Anna yksi – ota kaksi!

Dressman mainostaa ALE:saan “Ota kolme – maksa kaksi”. Halvin tulee kaupan päälle. Tämähän on kätevää myös toisinpäin – annetaan vain yksi, mutta otetaan kaksi. Halvin tietysti annetaan ja kalleimmat otetaan.

Tätä uutta poliittista innovaatiota hallitus on vaalikaudellaan toteuttanut.  Se on numeroiden perusteella "huomioinut" vähäosaisia ja tehnyt minimituloihin korotuksia. On nostettu! Niin numerot osoittavat, joten ei voi väittää vastaan. Eivät ainakaan opiskelijat, vaikka opintotukea ei ole sidottukaan indeksiin (kallis). Valmistumiseen on kuitenkin panostettu ja aloituspaikkoja lisätty (halpa). 

Samanaikaisesti hyväosaisten tulot ovat kasvaneet vain "maltillisesti". Tätä malttia on vahvistanut vielä, että lama söi pois suuren osan osinkotuloista. Ei ole lainkaan ihme, että hyväosaisten veroalennuksia on eriarvoistumiskehityksen hillitsemiseksi jouduttu rahoittamaan pääosin velkarahalla.

Valtiontalouteen synnytetty kestävyysvaje on täytettävä. Köyhyys tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Rikkaat tulisivat halvemmaksi – tulevat toimeen jopa omillaan   ilman tulonsiirtoja. Pannaan maksumiehiksi siis köyhimmät. Ensimmäiseksi nirhaistaan “lusmuilevilta” nuorilta toimeentulotuesta 40 %, jos eivät alistu toimenpiteiden kohteeksi. Näin on “valtakunnan viisas” Soininvaara linjannut, ja puhelimella päättäjille nootin antanut.

Suomi vanhenee huolestuttavasti. Vanhuus siis tulee myös kalliiksi. Työuria on pidennettävä ja eläkeikää nostettava. Tietysti sieltä loppupäästä, mutta ei kaikilta. Vain niiltä, jotka eivät työurallaan ole hankkineet itselleen kultapossukerholaisten “sopimuseläkettä”, tai ostettua verovaroin tuettua lisäeläkettä sen normaalin työeläkkeen lisäksi. Nimenomaan vain nämä työeläkeläiset olisi saatava jatkamaan työelämässä pidempään. Hyväosaiset voisivat halutessaan fiinisti siirtyä nauttimaan omastaan jopa alle 60 vuotiaina.

Hallituksen mielestä eriarvoisuus on kaventunut. Oletko samaa mieltä?

Pentti nukkuu nyt vain!

Ahneus on pirullinen olotila. Aina vain enemmän ja yhä vain ylemmäs. Ei auta, vaikka itse Ajatollah Brysselistä laulaisi tuutulauluja nöyryyden ja maltin puolesta. "Heti mulle - kaikki tänne!" on villinnyt perusväen aina peräkammareita myöten. Nyt kerrankin herroille huutia ja loimeen. Hengennostatuksessa kaadetaan vaikka karhu etukäteen. Katsotaan sitten myöhemmin, oliko se karhu ja tuliko se kaadetuksi. Tämä vaihe on vasta nokitteluasteella. 

Eräs Oinonen sieltä Rautavaarasta rapsutteli iltahämärissä hauveliaan. Mitäpä Tessu tuumaat, jos rämhäytän sen perinteisen budjettialoitteeni siitä puoluetuesta? Kirjoituskone laulamaan koiran hännän heilutuksen tahdissa. Niin juuri! Siinä samassa tahdissa, kuin Veikon aikaankin - sieltähän se tulee. Uskollinen koira kallisti päätä oikealle ja välillä vasemmalle. Isännän katseesta kuitenkin oli oppinut, että vasemmalle ei kallisteta kuin erityisessä hädässä, ja sitä syytä ei nyt ollut. Koira vaistosi, että isäntä oli voimansa tunnossa, ja erityisessä luomisvireessä. 

Tohkeissaan tuvan isäntä napsutteli aloitettaan vanhan puolueperinteen mukaisesti. Harmillisesti teksti tuli kuitenkin paperin nurjalle puolelle. Sille, joka pannaan aina kirjoituspuoli alaspäin. Tästä samasta asiasta Pentti on toistuvasti näkkileivän osalta joutunut huomauttamaan tuvan emännälle. Näkkileivälle voi pitää panna aina sinne oikealle puolelle, ei sille takapuolelle. Tessu muisti tämän ainaisen kinastelun, mutta ei kyennyt ilmaisemaan, että nyt teksti tulee juuri sille nurjalle puolelle, eikä isäntä löydä oikeanpuoleista tekstiä väärinpäin olevasta paperipinosta.

Pentti ilmoitti ennen kinkerpiiriä kylän eläkkeelle lähdössä olevalle vallesmannille, että nyt on  hänen vuoro sanella se aloite. Luovuttaa siitä ensin kirjallinen versio, ja heti perään puheenvuoron aikana repäsee sen kaiken kansan kuultavaksi. Kaiken kokenut vallesmanni koitti huomauttaa, että nyt ajat ovat muuttuneet. Nyt ei oikein passaisi! Pentti vetosi perinteeseen, linjaan ja periaatteista kiinni pitämiseen. 

No, näinhän se on. Aina olemme sitä tukea vastustaneet, vaikka olemmekin sen käyttäneet. Vanhan vallesmannin viisauvella Raimo meni kuitenkin supattelemaan Veltolle. Mites se "Hottentottilaulun" sanat menivätkään? Otettuna Veltto aloitti "Oli kerran Afrikassa..." Vallesmanni ähkäisi ja oikaisi baskeria hieman puolueuskollisempaan suuntaan. Ei vielä, vaan vasta salissa! Etkä tapasi mukaan töni, kuin vasta merkin jälkeen.

Näinhän sitten salissa kaikkein pelisääntöjen mukaan tapahtuikin. Pentti Oinahti hetkeksi. Veltto tapansa mukaan uuvuttavasti liikehti, jota eräät tönimiseksikin kutsuvat. Vallesmanni sai vielä pidettyä fäärtit ruodussa, mutta propellipäät saa jäädä muiden kontolle. Sekin Vallesmannin mieltä hyväili, että muut, ne vanhat olivat hieman hämillään odottamattomasta linjan muutoksesta.