tiistai 15. kesäkuuta 2010

Outoja asetelmia valtuustossa

Rovaniemen valtuusto istui eilen asioinaan – Elinkeinojen kehittämisohjelma, työllisyysohjelma 2010 –2011, osavuosikatsaus, kaavoitusohjelma ja Sinetän liikunta- ja monitoimihallin rahoitus.

Heinäkuussa 2009 julkaisimme Leena Jääskeläisen (kok) kanssa yhteisen kirjoituksen otsikolla “Gardinin outo kannanotto”. Siinä peräsimme yhdessä sitä, että kaupungissa “Olisi tärkeä saada eri toimijoiden kesken jonkinlainen yhteinen käsitys Rovaniemen elinkeinoelämän tilanteesta ja kehittämistarpeista.” Kirjoituksen päätimme toteamukseen, että “Elinkeinopolitiikassa, jos missä, täytyy näkyä valtuuston tahtotila.”

Elinkeinojen kehittämisohjelmassa tuo yhteinen käsitys elinkeinoelämän tilanteesta ja kehittämistarpeista näkyi visiossa, tavoitteissa ja konkreettisissa toimenpiteissä vastuutahoineen. Nyt siihen perättiin valtuuston selkeää tahtotilaa ja sitoutumista. Itseäni ihmetytti se, että osalle olisi riittänyt pelkkä “merkitään tiedoksi” ilmaisu, eikä selkeä päätös ohjelman hyväksymisestä. Kun yhteiseen tanssiin haetaan ja tositarkoituksella pyydetään, siihen ei vastaukseksi riitä “Merkitsen tiedoksi!” Selkeä “kyllä tai ei” – vastaus antaa partnerille selvän selkänojan.

Toinen ihmetyksen aihe itselleni oli se, että osa peräsi ohjelman hintalappua, eli kustannusta ja menoerää. Kyse on nähdäkseni kuitenkin ennemminkin panostuksesta ja sijoituksesta, jolla Rovaniemen elinkeinot kehittyvät kaupungin ja elinkeinojen yhteistoiminnan tuloksena. Oikeampi lähestymistapa olisi ollut kysyä “Mitä sillä saadaan?” kuin “Mikä on hintalappu?”

Kolmas outo kannanotto tuli vihreiden suunnalta. Ohjelmaan haluttiin lisäys “Salla – Kelloselkä radan” edistämisestä. Vihreät näkivät siinä kytkennän Soklin kaivokseen. Aika outoa! Tuon logiikan mukaan varmaan Kemijärven radan sähköistäminenkin edistäisi Soklin kaivoksen avaamista, ja on siten vastustettava hanke.

Sinetän liikunta- ja monitoimihallin rahoituksesta päätettäessä kokoomuksen valtuustoryhmän valtasi täydellinen sekoomus. Olen ymmärtänyt asian niin, että kokoomuksessa kannatetaan synergiaetujen hyödyntämistä aina, kun se on kokonaisedun kannalta järkevää. Varavaltuutetun puheenvuoron perusteella näin ei näyttäisikään olevan.

Valtuutettujen puheenvuoroista sain sen käsityksen, että muualla kaupungissa liikunta – ja nuorten kokoontumistilat olisivat kunnossa. Näinhän asia ei ole! Ounasrinteen nuoret sulkivat 1.6. 2010 Ounarin nuorisotilojen ovet. Se on lähiön nuorille totinen paikka, jos korvaavia tiloja ei järjesty!

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Veikko Virtanen - yksi vanhuksista!

“Valta parhaimmillaan on vastuuntuntoa ja vääryyteen puutumista EI sen suojelemista.”
Pertti
Tämä päivä toi tullessaan esille kaksi vanhukseen liittyvää uutista. Toisessa Irina Antonovan läheiset luopuvat taistelusta, että Irina saisi jäädä Suomeen. Perheeseen kohdistunut paine lienee ylittänyt kaiken kohtuuden ja järjellisyyden rajat. Virkakoneiston rattaiden jauhaminen, asioiden pitkittyminen, toivon- ja epätoivon vuoristo-rata kulutti jaksamisen loppuun.

Antonovan vävyn Ari Laitisen kommentti kertoo paljon siitä, miten sivistysvaltio ottaa inhimilliset näkökohdat huomioon byrokratiassa.
“Koko homma meni päälaelleen. Yritimme pelastaa Irinan Venäjän oloista ja yksinäisyydestä Suomeen, mutta nyt yritämme pelastaa hänet Suomesta pois. Olen todella surullinen.”
Ruotsissa suomenruotsalainen sokea sotaveteraani Veikko Virtanen on syksystä lähtien taistellut Vaxholmin kunnan kanssa lainsuomasta oikeudestaan saada hoitoa omalla äidinkielellään. Ruotsinkieltä hän ei enää osaa.

Tänään kunta on joutunut pyörtämään päätöksensä. Veikko pääsee suomenkieliseen hoitoon Suomikotiin. Tuota päätöstä se ei olisi muuttanut, ilman sitä valtavaa julkisuutta Suomessa ja Ruotsissa. Ilman sitä huomattavaa panosta, minkä tavalliset ihmiset antoivat yli kielellisten, sukupolvien ja maan rajojen.

Meille uskotellaan, että elämme hyvinvointivaltiossa. Ruotsia on jopa kuvattu kansankodiksi. Hyvinvointi tarkoittaa kuitenkin käsittääkseni sitä, että voimme ihmisinä hyvin. Eikä sitä, että valtiota kuvataan hyvinvoivaksi. Tai sitä, että ihminen jauhetaan byrokratian rattaissa niin, ettei hän enää jaksa.

Olemmeko byrokratisoineet hyvinvointipalvelumme ja hyvinvoin-timme?

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Rovaniemen outo tulkinta –JÄLLEEN KERRAN!

Vanhemmat ovat sopineet erotilanteessa lapsen asumisjärjeste-lyistä. Sopimuksella on vahvistettu, että lapsi asuu puolet kuukaudesta toisen vanhemman luona. Elatusapua kumpikaan ei siten maksa, vaan se on jaettu. Asumisjärjestely on lapsen edun kannalta pysyvä, eikä tilanteen mukaan vaihtuva.

Rovaniemi on tähän asti ottanut vanhempien asumisjärjestelyn huomioon, ja kunnioittanut sitä. Toisen vanhemman toimeentulotukipäätöksissä lapsi on tähän asti otettu  huomioon puolikkaalla normilla. Tällainen tulkinta kunnioittaa vanhempien välistä sopimusta. Se on lapsenkin edun kannalta oikeudenmukaista. Se luo pysyvyyttä lapsen asumiseen.

Toukokuun alusta Rovaniemi on muuttanut tulkintaansa. Lapsi onkin vain vierailulla 15 päivää kuukaudessa toisen vanhemman luona. Läsnäolopäivistä korvataan vain pieni ruokaraha 32.54 €uroa kuukaudessa. Toimeentulotukea saavan vanhemman menetys kuukaudessa on 100 €uroa.

Tulkintamuutoksellaan Rovaniemi on käytännössä nollannut vanhempien välisen sopimuksen lapsen asumisesta ja elatuksesta. Tulkinta onkin muuttanut sopimuksen asumisesta kahdessa kodissa “vierailuksi” toisen vanhemman luona.

Lapsi suorittaakin päivittäiset toimensa, ja kulkee kouluunsa siten puolet kuukaudesta kotoaan, ja toisen puolikkaan “vierailupaikastaan”, joka myös käytännössä on hänen kotinsa.

Rovaniemen outo tulkinta - jälleen kerran!

torstai 3. kesäkuuta 2010

Mitä? Miksi? Milloin? Miten?

Lueskelin tuossa erään eduskuntavaaliehdokkaan kahdeksan kohdan ohjelmaa. Hän, kun on ehdokkaana, niin tällainen kai pitää jo olla tyrkyllä. Minulla ei ole, vaikka olen ehdokkaana. Olenko siis myöhässä, ajastani jäljessä?

Mitä sen ehdokkaan olisi esille nostettava? – Asioita, kysymyksiä, ongelmia, puutteita, vääryyksiä jne. Täyttääkö ehdokkaan vaaliohjelma silloin laatukriteerit, kun se listaa kaikki “egyptin vitsaukset” korjattaviksi epäkohdiksi. Kysyminen “Mitä? Miksi? Milloin? ja Miten?” on äänestäjän rooli ja oikeus. Ehdokkaan rooli, oikeus ja velvollisuus on vastata niihin:

  1. Mitä pitäisi tehdä?
  2. Miksi pitäisi tehdä?
  3. Milloin pitäisi tehdä?
  4. Miten pitäisi tehdä?

Äänestäjällä on oikeus vaatia - “Nuorisotyöttömyyden torjumiseksi on tehtävä kaikki voitava?” Tai - “Köyhyyden poistamiseksi on tehtävä kaikki voitava!” Nämä ovat kysymyksiä ja vaatimuksia. Eivät ohjelman sisältöä. Ehdokkaan rooli olisi antaa niihin vastauksia. Ei kai ole järkevää, että ehdokas menee/pääsee eduskuntaan esittämään samoja kysymyksiä uudelleen, joita hänelle itselleen on esitetty! Kansanedustajan rooli on antaa vastauksia, aloitteita ja ratkaisumalleja, eikä toistaa kysymyksiä, joita äänestäjä hänelle esittää. Nekö muka ovat vaaliohjelma?

Keneltä sitten kysyn vaaliohjelman sisällöstä? Puolueelta? Mainostoimistolta? Vai peräti itseltäni ja kannattajilta? Puolue vastaa – listaa nämä, ne ovat myös puolue- ja muissa tavoiteohjelmissa. Mainostoimisto vastaa, listaa nämä – ne ovat nyt kuumaa kamaa äänestäjien keskuudessa. Näillä syntyy tulosta. Kysy itseltäsi! Mitä? Miksi? Milloin? ja Miten? Oletko sanojesi takana? Mikä on visiosi? Toimitko niin kuin puhut? Oletko uskottava?

Omalta osaltani olen päätynyt kysymään vaaliteemoista kannattajilta. Haen ennemmin tukea “alhaalta”, kuin hyväksyntää “ylhäältä”, ja “markkinointineuvoja” mainostoimistoilta. Äänestäjä ja kannatus ratkaisee!