lauantai 29. toukokuuta 2010

Puoluesihteerien kevät

SDP:n puoluesihteeriksi nousi Mikael “Rakkaus” Jungner. On kuulemma kuumaa tavaraa mediassa. Ilman muuta Twitter ja Facebook – ajan puoluesihteeri. Jutan oma valinta omaan tiimiinsä. Jungnerin valinta sopii hyvin SDP:n eduskuntavaalistrategiaan. Kantaako siitä eteenpäin – jää nähtäväksi? Kuinka hyvin puoluesihteeri tuntee kenttänsä - viitsiikö kiertää, kannustaa ja organisoida? Hoitaako hän sen puolen enterin painalluksella? SDP haki ja sai medianäkyvän puoluesihteerin.

Vasemmistoliitossa Sirpa Puhakka on saanut haastajakseen helsinkiläisen Reko Ravelan. Mitä sillä haetaan? Silmäily Rekon facebook- ryhmään kertoo keitä siellä on. Yllättäen ryhmän keskustelupalsta on tyhjä. Eli “miksi?” kysymys jää auki. Rekon työnhalkuilmoituksessa näitä keskusteluaiheita kyllä löytyy. Olisin odottanut, että siellä käytäisiin keskustelua, millaisen Vasemmistoliiton halutaan olevan?  Riittääkö ryhmälle pelkästään seinäkeskustelu ja pelkät otsikot? Twitteristä en Rekoa löydä – Sirpan kylläkin. Ennakoin puoluesihteerivaalista kuitenkin varsin tasaväkistä.

Kepun puoluesihteerikamppailun kuvio on myös valmis. Se voi alkaa tylsän puheenjohtajakamppailun jatkeeksi. Mediassa johtavat puheenjohtajaehdokkaat eivät hiisku sanaakaan. Miksi hiiskuisivatkaan? Korhonen on vahvoilla jatkokaudelleen selkäsaunan ja haukkujen saattelemana. En hämmästyisi sitäkään, että Väyrynen hakisi nostetta omalle puheenjohtajakampanjalleen kelpuuttamalla Kelmin aisaparikseen. Mystinen “kentän tuki” pelottaa ja tukkii suut!

Laatikaisen torjunnaksi tarkoittama taitamaton lausunto toimii päinvastoin Kelmin “pottulaariin”. Mystinen kenttä ei anna itseään komennella. Herrat haukutaan, myös omat, mutta siilipuolustus yhdistää aina kriisissä. Kepu on Vanhasen jäljiltä todellisessa kriisissä. Sitä kepun kenttäväki ei sulata, että heidän ikiomaa päätäntävaltaa halveerataan “populistisissa tunnelmissa” tehdyksi. Vaikka näin olisikin, niin sitä ei saa ulkopuolisille sanoa. Toinen heikko kohta Laanisella on se, että hän haluaisi siirtää puoluesihteerivalinnan pois puoluekokoukselta. Kepulaisittain sanottuna herrojen suoritettavaksi. Puoluesihteerillä on ilmeisesti liian vahva asema esiintyä myös mediassa.

perjantai 28. toukokuuta 2010

KEPU odotan jäsenkirjaani!

Postin odottaminen hermostuttaa, jos tietää saavansa tärkeää postia. Nyt odotan muiden lailla puuttuvaa jäsenkirjaani. SKDL:n pitkäaikainen kansanedustaja (1972 – 1980) Anna-Liisa Hyvönen on jo omansa saanut “yllättäen, pyytämättä ja tilaamatta”. Keskustan puoluekokous lähestyy uhkaavasti – Missä on minun jäsenkirjani?

Vanhasen neuvosta en sitä kerjää. Pyydän vain, että saisin sen ajoissa – ennen matkaani “veret seisauttavaan” puoluekokoukseen. Ymmärrän kyllä hyvin sen, että siellä puoluetoimistossa lappaa mediaväkeä ihan liian kanssa. Ison Jarmon oma huone on valjastettu yhdistyspapereiden allekirjoitustilaksi.

Pakon sanelemana Korhonenkin on joutunut siirtymään etätyöhön. Työpiste on sijoitettu turvallisuussyistä pottukellariin. Sen tarkka paikka on työrauhan turvaamiseksi vain pienen piirin tiedossa. Huhujen mukaan se on jossain siellä ulkohuussista noin parisataa metriä koilliseen – jossain Pohjanmaalla.

Minulla tietysti puolueen uskollisena soturina on suora yhteys itse “Iso Mattiin”. Hän kuitenkin on parhaillaan jossain näyttelyn avajaisissa. Virkatehtävä! Ongelma vain on siinä, että Matin pitäisi saada pikaisesti yhteys “Anonyymien kotikiusattujen” yhdistykseen, joilla on kokemusta kuinka suututettu “Martta” saadaan illansuussa lepytettyä. Vihan ei saa kantaa yön yli.

Tulisi se posti jo!

torstai 27. toukokuuta 2010

Sivistysvaltiot laiminlyövät vanhuksiaan!

Olen kirjoittanut suomalaisen sokean sotaveteraanin Veikko Virtasen hävyttömästä ja epäinhimillisestä kohtelusta jo kaksi aiempaa kirjoitusta.

  1. Veikko Virtanen 90v. sokea sotaveteraani
  2. Kämpen för Veikko fortsätter

Veikko ei saa edelleenkään rikkaan Vaxholman kunnan sosiaalilautakunnalta lain velvoittamia oikeuksiaan. Ruotsissa on tällä hetkellä 55.000 vanhuusiässä elävää suomenkielistä. Määrä kasvaa pikavauhtia 70.000 vanhukseen. Niitä Ruotsin nykyisen hyvinvoinnin rakentajia, joita Ruotsi 60-luvulla työvoimapulassaan tarvitsi ja sai Suomesta. Säilötäänkö heidät tarpeettomina kustannuserinä istumaan sänkynsä reunalle päiväkausiksi, vailla juttuseuraa. Veikon oikea sijoituspaikka on Suomikoti, jossa hän saa suomenkielistä hoitoa ja yhteyden muihin ihmisiin omalla äidinkielellään. Muunlainen tulos on sivistysvaltion osalta moraalisesti täysin tuomittavaa.

Ruotsi joutuu yhä enemmän kohtaamaan vanhuksia, joilla on erilainen kulttuurinen, uskonnollinen ja kielellinen tausta kuin valtaväestöllä. Tähän samaan suuntaan kehitys myös Suomen osalta on kulkemassa. Pakoon sitä emme pääse! Silmien sulkeminen olisi todellista itsensä pettämistä. Onko meilläkään vanhushuollossa valmiuksia vastata näihin inhimillisiin tarpeisiin? Suomeen tarvitaan erillinen vanhuspalvelulaki! Ruotsissa on  erillinen vanhuspalveluministeri. Tarvitaanko sellainen myös Suomeen?

Suomessa on “maan sisäiseen karkotukseen” tuomittuja vanhuksia. Heitä ei päästetä kuntarajojen yli jälkikasvunsa läheisyyteen. Ovat erillään toisessa kunnassa. Sitten meillä on myös vanhuspariskuntia, jotka on sijoitettuna eri palvelukoteihin. Tai eri huoneisiin. Saavatko myös Suomessa kielelliseen, kulttuuriseen ja uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvat ihmisarvoisen vanhuuden? Tarkastellaanko meilläkin vanhuuteen liittyviä asioita vain “kustannuserinä” – eikä ihmiselämään liittyvinä asioina.

Edelleen Suomi ei ole ratkaissut “perheiden yhdistämiskantaansa”. Egyptiläisen ja venäläisen mummon kohtalo – heidän ihmisyyteen perustuva oikeutensa – ei sovi Suomen byrokratiaan. Asia pitäisi olla päinvastoin. Karkotus maasta – sivistysvaltio Suomesta! – on uudelleen päällä.

Ruotsissa suomenkieli on vähemmistökielen asemassa. Suomi on virallisesti kaksikielinen maa (suomenkieli ja ruotsinkieli). Meillä on myös vähemmistökielen statuksen omaavia kieliä mm. saamenkieli. Suomessa on siten myös kieleen perustuvia oikeuksia.

Erityisesti Perussuomalaisten taholta on käyty kampanjaa Suomen ruotsinkielisten oikeuksia vastaan - “pakkoruotsi”-teemalla. Koskeeko tämä Suomen ruotsinkielisiä “vauvasta vaariin”? Vai rajataanko heidät ulos kampanjasta? Miten muiden uskonnollisten, kulttuuristen ja kielellisten vähemmistöjen oikeuksien suhteen menetellään?

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Palvelurakenneuudistus elämän kimpussa

Kaikille ihmisen elämän osa-alueille, kohtaloille ja tapahtumille on lyöty hintalappu, ja ne on tuotteistettu erilaisiksi palvelupaketeiksi.

Keskuksista syrjemmällä tapahtuvat lisääntymiset aiheuttavat synnytyspalveluongelman. Muun muassa Pohjoisimmassa Lapissa ongelma on ratkaistu kysymällä: Kuka niitä myy? Aiemmin näin ei kysytty – syntymiseen liittyviä toimia suoritettiin paikallisesti.

Sitten tarpeesta ryhdyttiin luomaan rakenteita päivähoitoon, esiopetukseen, koulutukseen, iltapäiväkerhotoimintaan yms. Vanhuksille kokoontumistiloja, hyvinvointia, hoivaa ja elämänehtoon turvaa. Terveille terveydenhoitoa, sen edistämistä, ja sairaille sairaanhoitoa. Lepoa tarvitseville vapaa-aikaa. Työnraatajille työehtoja ja työsuojelua. Nyt nämä hyvinvointirakenteet yritetään opettaa tanssimaan ja joustamaan. Jäykät ja totutut hyvinvoinnin turvaverkot olisi kustannustehokkaalla tavalla korvattava kevyillä ja notkeilla rakenteilla.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on hienosti markkinoitu brandi. Se käsittää eri ihmisille suunnattuja räätälöityjä hyvinvointipalveluja. Kokonaisvaltaista hyvinvointia elämän eri tilanteisiin ne eivät silti tuota. Itse hyvinvointi on ulkoistettu eri luukulle.

Täytyisikö ihmiseen sisäisesti rakentaa joustavia ja kevyitä hyvinvointiyksiköitä. Näin eri hyvinvointiosastoissa olevat palveluyksiköt voisivat kustannustehokkaammin suorittaa oman lohkonsa hyvinvointitoimenpiteitä. Näin näiden eri toimien seurauksena syntyisi hyvinvoinnin olotila. Tai ainakin kuvitelma siitä. Näin ihminen parhaiten sopeutettaisiin tarvelähtökohdista toteutettuun ja perusteltuun kustannustehokkaaseen rakenneuudistukseen.

Rakenneuudistukseen kiinteästi liitetty sana on - PAKKO. Tämä kätevä sana ei kaipaa muita perusteluja. Sen taakse kätketään epämääräinen lupaus jostain hyvästä. Vaihtoehdot ovat toisensa poissulkevia mahdottomuuksia. Niitä ei ole!

tiistai 25. toukokuuta 2010

Toimeentuloturvan kannustavuuden lisääminen

Jaakko Portti VALTUUSTOALOITE

Rovaniemen kaupunginvaltuusto 24.5.2010

Aloitteen perustelut:

Voimassaoleva toimeentuloturvalaki jättää kunnille mahdollisuuden tulkita perheen alaikäisen lapsen satunnaisia ansiotuloja (esimerkiksi kesätyötuloja) eri tavalla. Tulkintamahdollisuuksia on kolmenlaisia – ne otetaan huomioon täysimääräisinä, huomioidaan osittain tai jätetään kokonaan huomioimatta. Kaikki tulkinnat ovat lainmukaisia.

Kuntien tulkintojen erilaisuus hämmentää, ja saattaa nuoret eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen. Samalla myös kuntien sisällä nuoret joutuvat eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi Rovaniemellä toimeentulotukea saavan ruokakunnan nuoren kesätyötulo vähentää perheen toimeentulopottia lapsen toimeentulotuen perusosan verran (292 €).

Toimeentulotukilain tulkitseminen kyseisellä tavalla on omiaan vähentämään kannustavuutta nuorten kohdalla. Se edesauttaa passivoitumista, syrjäytymistä ja köyhyyden pitkittymistä sekä periytymistä.

Sosiaaliturvan osalta viimeaikoina on korostettu nimenomaan tarvetta sen kannustavuuden lisäämiseen. Toimeentulotuessa nuorten kohdalla tuo kannustuselementti ei toimi.

Aloitteen sisältö:

Rovaniemi ryhtyy tulkitsemaan toimeentulotukilakia niin, että nuorten vähäisiä loma-ajan ansioita ei oteta lainkaan huomioon perheen toimeentulotukea laskettaessa.

Samalla käynnistetään laaja seurantatutkimus soveltamismuutoksen vaikuttavuudesta. Miten se vaikuttaa nuorten oman elämän rakentamiseen omista lähtökohdista? Miten se vaikuttaa syrjäytymiskehitykseen? Miten se vaikuttaa toimeentulotukiaikojen kestoon? Kuinka tehokkaasti se ehkäisee köyhyyden periytymistä?

maanantai 24. toukokuuta 2010

Ihmeellinen välikäsi ja lymyävä kriisipaikka

Vuonna 2008 voimaantulleen uuden lastensuojelulain myötä lastensuojeluilmoitusten määrä pomppasi koko maassa kasvuun. Näin myös Rovaniemellä. Vaikka lastensuojeluilmoitusten määrä 2009 laski 6,6 % 577 ilmoitukseen edellisvuoden 615, se kasvoi silti 0 – 3 v. ryhmässä tuntuvasti – 198 (167/2008), ja 7 – 12 v. ryhmässä se pysyi lähes 300 sadassa.

Rovaniemellä lastensuojeluilmoitukset ovat suurelta osalta kohdistuneet juuri niihin ryhmiin, joissa lapsiperheiden kriisinpaikkojen tiedetään lymyävän. Kaikista 577 ilmoituksesta 491 kohdistui juuri näihin kahteen ryhmään. Tämän me tiedämme!

Mutta osaammeko auttaa ja resursoida oikein? Hyvinvointikatsauksesta vedän sen johtopäätöksen, että emme osaa. Lehtitietojen mukaan (HS 6.3.2010) Valvira on kyllästynyt siihen, että kunnat noudattavat huonosti uutta lastensuojelulakia. Lain ”sisäänajovaiheen” on oltava jo ohi myös Rovaniemellä. Lakihan ei voi toimia ennaltaehkäisevästi, ellei sitä noudateta.

Valviran mukaan kunnat eivät hoida lastensuojelun alkuvaihetta lain edellyttämällä tavalla. Lastensuojeluilmoitusten ja – tarpeen selvitysten käsitteleminen venyy yli lakisääteisten määräaikojen. Ilmoituskynnyksen madaltamisella tähdättiin varhaiseen puuttumiseen. Tähän olisi tullut vastata lisäämällä resursseja lastensuojeluun. Onko näin tehty?

Lastensuojeluilmoitus ei aina johda lastensuojeluasiakkuuteen. Siksi tarpeen selvittämisen määräaikojen pitkittyminen johtaa vakaviin oikeusturvaongelmiin kohteeksi joutuneen perheen, ja ennen kaikkea itse lapsen kannalta.

Toinen puuttumisen paikka hyvinvointikatsauksessa on toimeentuloturvaa koskeva kohta. Viime vuonna toimeentulotukea sai 3687 (+148) ruokakuntaa, josta yhden hengen ruokakuntien osuus oli noin 70 %. Ikäluokan - 20 – 30 vuoteen – osuus oli lähes puolet koko toimeentulotuen saajista. Samalla toimeentulotukiasiakkuus on pidentynyt, ja muuttunut yhä pysyvämmäksi asiakkuudeksi. Se ei voi olla väliaikaiseksi tarkoitetun toimeentuloturvan tarkoitus. Tuskin Rovaniemelläkään halutaan pitkään elää pelkästään toimeentuloturvan varassa. Vantaalla tehdyn tutkimuksen mukaan tällaisen ”elämäntaparyhmän” osuus on vain marginaalinen.

Rovaniemi voi auttaa nuorten oman itsenäisen elämän rakentumista muuttamalla toimeentulotukilain tulkintaansa. Nyt nuorten vähäiset loma- ja kesätyöansiot vaikuttavat perheen saamaan toimeentulotukeen. Kemissä ei näin ole. Rovaniemen käytäntö passivoi ja saattaa nuoret epätasa-arvoiseen asemaan. Toimeentulotukea saavan perheen lapsi ujutetaan käytännössä elättäjän asemaan. Samalla hänen tienaamansa €uron arvo on kehnompi, kuin kaverinsa. Siellä on joku ”ihmeellinen välikäsi”, joka nappaa nuoren normiosuuden verran toisiin tarkoituksiin.

ROVANIEMEN KAUPUNGINVALTUUSTO

24.5.2010

67 § HYVINVOINTIKATSAUS/ Puheenvuoro

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Kampen för Veikko fortsätter

Veikko haluaa Suomikotiin. Kyse ei ole ainoastaan hänestä, vaan kaikista niistä vanhuksista, jotka joutuvat asumaan kielellisesti eristettyinä. Omassa yksinäisyydessään. Erillään läheisistään. Vanhusten ongelmia on liian kauan vähätelty ja piiloteltu. On aika avata pää keskustelulle.

En sista kamp:

http://ensistakamp.wordpress.com/2010/05/23/taistelu-veikon-puolesta-jatkuu-kampen-for-veikko-fortsatter/

YouTube Video:

http://www.youtube.com/watch?v=bywXZcGXLUM

Facebook ryhmä:

http://www.facebook.com/#!/group.php?gid=118723918158644

perjantai 21. toukokuuta 2010

Kerjääminen ja hyväntekeväisyys

Ystäväni oli kuunnellut sivukorvalla A-Studiota. Hän jäi miettimään “pitäisikö kerjääminen kieltää?”. Tuon saman kysymyksen hän heitti minulle - Mitäpä mieltä olet? Tulkitsen kysyjääni (kysymättä häneltä itseltään), että hän voisi olla valmis kieltämään kerjäämisen.

Spontaanisti vastasin näin:

“Voisi samalla kysyä - pitäisikö rahattomuus kieltää? Byrokratisoidaanko köyhyys toimeentuloluukulle, jossa papereiden perusteella katsotaan, saako joku rahattomuuteensa kerjätä?”

Kuka on oikeutettu kerjäämään? Olisiko apua “Mitä, missä ja milloin?” – vuosikirjasta?

  1. Mitä kerjääminen on? Kerjääminen eli kerjuu tai kerjäläisyys on elintavaksi muodostunutta rahan tai muiden hyödykkeiden pyytämistä. Onko omien lakiin perustuvien oikeuksien perääminen kerjäämistä? Sitä se ei mielestäni ole. Ei myöskään nöyrtymistä tai nöyristelyä.
  2. Missä sitä harjoitetaan, ja mikä olisi sovelias paikka? Asiaa on tarkasteltava kerjääjän ja antajan kannalta. Kerjääjän kannalta vastaus lienee pääsääntöisesti päinvastainen, kuin antajan kannalta.
  3. Milloin saa kerjätä ajallisesti ja syyn perusteella? Olisiko aamu-, keski- tai iltapäivä hyvä pyytäjän ja antajan kannalta? Millainen syy kävisi parhaiten antajalle (motiivi) ja saajalle (tarve)? Olisiko - virka-aikana - ajallisesti hyvä määritelmä? Olisiko nälkä pätevä syy? tai selviytymisen tarve ja halu?

Mitä, missä ja milloin?- kirja ei anna oleelliseen Miksi? -kysymykseen vastausta.

Antaisiko Wikipedia tietosanakirja tähän Miksi? – kysymykseen apuja. Eipä juuri anna.

Kerjäämisen – pyytämisen vastakohdaksi voisi kuvitella hyväntekeväisyyden – antamisen. Tähänkin Wikipedia antaa osan vastausta – ei tyhjentävää, mutta kuitenkin. Jos ostan kaverilleni krapulakaljan, tuskin kyse on kummastakaan, vaan puhtaasta kaveruuteen perustuvasta toimenpiteestä.

Jos osallistumalla  gaala-hyväntekeväisyyteen, jossa osallistumis-kustannukset ovat suuremmat, kuin itse kohteelle menevä rahapotti, tuskin kyseessä on aito hyväntekeväisyys- toimenpide. Sama koskee erilaisia hyväntekeväisyyskeräyksiä, joiden tuotosta huomattavan suuri potti saattaa mennä muualle, kuin itse hyväntekeväisyys-kohteelle. Kerjääkö hyväntekijä arvostusta statukselleen, vai suoranaista henkilökohtaista hyötyä puhuttelevalla kohteella.

Kysyvä ystäväni – en osaa vastata – ainoastaan kyseenalaistaa!

Veikko Virtanen 90 v. sokea sotaveteraani

Veikko Virtanen on sotaveteraani. Hän ei osaa ruotsinkieltä. Hän on sokea. Syksyllä vaimon poismenon myötä Veikko menetti “katsovat silmät”, pitkäikäisen kumppanin ja asioiden hoitajan. Veikon kotikunta Vaxholm (Ruotsi) sijoitti hänet ruotsinkieliseen hoitokotiin. Syksystä saakka hän on turhaan odottanut siirtoa suomenkieliseen hoitokotiin.

Laki velvoittaa kunnat järjestämään suomenkielistä hoitoa, jos sille on tarvetta. Kunta selvittää ja pallottelee. Vastuullinen viranhaltija sulkee puhelimen. Kunta ei halua kommentoida. Kukaan vastuullinen ei vastaa, eikä halua kuulla Veikon hätää.

Kun Veikko sanoo, että hän ei ymmärrä, hän tarkoittaa kieltä. Kohtalonsa hän ymmärtää, ja sitä voi kuvata vanhuksen kiduttamiseksi. Vastuullisten ymmärryksen voi kyseenalaistaa. Vaxholman sosiaalilautakunnalla on tiistaina 25.5. klo 18.00 osoitteessa Eriksövägen 27 valta saattaa Veikon asia ihmisarvoiseen päätökseen.

Veikon kohtalo on koskettanut kansalaisia sekä Ruotsissa että Suomessa. Veikon oikeuksien, asianmukaisen vanhuuden hoivan ja huolenpidon turvaamiseksi on perustettu facebook-ryhmä.

SVT:n suomenkielisissä uutisissa Veikko kuvaa kohteluaan ja perää oikeuksiaan.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Harmia tuottava vaihtolava…

Taloyhtiö kiusaa minua! Pihaamme on tuotu tyhjä vaihtolava. Nyt se olisi asukkaiden toimesta täytettävä. Sekajätettä lavalle, ja ongelmajäte erilleen. Onko meillä sekajätettä? Ongelmajätettä nyt ei ainakaan. Naapurilla voisi olla. Tyrkyttäisikö itseään avuksi, niin välttyisi omien tilojen koluamiselta. Nakataan naapurin tarpeeton ja hieman tarpeellinenkin roina porukalla lavalle. Molemmat saamme tietysti moitteita – naapuri siitä, että vei senkin roskiin, ja minä siitä, etten vienyt sitäkään roskiin.

Omien nurkkien siivoamisessa raskimiskynnys ja kipukynnys käyvät valtataisteluaan pääkopassa. Tätä ei raski heittää pois, tai tästäkin pitää jo luopua. Valinta on lopullisen tuntuinen. Omistushalu ja luopumisen tuska – siinä kaksi taisteluparia. Kummalle valinnassa vallan luovuttaa? Kademielikin pyrkii päätösapajille. Poisheitetystä roinastahan voi olla hyötyä jollekin toiselle. Se harmittaa, jos siitä tuunataan jotain kätevää ja kivaa.

Mielestäni leppoisampi ja hidastahtisempi paikkojen siivous roinasta sopisi paremmin. Jokakeväinen paikkojen suursiivousvimma lyhyen ajan sisällä tekee väkivaltaa sen pohdinnalle: Mitä voi itse tulevaisuudessa vielä tarvita? Mikä kannattaisi toimittaa kierrätykseen muiden käyttöön? Sekajätelavalle kuuluisi vain sellainen roina “millä ei ole enää käyttöä meille, eikä muille”. Se tuottaa vain harmia ja riesaa “meillä sekä muualla”.

Siivoustyön lomassa leppoisuutta, hidastahtisuutta ja ajanpeluuta voi tietysti hakea kirjoittamalla harmiaan muiden harmiteltavaksi. Siinä saa samalla miettimisaikaa – Miltä tavaroista tuntuu, kun ne tarpeettomana ja täysin palvelleina hylätään tunkiolle.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Uraaniongelma rajalla – siirretään rajaa

Ylitornion kunta on esittämässä Rovaniemelle kuntarajan siirtoa. Näin Rovaniemelle ongelmallinen uraaniesiintymä jäisi kokonaisuudessaan Ylitornion puolelle. Esitys herättää monia kysymyksiä.

Rajan siirron perusteluissa Ylitornio esittää, että näin Rovaniemi pääsisi matkailulliseen imagoon sopimattomasta ongelma-alueestaan. Vasta uraanin löytyminenkö muodosti alueesta tässä suhteessa ongelman? Eikö Ylitornion kunnalla itsellään ole matkailun suhteen mitään kehittämistarpeita? Onko Aavasaksan lentomäkihanke nyt lopullisesti haudattu? Entäs Iso-Vietosen matkailullinen kehittäminen? Ongelmahan on myös siinä, että esityksessä itse “ongelma-aluetta” ei vaadita siirrettäväksi. Vain raja siirtyisi. Alue jäisi entiselle paikalleen – sitä ei siirretä.

Toisena perusteluna Ylitornio käyttää sitä, että näin kaivosyhtiön ja kunnallisten päättäjien välinen yhteydenpito helpottuisi. Hanketta edistäisi vain Ylitornio ja kaivosyhtiö. Rovaniemi ajettaisiin tässä kaavailussa sivuraiteelle kuunteluoppilaan asemaan. Kaivoshankkeen vaikutusalue ei taida noudattaa nykyistä kuntajakoa ja –rajoja. Luovuttaisiko Rovaniemi päätösvaltaansa hankkeen ympäristövaikutusten suhteen suosiolla naapurikunnalle.

Kolmantena perusteluna Ylitornio käyttää sitä, että näin sillä olisi mahdollisuus päästä harvaanasutuille kunnille myönnettävien tukien piiriin. Eli kun alue laajenee ja väkimäärä pysyy suunnilleen samana, tuen saamisen kriteerit täyttyisivät. Itse uraanikaivoshankkeen edistämisen suhteen kolmas perustelu ei kuulu joukkoon. Se on ikään kuin “ulkopuolisena” vedetty mukaan.

En usko, että Rovaniemi lämpiää siirtoneuvotteluille. Jos uraanikaivos tulevaisuudessa toteutuu, hamuaa Rovaniemi osansa sen hyödyistä. Haitat eivät kuntarajojen siirroilla pienene. Vain sanomisen valtaa siirrolla luovutettaisiin pienemmälle porukalle.

Toimittajan Technorati merkinnät: ,,

lauantai 15. toukokuuta 2010

Vaihtoehdottomuuden ylistys

Politiikassa on viimeaikoina keskusteltu varsin suurilla äänenpainoilla. Erityisen kiihkeää keskustelua käytiin eduskunnassa Kreikka-lainan yhteydessä. Tästä samaisesta aiheesta myös kansalaiskeskustelu on ollut turuilla ja toreilla vilkasta sekä kiihkeää.

Väitteitä puolesta ja vastaan. Ei ole vaihtoehtoja! Maalataan mörköjä seinälle. Manataan kaikki “egyptin vitsaukset” esille, jos juuri nyt näin ei tehdä. Kun sutta pakenee, niin karhu tulee vastaan. Tai joudutaan valitsemaan ruton tai koleran välillä. Ja niin edelleen.

Mistä tämä vaihtoehdottomuuden julistaminen kertoo? Miksi juuri Toivo-puolueen taholta on nostettu vaihtoehdottomuus arvoon arvaamattomaan? Mihin se mahdollisuuksia sisältävä Toivo-kampanja on unohtunut? Onko valinnanvapaus menetetty käsite? Sitä ei saa enää käyttää!

Nyt tullaan suurten johtajien yöllisistä neuvotteluista ulos. Heti porstuassa julistetaan – Tähän neuvotteluissa on päädytty, eikä pakettia enää avata. Neuvotteluvaraa ei ole, eikä siitä keskustella. Tilanne rakennetaan – “ota tai jätä” – asetelmaan. Tilanne on varsin kaukana demokraattisista menettelytavoista.

Paketin syöttämistä kansalaisille avitetaan hieman vastahakoisella olemuksella. Tämä onkin kansalaisten kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Ne jotka vastustavat saattavat maan edut vaaraan, eivätkä ajattele kansalaisten parasta. Ne ovat vastuuttomia – jopa populisteja.

rukkanen

perjantai 14. toukokuuta 2010

Ei kuulu mulle – kaupungin puisto!

IMG_2935

Kaupunginosamme monitoimipuisto oli kuvottavassa kunnossa. Se on ihan siinä uuden päiväkodin vieressä. Puisto on nuorison ahkerassa käytössä. Siivottoman kuntonsa vuoksi sen kuitenkin olisi pitänyt olla KÄYTTÖKIELLOSSA!

Lasinsiruja, mäyriskuoria, mehutölkkejä, koiran- ja hevosenpaskaa, naulasia laudanpätkiä, noin 20 metrinen muoviputki yms.. Kaikki somasti hujan hajan pitkin kenturaa. Rovaniemen kaupunki ylläpitää. Sen vastuuta on huolehtia puiston kunnosta, ettei se aiheuta vaaraa käyttäjälleen. Tällainen ajattelutapa on aika yleinen.

Mikä on ihmisten oma vastuu ympäristönsä siisteydestä ja turvallisuudesta? Kuuluuko asuinympäristö kaupungille? Kuuluuko ympäristön turvallisuus kaupungille? Kaikille muille, mutta ei minulle! Odotamme, että joku luo puitteet ja huolehtii, että elämisen jätökset eivät olisi todisteena tavoistamme. Odotammeko, että joku mystinen kulkija seuraa perässä, ja noukkii “vahingossa” pudonneen mehutölkin kitaansa. Ainakin aamulla edellisen illan ja yön tuotokset olisi jonkun siivottava pois.

Tiesimme puiston karmean kunnon. Kokosimme asukasyhdistyksen puitteissa talkooporukan. Kahdessa tunnissa puisto oli taas siisti ja turvallinen käyttää. Aamulla soitto kaupungille, että veisivät roskat pois. Sieltäkin paljastui oudoksuttava käytäntö. Monitoimipuiston asfalttiosuuden huolehtiminen kuuluu liikuntapuolelle. Monitoimipuiston reuna-alueet taas puistopuolelle. Näyttäisi sama - “ei kuulu mulle” – ajattelu vaikuttavan sielläkin.

Kaupunki voisi tukea konkreettisesti asukkaiden omaehtoista toimintaa tässä asiassa. Kaupunki laittaa puistoon roska-astiat. Puiston aita korjataan ja maalataan. Varastokatoksen ovi korjataan, ja se maalataan ulkopuolelta.

IMG_2940

maanantai 10. toukokuuta 2010

Saksan oikeiston murskatappio ja Suomi 2011

Saksan suurpuolueet –CDU ja SPD – rämpivät historiallisen huonot vaalitulokset Nordhein-Westfalenin osavaltiovaaleissa. Merkelin puolueelle tulos oli sen historian huonoin (-10 %).

Sosiaalidemokraateilla tulos oli heikoin 50 vuoteen. Kuitenkin se on julkisuudessa leimattu voittajaksi. Voittajia sen sijaan ovat Vihreät, jotka lähes kaksinkertaistivat kannatuksensa. Vasemmistoliiton sisarpuolue Die Linken kannatuksen kasvu, ja nousu vaa´ankieleksi maapäiville vahvistaa sen poliittista painoarvoa lukuja enemmän. Politiikka ei sittenkään ole pelkkää matematiikkaa.

Kreikan talouskriisi ja tyytymättömyys liittohallitusta kohtaan eivät selitä tappion suuruutta. Tutkijoiden mukaan vaalien tuloksen ratkaisevana tekijän olivat sittenkin arkipäiväisemmät asiat – koulutuksen ja terveydenhuollon ongelmat, sekä kyseenalainen vaalirahoitus. Tuntuuko tutulta?

Euroopassa tapahtuva kehitys heijastuu varmuudella myös Suomeen. Ne luovat sen pohjavireen, joita peilaten tavallinen äänestäjä kotikutoisia asioita ja ongelmia pohtii. Lähellä, itseä suoraan koskettavat asiat ovat helpommin käsiteltävissä, kuin esim. 750 miljardin €uron vakautuspaketti koko Eurooppaa koskien.

Reumasairaalan 2 miljoonan €uron pelastuspaketilla on mielissä suora kiinnitys reumasairauden hoitoon – siten se on konkreettinen. 750 miljardin €uron vakautuspaketti sitä vastoin on hahmottumaton möhkäle. Vaikka Katainen ja Vanhanen kuinka vakuuttelisivat sen välttämättömyyttä, pelottelisivat seurauksilla ja kaikilla “egyptin vitsauksilla” – epäilyksen siemen jää kalvamaan.

Poliittinen ilmasto, jossa 2011 eduskuntavaalit tullaan käymään, alkaa vähitellen kypsymään. Keiton ainesosat sisältävät mahdollisuuden ja tarpeen muutokselle. Tässä mahdollisuudessa ja tarpeessa kotimaiset ainekset ovat sittenkin määräävänä – päällimmäisenä.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Bisnes etsii huostaanotettuja lapsia!

 

Sijoitettujen lasten määrät kasvavat

Vuonna 2008 oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna runsas 16 000 lasta ja nuorta. Sijoitettujen lasten kokonaismäärät ovat kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Vuosittainen kasvuvauhti on ollut 2-5 prosenttia.

Alle 18-vuotiaista lapsista oli 1,3 prosenttia sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Vielä 1990-luvun puolivälissä vastaava osuus oli 0,8 prosenttia.

Sijoitetuista lapsista poikia on 53 prosenttia ja tyttöjä 47 prosenttia.

Perhesijoitusten osuus on pitkään laskenut tasaisesti, ja laitoshuollon osuus vastaavasti kasvanut. Yhtenä syynä perhesijoitusten vähenemiseen on ollut pula sijaisperheistä.

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Kansainvälinen sijoitustoiminta on löytämässä Suomesta megaluokan bisneksen – lastensuojelun markkinat! Potentiaalisten asiakkaiden vuosittainen kasvuvauhti on 2-5 prosenttia.

Suomessa harjoitettava oikeistolainen politiikka luo lastensuojelun bisnekselle lähes rajattomat kasvun mahdollisuudet. Täällä riisutaan lapsiperheiden hyvinvointiin satsaaminen kustannustehokkaalla tavalla minimiin. Kuitataan ennaltaehkäisevä sosiaali-työ “kukkahattutätien” puuhasteluksi. Samalla kuntien oma palvelutuotanto rahapulassa kriisiytetään, ja sillä perustellaan tarvetta ulkoistamisiin.

Tämä “huostaanottobisnes” on tarjoajalleen turvallinen ja varma. Asiakassuhteet varsin pitkäkestoisia, ja maksajana ns. varma taho – kunta. Ensin lastensuojelu otetaan bisneksen hallintaan. Kun asema markkinoilla on varmalla pohjalla, voidaan ryhtyä rahastamaan ronskimmalla kädellä.

Tämä bisneksen haltuunotto on onnistunut lääkäriasemien kohdalla – miksei se onnistuisi myös “huostaanottobisneksessä”?

Tutkimusprofessori Matti Rimpelä kiteyttää ongelman, “että meillä suojellaan lapsia, mutta ei tueta lapsiperheitä. Järjestelmä on rakentunut niin, että kunnat alkavat kantaa vastuuta lapsista vasta siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat kasvaneet niin suuriksi, että on pakko tehdä jotakin. Silloin lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle on pakosta tehtävä ratkaisu. Siihen löytyy aina rahoitus.”

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

KYYKYTTÄVÄ TRAMBOLIINI

Suomessa köyhyysrajan alapuolella elää 700.000 henkeä. Nykylaman seurauksena sen on arvioitu kasvavan yli 50.000 hengellä. Tuon köyhyysrajan tuntumassa – toistaiseksi vielä yläpuolella - elävienkin toimeentulovaikeudet kasvavat. Sen vaikutuksia ei kuitenkaan vielä nähdä. Laskun suuruus nähdään vasta viiveellä.

Rovaniemellä maksettiin toimeentulotukea viime vuonna 8,1 miljoonaa euroa 3700 taloudelle. Talouksien määrä kasvoi 150, ja toimeentulotukieurojen yli miljoonalla. Jokapäiväinen köyhyys, syrjäytyminen ja kahtiajako – ystäväni – ovat keskuudessamme todellisuutta. Se on arjessa monessa rovaniemeläisessä perheessä. Sen suhteen ei voi olla välinpitämätön.

Suomea pidetään hyvinvointivaltiona. Korostamme sitä, ja olemme siitä olleet jopa ylpeitä. Työväenliikkeen ja poliittisen vasemmiston kädenjälki sosiaaliturvamme rakentamisessa on vahva. Oma varhainen muistoni yhteiskunnan tarjoamasta sosiaaliturvasta olivat jokasyksyiset Inarissa jaetut ”kunnan monot” sekä lapsilisät. Sitten nousivat ensimmäiset kunnan vuokratalot. Mihin tuo työväenliikkeen ”suuri linja” on hävinnyt? Markkinat määräävät ja raha arvottaa - siinä mitataan miltei kaikkea inhimillisen elämän osa-alueita. Apuja tarvitseva asiakas tuo ajanvarauksen puitteissa asiansa paperiversion byrokratian kitaan jauhettavaksi. Onko hyvinvointimme turvaverkostosta rakennettu köyhiä kyykyttävä ja pompottava ”tramboliini”, johon joutunut ei pääse sieltä ulos.

****

Rovaniemellä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuus oli pitkään yksi keskeisiä kunnallispoliittisia tavoitteita. Vuokralla asuminen on monelle tällä hetkellä ainoa mahdollisuus. Vuokrien kohtuuttomat korotukset ovat johtaneet siihen, että monelle rajat ovat tulleet vastaan. Kierre on mahdoton.

Nykyinen vuokralaki mahdollistaa, jopa edellyttää, että vuokralainen voi vaikuttaa asumiseensa samalla tavalla, kuin muissakin asumismuodoissa. Avaintekijä on asukasdemokratian lisääminen ja hyödyntäminen. Laki antaa jo nyt mahdollisuuden niin sanotun valvojajärjestelmän vahvistamiseen. Lain mukaan valvojalla on samanlaiset oikeudet ja velvollisuudet, kuin tilintarkastajalla yhtiössä. Valvojan tehtävänkuva on toisenlainen ja vuokralaiseen kytköksissä. Nykyään vuokrataloyhtiöissä valvojajärjestelmä on pelkkä muodollisuus, jonka olemassaoloa vuokralainen ei edes huomaa. Miksi siitä ollaan hiljaa?

*****

Nuorisotyöttömyys on pahasti tikittävä aikapommi. Kesän lähestyessä nuoret hakevat kesätyöpaikkaansa. Tänä vuonna Rovaniemellä nuorten kesätöihin on ollut 1100 hakijaa. Näistä noin 420 nuorta haki kesätyöseteliä arvoltaan 400 €. Kaupungin yksiköihin haki 680 nuorta, joista voitiin palkata vain 150 nuorta. Vasemmistoliiton aloitteesta näille ilman tukea ja kesätyöpaikkaa jääneelle 530 nuorelle tulee jo täksi kesäksi uusi mahdollisuus.

Rovaniemi jakaa nuorten kesätyöpaikat osittain sosiaalisin perustein. Kuitenkin se samaan aikaan ottaa nuoren vähäiset ansiot huomioon toimeentulotuessa. Esimerkiksi Kemi ei näin tee. Perusteluksi täällä on sanottu, että rajan vetäminen on hankalaa – mikä on vähäistä ja mikä ei? Miksi tämän rajan vetäminen olisi Rovaniemellä sen hankalampaa, kuin muuallakaan. Rovaniemen käytäntö eriarvoistaa nuoria sen mukaan, mikä on vanhempien taloudellinen asema. Mielestäni sen on kohtuutonta.

Rovaniemi nostaisi kerralla kuvaansa opiskelija ja nuorisoystävällisenä kaupunkina haastamalla muut samaa tulkintaa käyttävät kaupungit. Siinä Rovaniemi osana lamatalkoita muuttaa nykytulkintaansa. Lain soveltamisessa ryhdytään korostamaan nuorten oman elämäntilanteen edistämistä. Samalla se on hyvä väline köyhyyden periytymisen ehkäisemisessä ja syrjäytymisessä.

*****

Ovatko vanhuksemme ”tämän päivän huutolaisia”? Annetaan eniten tarjoavalle. Tai sille, joka vanhuksesta vähimmin kustannuksin huolehtisi. Rovaniemellä on tänä talvena tarkasteltu ensin Rautiosaaren ja sitten Kaartokadun kohtaloa. Useita vuosia jopa vuosikymmeniä vanhustyön käytössä olleet tilat ovatkin muuttuneet käyttöön sopimattomiksi. Ne eivät vastaisikaan nykyajan vaatimuksia. Väitetään, että huoneet ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä, liikaa käytäviä ja tyhjää tilaa kahdessa eri kerroksessa, sitovat liiaksi henkilökuntaa, ei ole WC tiloja jne. Suhtaudun näihin perusteluihin epäilevästi ja kriittisesti.

Suomessa ei ole kuntia velvoittavaa vanhuspalvelulakia. Eikö hallitus halua ja kykene saamaan sitä aikaiseksi? Vai eikö se yleisessä muistamattomuudessaan muista, että vanhusten määrä tulee tuntuvasti kasvamaan.

Olemme paheksuneet sitä, miten Suomi pähkäilee egyptiläisen ja venäläisen mummon tapauksessa. Kuitenkin samalla sijoitamme ikänsä yhdessä asuneita vanhuksiamme eri palvelukoteihin. Tai tuomitsemme vanhuksiamme ”maan sisäiseen” karkotukseen” – yksinäiseen vanhuuteen – erilleen jälkikasvustaan ja läheisistään.

Maahan tarvitaan pikaisesti vanhuspalvelulaki. Rovaniemelle tarvitaan kokonaisselvitys, kuinka tulemme tulevaisuudessa vanhuspalvelumme järjestämään.

TURVALLISTA JA RIEHAKASTA VAPPUA!

Vappupuhe Rovaniemellä