ONKO SAARISELKÄ GHETTO VAI KRUUNUNJALOKIVI?

Ilman Saariselkää tinkaamiset Inarissa olisivat yhtä mehukasta aihetta köyhempiä. Näillä tinkaajilla on vankkumaton ja omaperäinen mielipide. Siitä ei luovuta edes äänen korottamisen pelossa. Lanko-Pekan sanoin: ”Jos Lapissa häviää tinkaamisen, se on luonteen heikkoutta.”

Jos Juhani Suomen väite Saariselästä ”hyvinvoivien ghettona” on totta? Se on todella hyvä lähtökohta. Se on varma vihje siitä, missä satunnaisen kulkijan ylijäämäraha luuraa?  Kustannustehokasta on kerätä vieraan tyrkyttämä raha yhdestä paikasta kunnanisien pohjattomaan kassaan. Sitä vartenhan niitä tulee lentokonelasteittain.

  

Nämä Juhani Suomet ovat paljon harmillisempia kulkijoita. Ne tulevat yksittäin, vaivihkaa ja katoavat omiin koloihinsa nauttimaan taskulämmintä kossua. On paljon parempi, että tietopaikassa ahne lisämyyntihaukka tuo varomattoman isännän pöytään jääkylmän kossupullon. Kysyy vierailta, ei isännältä – Maistuisiko?

Ei kai se haittaa, että kulkija kiskotaan kunnan vaijerilla ylös mäen päälle, jossa Huipulla nauttii terästetyn kaakaonsa. Tai ”parfyymiladun” omin voimin selvittänyt hyppii itsensä hikeen ja väsyksiin monot jalassa.  Molemmista suunnista sitten kuskataan uusimmat merkkivälineet turvallisesti paikallisella taksipalvelulla takaisin omaan säilytyspaikkaansa.  Tämähän on ammattitaitoisen asiakaspalvelijan perussääntö. Vie mennessäsi – tuo tullessasi.

Paikallisen on kuitenkin ehdottomasti varottava tunturin soittokuppiloiden nihkeää valaistusta. Sitä voi varomattomuuttaan joutua tarjoamaan, ja pomppimaan tanssiparketilla vahingossa oman akkansa ympärillä. Vaikka tarkoitusperät olisivat aivan muut.

Ruokapaikoissa syöminen on myös paikallisille tunturissa hankalaa. Syömisen lista on näsäviisaasti kirjoitettu niin vierasperäisillä sanoilla, ettei paikallinen niin omituisia sanoja kehtaa edes syödä. Pottuvoikin on jokin pyree, kahdella ee:llä ja heittomerkillä.  Inarin rautukin kierrätetään Oulun kautta niin, että annoksen kiikuttavat tarjoilijat rasittuvat enemmän lautasen painosta, kuin itse raudusta.

Ilman Saariselkää Inarin yrittäjät pääsisivät paljon vähemmällä. Ei tarvitsisi yökaudet kuskata nousevan auringon väkeä pitkin tuntureita revontulten perässä. Tai kustantaa karaokebusseja, joissa hoilataan nuotin vierestä ”Poromiehen humppaa”.

Kaikkien Saariselän asiakaspalvelijoiden luettavaksi suosittelen Pekka Muhosen kirjaa ”Matkailija poronkusemilla”. Kiitos, anteeksi ja näkemiin.

Julkaistu Inarilaisessa  7.3.2012 ”Kolmen raati”

Rovaniemelle moitteita opiskelijoiden toimeentulotukiohjeista

Olen aiemmin blogikirjoituksessa pohtinut sitä "Millaiset asumismenot opiskelijoille tulisi 

hyväksyä?" Toimeentulotuessa eri asiakasryhmiä tulee kohdella samanveroisesti, huolimatta heidän statuksestaan. Näin ei kuitenkaan käytännössä ole.

Toimeentulotukilain "raamattu" (Opas toimeentulotukilain soveltajille. STM julkaisuja 2001:11) pitää sisällään ne periaatteet, joiden puitteisiin kuntien omat toimeentulotuen soveltamisohjeet tulisi laatia.

Rovaniemen toimeentulotukiohjeissa opiskelijoille hyväksyttäviksi menoiksi (v. 2011) katsottiin vain 252 euroa kuukaudessa. Muiden esim.  yksinasuvan osalta ne olivat 450 euroa. Euromäärät ovat tälle vuodelle nousseet, mutta tuo erilainen kohtelu statuksen johdosta on edelleen voimassa.

Tuon epäkohdan muuttamiseksi laadin aloitteen ”Opiskelijoiden toimeentulotukiohjeiden muuttaminen”. Se jätettiin valtuuston kokouksessa 19.12.2011. Aloitteen allekirjoittajina oli myös eri puolueiden valtuutettuja.

Rovaniemen tulkinnasta oli marraskuussa 2011 tehty kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tuohon kanteluun apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on nyt antanut päätöksensä (Dnro 4171/4/11 Helsinki  28.2.2012).

Alle olen lyhyesti kopsannut eräitä kohtia apulaisoikeusasiamiehen päätöksestä:

RATKAISU:

Katson Rovaniemen kaupungin sosiaalitoimen menetelleen virheellisesti siinä, että se on ohjeistuksessaan asettanut yhden asiakasryhmän ilman laissa määriteltyä perustetta eri asemaan kuin muut toimeentulotuen hakijat. Toimeentulotuen saajia tulee kohdella yhdenvertaisesti.

------------------

PERUSTELUT:

Näkemykseni mukaan on perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista asettaa henkilö lähtökohtaisesti eri asemaan tuen saajana sen vuoksi, että hän on opiskelija.

------------------

Toimeentulotukilaissa ei ole määritelty opiskelijalle erilaista asemaa muihin toimeentulotuen hakijoihin verrattuna.

-------------------

Rovaniemen kaupungin antaman selvityksen perusteella voi todeta, että kaikilla opiskelijoilla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta asua Rovaniemellä edullisissa opiskelija-asunnoissa. Tämänkään seikan vuoksi ei voi pitää hyväksyttävänä sitä, että Rovaniemen kaupungin toimeentulotukiohjeistus poikkeaa opiskelijan asumismenojen osalta muiden toimeentulotuen hakijoiden kohdalla annetuista ohjeista.

Käsitykseni mukaan oikeampi menettely on määritellä kohtuulliset asumiskustannukset kaikille yksinasuville henkilöille samansuuruisiksi.

------------------

TOIMENPITEET:

Saatan edellä kohdissa 3.3.1 ja 3.3.2 esittämäni käsitykset Rovaniemen kaupungin toimeentulotukiohjeistuksen virheellisyydestä Rovaniemen kaupungin perusturvalautakunnan tietoon. Tässä tarkoituksessa lähetän perusturvalautakunnalle jäljennöksen tästä päätöksestäni.

Pyydän, että Rovaniemen kaupungin perusturvalautakunta korjaa antamaansa toimeentulotukiohjeistusta, ja toimittaa uuden ohjeistuksen tiedokseni 31.5.2012 mennessä.

Naurattaako Märät Säpikkäät?

Ohjelman tarkoitus lienee ravistella ennakkoluuloja saamelaisia kohtaan. Siinä se onnistuu vallan mainiosti. Näitä ennakkoluuloja ruoditaan niin ronskilla tavalla, että joutuu melkeinpä myötähäpeästä kysymään. Kenen suhteen tässä pitäisi olla ennakkoluuloinen?

Onhan se jotain hellyttävää, että Levillä baaritiskillä rahansa tuhlannut helsinkiläinen ”omituinen höpöttäjä” kysyy: Onks Kittilä lähellä Saamea? Ja vielä vilpittömällä naamalla. Eivät taida nämä ennakkoluuloiset edes tietää, mille niiden pitäisi olla ennakkoluuloisia? 

Olemme nauraneet Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sekä Jope Ruonansuun saamelaisironialle. Ne ovat ulkopuolisina kertoneet saamelaisten hullutuksista. Tuollaisia ne ovat. Märät Säpikkäät osaa kertoa sen kuitenkin aidosti itseironian keinoin. Kyllä omat hullutuksensa itse tietää parhaiten. Minkäs sille voi, että Helsingin heimolaiset eivät aina ymmärrä. Omapa on häpeänsä.

Tätä kirjoitusta varten kysyin Facebook kavereilta: "Märät säpikkäät" - Pitäisikö tykätä ja nauttia, vai olla tykkäämättä ja moittia?”. Sain provosoiduksi vilkkaan keskustelun, jossa mielipiteet vaihtelivat laidasta laitaan. Tosikkoja en löytänyt, paitsi ehkä itseni.

Ohjelma on suunnattu nuoremmalle katsojakunnalle. Kielenkäyttö tehokeinona on sen mukaista. Katsojakunta voisi olla laajempi. Samalla närkästyneiden joukko pienempi, jos sitä käytettäisiin harkitummin. Alapään huumori ja karski kirosana ei voi korvata sitä, että ei osaa muotoilla sanottavaansa niin, että sen saisi menemään perille.

Ohjelmalle on luvassa toinen tuotantokausi. Hyvä niin. Osaamista Kehä Kolmosen ulkopuolelta löytyy kotimaastakin. Eipähän tarvitse tylsistyä valmiiksi naurettujen ulkomaisten sarjojen ja TV-formaattien ääressä. Kotimainen on jotenkin tutumman ja puhuttelevamman tuntuinen.

Julkaistu Inarilaisessa 29.2.2012 "Kolmen raati"

Tarvitaanko hoon päältä puhumisen kurssi?

Inarilainen herää torpassaan. Keittää brasilialaista kahvia. Valmistaa muksuille niin supisuomalaista Elovena kauramuroja, joka tuodaan kuitenkin Saksasta. Rapakon takainen maapläntti antoi suomalaisten jauhamalle Jenkki-purukumille nimensä. Se tuodaan kuitenkin Turkista. Turun Sinappi siirrettiin valmistettavaksi ensin Uppsalaan, mutta ruotsalaiset hoksasivat, etteivät he kehtaa valmistaa turkulaista. Nyt se valmistetaan Puolassa. Samoin kuin sen lisukkeeksi tarkoitettu HK:n Amerikan pekonikin. Nämä sitten repussa kiikutetaan kaukaisimmillekin Inarin saarille nuotion ääreen.

Pizza syödään italialaisittain nimettynä pizzeriassa. Lahtelaista Lapin Kultaa nautitaan Pubissa. Sevetin Baarissa ja Kaamasen Kievarissa jo lienee kuitenkin tarjolla myös belgialaista Heineken olutta.  Ranskanperunat sentään nautitaan Lauran Grillillä, ja tehdään kotimaisesta potusta, jolleivät ole Ålannin perunoita. Näitä me sitten fiinisti EU-kansalaisina nautiskelemme. Helena Petäistö säännöllisin väliajoin valistaa meitä uusista ruokatavoista ja trendeistä suoraan Strasbourgista. Pitäisikö tuon raportoinnin tapahtua pikemminkin päinvastaiseen suuntaan ja tiheämpään tahtiin?

Ruoka suussa ei saa puhua. ”Pakkoruotsia” ei kummassakaan vaihtoehdossa - ruoan kanssa tai ilman sitä. Monelta suunnalta meidän inarilaisten ja muidenkin identiteettiä nyt ahistehan. Pitäisi kuisteski pyrkiä tungoksessakin olemaan ”oma ittensä”. Tietää kuka ja missä minä olen? Meidän tekijäthän tiedetään jo melko varmuudella. Sukututkimuksen lisääntyminen osoittaa, että haluaisimme tietää myös tekijöiden tekijät. Ne hoon päältä puhujat.

En siten pidä minään ihmeenä, että maapalloistuminen ja rajojen hämärtyminen (globhalisaatio) nostaa pinnalle myös paikallistumisen (lokhalisaation). Tarkkaan en osaa sanoa, kuinka yleistä vanhojen ivalolaisten keskuudessa tuo hoon päältä puhuminen oli. Viimeisen ”hoon päältä”-tietäjän poistuessa keskuudesta, peli on jo menetetty. Ei osata edes kysyä, mitä pitäisi kysyä ja tietää? Sanatkin ovat muuttumassa niin vierasperäisiksi, ettei alkuperäisiä tahdo löytyä mistään.

Jyrkkä KYLLÄ tähän kysymykseen.

Julkaistu Inarilaisessa 1.2.2012
Viikottaisessa "kolmen raati" - osiossa.

Jouduin hävyttömän vaalirahahuijauksen uhriksi

Sain postista tiedoksiannon, että minulle olisi lähetys noudettavissa. Ensimmäisenä katsoin Kauppalehdestä olisiko Itellalta tullut tulosvaroitus. Sitten päivitin Lapinradion sivuilta, mikä postitoimisto päivystää, ja mitkä ovat suljettuina lopullisesti. Oma R-Kioskin posti ei ollut niiden noin 70 toimipisteen lakkautuslistalla. Siis hyvä merkki.

Jo lähettäjän etunimen tutkailu osoitti miehen tutuksi. Sama vesseli, jonka kerran istutin taksissa etupenkille - siis sille maksajan paikalle. Se on se sama paikka, missä maksukortit ja taskunpohjalla olevat "siemenperunarahat" ovat aina pahnan pohjimmaisina - niitä ei löydy. Kumma kyllä baaritiskillä ne ovat aina käden ulottuvilla, mutta silloinhan onkin kavereita aina olan yli kurkkimassa. Taksissa näin ei ole.

Mitä se mulle lähettää? Suunta asiamiespostiin neidin luo. "Päiväys, allekirjoitus ja nimenselennys, olkaa hyvä." Toimin ohjeiden mukaan. "Tulisiko vielä muuta? Se tekee sitten 24 €." kioskineidiksi muuttunut postivirkailija hymyili. Mitä hittoa? Olin ollut huolimaton postiennakon suhteen. Pikaisen räknäämisen jälkeen totesin, että perääntymistietä ei nyt ole. Tai olisi, jos voisin luikkia takaoven kautta ulos, ettei tarvitsisi takanani olevan jonon "karseita katseita kohdata". Vingutin SampoPankin "Uuno Turhapuro"-korttia harmissani menetyksestä.

Viheliäinen paketti repimällä auki heti kioskissa. Sisältä paljastui selventävä saatekirje. Siinä vedottiin vanhaan lappilaiseen perinteeseen maalaisliiton ja kansandemokraattien läheisestä kohtalonyhteydestä. Melkeinpä läheisestä sukulaisuussuhteesta. Tämä vanha perinne velvoittaa osallistumaan tappion tasaukseen, riskin siirtoon ja uhraukseen yhteisen asian puolesta. Olin kuulemma vanhana maalaisliiton luotettavana sydänystävänä valikoitunut voittajaksi suuresta arvontajoukosta. Näin sain osakseni tämän KEPU:n ylijäämävarastosta hankitun kapistuksen vain lunastushinnalla.

Siistiksi lopuksi paketin lähettäjä vihjaisi, että saan lisämateriaalia ehdokkaastani toisen kierroksen jälkeen. Pihin kaveri, se Kelmi, vetosi vielä lievään (paino tällä sanalla) poliittiseen toimeliaisuuteeni, kun en tyydy vain tukemaan kampanjaa, vaan jopa osallistun sen tekemiseen.

Hädissäni kävin kampanjatoimistosta noutamassa kaikki liikenevät lentolehtiset vietäväksi pohjoiseen. Nyt niitä sitten jakelen mahdollisimman laajalle: tutuille ja tuntemattomille, kylänraitille ja tuntureille, joenvarsille ja teiden mutkiin… Niitä et löydä. 


”Mitä se hymyilee, kuin Hangon Keksi?” Turvallisuussyistä en voinut vastata autossa tähän vaimoväen kysymykseen.

Oma tahdonilmaisu on se, mitä nyt kysytään.

Sunnuntaina on vaalipäivä. Itse olen jo äänestänyt ennakkoon ensimmäisenä äänestyspäivänä. Se oli helppo tehdä ja äänestää, kun tiesi mitä tahtoo?

Nyt olen sitten oudoksuen ihmetellyt sitä, että vieläkin noin joka kolmas ei tiedä, kenen numeron sunnuntaina kopissa  siihen äänestyslappuun piirtäisi. Ehdokkailla on ollut lippusta ja lappusta tarjolla sekä netissä, että sopivasti käteen annettuna. On fanitettu, tykätty, mainostettu, kinasteltu ja kehuttu. 

On kierretty kauppakeskuksia, toreja, kouluja, vanhainkoteja, lastentarhoja ja huoltoasemien "aamuparlamentteja". Vaalikeskusteluja on ollut TV:ssä ja radiossa koko joukolla, pareittain ja yksittäin. Haastatteluja on annettu kaikille, jotka ovat kehdanneet pyytää. Soppaa ja sumppia on mennyt tonnitolkulla tuulessa ja tuiskussa. Talkooväki on työllistetty niin, että  työvoimatoimistojen väki on patisteltu jalkautumaan ja ihmettelemään - "mitä väki oikein touhuaa?"

Median koko ammattikommentaattorien joukko on hälytetty valmiustilaan. Kommentteja ja spekulaatioita ovat lehdet pullollaan. Ne mitkä eivät mahdu painettuun versioon ladataan nettiin. Spekulaatiota ja kommentteja on niin mahdottomasti kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, että nämä spekulantit ovat pää ymmyrkäisinä miettimässä seuraavan päivän spekulaatiota, jotta se olisi samassa linjassa, kuin edellisen päivän teksti.

Galluppeja on julkaistu viikoittain, ja lyhyimmissä kaksittain. On otettu huomioon ja jätetty huomioimatta kaikkien mielipiteet, tai vain niiden mielipiteet, jotka ovat sen ilmaisseet. Prosentit ovat olleet vajaa 100 tai yli sata. Ja taas ovat viisaat selittäneet ja kommentoineet. Miksi näin?

Ainoa varma luku on se virhemarginaali +/ - 3 % tai jotakin. Kakki muu on niin kuin sen kommentoija kulloinkin haluaa olevan. Näiden oletettujen lukujen pohjalta äänestäjäparka sitten koittaa selviytyä, ja toimia siten kuin olisi viisasta. Valitaan pienempi paha, vähiten huono tai toiseksi paras. Mutta ei ainakaan sitä, sen puolesta ja sitä toista vastaan. Kuitenkin äänestäjän aito toive olisi saada ilmaistua vain se oma tahto.

Äänestäjältä kysytään nyt vain "Ketä kannatat seuraavaksi presidentiksi?” Sekin olisi kopissa ilmaistava niin selkeästi ja yksinkertaisesti, etteivät ääntenlaskijat joutuisi pohtimaan: 


Mikä olikaan äänestäjän todellinen tahto?

Äänestämisen sietämätön helppous

Käynnissä olevien presidentinvaalien ratkaisu- ja kiriviikko alkaa. Kun muistelee syksyn asetelmia, niin huomaa niiden muuttuneen täysin toisenlaisiksi.

Ensin tämän piti olla Niinistölle selvää pässinlihaa, eikä se ole vieläkään poissuljettu. Riippuu äänestysaktiivisuudesta. Väyrynen raivasi tiensä ehdokasjoukkoon, omien vastustuksesta huolimatta. Haavisto muovasi itsestään uskottavan haastajan joulunalusviikolla. Kantaako noste sosiaalisessa mediassa todellisuudessa myös äänestyskoppiin asti?

Lipponen oli vahva haastaja, mutta kärtysi itsensä sivuraiteelle. Demariehdokkaan luvut ovat karseita ja laskevia (- 4% joulukuusta). Onko usko jo mennyt? Soini ei ole vedossa ja kannatus on laskeva. Näistä hedelmistä nauttii nyt Väyrynen. Veikö aurinkoloma Timolta otteen ja tuntuman vaalikampanjaan?

Vasemmistoliitto etsi naisehdokasta melkeinpä jahkailuun asti. Miksi? Arhinmäki – nuori mies 35 v. vasemmistolainen, Nato -vastainen, kulttuuriministeri yms. Ehdokasrivistössä oli selkeä Arhiksen mentävä aukko. Arhinmäki on jo kirinyt Lipposen ohi. Soinikin puuskuttaa ihan nenän edessä.

Ongelmallisia kannatusmuutokset ovat niille, jotka ovat kyllästymiseen asti toitottaneet “taktisen äänestämisen” välttämättömyydestä. Ovatko he olleet lainkaan kartalla, kun ovat luokitelleet median tavoin ehdokkaita sellaisiin, joilla olisi “mahdollisuuksia”  ja sellaisiin, joilla ei pitäisi olla “mitään mahdollisuuksia” toiselle kierrokselle.

Yltääkö vasemmistolainen ehdokas toiselle kierrokselle? Se riippuu kannattajien tahdosta. Tahdommeko sitä vai emme? Itse ehdokas on jaksanut ja suoriutunut työstään erinomaisesti. Toisen kierroksen mahdollisuus on siten selkeästi “omissa käsissämme”.

Ja lopuksi se äänestämisen “sietämätön helppous”. Vastataan vain kysymykseen: “Ketä kannatat Suomen seuraavaksi presidentiksi?” Muu on turhaa…