keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kahden Paavon loukku

Vasemmistoliitto on hankala puolue. Ehdokkaan valintaprosessi näytti venyvän ylipitkäksi. Eivätkö ne osaa päättää? Poteeko puolue verenvähyyttä? Jahkailijat eivät osaneet arvioida, olisiko naisehdokkaalla vai kulttuuriehdokkaalla sijaa varsinaisessa ehdokasrivistössä. Tältä se sivusta katsottuna näytti.

Pakotetaan Paavo (se kolmas), koska muita ei ole, paitsi se Popedan Paavo. Keksitään valintaperustelut sitten myöhemmin. Mediakin on viisaudessaan, ja varmemmaksi vakuudeksi julistanut, että Arhinmäki on ehdokkaana velvollisuudesta, pakotettuna, tai sitten "muuten vain".

Jo nimetyistä Keminmaan Paavo olisi ollut lappilaisen vasemmistolaisen näkökulmasta varsin luonteva valinta. Vasemmistoliiton ehdokasvalinta asetti tuon arvion uuteen järjestykseen. Toiselle kierrokselle hänen on nyt yllettävä omillaan.  Samoin vanhojen herrojen nuukahtanut muistelukampanja ("mitä minä sanoin jo silloin") tulee selkeämmin äänestäjien näkyville.

Arhinmäen omaleimainen ja erottuva ehdokasprofiili tuo hyvän tuloksen myös pohjoisesta, kunhan sanomaa ei suunnata vain etelän äänestäjäkunnalle. Arhinmäen esiin nostamat kolme asiakokonaisuutta puhuttelevat myös Lapin äänestäjäkuntaa:

  1. Korostetaan YK:n roolia globaalin oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Rauhanturva-asioissa toimitaan YK:n, eikä NATO:n kautta.
  2. Puututaan nousevaan rasismiin, vihaan ja hyljeksyntään erilaisia vähemmistöjä kohtaan. 
  3. Huolehditaan yhteiskunnan tasa-arvoisuudesta, ja pienituloisempien aseman parantamisesta.

Näitä asioita korostava ehdokas käy myös pohjoisen äänestäjälle, ettei tarvitse turvautua Kekkosen muisteluun.
Lähetä kommentti