovat 252,00 €/kk/opiskelija. Muiden osalta, esim.  yksinasuvalla työttömällä hyväksyttäviksi katsot-tavat asumismenot ovat 450,00 €/kk. (RoiKP: Toimeentulotukiohjeet s.12).

Muissa kaupungeissa esim. (Oulu, Kemi ja Tornio) vastaavaa pelkästään opiskelijoihin kohdistuvaa euromääräistä vuokrakattoa ei ole.

Oulussa esim opiskelijoiden kesäajan toimeentulotukiohjeissa sanotaan: ”Toimeentulotuki määräytyy ruokakuntakohtaisesti toimeentulotukeen oikeuttavien menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotuksen perusteella” (ns. toimeentulotukilaskelma).

Rovaniemen käytännön lainmukaisuudesta on tehty kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle marraskuussa 2011.

Nykyisellä kaupungin vuokratasolla, ja hyväksyttävien asumismenojen rajoituksella (252,00 €) rovaniemeläisopiskelijoiden asunnon valinta ja saanti rajoittuu tuntuvasti.

Valtuuston kokouksessa 19.12.2011

Rovaniemen Vasemmiston piiristä tehty aloite, jonka allekirjoitti valtuutettuja myös muista puolueista.

Hesarin vaalikoneongelma

Hesari pystytti vaalikoneen pressavaaleja verten. Kansalaisilla on tietysti oikeus tietää, miten tyrkyllä olevat ehdokkaat suhtautuvat niihin asioihin, joita äänestäjä pitää tärkeänä, ja joita he pressaltaan odottavat. Tällaisesta yksikään arvostettu mediatalo ei voi olla pois. Hesari oli ensimmäinen. Muiden vastaavia "hirmuhärveleitä" vasta kasataan. Ottakoon opiksi Hesarin härvelistä, etteivät ajaudu selittelyn tielle.

Sopivaa ehdokasta on käynyt tutkailemassa yli 70.000 kansalaista. Oman äänestyskäyttäytymisensä on ilmaissut 27.700 äänestäjää. Tähän asti kaikki hyvin. Nyt tämä hirmuhärveli kuitenkin tuottaa sellaisia tuloksia, joita lehti joutuu selittelemään. Miksi näin? 

Lehti on tuloksista ihmeissään, ja yrittää löytää syitä "oudolle tulokselle". Nämä kylläkin vajoavat jo selittelyn asteelle: 

• käyttäjäksi on vain valikoitunut paljon sellaisia ihmisiä, joiden mielipiteet vastaavat hyvin Arhinmäen kantoja.
• Arhinmäki ehti ensimmäisenä ehdokkaana jakamaan sosiaalisessa mediassa vaalikoneen linkkiä tukijoukoilleen.
• Arhinmäki on taitavasti optimoinut vastauksiaan ja niiden painotuksia (esim. NATO). Olettaen tietenkin, että valtaosa käyttäjistä on vastannut samalla lailla.
• Arhinmäen kanta eroaa muiden ehdokkaiden vastauksista myös siinä, pitääkö presidentin toivottaa uudenvuoden puheessaan "Jumalan siunausta".
• vaalikoneen käyttäjissä vasemmiston ja vihreiden kannattajat ovat selvästi yliedustettuja todelliseen määrään nähden.
•  40 prosenttia vaalikoneen taustatietokyselyyn vastanneista ilmoittaa äänestäneensä viime kevään eduskuntavaaleissa vasemmistoliiton tai vihreiden ehdokasta. 
• Toinen huomionarvoinen seikka on se, että vastaajista noin puolet on alle 30-vuotiaita.

Voisiko tuo härvelin käytön valikoituminen johtua siitä, että ihmiset todella ovat sitä mieltä, mitä ajattelevat? Huolimatta siitä, mitä itse Arhis ajattelee. 

Jos vaalikoneen linkki on ensimmäisenä jaettu, niin myös pajatso on varmaan myös äkkiä tyhjennetty. Vasureilla lienee noin 10.000 jäsentä. Miksi "outo tulos" ei sula samaa tahtia?

NATO- vastauksen taitavan optimoinnin osalta on kysyttävä - Miksi sama ei päde Väyrysen kohdalla?

"Jumalan siunauksen" toivottaminen on varmaan sinetti sille, että pakotettu "muuten vain ehdokas" lunastaa kiistämättömän oikeutuksensa olla tyrkyllä. 

Jos yliedustusväite pitäisi paikkansa, täytyisi Haaviston ja Lipposen %-lukujen olla toisenlaisia, jopa vahvempia, kuin Arhinmäen.

Puolet vaalikoneen käyttäjistä on alle 30-vuotiaita. Täytyykö tämä ymmärtää nyt siten, että Arhiksen sanoma koskettaa juuri tuota ikäluokkaa? Silloinhan Vasurien puheenjohtaja nostaa keskusteluun tulevaisuusasioita, eikä muistele auringonlaskun loistetta.

Onko Hesarilla jäänyt nyt huomioimatta "ajan riento" ja "maailma muuttuu Eskoseni"? Olisiko syytä huomioida myös se, että vain annetut keskustelufoorumit ja "viralliset" vaalipaneelit eivät ole ainoita oikeita foorumeita käydä keskustelua. Julistaahan niissä voi, mutta se ei taida enään yksin riittää.

Kahden Paavon loukku

Vasemmistoliitto on hankala puolue. Ehdokkaan valintaprosessi näytti venyvän ylipitkäksi. Eivätkö ne osaa päättää? Poteeko puolue verenvähyyttä? Jahkailijat eivät osaneet arvioida, olisiko naisehdokkaalla vai kulttuuriehdokkaalla sijaa varsinaisessa ehdokasrivistössä. Tältä se sivusta katsottuna näytti.

Pakotetaan Paavo (se kolmas), koska muita ei ole, paitsi se Popedan Paavo. Keksitään valintaperustelut sitten myöhemmin. Mediakin on viisaudessaan, ja varmemmaksi vakuudeksi julistanut, että Arhinmäki on ehdokkaana velvollisuudesta, pakotettuna, tai sitten "muuten vain".

Jo nimetyistä Keminmaan Paavo olisi ollut lappilaisen vasemmistolaisen näkökulmasta varsin luonteva valinta. Vasemmistoliiton ehdokasvalinta asetti tuon arvion uuteen järjestykseen. Toiselle kierrokselle hänen on nyt yllettävä omillaan.  Samoin vanhojen herrojen nuukahtanut muistelukampanja ("mitä minä sanoin jo silloin") tulee selkeämmin äänestäjien näkyville.

Arhinmäen omaleimainen ja erottuva ehdokasprofiili tuo hyvän tuloksen myös pohjoisesta, kunhan sanomaa ei suunnata vain etelän äänestäjäkunnalle. Arhinmäen esiin nostamat kolme asiakokonaisuutta puhuttelevat myös Lapin äänestäjäkuntaa:

1. Korostetaan YK:n roolia globaalin oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Rauhanturva-asioissa toimitaan YK:n, eikä NATO:n kautta.
2. Puututaan nousevaan rasismiin, vihaan ja hyljeksyntään erilaisia vähemmistöjä kohtaan. 
3. Huolehditaan yhteiskunnan tasa-arvoisuudesta, ja pienituloisempien aseman parantamisesta.

Näitä asioita korostava ehdokas käy myös pohjoisen äänestäjälle, ettei tarvitse turvautua Kekkosen muisteluun.

Aktiivipassi käyttöön Rovaniemellä

VALTUUSTOALOITE:

Rovaniemen kaupunki selvittää vastikkeellisen (10€ /kk) ”aktiivipassin” myöntämistä ja käyttöönottoa pitkään toimeentulotukea (esim. 6 tai 12 kuukautta) saaville täysi-ikäisille rovaniemeläisille.

Aktiivipassi myönnetään hakemuksen perusteella, ja tietyn tulorajan puitteissa. Esim. virallisen köyhyysrajan alittava tulotaso.

Aktiivipassia voisi käyttää liikunta-, kulttuuri- ja muihin vapaa-ajan palveluihin, sekä joukkoliikennepalveluihin.

                     

PERUSTELUT:

                     

Aktiivipassi on suosittu pienituloisten aktivointimuoto monessa Keski-Euroopan maassa. Suomessa aktiivipassi ei ole käytössä vielä yhdessäkään kunnassa.

Tampereella on nyt ensimmäisenä tehty selvitys aktiivipassin käyttöönoton laajuudesta, ja kustannusten kohdentumisesta. Käyttöönotosta päätetään ensi vuonna.

Rovaniemen kaupunkiympäristö on haasteellinen toimintaympäristö pienituloisille. Matala tulotaso ei saisi kuitenkaan olla esteenä osallistumiselle, aktiiviselle sosiaaliselle elämälle ja harrastamiselle.

Aktiivipassin käyttöönotto voi tuoda säästöjä muualla sosiaali- ja terveysmenoissa. Samalla se lisää ihmisten omaehtoista toimintakykyä, ja vähentää syrjäytymisriskiä.

Jaakko Portti

valtuuston kokouksessa 14.11.2011

Linkki:                      http://www.tampere.fi/tampereinfo/viestinta/tiedotteet/2011/634DvvLDA.html

Ongelmallinen Greenpeacen retwiittaus

Olen toiminut Suomen Greenpeacen “verkkovapaaehtoisena” vajaan vuoden. Vapaaehtoisesti olen lahjoittanut yhden Greenpeacen twiitin päivässä. Se ei maksa minulle €uroakaan. Aikaakaan siihen ei mene, koska homma pelaa automaattisesti.

En ole kaikista Greenpeacen retwiittauksista ollut samaa mieltä. Olen kuitenkin antanut asian olla, koska saanhan itsekin hyödyllistä tietoa, ja jos voin sitä jakaa muille – aina parempi.

Tänään kuitenkin peruin automaattivaltuutuksen Greenpeacelta. Miksi?

Twitterini kautta levisi tälläinen twiitti:

Kerro kaupunginvaltuustolle, ettei Helsingin tule osallistua Olkiluoto-hankkeeseen http://t.co/uMLkAu0M #DT @GreenpeaceSuomi

Lukijoiden hämmästely on täysin oikeutettua. Mitäs se Jaska tällaisia twiittaa? Mille kaupunginvaltuustolle Rovaniemeltä päin pitäisi kertoa? Rovaniemen valtuustolleko, että se kertoisi Helsingin valtuustolle, että Helsingin ei pitäisi osallistua Olkiluoto- hankkeeseen?!

Lupaan tästä lähtienkin twiitata Greenpeacesta valikoiden, oman harkintani mukaan. Suomen Greenpeacen kohdallaan on syytä miettiä, millaisia twiittejä tällaisen “automaattisillan” kautta voi ja kannattaa panna jakoon. Tällaisenaan se ei voi toimia. Nyt sitä loppukäyttäjää – eli lukijaa - ei ole ajateltu. Kannattaisiko ajatella!

Tulkitaanko avioerotilanteessa toimeentulotukilakia väärin?

Avioliitossa puolisoilla on toisiinsa nähden kiistämätön elatusvelvollisuus. Avioerohakemuksen jättämisen jälkeen tuo peruslähtökohta on edelleen voimassa. Avioliitto ei ole lain mukaan vielä päättynyt, vaan on vasta harkintavaiheessa (harkinta-aika). Avioerohakemushan voi raueta, ellei sitä uudisteta kuuden kuukauden kuluessa, ja näin avioliitto jatkuu.

Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuuttaan, on toisella puolisolla oikeus kanteen perusteella hakea elatusapua. Myös avioliiton päättymisen jälkeen voi tuo elatusapu tulla kyseeseen hekemuksen perusteella . Oikeuden päätöstä hakemukseen joutuu tietysti odottamaan aikansa. Päätöstä odotellessa on tietysti myös elettävä ja huolehdittava yhteisestä jälkikasvusta - ns. tultava toimeen.

Käytännössä  usein aviopuolisot asuvat jo erillään tuon kuuden kuukauden harkinta-ajan. Yhteistalous on itse asiassa ja todellisuudessa päättynyt. Tuo kuuden kuukauden harkinta-aika voi muodostua toiselle puolisolle "sudenkuopaksi", jos hänellä itsellään ei ole työtuloja. Hän on ollut ns. kotiäiti tai koti-isä. Päivittäiset ruoka-, asumis-, vaatetus yms menot on kuitenkin katettava, ja laskut maksettava.

Toimeentulotukilain 2 pykälän mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.

Kyseinen henkilömme on todellisuudessa toimeentulotuen tarpeessa. Mutta toimeentulotuki tulkitseekin niin, että lain mukaan hän voi saada toimeentuloa "häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla". 

Oleellista tässä tulkinnassa mielestäni ei kuitenkaan ole se, että hekilömme "voisi saada" ja että hänen "tulisi saada" ex-puolisoltaan toimeentuloa. Oleellista on se, että toteutuuko tuo huolenpito konkreettisesti myös käytännössä? 

Tulkitseeko toimeentulotuki tässä lakia väärin? Tulisiko laki tältä osin kirjoittaa tarkemmaksi? Yksinkertaisimmin se kävisi korvaamalla lain kohta "...on tuen tarpeessa eikä voi saada..." tekstillä "...on tuen tarpeessa eikä saa..."

Asfalttiaukiosta Skeitti- ja harrastuspuistoksi

ALOITE:

Rovaniemen kaupunki käynnistää Matkajängäntien monitoimipuiston kehittämisprojektin skeitti- ja harrastuspuistoksi yhdessä Ounarin-nuorten kanssa.

PERUSTELUT:

Rovaniemen kaupungin ylläpitämä Matkajängäntien ja Ounasrinteentien risteyksessä oleva monitoimipuisto ei nykyisellä varustuksella täytä alueen asukkaiden tarpeita.

Kyseinen puisto on nykykunnossaan pelkästään asfaltoitu ankea aukea. Se on usein varsin myös siivottomassa kunnossa. Samoin sitä käytetään tarkoitukseen, joka on omiaan vähentämään ympäristön viihtyisyyttä.

Myös itse tehdyt rakennelmat ja viritykset lisäävät ympäristöön liittyviä vaaratilanteita.

Puiston välittömässä läheisyydessä toimii Ounasrinteen viipalepäiväkoti, leikkipuisto, kaksi päivähoidon yksikköä. Myös Ounasrinteen koulu on puiston tuntumassa. Eri käyttäjien tarpeet voidaan yhdistää kehittämistyössä niin, että Monitoimipuisto todella lisäisi alueen viihtyisyyttä.

Ounasrinteen nuoret ovat olleet ilman omia nuorisotiloja jo yli vuoden. Odotus jatkuu vielä kohtuuttoman kauan.

Jaakko Portti

Valtuuston kokouksessa 10.10.2011

Kielletään Soinilta PLOKI- sanan käyttö

Saanko sanoa? Nyt aion vetää herneet nenääni tästä ylettömästä herkkähipiäisyydestä, jopa vainoharhaisuudesta, joka vaivaa nykypoliitikkoja.

Nyt on sitten eduskunnan puhemiesneuvostokin antanut kielenkäytölle ohjeistuksen. Täysistunnoissa täytyisi välttää sanomasta persu tai kepu. Ne kuulemma ovat loukkaavia ilmaisuja. Onhan siinä kansanedustajilla tekemistä, kun lyhyesti, selvästi ja ymmärrettävästi saisi kantansa ilmaistua, niin että se varmasti osuisi maaliin.

Puhemiesneuvoston ukaasi on ovela. Sillä saatiin oppositio kerralla entistä  hajanaisemmaksi. Kepulaiset ovat niin kovasti tykästyneet kepu-sanaan, jotta jo sanan puuttuminenkin saattaa heidät identiteettikriisin partaalle.

Persujen kanta on tietenkin toinen. Jos persua sanoo persuksi, he kostoksi käyttävät sanoja jutku ja nekru. Samalla he kieltäytyvät läheisemmästä kanssakäymisestä persuttelevia medioita kohtaan.

Kiittämättömyys on maailman palkka! Ilman mediaa monen uuden edustajan paikka olisi muualla, ja palkkakin toisenlainen. Eikö heitä ymmärretä? Vääristelläänkö heidän sanomisiaan? Loukkaannutaanko jo etukäteen, jotta media kohtelisi toivotulla tavalla.

Päteä täytyy ja tehdä ittensä tärkeäksi, sekä merkittäväksi. Nykyedustajat kirjoittavatkin niin viisaasti, etteivät ittekkään ymmärrä, mitä tulivat sanoneeksi. Sitten vielä viisaampien täytyy analysoida, mitä nämä edelliset viisaat itseasiassa tarkoittivatkaan. Ja vielä näitäkin viisaammat sitten laativat sanalistoja kielletyistä sanoista. Ei ihme, että maa on sanoista sekaisin. Nyt tarvitaan sanajärjestystä sallituista kiellettyihin.

Ensimmäisenä kieltäisin Timoa käyttämästä PLOKI-sanaa. Se loukkaa meidän bloggareiden niin himskatin tärkeää valistus- ja kallonkutistustyötä itsessämme ja muissa. Lukijoista en mene vannomaan mitään.

Tässä samalla ilmoitan kavereilleni, jotka ovat piilossa pottukellarissa siellä jossain. Tulukaa pois. Tää ei ole enää kivaa. Ei tule prosessia siitä, että nimittelette minua "Petsamon juutalaiseksi" ja "kolttakommunistiksi".



Väyrysen noste ei yllätä

Paavo Väyrynen on poliitikko, joka ei jätä ketään ns. kylmäksi. Tahtopoliitikko henkeen ja vereen. Kun muut jahkailevat ja pähkäilevät, jopa tuumivat.  Paavo ei pähkäile. Hän tahtoo, tekee avauksia ja linjanvetoja. Usein jopa muistuttaa, että jo silloin ennusti tai esitti "niin tai näin".

Ärsyttäähän se - se muistuttaminen oikeassa olemisesta. Ei kukaan kai voi olla aina oikeassa? Kerran hän myönsi erehtyneensä, mutta vain kerran. Sittemmin todistettiinkin, että hän oli väärässä, eli oikeassa.

Paavon mokat ovat jo legendoja jalasmökistä alkaen. Osa totta, osa urbaanilegendoja. Wikipediasta löytyy tällainen Paavo. Hikipediasta löytyy toisenlainen Paavo. Siksi hän vihastuttaa, ja ihastuttaa.

Paavon nollaaminen ja mollaaminen on kansan-/ medianhuvia. Kuitenkin tiedotustilaisuudet vetävät toimittajia, vaikka muuta toimitettavaa ei olisikaan, kuin uusi esipuhe uuteen painokseen kirjasta. Puhetilaisuudet  pyörivät kolmen tilaisuuden päivätahdilla, ja väkeä riittää. Miksi? Mikä siinä kiinnostaa?

Väitän, että Paavon sanoma, ja itsensä likoon laittaminen. Sen totisesti kunniapuheenjohtaja, moninkertainen ministeri ja kolmea päivää vaille pitkäikäisin kansanedustaja on tehnyt.

Paavon mahdollisuuksia pressavaaleissa on turha väheksyä, edes kepujohdon.

Onko Soinin kanta muuttunut?

Aiemassa kirjoituksessani "Soini väistelee vastuutaan" käsittelin Timon hermostumista ja luottamuksen menettämistä Jussi Halla-ahon "Kreikka"-kirjoituksen johdosta. Puolueen yhtenäisyyden nimissä toverituomio puolitettiin kahteen viikkoon. Tämän myös syylliseksi etukäteen tuomittu totesi reiluksi. Taisi vain kädenpuristus jäädä puuttumaan. Omituiset "Sisäiset sulkeiset" ovat tältä erää ohi.

Vähemmälle huomiolle tapauksessa on jäänyt Soinin toteamus siitä, että "Halla-ahon asema hallintovalio-kunnan puheenjohtajana olisikin nyt koko eduskunnan käsissä". Onko tämä tulkittavissa vain Timon panosten lisäykseksi omissa kurinpitotoimissaan, vai onko kanta muuttunut?

Osmo Soninvaara kommentoi tätä samaa asiaa blogissaan "Jäitä hattuun, Jungner"

"On erittäin tärkeä periaate, että eduskunnassa noudatetaan valiokuntien puheenjohtajuuksissa suhteellisuusperiaatetta. Tästä poikkeaminen olisi iso periaatteellinen asia. Olisi erittäin arveluttavaa viedä tuota paikkaa perussuomalaisilta tai vaatia, että muut puolueet saisivat valita perussuomalaisten edustajan. Valiokunnan puheenjohtajan valinta on perussuomalaisten asia. Heille kuuluu tietysti myös vastuu valinnasta."

Soininvaaran kanssa olen samaa mieltä, että suhteellisuusperiaatetta valiokuntien puheenjohtajuuksissa on hyvä noudattaa. Se ei kuitenkaan voi merkitä sitä, että jyvitetyllä puolueella olisi yksioikeus nimitettävän henkilön suhteen, jota kaikki äänestävät - tahdostaan tai tahtomattomattaan, koska näin on sovittu.

Puolueiden esittämien ehdokkaiden olisi hyvä käydä jonkinlainen kuulemismenettely, jotta valittava henkilö voisi nauttia koko eduskunnan luottamusta. Vain oman puolueen tukeen nojaaminen on aika ohut selkänoja tehtävässä, joka koskee keskeistä roolia koko eduskunnan työssä. Kysymys asettuu siten, että onko puheenjohtaja vai puolueen edustaja jossain koko eduskunnan elimessä, joka tarvitsee vain puolueensa luottamuksen? Vai koko eduskunnan keskeinen toimija, jonka puoluetaustastaan huolimatta tulisi nauttia koko eduskunnan luottamusta?

Nykyinen tilanne on johtanut paradoksiin. Siinä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Soini ajoi tahtonsa läpi erottaa hallintovaliokunnan puheenjohtaja Halla-aho eduskuntaryhmästään. Molemmat koko eduskunnan keskeisijä toimijoita.

Soini väistelee vastuutaan

Timo Soini menetti hermonsa Halla-Ahon Kreikka-kirjoituksen johdosta. Siinä "työväenpuolueen" (ilman sosialismia) kansanedustaja haikailee tankkeja ja junttaa demokratian sijaan sen synnyinmaahan. Ei siten lie ihme, että FB - päivitys nousi uutisotsikoihin myös kohdemaassaan.

Jussin erottaminen perussuomalaisten eduskuntaryhmästä on tuskin pelkästään läpihuutojuttu. Soinin tuomio on jo julistettu, ennenkuin eduskuntaryhmä ehti "kissaa sanoa". Tässä tuomioprosessissa Halla-Aho saa muodollisen oikeusturvansa nimissä pitää puolustuspuheensa, mutta johtajan tahto tulee toteutumaan. Tällainen kysymättä runnominen herättää varmuudella muissa ryhmän jäsenissä närää. Koko ryhmä viettää torstaipäivän Soinin sulkeisten merkeissä - tahtoen tai tahtomattaan - mutta viettää kuitenkin.

Puolueensa itseoikeutettuna ja -valtaisena johtajana Timo voi sulkeisensa omilleen pitää. Samalla kuitenkin ihmettelen sitä, että YLE:n uutisen mukaan päätös Halla-ahon asemasta hallintovaliokunnan puheenjohtajana olisi sen sijaan koko eduskunnan käsissä. Onko Timoa nyt ymmärrettävä  niin, että hänen luottamuksensa Halla-Ahoon on mennyt vain perussuomalaisten eduskuntaryhmän toiminnassa. Mutta hallintovaliokunnan osalta Timo pesee kätensä.  Näinhän ei ollut eduskunnan järjestäytymisen yhteydessä. Tuolloin puolue nimenomaan piti kiinni siitä, että on täysin perussuomalaisten oma asia ketä he esittävät valiokunnan puheenjohtajaksi. Henkilöstä pidettiin kynsin hampain kiinni, vaikka se muissa eduskuntaryhmissä arvostelua herättikin.

Päätös, päydällepano vai palautus uudelleen valmisteluun?

Tekninen lautakunta 30.8.2011, 171 §

Tekninen lautakunta kuuli asiassa kunnossapitomestari Hannu Kumpulaa.

Jaakko Portti esitti seuraavan päätösesityksestä poikkeavan esityksen:

Tekninen lautakunta päättää yhtyä aloitteentekijöiden näkemykseen yksityisteiden kunnostamisesta. Lautakunta päättää laatia uuden yksityisteiden kunnostamista ja avustamista koskevan ohjelman, jossa otetaan huomioon aloitteen mukaiset periaatteet.

Yksityisteiden kunnostus ja korjaus hoidetaan tarvittaessa kaupungin toimesta yksityisteillä, jonka vaikutuspiirissä asutaan vakituisessa asunnossa.

Kaupunki luopuu säännöllisin välein eri alueilla suoritetusta teiden korjauksista.

Avustukset hoidetaan aikaisemman toimintatavan mukaisesti.

Yksityisteiden kunnostus-, korjaus- ja avustusohjelma laaditaan tämän vuoden aikana.

Puheenjohtaja totesi, että Jaakko Portin esitys raukesi kannattamattomana.

Päätös:

Tekninen lautakunta päätti yksimielisesti jättää asian pöydälle.

Omia huomioita:

Tekninen lautakunta ei vahvistanut aiempaa päätöstään yksityisteiden kunnossapitoehdoista. Jos se näin olisi tehnyt, TKL olisi vain merkinnyt aloitteen tiedoksi, ja hyväksynyt esitetyn vastauksen aloitteentekijöille annettavaksi. Tällainen päätös olisi myös mahdollistanut kaupunginhallitukselle arvioida - käyttääkö se otto-oikeuttaan asiassa. Pöydällepanossa tuota ei voi tehdä.

TKL ei myös avannut aiempaa päätöstään, joka olisi johtanut siihen, että pohjaesitys aloitteeseen olisi pantu uudelleen virkamiesvalmisteluun. Se olisi antanut virkamiehille pohjaa valmistella uudelleen yksityisteiden kunnossapidon periaatteet, jossa olisi voitu huomioida tai vähintään arvioida valtuustoaloitteen merkitys kunnossapito-ohjelmalle. Nyt TKL:ssä tätä tarkoittava esitykseni raukesi kannattamattomana.

TKL:n päätös jättää asia pöydälle ei velvoita eikä oikeuta virkamiehiä asian jatkovalmistelussa. "Aikalisän" jälkeen asia vaatii TKL:ltä uuden päätöksen.

.

Teuvon ja Jussin toiminta sekä Soinin toverituomio

Soini osoittaa puolueessaan johtajuutta antamalla julkiset moitteet Hakkaraisen julkisuushölmöilyille, mutta samalla siunaa hiljaisuudella Halla-ahon, Immosen ja Hirvisaaren poliittisen agendan.

Soini puolueineen  moittii Teuvo Hakkaraisen ryyppyreissuja, minareetin rukouskutsuplagiointia ja puolueen imagon tahraamista. Kansanedustajaksi nousseen sahurin moukkamaista käytöstä on puolueen kannalta vaaratonta paheksua. On aika irvokasta, että vain Teuvo on puoluejohdoltaan korvapuustin saanut edustaja. Muiden osalta olisi aihetta ollut jopa kunnon ripitykseen.  Se on kuulemma aliarvostettu ongelmanratkaisukeino.

Esimerkiksi Halla-aho vähättelee ja kiistää olevansa Gates of Wiennan kirjeenvaihtaja ja kääntäjä. Ei ole tosin vaatinut tiedon oikaisemistakaan, ja nimensä poistamista listoilta. Eli tiesi. Ruohonen-Lerner taas ei tiennyt koko verkostosta höykäsen pölähtämää. Mutta tärkein - se Hakkaraisen ryyppyreissu paikallisessa oli kyllä kaikkien tiedossa. Se tuli koko porukalla toverituomioistuimessa käsiteltyä. Nyt Teuvo on ihmeissään - hänkö on ainut korvapuustin saanut, vaikka tekosista se on vähäisin. Epäreilua.

Monella suomalaisvaikuttajalla on ollut "kotiryssänsä" Tehtaankadulla. Arveluttava ja riskipitoinen järjestelmä. Myös ulkoministeri Kanervan tuhman tekstiviestittelyn yhteydessä pohdittiin sen turvallisuusriskiä Suomelle. Samaa pohdintaa olisi nyt käytävä hallintovaliokunnan puheenjohtajan yhteyksistä kansainväliseen äärioikeistolaiseen verkostoon.

Hallitus – tyytymättömyyttä joka suunnalla?!

Hallitus on nimitystä vaille kasassa. Taas kaikki menee niin pieleen ja väärin. Osan mielestä jopa riittämättömästi. Onneksi pieleenmenon suunta on sentään oikea . Tietysti sekin harmittavasti riippuu siitä, mistä suunnasta katsoo.

Politiikan kommentaattorit ovat kommentaattorien ensioikeudella määritelleet ne rajat kuka saisi olla tyytymätön, ja missä rajoissa kansan tuota tyytymättömyyttä olisi suotavaa ilmaista. Omaa arviotahan ei silloin tarvita, kun luotetaan vain näiden viisaiden kulloisinkiin arvioihin. Ne vaihtuvat somasti tilanteiden vaihtuessa.

Kokkareissa ollaan käärmeissän, että Katainen johtaa vasemmistolaista “sosialistinen manifesti”-hallitusta. Persuissa siitä, ettei olla hallituksessa, vaikka pitäisi ja Soini “kaikkensa yritti”. Vasemmistossa taas siitä millaisesta hallituksesta voisimme olla oppositiossa.

Pikaisesti vasemmistoblogeja ja kommentteja selattuna tulee mieleen. Voisimmeko olla edes oppositiossa, kun ei näytä olevan edes yhteistä näkemystä, millaisen hallituksen  oppositiona meidän tulisi olla? Oma myönteinen arvioni pohjautuu Vasemmiston hallitusneuvottelijoiden  raporttien antiin ohjelman plussista ja miinuksista puolueen tavoitteiden suhteen. Luotetaan omiin tekemisiin hallituksessa.

Ainoa, joka näyttää tällä hetkellä olevan yksinäisyydessään tyytyväinen, on A. Stubb. Hänen mukaansa uusi hallitusohjelma on maamme historian Eurooppa-myönteisin, joten Aleksanteri jo syyhyää toimiin Suomen ryvettyneen maineen palauttamiseksi.

Kaikki päin prinkkalaa, ja suuntakin on väärä. “´Mitä minä sanoin”-rutkutus voi alkaa. On palattu normaaliin päiväjärjestykseen.

Miksi hallitus ja valta ei kelpaa?

Aluksi julkisesti tunnustan veikkaukseni menneen täysin pieleen. Kataisen revittyä sixpackin muovikassien palasiksi, veikkasin varmimmaksi hallituspohjaksi kokoomuksen, keskustan ja persujen kolmen keskisuuren hallitusta. Suurin puolue, suurin häviäjä ja suurin voittaja.

Missä mättää ja meni pieleen? Kokoomus ei voi harjoittaa entisenkaltaista politiikkaa. Keskusta ei siihen kykene - tuskin haluaakaan. Missään tapauksessa ei ilman persuja. Persut haluavat muutosta ainakin EU politiikkaan. Ykköstenorina toimii Keminmaan vanha herra Väyrynen (kesk). Miksi hallitusyhteistyö ei sitten kelpaa?

Verkkouutiset kysyi aivan aiheellisesti - "Miksi hallitus ei kelpaa, Timo Soini?" Olisihan se sisäpoliittisesti ollut enemmistöhallitus, mutta EU-asioissa "vähemmistöhallitus", kuten Kataisen kaavailut menivät. Vastaantulo oli enemmän, kuin kohtuudella demokratiassa voi odottaa. Voihan tietysti olla niinkin, että demokratiakäsitys on hiukka erilainen. Millaisella mandaatilla ( < 20%/>20%) mitäkin voi vaatia. Tai voiko toisen puolueen tontilla olevaa päätösvaltaa määrätä oman puolueen tavoitteiden alttarille?

Katainen kasasi, vihreiden toiveiden mukaisesti repimänsä sixpackin kasaan. Se ei kuitenkaan  ole sama, minkä hän hajoitti Säätytalon valtauksessa. Väitän, että politiikan muutostarpeille on alistuttu myös kokoomuksessa. Vasemmistoliiton on kohdallaan syytä katsoa täysin loppuun tulevan hallituksen ohjelma, ja sitten vedettävä yhdessä johtopäätös.

Ollaanko mukana, vai ei!



Juttuna julkaistu - Ankkana ammuttu

Lappilainen -lehti julkaisi tänään Sven Pahajoen jutun, jonka mukaan Lapissa oltaisiin perustamassa uutta Lapin Vasemmisto - puoluetta. Toimittaja Pahajoen tekstissä kansanedustaja Mustajärvi olisi todennut, että "tällaisia puheita on ollut vakavassakin hengessä". 

Selvä ja järisyttävä uutinen? Toimittaja Pahajoen vapaalla kädellä ja vallattomalla mielikuvituksella varustettu juttu? Pähkähullu uutisankka, johon Lapinradiokin lähdekritiikin ja paikallisten uutisten puutteessa tarttui?

Lapinradion "päivän kysymykseksi" toimitus oli lappilaisten pähkäiltäväksi laittanut kysymyksen "Tarvitseeko Lappi oman puolueen?" Näin Lapille tärkeästä kysymyksestä keskustelu voi alkaa - puolesta ja vastaan. Tämähän se nyt on ajankohtaista ja todella tärkeää. Toimitusvuorossa olevat eivät jouda nyt mitään lähteitä tarkistelemaan.

Mustajärvi on malttamaton mies. Olisi nyt antanut "uutisen" edes hieman pidemmän ajan kiehuttaa lappilaista keskustelua ajankohtaisista ja tärkeistä asioista. Olisihan sen voinut todeta perättömäksi myöhemminkin.

– Tämmöistä ei ole mietitty. Pane siihen nyt niin selvästi kuin mahdollista, että sanoudun irti tämmöisistä jutuista, Mustajärvi sanoi Kansan Uutisille.

Meidän oikeistopa tekee parempaa politiikkaa, kuin teidän vasemmisto

Bloggauksen otsikko on muunneltu Saarioisten maanmainiosta mainoksesta. Siinä lapset hiekkalaatikolla kinastelevat, kenen äiti tekee parempaa ruokaa. Eräässä kohden tyttö tuumaa: "Meidän äitipä tekee teidänkin äitien ruuat". Hyvin sanottu. Nyt muiden kannatti olla hiljaa.

Politiikan "hiekkalaatikolla" kohtaa usein samantapaista. Pidetään kiinni omien oikeassa olemisesta. Kinataan muiden kanssa kinastelemisen vuoksi. Osa jopa omiensakin keskuudessa. Omien turvallisten rajojen yli ei keskustella, muuta kuin johtajien välityksellä. Heillä on siihen koko porukan nimissä yksinoikeus. Tämän kirjoittamattoman säännön rikkominen saattaa rikkojan epäilyksen alaiseksi omiensakin keskuudessa.  Ei kannateta muiden asiasisällöltään hyviäkään ehdotuksia. Ainakin siitä olisi omalle porukalle ilmoitettava etukäteen. Hyvä esitys, mutta väärästä puolueesta. Ensi kerralla sama esitys tehdään sitten omissa nimissä.

Tyypillinen selitys myös on, että asiasi on oikea, mutta "puolueesi on väärä". Eli onko asia/tavoite sanottu oikein, mutta väärän puolueen nimissä, väärässä viitekehyksessä? Vai että kanta on väärä, mutta kunhan se on tehty oikean puolueen nimissä - niin se  riittää? Muuten kannatetaan, mutta "kun tuo väärä puolue". Toisaalta kannatetaan "oikeaa puoluetta", vaikka se ei sanoisikaan asioita oman mielen mukaisesti. Puoluehan on sentään oikea. Siten oikea puolue menee sen edelle, että puolueen kanta ei ole edes oman mielen mukainen, vaan väärä.

Tänään törmäsin myös väitteeseen, ettei "sinun vasemmisto voi tehdä mitään". Asia ilmeisesti oli oikea, ja keskustelija oli samaa mieltä, mutta "minun vasemmisto" ei sille voi mitään. Miksi hän ei käyttänyt sanaa "meidän vasemmisto"? Millainen olisi se "hänen vasemmisto", joka kyseiselle asialle voisi jotain ja saisi sen kuntoon? Meillähän voisi olla sama "vasemmisto", koska olimme asiasta suurinpiirtein samaa mieltä. Tiukoista puoluerajoista huolimatta kannattaisin sellaista esitystä. Tuli se millaisesta "vasemmistosta" tahansa. Minua ei haittaisi se, ettei se ollut "minun vasemmisto".

Meitä huijataan. Sen pitää loppua. #Spanishrevolution

Espanjassa on tärkeät alue- ja kuntavaalit. So what - tuumaa Toukokuun 15. päivän liike. Mieluummin toreille ja kaduille, kuin äänestykoppiin. Äänestäminen eri korruptiopuoluieden väliltä ei liikettä kiinnosta. Äänestäminen ja näennäisdemokratia ovat huonoa "realityshowta", jonka päänäyttelijätkin ovat vastenmielistä katsottavaa. Korruptio kukoistaa, ja puolueiden välinen syyttely ei sytytä suuttuneita rientämään vaaliuurnille. Kansalaisia ei näytä kiinnostavan puolueiden kinastelu talouskurimuksen syyllisistä tai totuuden vääristelijöistä.

Mitä merkitystä sillä on, kun maan suurtyöttömyys on jatkunut korkeana jo kolmatta vuotta. Työttömiä on 21 prosenttia, ja nuorisotyöttömyys yli 40 prosenttia. Poliitikot eivät kykene muuhun kuin syyllisten etsimiseen ja totuuden vääristelijöiden paljastamiseen, joita tietysti on vain niissä toisissa puolueissa. Kansalaiset erkaantuvat sellaisesta pelistä. Päätösvalta halutaan suoraan itselle, ilman välikäsiä. Siitä osoituksena on, että Madridissa ja Barcelonassa liike suunnittelee kaupunginosakomiteoita, joiden kautta pyritään suoraan vaikuttamiseen vakiintuneiden puolueiden ohi.

Onko edustuksellisen demokratian aika luisumassa ohi? Onko nyt nähtävissä ensimmäisiä merkkejä suoran demokratian esiinmarssista? Puolueet ovat perinteisesti edustuksellisen demokratian keskeisiä toimijoita. Ovatko ne hukanneet etsikkoaikansa? Mihin ihmiset puolueita tarvitsevat? Meilläkin puhutaan siitä, että kansalaiset ovat erkaantuneet politiikasta. Tämä espanjalainen liikehdintä osoittaa muuta. Ennen muuta puolueet ovat vieraantuneet siitä tehtävästä, joka niille demokratiassa kuuluisi.  Puolueiden vieraantuminen ihmisten arjesta on aivan ilmeistä koko Euroopassa.  

Espanjan keskustoreilla vastustetaan "pääoman valtaa" ja "järjestelmää". Edustuksellinen demokratia näyttä toimivan päinvastoin. Se pönkittää järjestelmää ja kantaa huolta pääoman vallasta sekä sen eduista. Mihin puolueilla on unohtunut kansalaisten asiat? Tarkastellaan Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia. Hoidetaanko maiden velkakriisejä kansalaisten eduista lähtien, vai pääoman ja järjestelmän ehdoilla? Kysymys on täysin aiheellinen. Jos vyötä kiristetään - on kansalaisilla oikeus tietää todellinen syy. Perusteluksi ei kelpaa pelottelu vielä pahemmasta seurauksesta.

Protestien kuvaaminen vasemmistolaiseksi liikehdinnäksi olisi varsin helppoa, mutta eivät anna oikeaa kuvaa. Liikehdintä ei asetu poliittisesti oikealle tai vasemmalle. Se kohdistuu nimenomaan puolueisiin - niihin ei luoteta. Liike haluaa luoda jotain uutta ohi ja irrallaan puolueista, sekä niistä huolimatta. Onko tässä kyseessä kansalaisten "eettinen kumous" todellisen demokratian puolesta?

Sodankylän Vappu

Menneiden eduskuntavaalien tuloksen perusteella olen pitämässä vappupuhettani Lapin perussuomalaisimmassa kunnassa. Suurimman menetyksen kunnassa kärsi keskusta (-14 % ja 665 ääntä). Myös vasemmistoliiton menetys kunnassa oli tuntuva (-5,8 % ja 273 ääntä). Samalla se on kuitenkin linjassa vasemmistoliiton tuloksen kanssa koko Lapissa.

Keskustan uudella kansanedustajalla on synnyinjuuret tässä kunnassa. Samoin Lapin ääniharavalla Mustajärvellä on kunnassa huomattava kannatus.  Sodankyläläisillä on siten suora vaikutuskanava eduskuntaan, jota kautta tärkeitä asioita voidaan edistää. Siitä on syytä olla hyvillään.

Mitä vaalituloksesta kokonaisuudessaan olisi pääteltävä? 

Ensinnäkin kannatussiirtymät olivat historiallisen suuria. Nyt nähtyä voidaan syystä verrata SKDL:n vaalivoittoon heti sotien jälkeen. Sille oli tarve ja tehtävä kansakunnan hyvinvoinnin rakentamisessa. SKDL oli tuon hyvinvoinnin kauden päätekijä. Toinen – nyt nähtyä – huomattavasti lievempi siirtymä oli SMP:n 18 paikan voitto 1970 vaaleissa.

Tässä pitkässä linjassa tarkasteltuna kannatussirtymiä on aina edeltäneet suuret rakenteelliset muutokset. Ne ovat selittävänä taustana myös nyt nähdylle.

Jos tätä ryhdytään selittämään pelkästään ajankohtaisilla yksittäisillä kysymyksillä – ajaudutaan varmuudella harhaan todellisista syistä. Portugalin tukipaketti, pakkoruotsi ja maahanmuutto ovat sittenkin vain yksittäisiä, tähän aikaan sidoksissa olevia kysymyksiä.

Suomessa eletään nyt rakennemuutoksen ja myös kulttuurisen murroksen aikaa. Mitkä tekijät häiritsevät ja uhkaavat kuvaa suomalaisesta idyllistä? Sitä kuvaa, johon olemme tottuneet ja joka on luonut turvallisuuden tunnetta sekä jatkuvuutta?

Näitä ovat:

• Suomalainen työelämä on jatkuvassa ja nopeatempoisessa rakenteellisessa muutoksessa.
• Globalisaatio ulottaa lonkeronsa yhä syvemmälle ja yhä kauemmas kiihtyvällä vauhdilla.
• Teknologian nopea myllerrys ja vaikutus ihmisten arkipäivään, esim. pankkitiskillä.
• Perhekäsityksen muuttuminen. Ydinperhe ei nykyään tarkoita samaa, kuin ennen vanhaan. Nykyään on yksinhuoltajaperheitä, sateenkaariperheitä yms. Ennen ne olivat outoja – nyt varsin luonnollisia ja yleisiä.
• Ekologian vaatimukset – ilmastomuutos ja energiantarve etunenässä. Ne koskettavat myös Lappia – halusimme sitä tai emme.
• Lopulta ovat nämä ”lintukodon” uudet vieraat, jotka eivät aina tullessaan edes koputa.

Ajan muuttuminen murtaa vanhaa arvopohjaa, lisää turvattomuuden tunnetta ja katkaisee sen suuren jatkuvuuden, johon olemme tottuneet. ”Ennen oli paremmin” -kaipuu ei kuitenkaan ole ratkaisu näihin kysymyksiin. Menneeseen ei ole paluuta.

"Vanhojen puolueiden veljeskuntaan" - uusi persujäsen

Syytä ”jytkyyn” on haettava myös kansalaisten tympääntymisestä ”kolmen suuren” jatkuvaan samantyyliseen ja muuttumattomaan politiikkaan. ”Äänesti niin tai näin” – mikään ei ole muuttunut. Tuloerot ovat kasvaneet. Kansa on jakaantunut menestyjiin ja syrjäytyneisiin. Myös alueelliset erot ja näköalat ovat eriytyneet. Tähän oli mahdollisuus hakea muutosta. Protesti pyyhkäisikin kolmen suuren - asetelman historiaan. Se nosti tilalle neljä keskisuurta. Samalla ”vanhojen puolueiden veljeskuntaan” hyväksyttiin uusi puolue. Tämän on erityisesti keskustaväelle varsin turhauttava tilanne. Samalla perussuomalaiset käyttivät yhden keskeisimmän käsitteensä, jolla he erottuivat muista puolueista.

Vasemmistoliiton osalta valtakunnallisesti kolmen paikan menetys on tappio. Lapissa Vasemmistoliiton menetys oli maan suurin (-6,4 % ja 5719 ääntä). Se tarkoitti, että menetimme toisen paikan.  Se on vakava paikka, mutta ei lopullinen tuomio. Eduskuntaryhmämme on uudistunut, nuorentunut ja naisistunut merkittävästi. Samalla sen uudistuminen on luonut aivan uusia näköaloja tehdä vasemmistolaista politiikkaa, vailla menneisyyden rasitteita.

Lapissakaan emme ole enää pelkästään kahden näkyvän kärjen varassa. Nuoret ehdokkaamme kävivät hyvän kampanjan, ja keräsivät hyviä äänimääriä. Vasemmistolaisella politiikalla on jatkossakin Lapissa hyvät menestymisen edellytykset. Henkilöiden vaihtuminen, uudenlainen ja nuorekas tapa toimia, on uudistuvan – ei taantuvan liikkeen tunnusmerkki.

"Punaniska" - hallitusta pukkaa

Maa saa pian uuden ”punaniska – hallituksen. Millainen tulee olemaan tuon hallituksen ohjelma? Ennakkoasetelmat ovat varsin mielenkiintoiset, sillä ennen vaaleja kolme suurinta puoluetta esitti rajustikin toisilleen vastakkaisia kantoja moniin olennaisiin kysymyksiin. Kuka joutuu tekemään ”jytky”- takinkäännöksiä? Joutuuko kokoomus peräytymään, vai sosialidemokraatit ja perussuomalaiset syömään vaalilupauksensa. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Vasemmistoliiton kannalta olennaista on katsoa hallitusohjelman sisältö, vailla hallituskipeyttä. Niin sanottuja ”vaikeita päätöksiä” on jatkossakin tulossa, vaikka kansalaiset uurnilla halusivat muuta. Väitän, että edellistä ydinvoimamyönteistä hallitusta, jossa ydinvoimakriittiset vihreät olivat mukana. Seuraa EUn liittovaltiokehitystä edistävä ja syventävä hallitus, jossa EU - kriittiset perussuomalaiset ovat mukana. Maahanmuutto linjauksiinkaan tuskin tulee radikaaleja muutoksia.   

Vasemmistoliiton on entistä tähdellisempää nostaa poliittiseen keskiöön

• julkiset palvelut ja niiden rahoituspohjan turvaaminen
• köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiset toimet
• valtion roolin vahvistaminen suhteessa markkinavoimiin
• nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen
• lisääntyvien terveyserojen kuilun kaventaminen
• aluepolitiikan roolin vahvistaminen aluekehityksessä

Näillä sanoilla toivotan sodankyläläisille hyvää työn ja kevään juhlaa.

Onko vaalien jälkeistä elämää?

Lapissa muistini mukaan oli 114 ehdokasta, joista vain seitsemän valittiin edustamaan lappilaista näkemystä sinne Arkadianmäelle. Oma äänisaaliini ei täyttänyt edes omia odotuksiani. Ilman tarkistusta 296 ääntä, josta nöyrimmät kiitokset äänestäjille ja tukijoille. Nyt pohdin tarvinneeko tuota edes tarkistaa. Puolueen tulos - NYT - oli todellinen pettymys, mutta siitä toipuu, kun harkitsee ja punnitsee.

Onko numero 54 kohdallani kohtalon numero? Olen syntynyt vuonna 54. Numeroni vaaleissa oli 54. Sijoituin Lapissa 54 sijalle 114:stä ehdokkaasta. Pelleileekö kohtalo kanssani? Sentään äänisaaliin jätti tuon jekkuilun ulkopuolelle.

Vastako olisin ollut masiksessa, jos olisin sijoittanut 54 (tuhatta) euroa, saanut 54 ääntä ja ollut sijalla 54. Siinä sitä vasta masiksen aineksia olisi ollut. Nyt niin ei käynyt. Kampanjani oli maltillinen, niukka ja tyylikäs, joskin tehoton. Vissiin sitten pikkusievä, joka ei oikein puhutellut. Mutta olkoon sitten niin. Siihen ei kuole.

Jos on häviäjillä hankalaa, niin on myös voittajilla. Häviäjä on tietysti se, joka ei tule valituksi (yleisen käsityksen mukaan), vaikka ilman häntä ei niitä voittajiakaan olisi, joille häviäjä häviää. Voittajia ei ole ilman häviäjää. Mikä lienee aika kiva kohtalonyhteys.

Vaalien paradoksi on siinä, että niitä häviäjiä on rutkasti enemmän kuin voittajia (Lapissa 107/7 ). Häviäjällä on selittelyn taakka. Voittajalla taakkana on, mitä hän sillä voitollaan tekee? Häviäjiä on sekä voittajien, että häviäjien puolella. Media nostaa esiin vain voittajat, jos häviäjä ei ole aiempi voittaja. Asiaa auttaa se, jos aiemman voittajan nimi on Paavo Väyrynen. Siitä kirjotetaan, mutta siitä tuntemattomasta Väyrysestä ei, vaikka hänkin on vilpitön suomalainen Väyrynen tai pottukonsultti Korhonen.

Äänestäjä on tässä voittajien ja häviäjien kohdalla kuninkaantekijä. Voittaako hän, jos menee voittajan puolelle, ja häviää, jos menee häviäjän puolelle? Väitän, että sen näkee vasta neljän vuoden päästä tai sen kuluessa. Tietysti hallitusneuvottelut ovat nyt siinä välissä, joista voi päätellä, kummallako puolella äänestäjän ääni on?

Siitä syntyy paremmin uutta ja eteenpäin vievää, kun häviää porukassa. Henkilökohtaisesti koetut häviöt synnyttävät vain katkeria henkilökohtaisia purkauksia. Yhdessä on menestytty ja yhdessä hävitty - näin se vaan on.

Vaaleihin ei kuole!

Voiko prosessissa oleva valtuustoaloite olla loppuunkäsitelty?

Maanantaina Rovaniemen kaupunginvaltuustossa  käytiin keskustelua valtuustoaloitteiden käsittelystä kaupungissa. Yksimielisesti valtuusto päätti Jaakko Huttusen esityksestä (kannatin sitä), että hallitus tuo valtuustolle tiedon siitä miten aloitteiden jatkovalmistelu on toteutunut ja miten niistä on päätetty.

Jätin toukokuussa 2010 aloitteen "Toimeentulotuen kannustavuuden lisääminen". Sen käsittelystä olin saanut kaupungilta sähköpostia, josta kävi ilmi missä yhteydessä ja miten aikataulullisesti aloitteeni on käsittelyssä.

Jaakko Portin jättämä valtuustoaloite asiassa (Liite 1 ja sivu 72). 


Tässä vastaus aloitteeseeni:

Toimeentulotukiohjeiden laatimista on käsitelty palvelutuottajan ja palveluntilaajan välisissä neuvotteluissa ja asiaa on valmisteltu yhteistyössä toukokuusta 2010 alkaen. Asian valmistelu on vielä kesken. Toimeentulotukiohjeet tuodaan  vuoden 2011 alussa perusturvalautakunnan vahvistettavaksi. 

Esitys Sosiaali- ja terveysjohtaja Auvo Kilpeläinen
Perusturvalautakunta merkitsee tässä vaiheessa tiedoksi Rundgrenin ja Portin valtuustoaloitteiden valmistelun tämänhetkisen tilanteen, ja antaa sen tiedoksi aloitteiden tekijöille.
Perusturvalautakunta 15.12.2010 137 § hyväksyi sosiaali- ja terveysjohtajan esityksen.

Tässä kai ei pitäisi olla mitään epäselvää. Olen saanut vastauksen missä yhteydessä ja miten aikataulullisesti aloitettani on käsitelty. On siinä kuitenkin.

Ensinnäkin se on loppuunkäsiteltyjen aloitteiden joukossa, vaikka vastauksessa  "perusturvalautakunta merkitsee tässä vaiheessa tiedoksi valtuustoaloitteen tämänhetkisen tilanteen". Tulkitsen tämän niin, että prosessi jatkuu, vaikka aloite on loppuunkäsiteltyjen aloitteiden joukossa.

Toinen ihmetyksen aihe on se, että vastauksesta ei käy mitenkään ilmi se, onko aloitteeni sisältö ja ajatus otettu millään tavalla huomioon Toimeentulotukiohjeissa vuodelle 2011 - Onko ajatus hyväksytty tai hylätty?

Toinen aloitteeni koski hanketta, jolla  "nuoria työttömiä palkattaisiin oppisopimuskoulutukseen kaupungin eri  hallintokuntiin" (Liite 1 sivu 23)


Aloitteeni pohjautui Joensuun kokoomuslaisilta saamaani vinkkiin. Joensuussa se on tarkasti kohdennettu hanke, jonka kriteerit kävivät selväksi aloitteessanikin. Siellä kokemukset toimintamallista olivat saamani tiedon mukaan  pääsääntöisesti myönteisiä. Tämä kaikki kävi ilmi aloitteestanikin. Kuntaliitostakin sain tietoa oppisopimuskoulutuksen käytöstä kunnissa. Sieltä korostettiin, että oppisopimuksen käyttäminen räätälöidysti ja tarkasti kohdennettuna, sisältää vain positiivisia vaikutuksia.

Tällaisen vastauksen sain loppuunkäsiteltyyn aloitteeseeni:

Kaupunginhallitus on työn alla olevaa henkilöstöstrategiaa evästäessään linjannut, että kaupungin organisaatio, prosessit ja henkilöstön tehtävät perustuvat valtuuston päättämien tavoitteiden ja palveluhankintastrategian mukaiseen palveluiden järjestämiseen. Henkilöstöstrategiaan ei ole linjattu työllistämiseen liittyviä tavoitteita. Oppisopimuskoulutus on ensisijaisesti työnantajan keino kouluttaa työntekijä uusiin tai vaativampiin tehtäviin tai uuteen ammattiin tarpeensa mukaan. Niissä ammateissa, joissa ammattitaitoista henkilöstöä on saatavilla, pyritään ensisijaisesti rekrytoimaan koulutettuja ammattilaisia, koska oppisopimuskoulutettavan ohjaaminen työpaikalla sitoo resursseja muusta toiminnasta.

Esitys Apulaiskaupunginjohtaja Matti Ansala:

Kaupunginhallitus merkitsee annetun vastauksen tiedoksi ja saattaa sen vastauksena valtuustoaloitteen tekijän tietoon. Kaupunginhallitus 17.5.2010 151 § päätti yksimielisesti apulaiskaupunginjohtajan esityksen mukaisesti.

Aloitteen tekijänä mietin nyt? - Puhuimmeko me lainkaan edes samasta asiasta?

Ei tästä ammattia tullut!

Juttelin tässä eräänä iltana nuoren ravintolatyöntekijän kanssa. Alunperin hän oli kouluttautunut eri alalle. Sanotaanko, vaikka rakennusalalle. Miksi sitten rakennusalalle kouluttautunut työskentelee ravintola-alalla?

Rakennusalan opiskelijamme oli saanut valmistumispaperit kolmen vuoden koulutuksen jälkeen. Siihen sisältyi ammattiopintoja koulunpenkillä. Työharjoittelujaksoja eri työpaikoissa. Silloin oli kysyntää ja tarvetta. Se tietysti kelpasi. Rakennusalalla hän aikoi työuransa suorittaa. Olihan siitä paperit taskussa ja taito käsissä. Valmis todistus kädessä sitten hakemaan sitä oikeaa työpaikkaa.

Valmistuminen koitui kuitenkin työuraansa aloittavan kohtaloksi. Kysyntä ja tarve loppui välittömästi. Kysyntä kohdistui nyt nuorempiin. Niihin, joilla ei ole työkokemusta, mutta ovat harjoitteluiässä. Valmistuneen nuoren kohdalla työkokemuksen puute muodostui yhä isommaksi esteeksi. Harjoittelussa sitä ei kysytty eikä kerrottu, vaikka nimenomaan tuolla harjoitteluajalla sitä piti madaltaa. Miksi kävikin päinvastoin?

Nyt ei oikein käy, kun ei ole sitä työkokemusta. Tämä sama vaatimus tuli vastaan kaikissa paikoissa. Vaikka oli todistus valmistumisesta ja CV tehty mallikkaasti, se kaikkein oleellisin tarvittava työkokemus. Se puuttui, ja sen myötä kaikki muukin.

No sitten työkkäriin, josko sieltä jotain lohkeaisi. Kaksi vuotta tuore valmistujaistodistus jalostui ja kypsyi työkkärin hyllyssä. Sitä tarvittavaa työkokemusta vaan ei karttunut. Ei tästä työuraa urkenut. Töitä kuitenkin tekisi mieli tehdä.

Tarvittavan työkokemus-ongelman kiertämiseksi neuvokas työnhakijamme ratkaisi seuraavalla tavalla. Järjestysmieskortti oli jo hankittuna nuorisoseuran kautta. Puuttui enää hygieniapassi ja anniskelupassi. Ne voi suorittaa lukemalla monisteet ja käymällä "testausasemilla". Nämä kolme halpaa todistusta avasivat oven oikeaan työpaikkaan. Ravintolan vastaavan hoitajan alaisuudessa hän voi nyt hankkia elantonsa oikeissa töissä. Näin kävi, ja rakennusmiehen vuosien koulutus vaihtui ravintola-alan työvuoroihin.

Taustakertomus olkoon vahvistuksena sille, miksi opintoihin panostamista täytyy vahvistaa panostamalla myös alalle työllistymiseen. Nuorten työpaikkatakuu varmistaa sen, että työllistytään sille alalle, jolle on koulutettu. Samalla se suuntaa opintotarjontaa niille aloille, joilla on kysyntää.

TULVIEN UHKIA ON TORJUTTAVA

Rovaniemen Saarenkylän, Alakemijoen- ja Ounasjoen kylien, sekä Kittilän tulvansuojelun ratkaisuvaihtoehtoja on varsin vähän. Päätöksissä kokemusperäiset ja teknisesti parhaat ratkaisuvaihtoehdot on otettava huomioon.

Rovaniemen alueista Saarenkylän, Vitikanpään, Koskenkylän, Pullinrannan ja Paavalniemen alueet ovat todella suuressa vaarassa. Pahimmassa tulvatilanteessa ne joutuvat veden alle. Kiinteistöt tuhoutuvat, ja niiden omistajat kärsivät miljoonien vahingot.

Toimiva tulvansuojelu Rovaniemen ja Kittilä alueille saavutetaan varmuudella vain valuma-altaiden rakentamisella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Kemihaaran yläpuolisten ja Ounasjoen valuma-alueiden vedet otetaan kiinni tulvansuojelualtaiden avulla. Muut esillä olleet tulvansuojeluvaihtoehdot ovat ongelman siirtoa. Käytännössä ummistetaan silmät siltä, mitä ei haluta nähdä.

Pengerrys- ja ruoppausvaihtoehdot ovat mielestäni todellisten ongelmin hetkellistä siirtämistä muutamalla vuodella. Ne saavat aikaan perusteettoman turvallisuuden tunteen. Samalla ne kuitenkin käytännössä käynnistävät Saarenkylän rantojen vyörymisprosessin. Sitäkö esittäjät haluavat?

Tosiasia on se, että Saarenkylän alavilla alueilla olevat kiinteistöt ovat ns. vesijättöalueella. Niissä kova perusmaa on noin 10 m syvyydessä. Alue on erittäin herkkää rantojen vyörymälle. Se ei kestä rantatörmien kuormitusta ja uoman ruoppausta.

Haluavatko pengerrys- ja ruoppauskokeilua esittävät tahot maksattaa tehottoman kokeilunsa miljoonakustannukset muilla. Tästä kokeilusta kunnat, valtio, kiinteistön omistajat maksavat kymmenien, jopa satojen miljoonien kokeilumaksun. Tulvansuojelu ei kuitenkaan käytännössä toteudu.

Haastan kaikki lapin kansanedustajaehdokkaat ottamaan kantaa tähän ajankohtaiseen tulvansuojelu-kysymykseen. Se tulee lähiaikoina päätettäväksi. Ihmisillä on oikeus tietää.

Paluu Ivalon Tökärille

Pidimme tänään kolmen ehdokkaan voimin tapaamistilaisuuden Ivalon Työväentalolla. Mukana lisäkseni olivat Sari Moisanen Kemistä ja Matti Kyllönen Ivalosta. Väisäsen Timo Inarin Vasemmiston puheenjohtaja oli oikeudenmukainen ja tiukka ajankäytön suhteen. Hyvä niin. Ja Siskolle kiitokset nisuista ja kahvituksesta.

Paikallislehti Inarilaisesta juttua oli tekemässä päätoimittaja Jaakko Peltomaa, joten Inarilainen käsiin keskiviikkona. Siksi en kirjoita tämänpäiväisestä tapahtumasta, vaan muistoistani. Tökäri on nuoruudestani tuttu paikka. Inarin nuoriso vietti siellä 70- luvulla aikaansa painien yläsalin molskilla, opintokerhossa siellä molskihuoneen vieressä, diskoissa ja tansseissa siellä alasalissa. Tanssien päätyttyä oli se Lauran Pölkky-Grilli siinä, missä se on nykyäänkin.

Oma ensimmäinen työkeikkani Tökärillä oli muistini mukaan narikkapoikana. Sittemmin lipunmyyjänä ja väliaikamusiikin soittajana. Tuohon aikaan sitä nuorisomusaa aikuisten tansseissa voitiin soittaa vain väliajalla, ja siitäkin tuli aina jupinaa. Ei tätä voi tanssia, tai musiikki liian kovalla jne...

Lapsuuden kodistamme ei tuputettu politiikkaan, vaikka vanhempamme aktiivisia työväenliikkeen ihmisiä olivatkin. Itse en esim. osallistunut pioneeritoimintaan lainkaan. Painia taisin kokeilla Morottajan Veikon, Kinisjärven Tumpin ja Kolan Sepon vetämissä "painarjotuksissa" (kirjoitettu tarkoituksella väärin). Ei minusta painijaa tullut. Ei tullut myös nyrkkeilijää. Se loppui välittömästi siihen, kun Meskasen Matti löi liian lujaa päin näköä.

Voin täysin vilpittömästi sanoa, että oma poliittinen toimintani alkoi Tökäriltä. Kolan Oivalta tunnustan saaneeni kipinän poliittiseen toimintaan. Opintopiirit siellä Tökärin yläkerrassa. Pitkät jutustelu Ainon ja Oivan luona Koppelontiellä. Minä nuori pojanvesseli, ja työväenliikkeen veteraani. Mitä sieltä Tökärin sisältä oppi. Varmaan tietynlaisen tavan toimia politiikassa. Periaatteellisuus, maltti ja pitkäjänteisyys. Siinä ne minusta ovat. Ei niissä ollut kiihkoa ja kiivautta ollenkaan. Kun on varma asiansa oikeutuksesta, ei tarvitse kiivailla, vaan järkisyihin vedoten perustella.

Muistan tapauksen. Veteraanimme luki ahkerasti kirjoja. Ei huvikseen, vaan hakeakseen tietoa ja näkemystä. Oiva kertoi näin. Olen Jaska ikäni lukenut kirjoja, mutta vasta nyt hoksasin sen, että kirjoissa on sisällysluettelot. Hakeakseen tietoa, ei tarvitse lukea kirjaa kannesta kanteen, vaan katsoa sisällysluettelosta, missä se tieto on. Tarina muuten on tosi. Kyllä meillä nykyään on helppoa, kun on google ja wikipedia.

Yhden teeman muistan myös. Oiva varotti "kunnallismiestaudista". Sillä hän tarkoitti, että luottamushenkilöiden päätehtävä on katsoa asiaa kuntalaisten kannalta. Hyvä neuvo myös kuntaa laajemmissa luottamustehtävissä.

Jos en ihan väärin muista, aiempi Tökärin käyntini on noin kahdenkymmenen vuoden takaa. Siitä muistelu. Siksi kirjoitus.

Nuorten syrjäytyminen kohtalokasta

Talvi-, jatko- ja Lapin sodista Suomeen syntyi 95.000 sotainvalidin ryhmä. Nuoria miehiä, jotka odottivat elämältään muuta, kuin sotainvalidin osaa. Se kuitenkin lankesi. Nyt tänään Suomessa 16 – 24 vuotiaista nuorista sama määrä, noin 90.000 on heikossa jamassa. Esimerkiksi vuodessa noin 1800 nuorta siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi.

Lipaskeräyksiä ei näy – taivastelua ja päidenpuistelua kylläkin. Jokainen heistä maksaa noin miljoonan 60 v. päiväänsä mennessä, jos sitä päiväänsä viettävät ja näkevät. Terveyserojen kasvu hyvinvoivien ja huono-osaisten välillä alkaa näkyä kylänraiteilla ja kaduilla entistä selvemmin ja varhaisemmassa vaiheessa.

Mitä me heille vastaamme ja annamme? Keppiä, kuria, sanktioita, karensseja, kursseja, porkkanoita tms. vai mahdollisuuden ottaa uusi suunta rakentaa tulevaisuutta. Sehän on mahdollista. Täydellisiä elämän umpiperiä ei ole, josta ei olisi väylää eteenpäin. Kyse on poliittisista arvovalinnoista. Näitä arvovalintoja on tehty mm. jo silloin, kun Suomen kansallisvarallisuus oli nykyistä matalammalla tasolla. Sotien jälkeen olimme köyhä maa – mutta tänään varallisuutta on.

Näin sotienjälkeistä Suomea rakennettiin - Nyt on jakovara ja kestävyysvaje

Suuria arvovalintoja tehtiin, kun luotiin työeläke-, lapsilisä-, terveydenhoito- ja peruskoulujärjestelmä. Rakennettiin vuokra-asuntoja, vanhainkoteja, päiväkoteja ja koulurakennuksia. Suurena tavoitteena oli luoda hyvinvointiyhteiskunta, jossa kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet. Tuloerot olisivat matalat. Niitä tasataan tulonsiirtojen ja verotuksen keinoin, ja ketään ei pudoteta kyydistä. Tästä suuresta linjasta poliittinen oikeisto nyt pyrkii luopumaan.

Viime eduskuntavaalien alla markkinoitiin termi jakovara. Nyt jälleen on uusi termi käytössä. Sillä pyritään perustelemaan harjoitetun politiikan ”ainoaa mahdollista oikeutusta”. Ei muka ole vaihtoehtoja. Nyt hoetaan valtiontalouden kestävyysvajeesta. Kumpikin käsite viittaa rahaan, ja sen puutteeseen. Ei ole varaa jakaa. Tai lompsasta menee enemmän rahaa kuin sinne tulee.

Varakkaiden verohuojennuksilla se vaje on synnytetty. Siihen on käytetty noin kuusi miljardia. Kataisen suulla julistetaan 10 miljardin vajeesta. Tutkijat puolittavat vajeen siitä puoleen. Leikkauslistat ovat jo kaapissa valmiina, vaikka se halutaan kiistää. Väitän, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa linjaa, politiikassa on aina vaihtoehtoja. Suomi ei voi menestyä Pikku-Amerikkana, jossa raja railona ammottaa menestyjien ja kelkasta pudotettujen välillä.

Lex Soininvaara teemavuoden "kohokohta"

Suomen osalta ”Köyhyyden teemavuosi” päättyi nolosti. Hallituskoalitio runnoi läpi nuoria kurmuuttavan ”Lex Soininvaara” - lain. Tämä pakotuslaki ei ole oikea ratkaisu. Ennustan, että kuntien sosiaalityöntekijät vielä pähkäilevät, kuinka tuota lakia kunnissa sovelletaan, ja mihin raja kussakin yksittäistapauksessa vedetään.

Nuorten keskuudessa tehdyn tutkimuksen mukaan ”Elä sossun tuella”- elämäntaparyhmä on marginaalisen pieni. Valtaosa nuorista haluaa ihan oikeasti rakentaa omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan tosissaan - omien edellytystensä mukaan. Tämä on mahdollista.

Nuorten työurat on saatava alkuun heti valmistumisen jälkeen. Siinä hyvä väline on nuorten työpaikkatakuu esim. 9 kuukaudeksi. Koulutusta vastaavaa työtä, oikeassa työpaikassa ja oikeilla työehdoilla.

Jos ei ole yhtään rahaa - monet rupee köyhiksi (Joonas 6 v.).

Lapsilisäjärjestelmän aikaansaaminen on poliittisen vasemmiston yksi merkittävimmistä saavutuksista. On kunniaton ja suuri vääryys, että nykyisin lapsilisät leikkaavat toimeentulotukea juuri niiltä, jotka sitä kaikkein eniten tarvitsisivat - pienituloisilta lapsiperheiltä.

Olisin kuitenkin typerä populisti, jos nyt julistaisin, että ”rikkailta lapsilisät pois”. Niitä ei montaa Suomessa ole. Ongelmana ei ole hyväosaisten lapsilisät, vaan se, että toimeentulotuen saajilta ne otetaan pois. Köyhän lapsellakin on oikeus lapsilisään.

Annetut siivet eivät kanna

Hyvinvointi syntyy työstä. Se on minun perusväittämäni sekä yleisesti, että yksilötasolla. Ei voi jakaa, jos ensin ei ole synnytetty yhteistä jaettavaa. Siksi korostan vaalikampanjassani työn ja yrittäjyyden merkitystä. Haluan lappilaisille yrityksille kasvot. Sama koskee työntekijöitä. Kuka tekee, millä ehdoilla ja oikeuksilla. Harmaa talous on Lapille enemmän kuin turmioksi.

Lappi elää luonnostaan. Täällä Sodankylässä kaivokset ovat synnyttäneet tarpeen uudenlaiselle kaivosalan koulutukselle. Se luo monelle nuorelle mahdollisuuden kouluttautua ja työllistyä Lappiin. Samalla se tuo uudenlaista osaamista maakuntaan. En ymmärrä niitä puheita, joissa väheksytään maakunnan suurten hankkeiden merkitystä.

Annetut siivet eivät kanna. Olen syntynyt Ivalossa. Asun Rovaniemellä, ja käyn töissä Saariselällä. Olen mielelläni Keskisen- ja Pohjois-Lapin kansanedustajaehdokas. Kenenkään saappaisiin en ole astumassa. Oma kampanjani on aidosti minun näköinen.

”Rohkeutta on välittää”- on vaali-iskulauseeni. Se on suoraan muotoiltu Vasemmistoliiton tunnuksesta ”Rikkautta jolla on arvoa”.

Puheenvuoro Sodankylän Vasemmiston kokouksessa 30.1.2011



Sloganien outo maailma

"Hyvä slogan ei synny sillä, että harrastetaan demokratiaa kampanjaryhmässä. Se ei ole slogan vaan komiteamietintö. Jos slogan vähän hirvittää ehdokasta itseään, se saattaa jopa tehota!" Näin kirjoittaa kampanjoiden ammattilainen Jussi Lähde Kampajamanageri FB-sivuilla.

Slogan, iskulause, tunnuslause, mainoslause, eduskuntavaalilause - näistä kaikista Wikipedia antaa kuvan siitä, mitä niillä tarkoitetaan, miksi niitä käytetään, milloin niitä käytetään? Sloganeihin jokainen törmää päivittäin - varkain ja huomaamatta, jopa varomattomuuttaan. Vaikuttaako? Luulen, että suurin osa meistä vastaisi, ettei vaikuta. Se on muuten väärä vastaus!

Nokian kännykkää emme tietenkään hanki sen tähden, että sen slogan on "Connecting People". Jos olisin vaivihkaa kysynyt sinulta: Mikä on Nokian slogan? Tuskin oikea vastaus olisi tullut muuta, kuin lypsämällä.

Teeppä testi. Mikä on Valion, Ylen tai jonkun käteesi sattuvan lähimmän vempaimen slogan? Heti perään voit sen tarkistaa. Kaikki asiat nykyään on tuotteistettu erilaisiksi palvelupaketeiksi - niin tämäkin. Mene Slogan. fi palveluun, ja tarkista muistitko oikein?

Sloganin tarkoitus on kuvata, yhdistää ja erottua. Olla jotain ainutkertaista, jollaista ei muilla ole. Erottua muista omanlaisekseen. Tiivistää sloganiin olennaisin, jolla erotutaan muista. Jäädä mieleen ja yhdistää sloganin lukijat/kokijat sloganin kohteeseen.

Minun kampanjasloganin pähkäily kesti kauan. Sitä pähkäilyä suoritettiin pienessä piirissä. Sitä käänneltiin ja väänneltiin. Välillä sanajärjestystä muutettiin. Välillä sanoja muutettiin. Välillä luovuttiin kokonaan, ja aloitettiin puhtaalta pöydältä. Lopulta se ensimmäinen sloganversio tuli kuitenkin valituksi - "Rohkeutta on välittää".

Jussi Lähteen mukaan hyvä slogan kuulostaa tutulta jo heti ensimmäisellä kerralla.

Tuntuuko tutulta?