tiistai 28. huhtikuuta 2009

KADONNEEN VASTUUNKANTAJAN METSÄSTYS

Näyttämöltä poistuminen on taitolaji. Aikoinaan monet teatteri ja elokuvafoorumit valloitti näyttelijä Tarmo Manni. Hän piti jäähyväisnäytäntönsä pelkästään kuuntelemalla Mahleria kiikkustuolissa kylpytakki päällä. Esityksen päätyttyä hän yleisölleen sanaakaan sanomatta poistu rauhallisesti näyttämöltä. Tyylikästä!

Talouselämän huippuvaikuttajien viimeaikaiset poistumiset ”sätin” kanssa ovat sitä vastoin olleet moraalittomuudessaan vastenmielistä seurattavaa. Vastuunkantajaa etsitään yhä viimeistä kultaista kädenpuristusta myöten. Kuka sen suunnittelikaan? Muistamattomuus valtaa alaa poliittisten ja taloudellisten päättäjien joukossa. Eipä tahdo löytyä!

Nykyinen koko kapitalistista maailmaa ravisteleva kriisi ei ole pelkästään seurausta USA:n hulvattomasta asuntoluototuksesta. Kiinan talouskasvun hedelmillä niitä rahoitettiin. Pesäkkeitä löytyy myös esim. Baltian talouksien katteettomista odotuksista. Jälkien korjaamisen maksavat veronmaksajat Baltiassa ja Ruotsissa. Mittavat alaskirjaukset tehdään nyt länsinaapurin pankeissa. Paperitaloudet Suomenlahden eteläpuolella ovat henkitoreissaan.

Islannin valtion konkurssiin ajaneet pankinjohtajat, nuo aiemmat sankarit, ovat kadonneet maan alle. Heitä ei näy missään. Ei varsinkaan niissä seurapiireissä, joissa oli ”must juttu” pyrkiä heidän kanssaan samaan kuvaan. Nämä nuoret leijonat olivat aikoinaan rehvakkaasti ostosmatkalla myös Suomessa. Katteettomalla velkarahalla tietysti. Kukahan niille antoi rahasäkin lainaan? Nyt ei oikein kaivata näiltä herroilta analyysejä eikä kommentteja talouden ja osakkeiden tulevasta kehityksestä.

Rajoittamaton saalistuskapitalismi on karannut isännäksi. Se täytyisi ottaa taas haltuun ja juoksunarun päähän. Suomessakin vasemmisto saisi lakata etsimästä itseään ja tehtäväänsä. Sitä löytyy! Ensimmäiseksi anastettakoon oikeistolta ja talouselämältä niiden mielikäsite – rakennemuutos! Vaaditaan täysin vapaan markkinatalouden puitteisiin uudenlaisia rakenteita, hiukan sääntöjä ja sääntelyä. Nyt se kiemurtelee holtittomasti ja vahingollisesti yhtäaikaisessa finanssi-, talous- ja ympäristökriisissä.


sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

SOINI KÄVI KYLÄSSÄ

Asukasyhdistyksemme järjestää tapahtumasarjan ”Ounasrinne osana EU:a”.
Näissä merkeissä viime viikolla saimme vieraaksemme Jani Sievisen SDP:stä. Tämänkertainen vieraamme oli Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini. Ja lisää on tulossa.

”Hommasit sitten Soinin tänne!” joku vääräleuka totesi. Ei se niin mene. Tarkoituksemme on lisätä EU tietoisuutta, ja EU:sta Suomessa käytävää keskustelua antamalla eri painotuksille ja näkökannoille tilaisuus.
Samalla asukasyhdistyksenä pyrimme äänestysaktiivisuuden kohottamiseen toiminta-alueellamme. Siitä juontuu myös tapahtumasarjan otsikko. Mahdollisimman tiiviisti kytkettynä lähiömme arkielämään. EU:n päätöksenteko vaikuttaa Ounasrinteelläkin.

Asukasyhdistys on puoluepoliittisesti sitoutumaton avoin kansalaisjärjestö. Ihmiset tekevät itse omat äänestyspäätöksensä. Siihen ei ole puuttuminen. Voimme edesauttaa tiedonsaantia, erilaisten painotusten esillepääsyä, ja sitä kautta vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen.

On helpompi äänestää kun tietää! No toisaalta tieto lisää myös tuskaa! Molemmille – äänestäjälle, ehdokkaalle sekä myös puolueille. Tietoisuus vähentää höpöttämisen tilaa vaalikeskusteluissa. Ehdokkaan on tiedettävä, ja puolueen on esitettävä selkeästi linjansa, jotta sanoma saa äänestäjässä toivotunlaisen tuloksen. Voisi kuvailla niin, että jyvät erottuvat akanoista.

Itse en oikein jaksa uskoa sellaisen poliittisen toimintatavan tehokkuuteen, jossa pyöritään vain ”omien” joukossa. Avautuminen ympäristöön ja avoimeen kansalaiskeskusteluun on elävän poliittisen liikkeen ja – toimijan tunnusmerkki. ”Samanmielisten kerhot” eivät kuvaa eteenpäin menoa, vaan ovat osoituksena oman reviirin vartioimisesta ja pysähtyneisyydestä. Ketä se kovin innostaa? Äänestäjä on lopulta kuitenkin se subjekti ja tekijä, ei ”vaalikarjaa” jota voidaan rahalla, puheilla ja hurmaamisella ohjailla. Samanlaisen kriittisen vastaanoton sai myös tämänkertainen vieraamme.

Paavo Väyrysen sanoin ”Eihän minulla ole vielä yhtään ääntä!” Niin ei ole kellään muullakaan.

Kiitokseksi vierailusta lahjoitimme Timolle Asukasyhdistyksemme tuottaman ”Ounasrinnevalssi” CD:n.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

TURPAKIRJA EUROVAALEISSA!

Käyttämätön mahdollisuus! Amerikoissa nykyinen presidentti hyödynsi Facebookkia menestyksellisesti. Kuinka ratkaisevasti? Tutkijat antavat aikanaan siitä raportin.

Olen seurannut suomalaisten eurovaaliehdokkaiden facebook- ryhmiä. Aika alkeellista – nimiä listassa, ja thats it – ei muuta. Ei keskustelua, ei toiminnan organisointia, ei mitään siitä mihin olisi mahdollisuuksia. Eikö ole mietitty, eikö ole osattu? Sisältö puuttuu ja sen myötä tehokkuus! Pintaliitoa!

Mitä turpakirja mahdollistaa? Paljonkin! Keskustelua, linkkejä, videoita, tapahtumia. Ajantasaista informaatiota, tietoa ja samanaikaista/samansuuntaista reagointia ajasta ja paikasta riippumatta. Vaikka emme olisi olleet paikallakaan, voidaan nähdä, miten ”Takahikiällä” meni ja mitkä olivat tunnelmat.

Turpakirja on samalla avoin ja interaktiivinen demokratiafoorumi. Jokainen voi nostaa esiin keskusteluaiheita, ja esittää niihin ratkaisumallejaan, testata ehdokastaan ”miltei reaaliajassa”. Oletko samaa mieltä? Olen /en!

Eurovaaliehdokkaiden turpakirjat ovat lähinnä ”must-juttuja”! Ilman niitä ei voi olla! Ne on muodikkaita! Kun esiinnyt niissä – olet piireissä! Mediakin niitä seuraa! Ole mukana niin näyt ja noteerataan. Muista media!!!!

Menee höpöksi, kun yli puoluerajojen liitytään toistemme TURPAKIRJARYHMIIN.

torstai 9. huhtikuuta 2009

HENKILÖKESKEINEN PUOLUEPOLITIIKKA

Äänestäjien, siis kansalaisten, keskuudessa on väite, puolueet ovat niin samanlaisia, että on aivan sama ketä ja mitä äänestää, sama meno jatkuu kuitenkin. HOX! Nukkuvien puolue on jäsenmäärältään kuitenkin suurin.

Suomessa puolueet ovat muuttuneet eräänlaisiksi politiikan tavarataloiksi, joiden tehtävänä on toimia johtajiensa esikuntina, ja maksimoida kulloinenkin vaalitulos (kunnallis-, eduskunta- ja eurovaalitulos) sulaksi johtajiensa hattuun. Pelataan imagolla ja mielikuvilla. Asiasisältö ja tavoitteet eivät tule ensimmäisinä. Voitetaan tai hävitään sen ja sen mainostoimiston kampanjalla. Menestytään sen keulakuvan vallassa ollessa, tai keuluri vaihtoon. Vaalien alla puolueet kilpailevat, kuka kenenkin julkkiksen saa rekrytoitua riveihinsä. Sillä saadaan hetkellisesti mielikuvaa vahvistavaa julkisuutta.

Kokoomus julistautuu työtätekevien puolueeksi, ja anastaa kommunistien vanhat tunnukset siten, että ne varmasti tunnistaa. Tämä tyyli on jo toistunut kaksissa vaaleissa. Kolmansia tuskin tulee! Ja Niinistö luo valtiomiesimagoaan vuotta 2012 varten – tosin vaarantamatta puolueen menestystä. Päivänpolitiikan nuoret leijonat Katainen, Stubb, Virkkunen, Häkämies, ja huonolla menestyksellä myös Linden, luovat mielikuvaa menestyksestä, osaamisesta ja kokemuksesta. Ilaskivi ja Viinanen ovat jo vanhoja miehiä. heidän varoituksistaan ja kritiikistään ei tarvitse nyt välittää. Ovatpa hiukka sosiaalisena omanatuntona. Kokoomuksellakin on kuulemma sellainen!

Samantyylistä mielikuvaliikehdintää harrastetaan myös muissa puolueissa. SDP on välillä ollut tavoittelemassa keskusta-vasemmistolaista imagoa, välillä piirun verran ihmisen suuntaan. Urpilaisen johdolla pyritään nyt ilmeisesti vasemmistolaisempaan imagoon. Hiukan eroon Heinäluoman aikaisesta SAK kynkästä. Politiikkaa pyritään tekemään ajassa ja paikassa, ei reaaliympäristöstä irrallaan. Laman myötä vasemmistolaisempi ja kriittinen ote nykyilmiöihin vie eteenpäin. Se sopii! Alkuvähättelyn ja haparoinnin jälkeen Urpilainen näyttää saaneen hyväksyntää ja tukevampaa maata jalkojensa alle.

Keskusta on pyrkinyt toimimaan kahden kärjen strategialla. Vanhanen hoitaa valtion asioita. Ja se ”kolmas” Korhonen myötäilee kenttäväen tuntoja. Menestys valitulla toimintalinjalla on ollut kehnonlainen. Kannatuskäyrät osoittavat mäkeä alas. Vanhasella ei näytä onnistuvan nyt mikään. Ei tekstiviestit eikä sähköpostit.. Asiakysymyksistä puhumattakaan! Korhonenkin on saanut siipeensä siten, ettei uskalla nostaa päätään. Murphyn laki toimii kavalasti Vanhasta ja keskustaa vastaan. Pekkarisen, Anttilan ja Väyrysen ote ja kasvot ovat kuluneen tuntuisia. Niistä ei siis apuja. Rehn EU:ssa ja … missä muut? Odotellaan otollisempia aikoja.

Vihreät ovat Gronbergin johdolla hampaattomia ja linjattomia. Eihän työttömyys ole edes noussut merkittävästi. Väkeä on nyt vain lomautettu!! Kaikki käy! Myös Sinnemäki puheenjohtajaksi. Eli hyvästi cityvihreiden ja maakunnan vihreiden vastakkainolo. Nyt matalaa profiilia kaikki – niin tämä ei koske meitä – vihreitä.

Perussuomalaiset henkilöityvät Soiniin. Kannatuksen kasvun myötä henkilö-, tavoite- ja toimintatapoja koskeva kritiikki on voimistunut. Toinen puoli halusi hyötyä, ja toinen puoli ratsastaa. Rajankäynti tehdään/tehtiin henkilö HA:n ehdokkuuden myötä. Mustelmia tulee joka tapauksessa. Saatiin sitten Pyrrhoksen voitto tai Troijan hevonen. Eurovaalien jälkeen Perussuomalaiset ovat nykyiseen nähden erilainen puolue. Toisten toiveet toteutuivat, toisten eivät!

Vasemmistoliiton osalta odotetaan ja veikataan jo Arhinmäen aikaa. Väärin! Ei saa Paavo ihmeitä aikaan. Vasemmistoliitto on historiansa tuote ja tulos. Se mikä on elinkelpoista säilytettäköön, se mikä joutaa mennä siitä luovuttakoon. Sanomalle, tavoitteille ja toiminnalle on saatava hyväksyttävä olemassaolon oikeus. Sen oikeutuksen ovat menestyksellä saavuttaneet useat vasemmistolaiset puolueet Euroopassa, miksei se onnistuisi myös Vasemmistoliitolta! Pakko on hyvä työkalu eteenpäinmenossa.

Puoluekarttamme nykyperusta on noin sadan vuoden takaa, mutta tupailtojen ja muiden (kunniakkaidenkin) perinteiden aika on jo ohi. Politiikkaa tehdään nyt julkisen tilan ehdoilla. Tässä ajassa ja paikassa sekä siinä vallitsevassa ympäristössä. Myös eri henkilöiden toimesta näillä nettisivuilla.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

HS väittää: Lappiin virtaa ravintolatyöntekijöitä ulkomailta - mistä kysymys?

Lappiin virtaa ravintolatyöntekijöitä ulkomailta - HS.fi – Kotimaa

Totuus on tätä juttua ja sitä "taruakin ihmeellisempi". Jutun otsikko on vähintäänkin runsaasti liioitteleva. Jutun Mainio T. kirjoittaja on sivuuttanut lähdekritiikin sujuvasti. Itse en tällaista työvoiman virtaa ole huomannut. Suhtaudun silti myönteisesti monikulttuurisiin työyhteisöihin Lapin matkailussa. Itsekkin olen työskennellyt sellaisissa, ja kokemukset ovat olleet myönteisiä. Tämän olen ilmaissut aiemmassa blogitekstissäni - mm. "Työvoimasta Lapin matkailun pullonkaula".

“Kävin itse etsimässä ammatti- ja kielitaitoisia työntekijöitä Thaimaasta, sillä Suomesta heitä ei enää saa", hotelliyrittäjä Jussi Eiramo kertoo. Vahvasti liioiteltu väite matkailuyrittäjältä! Kyllä Suomesta saa sekä ammatti-, että kielitaitoista työvoimaa. Monesti kysymys tunturikeskuksissa on asunto- ja työoloista, sekä tuntien riittävyydestä. "Just in time"- työntekijöitä varmaan ei tule! Se ei kuitenkaan ole työntekijän, vaan ennen kaikkea työnatajan ongelma!

Eiramo ennustaa, että lähes koko Suomessa on viiden vuoden kuluttua paha työvoimapula. Näin olen myös itse ennustanut Lapin matkailun osalta – ainakin kiivaimman sesongin aikaan. Vuosijänteenikin on lyhempi, kuin Eiramolla. Samaan päätelmään päätyi jokin aika sitten myös matkailuparlamentti Ylläksellä.

PAM lehti 6/2009 sivulla 11 kertoo "Lapin saagaa", jossa Mika niminen ravintolatyöntekijä päätti pakata tavaransa ja lähteä takaisin kotiinsa Etelä-Suomeen. Eli ongelmat ovat esillä ja tiedossa! Keskiöön nousee kysymys, mistä ja miten niitä lähdetään ratkomaan? Sesongista selviytymisstrategialla, vai pysyvämmällä ja pitkäjänteisellä strategialla? Asiakaslähtöinen lähestymistapa tuottaa matkailubisneksen kannalta varmaan parhaan tuloksen.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Tuottovaatimusten epäsosiaalinen ulottuvuus

Napapiirin Vesi tuloutti vuodelta 2008 kaupungin kassaan 2 miljoonaa euroa. Tälle vuodelle tuottovaatimusta nostettiin 2,2 miljoonaan euroon. Rovaniemeläiset maksavatkin maan korkeimpia vesimaksuja. Tuottovaatimuksella yhtiölleen kaupunki pakkoperii ”piiloveroa” veden käyttäjiltä. Tässä yhtälössä ei kysytä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden eikä maksukyvyn perään.

Viime vuodella kaupungin omistama vesilaitos teki tappiota 0,54 miljoonaa euroa. Liikevaihto laski 3,1 % ollen 11,5 miljoonan euroa. Yhtälö ei voi toimia. Laskeva liikevaihto yhdistettynä vuoden tappiollisuuteen ja nostettuun tuottovaatimukseen ei ole järkevää yhtiön, kaupungin eikä kaupunkilaisten kannalta.

Hinnankorotuksia on vedenkäyttäjille luvassa ensi syksynä noin 8 % verran. Ne tulevat kohdistumaan käyttö- ja perusmaksuihin. Nämä hinnankorotukset tietysti esim. vuokra-asunnoissa siirretään vuokriin. Eli niitäkin on loppuvuodessa luvassa.

Esimerkiksi Kunta-asunnoissa lämmitys, sähkö, vesi/jätevesi, jätehuolto, kiinteistövero, tonttivuokra yms. kulut muodostavat kaikista kuluista noin 25 %. Näiden kuluerien muodostumiseen kaupungin omilla päätöksillä on vaikutuksensa. Mitä tehdään vesilaitoksen tuottovaatimukselle? Asetetaanko sellainen myös jätehuoltoyhtiö Residuumille? Käytetäänkö kiinteistöveron uutta liikkumavaraa hyödyksi?

Kaupungissa tulee laatia ”tiekartta”, jonka tavoitteena tulee olla tällaisten kustannuksia nostavien automaattien purkaminen. Eli verot veroina ja maksut maksuina – reilusti. Se on sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa ja läpinäkyvämpää eri yksiköiden kustannusten muodostumisessa.

Kaupunkilaisten kannalta Napapiirin Veden kyky hoitaa hyvin ja kustannustehokkaasti oma selkeästi rajattu sektorinsa tuottaa parhaan tuloksen. Esitän, että selvitettäisiin vesiliikelaitoksen muuttaminen erilliseksi kaupungin omistamaksi osakeyhtiökseen, ja tuottovaatimukset vähitellen puretaan. Kaupungin alueella on vesi- ja jätepuolella olemassa sellaista ”korjausvelkaa”, jonka laajuudesta ei ole täydellistä kuvaa kenelläkään. Näihin ”lasahduksiin” yhtiön olisi kyettävä valmistautumaan.