Sääennusteita LAUKKUKAAOKSESTA

Laukkusuma vain kasvaa Helsinki–Vantaalla

Laukkusuma hellittämässä

Ryanair-pomo haluaa tehdä ilmaiseksi töitä Finnairille

Ulkomaiset lentoyhtiöt tuovat jo omat laukunkäsittelijät

Lentoaseman kaaokseen jäi 12 000 laukkua

Finnair, nyt meni maine

Finnairin työntekijät: Lentokentällä tänään kaaos

Yllä Taloussanomien uutislinkkejä Vantaan matkalaukkuruuhkan eri vaiheista. Mitä tästä pitäisi ajatella? Hieman tulee mieleen Vaalimaan rekkajonot. Välillä vetää ja välillä ei – ruuhkautuu. Suma seisoo. Jossain tulppaa. Myös Lapin uitossa kapeikoissa puut tuppasivat joskus kasautumaan. Tämän suman purkivat jätkät kekseineen. (Keksi tarkoittaa uitossa käytettävää tukkien liikutteluun tarkoitettua pitkävartista työkalua) Eikö näitä keksimiehiä Vantaan laukkuterminaalissa ole riittävästi?

On valiteltu huonoa säätä Suomessa ja muualla Euroopassa. Terminaalissa ei kuulemma ole tarpeeksi tilaa. Myös lentojen myöhästymiset on esitetty syyksi. En ole oikea henkilö arvioimaan syiden merkittävyyttä. Työntekijöiden pääluottamusmies Pekka Kähkönen toteaa, että matkalaukkuja käsittelevällä Baronalla ei ole riittävästi henkilökuntaa – niitä keksimiehiä. Johtaako lentoaikataulujen heittäminen siihen, että keksimiehet eivät ole oikeaan aikaan paikalla sumaa purkamassa. Myös Finnavian puolelta on kommentoitu terminaalin tilojen riittävyyttä – ei liene todellinen syy.

Säässä voi olla sikäli syytä, että sehän toistuu joka vuosi. Nyt kuulemma Lappiin kuskataan osa matkalaukuista rekoilla. Huonoissa keliolosuhteissa tietysti. Eli matkailija ensin koneella ja laukku perässä, joko seuraavalla lennolla (jos mahtuu) tai rekalla. Ongelma matkailijan kannalta on vain siinä, että tunturissa ei oikein nappaskengissä pärjää. Laukku voi  tulla perille, kun matkailija istuu jo paluulennolla.

Finnair ulkoisti loppuvuodesta matkalaukkuhuoltonsa ns. maatoiminnot Baronalle, josta seurasi tietysti lakko. Ihmisten lennättäminen on Finnairin ydinliiketoimintaa. Maatoiminnot ovatkin sitten liitännäistoimintoja, jotka voidaan ulkoistaa. Lentomatkustajan kannalta on yksi hailee jako ydin- ja liitännäistoimintoihin. Hänelle tärkeää on, että hän ja matkavarustus kulkee yhtäaikaisesti. Muu on huonoa palvelua, josta kritiikki kohdistuu sitä ydinliiketoimintaa harjoittavaan yritykseen.

Hukkaako Rovaniemi matkailunsa?

Joulun brittituristit on palveltu Saariselällä. Joulupäivänä viimeinen ryhmä teki lähtöä kotimatkalle. Ne Enontekiön Karesuvannossa Joulunsa viettäneet brittituristithan pakenivatkin “omiensa” palvelun kynsistä jo aiemmin. Kolhun ja riskin ulkoistivat Lapin matkailun kontolle. Surkeaa ja vastuutonta! Nyt tässä odotellaan venäläisiä, joita tulee arviolta 30.000 henkeä. Ylimääräisiä junia tulee 30, jotka tuovat matkailijoita Rovaniemelle, Helsinkiin, Kuopioon ja Kajaaniin.

Mikä oli ensituntuma? Hieman oli rauhallisempaa ja hiljaisempaa, kuin viime vuonna. Mutta ei mitään järisyttävää romahdusta, mikä pettäisi sen varman pohjan, jolle Lapin matkailun tulevaisuutta on rakennettu. Langat täytyisi kuitenkin pitää omissa paikallisissa käsissä, jotta Lapin ulkopuolisille “rusinoiden poimijoille” jäisi vähemmän häslinkitilaa.

Tiedottaminen Lapin matkailun tilasta ja tulevaisuudennäkymistä kaipaa myös enemmän ryhtiä ja erittelyä. Tämän vuoden osalta Lapin ruskamatkailun kerrottiin romahtavan. Näin ei käynyt, vaan osassa alueita tapahtui jopa nousua. Kaikki Lapin matkailuun liittyvä hankittavissa oleva tieto ei kiteydy Leviin, sen toimijoihin ja ympäristöön! Tunturi-lapin matkailualue on kuitenkin vain yksi osa-alue, joskin merkittävä. Tuntoja ja tietoa täytyisi poimia muualtakin.

Matkalehden päätoimittaja Jorma Aula (LK 2.10.09) toteaa Rovaniemen matkailun kehityksen olevan huonolla tolalla. Rovaniemi on putoamassa matkailun kehityksen kelkasta. Hän pitää Rovaniemen kesäpassi-kampanjaa täydellisesti epäonnistuneena, jopa karilleajona. “90 euroa maksanutta kesäpassia myytiin vaivaiset 200 kappaletta, mutta siihen satsattiin ainakin 50 000 euroa”. Luvut kertovat kampanjasta karua kieltään – satsaus valui kankkulan kaivoon!

Edelleen Aula kritisoi Rovaniemen matkailun kannalta Venäjän ja Suomen lentoväylien täydellistä missaamista, sekä poroajojen hukkaamista Ouluun. Eikö oltu ajallaan tarkkana lentoväylien suhteen? Mitä tekemistä poroajoilla on Oulun kanssa? Miksi kaupungin matkailutoimisto tuotti kesällä kalliin matkailukartan, vaikka samanlaisen kustansi kaupungissa jo kaksi yritystä? Puuttuuko matkailun toimijoiden väliltä yhteistyön koordinointia?

Aulan huoli kaupungin eripurasta matkailun tarpeiden ja kaupunkilaisten välillä on aiheellinen. Aikoinaan Kolarissa käytiin vastaavaa kädenvääntöä Ylläksen ja Äkäslompolon matkailun sekä kuntalaisten tarpeiden välillä. Kittilä panosti Leviin, joka ajoi Ylläksen ohi. Nyt tuo ero on panostusten myötä tasoittunut. Suomunkin kehittyminen aallonpohjastaan on täysin sidoksissa panostuksiin ja yhteistyön kehittymiseen.

Rovaniemen matkailun kehittymiselle tarvittavan mahdollisuuden ja piristyksen antavat Pilkkeen ja Korundin valmistuminen. Markkinointiyhteistyö Arktikumin ja näiden kahden uuden kohteen osalta soisi onnistuvan, muutoin tilanne valuu hukkaan. Se oli ja meni jo!

JOULUPUKKI PINTEESSÄ

Jouluaaton lähestyessä Joulupukki on miltei hermoromahduksen partaalla. Joka paikkaan täytyisi ennättää, mutta Pukin logistiikka ja kuljetuskalusto on auttamattomasti vanhanaikaista. Pukki pohtii “Kuinka tehostaisi toimintoja?” Muori puuropadan äärestä tokaisee “Tonttujen touhuja et kyllä ulkoista, muutoin joutilaina pyörisivät vain tässä minun jaloissani! Ruokaa niille pitää joka päivä laittaa kuitenkin.”

Petteri Punakuono pihamaalla kuuntelee herkillä korvillaan tuvassa käytävää keskustelua. “Voi peijooni! Jos tuotannon tehostaminen ei Pukin Muorille käy, Pukki tietysti uusii kuljetuskaluston. Mikä neuvoksi?” Petteri poro pähkäilee yhä tukalammaksi kuvittelemaansa tilannetta. Joudunko poroerotuskarsinaan?

Tonttu Tomera, se joka ehtii joka paikkaan, tepsuttelee pihamaalle Kööpenhaminan ilmastokokouksesta. Siellä hän oli muiden aktivistien seassa sievästi hässäköimässä ja kantaa ottamassa. “Mikä Petteriä riivaa – miksi mieli maassa?” Tuiskussa käydyn pikaisen neuvonpidon tuloksena Tomera päättää hyödyntää uusia suhdeverkostojaan. Koplaa hän ei missään tapauksessa – siitä jää kiinni! Se ei tontulle sovi. Tomera muistelee politiikkojen langenneen siihen ansaan.

Petteri ja Tomera soittavat Putte Possulle, joka juuri on saanut apua ahdinkoonsa – siihen huonoon kohteluun. Älkää soittako EVIRA:lle, vaan Oikeutta Eläimille aktivisteille! EVIRA:ssa valitetaan resurssi- ja rahapulaa. Sitä ongelmaa ei ole kansalaisaktivisteilla. Tulivat pyytämättä ja tilaamatta – en edes faksia laittanut. Ministerikontaktiinkaan ei nyt kannata turvautua. Anttila vierittäisi syyn vain joulunviettäjien, kuluttajien niskaan. Ja perustaisi toimikunnan selvittämään Putte Possun alkuperää ja kotiosoitetta.

Samaan aikaan Joulupukin komentokeskukseen saapuu Itellan ja Finnairin työtaistelujen johdosta Vantaan matkalaukkuterminaalin perimmäisen kaapin taakse pudonneet kirjeet verottajalta ja työsuojelupiiristä. “Niinpä tietysti. Juuri nyt! Selvityksiä ja lisäselvityksiä pyytävät.” Tämäkin vielä – Missä Muori se Petterin ajopiirturi ja työaikakirjanpito on? Entäs se palkkakirjanpito ja siihen liittyvät kuitit tonttujen ennakonpidätyksistä ja työeläkemaksuista. Pukki tarkastaa vielä omat YEL ja ennakkoveronsa. Kunnossa on!

AY-liikkeen jäsenmaksuthan Pukki onkin jo periaatteellisista syistä tilittänyt ajallaan. Tonttutyövoima on Pukinpajan erityisen huolenpidon kohteena, muutoinkin kuin juhlapuheissa. Ikinä Pukin ei ole moitteen sanaa siihen suuntaan tarvinnut sanoa. Pukinpajan taloudessa ei “harmaata taloutta” esiinny. Näin on Pukki päättänyt jo tuhat vuotta sitten.

Ennen matkalle lähtöään Pukki tarkastaa vielä netistä Ilmatieteenlaitoksen ja Tielaitoksen ennusteet aaton säästä ja keliolosuhteista. Vielä vilkaisu Facebookkiin ja ahkerimpien kirjoittajien blogeihin! Jassoo! Stella saanut nimen, mutta senhän Pukki selvitti jo etukäteen. Eli lahjat ovat merkitty nyt ihan oikealla nimellä. Pukki huomaa Pyhäselän valtuustossa kaksi kautta istuneen, ja nyt Joensuun valtuutettuna toimivan yrittäjän blogista, että kirjoittaja on aloittanut joulun vieton. Eipä soiteta nyt hänelle, vaan tehdään yllätyskäynti Jouluaattona!

Vihoviimeisenä tekonaan Pukki poistaa vielä pulkasta kaksi lahjaa. Ne oli tarkoitettu Transun Travel matkatoimistolle, mutta juuri Joulun alla pilasivat Lapin matkailun mainetta, ja brittilasten Joulunviettoa Enontekiön Kaaresuvannossa. Tuhmille Pukki ei lahjoja anna.

Sitten poskisuukko punastuvan Muorin poskelle ja huiskutus ahkerille tontuille. Petteri ja Pukki häipyvät hämyisen metsän kätköihin.

RAUHALLISTA JOULUA!

Lapin-turistit raivoissaan – kuin liian kallis pakolaisleiri!

Lapin matkailu on saanut jälleen kolhun kylkeensä – syyttä suotta. Todellisiakin aiheita olisi!  News of the World lehti kertoo yhden perheen tarinan. Perheen pää on kertonut lomareissunsa karmeista kokemuksista. Onko totta? Uskoisin, että on. Mutta yleistykseksi se ei käy. Matkat möi Transun Travel, paikalliset palvelut järjesti Transun Travel, ja haukuttu hotelli Davvi Arctic Lodge on brittiläisessä omistuksessa. Onko taustalla Transun Travel – ehkä joskus selviää, että on. Edellinen negatiivinen todellinen kohu-uutinen Lapin matkailuun liittyen on vuodelta 2004. Yleistyksiin ei kuitenkaan ole perusteita.

Valtaosa Lapin matkailun toimijoista – väitän, että ylivoimainen enemmistö – on vastuullisia ja tuotteestaan sekä kohteensa ainutkertaisuudesta tietoisia toimijoita. Sitä ei kannata missään nimessä myydä polkuhinnalla eteenpäin. Eli halvalla, hintoja polkemalla ja massoille, jotta helpon pikarahan peräsisäjuoksijatkin pääsisivät osallisiksi – ilman panostusta markkinointiin ja kohteeseen. Vain pienillä kustannuksilla kuoritaan hetkelliset kermat päältä. Kantakoot vastuulliset toimijat pitkäjänteiset markkinoinnin kulut, ja kantakoon huolta Lapin matkailun tasosta, tulevaisuudesta ja kiinnostavuudesta. Me kuoritaan vain hetkellinen kerma – poimitaan rusinat pullasta.

Uuden Suomen 959 (21.12.09) nettiäänestäjää ovat totaalisen väärässä vastatessaan kyselyyn “Onko Lappi ylihinnoiteltu turistikohde?” 91 % vastaa, että on! Uskomaton tulos. Tulkitsen tätä niin, että halutaan laatua ja palvelua, ilman että niistä oltaisiin valmiita myös maksamaan. Kerron, ettei onnistu! Mahdoton yhtälö. Jos ja kun haluat laatua ja palvelua - ole niistä myös valmis maksamaan. Muuten ei onnistu. Tai tilaa halpisloma kaikkine riskeineen – äläkä valita!

Vasemmistoliitto menettänyt EI-puolueen imagon!

Vasemmistoliittoa ja sen edeltäjiä on syytetty siitä, että ne ei osaa muuta tehdä kuin panna vastaan. Sanotaan nyt vaikka - EI! Takertuminen menneeseen ja olemassa oleviin rakenteisiin on tyypillistä yleensä vasemmistolle - väitetään. Erityisesti tätä perisyntiä kantavat Vasemmistoliitto politiikassa, ja SAK:lainen ammattiyhdistysliike työmarkkinoilla. Jarrumiehiä kaikki tyynni!

Tätä mantraa on hoettu suut vaahdossa ja korvatulpat käytössä. Uusia lasejakaan ei ole raskittu ostaa – säästösyistä – vaikka niitä tarjotaan useammat yhden hinnalla ja alennuksella. Ei haluta nähdä, ei kuulla, ei uskoa – ja pahinta vaihtoehtoa, sitä keskustelua, argumentointia ja vasta-argumentointia – sitä kartetaan kuin ruttoa.

Eri poliittisten tahojen blogien seuranta panee kysymään. Onko EI-puolueen osa, rutkutus ja marmatus vaihtaneet omistajaa? “Jos et ole puolellamme – olet meitä vastaan!” Onko tämän vanhan työväenliikkeen laulun sanat anastettu tarkoitukseen, johon niitä ei ole alunperin tarkoitettu?

Tehokeinona vastakkainasettelu on selventävänä pointtina paikallaan, ja osoittaa mitä tarkoitetaan. Jos kuitenkin ainoina väreinä käytetään mustaa ja valkoista, luisutaan älyttömään vastakkainasetteluun. Se ei johda mihinkään.

Toisessa työväenliikkeen laulussa sanotaan - “Suunsoitto ei nälkää karkota, eikä tyhjää täydeksi tee!” Melun ja möykän aikaansaamisella voidaan kyllä saada julkisuutta sekä “kovan kundin maine, sekä tarpeellista katu-uskottavuutta”. Ehkä niitä tuloksia sitten kukaan ei osaa kaivatakaan pölyn keskeltä. Yhteistyökyvyn peräänkään kukaan ei kysy halaistua sanaa. On se niin kova sälli – pitää ääntä ja panee hanttiin! Herrat ja puoluepamput saavat huutia! Tuloksista ei niin väliä – purettiinpahan vähän paineita.

Sijoita siivoojaan ja jätehuollon työntekijään – saat parhaan tuoton!

Lapin kaamoksessa iltalukemisena matkassani Ivalossa on Pekka Muhosen hulvaton pamfletti ”Matkailija poronkusemilla”. Pamfletissaan Muhonen hakee poronkusemalle uusia eurostandardeja. Tämä matkailuelinkeinon tarkkailija panee miettimään monia ”kyseenalaistamattomia perustotuuksia” täysin uusiksi. Vertailupintaa hän hakee Saksan, Ranskan, Espanjan, Lähi-idän ja USA/Kanadan kautta.

Miestä en tunne. Ilmeisesti kuitenkin jo ikäihminen, koska legendaarisen Pohjanhovin keittiömestari Gunnar Pistokosken ruoanlaittotaidot tyydyttivät matkailijamme nälän. Pamfletin herättämissä ajatuksissa on paljon hyödyllistä pohtimista. Blogin otsikkoon viittaava yksi Muhosen raflaava väite on se, että hotellien ja ravintoloiden preussilainen nokkimisjärjestys täytyisi kääntää täysin päinvastaiseksi. Näin tehden asiakkaan kannalta järjestys olisi oikein.

Olemme tottuneet järjestykseen: johtaja, päälliköt. hovi- ja keittiömestarit, tarjoilijat, portieeri ja siivooja. Muhosen asiakasnäkökulma - järjestys olisi: siivoojat, portieeri, tarjoilijat ja mestarit. Siitä eteenpäin listaa ei kannata jatkaa, koska asiakkaan viihtymiselle päälliköistä ja johtajista on vain haittaa. Asiakkaan kannalta johtaja on jopa täysin tarpeeton henkilö. Ravintolasalissa johtajan palveleminen syrjäyttää sivuraiteelle varsinaisen asiakaspalvelun, asiakkaan tarpeiden ensisijaisuuden.

Brittiläinen ajatushautomo New Economics Foundation (Nef) on nyt kehittänyt laskentakaavan, jolla eri ammattien tuottamaa hyötyä verrataan toisiinsa. Investointien yhteiskunnallinen tuotto eli SROI ottaa perinteisten taloudellisten mittarien lisäksi huomioon myös vaikutukset yhteiskuntaan ja ympäristöön.

Raportin mukaan esim. sairaalan siivooja tuottaa 10 punnan hyödyn (punta = 1,12 €) jokaista hänen palkkaansa sijoitettua puntaa kohden. Jätehuollon työntekijän osalta hyöty on kaksitoistakertainen. Päiväkotien työntekijöihin sijoitettu punta (1,12 €) tuottaa 9,50 punnan hyödyn. Ne ovat siten hyödyllisiä ja tuottoisia sijoituskohteita.

Vahingollisia ja tuottamattomia ammatteja raportin mukaan olisivat pankkiirit, jotka tuottavat punnan sijoituksella 7 punnan edestä vahinkoa. Mainosalan johtajat tuottavat 11 punnan vahingon. Varsinaisia vahinkosyöppöjä raportin mukaan ovat kuitenkin veroneuvojat, jotka viedessään neuvoillaan yhteiskunnalta verotuloja, tuottavat 47 punnan vahingon yhden punnan sijoituksella. NEF haluaa tuoda esiin sen, että maksetulla palkalla ja työn tuottamalla yhteiskunnallisella hyödyllä pitäisi olla joku suhde toisiinsa. Olisiko Pekka Muhosen pamfletti käännetty englanniksi. Asioita voi ajatella ja laskea toisellakin tavalla, kuin sillä perinteisellä viivamenetelmällä!

Raportin voi lukea täältä.

PUNAVIHREÄÄ PRESSAPELIÄ

Aiemmassa bloggauksessa käsittelin demareiden hieman outoa viehtymystä Soinin ehdokkuuteen SDP:n siipien suojissa. Tuolloin tulin luvanneeksi kertoa oman käsitykseni siitä, ”Kuka voisi olla se punavihreä kokoava vaihtoehto pressaksi?” Lupauksen perään muutamat vääräleuat ovat jo ehtineet kysellä. Eikö sitä tulekaan? Vedätystä, tai et uskalla vastata huutoosi!

Vaihtoehtoja voi lähteä hahmottamaan kahdesta suunnasta. Ensin sulkemalla pois ”ei kuviteltavia vaihtoehtoja” – Soini etunenässä. Toinen tapa on hahmottaa ”kysymykseen tulevia ehdokkaita” – puolueiden piiristä, tai niiden ulkopuolelta. Maria GR heitti jo Liisa Jaakonsaaren nimen. Eipä taida NATO - innossaan kuitenkaan kelvata. Olen tuossa joukossa. Tuomiojan taitavat jo omat torpata ”ikuiseksi vaihtoehdoksi” – joten siihen ei muiden tarvitse puuttua. Minulle kyllä kelpaisi! Vasureilla taas ei ole näköpiirissä uskottavaa yli puoluerajat ylittävää ehdokasta, jolla olisi todellisia mahdollisuuksia. Tulevaisuudessa tilanne voi kuitenkin muuttua, ja nostaa sellaisen esiin.

Entä vihreiden kestoehdokas Heidi Hautala? Hän on kuitenkin itse suurin este, jotta hän voisi olla se ”punavihreä kokoava vaihtoehto”. Otsikot, ja julkisuushakuiset tempaukset eivät kuulu valittavan toimenkuvaan. Kohdemaita ei ole syytä yllyttää ”tupatarkastuksiin”. Ongelmallinen suhtautuminen ulkopolitiikassa Venäjään ja sisäpolitiikassa Lipposeen sulkee Hautalan auttamattomasti sivuraiteelle. Aika oli ja meni jo – omasta syystä!

Toinen pointti hakea mahdollisia ehdokkaita on tuleva vaalitilanne ja valittavan asema. Nykyisestä lautaskiistasta tuolloin varmaan jo kirjoitetaan ensimmäisiä analyysejä. Samoin salolaisen ”puolivallattoman leskimiehen” into (pyrky ja tyrky) lienee jo hiipunut. Aiemmista vaaleista kopioitua revanssiasetelmaa ei ole odotettavissa. On uusien tuulien ja suunnan aika, myös ehdokkaiden joukossa.

Kolmantena painotan kyllä myös Suomen ulkopolitiikan tulevia ja toivottavia painotuksia. Nykyinen puolustusministeri ja ulkoministeri näyttävät jo sopivasti käyvän siitä orastavaa kädenvääntöä. Toinen liikuttaa joukkoja ja painottaa liittoutumista. Stubbi availee uusia suuntia rauhantehtävissä. Kokoomuslaisittain painottaen kuitenkin sen fantastista suuruutta.

Puolueiden sisältä valittaessa kokoava ehdokas voi olla Pekka Haavisto. Puoluepolitiikan ulkopuolisena nimenä kriteerit täyttävä ehdokas on puolustusvoimien entinen komentaja Gustav Hägglund. Haavisto on kuitenkin todennäköisempi.

KUULISIKO KORVAPUOLUE PIENYRITTÄJÄN ÄÄNTÄ?

Olen kahdessa viime bloggauksessani pohdiskellut yritystoimintaan liittyviä kysymyksiä. Nyt jatkan samalla linjalla. Samalla yhdistän siihen aiemman kirjoitukseni, jossa pohdin Hesarin kyselyä talousviisailta hallituksen elvytyspolitiikasta. Kataisen veronalennuslinjaus ei kuulemma mahdu talousviisaiden kaaliin, kevennyksistä osa kun menee suoraan säästöön tai valuu ulkomaille. Julkisten menojen lisääminen ja investointien käynnistäminen työllistää kuulemma suoraan.

Nyt on Obama USA:ssa malliksi linjannut omaa toimintaansa työttömyyden vastaisessa taistelussa. Amerikkalaiset pienyritykset saavat ensi vuonna loman pääomaveroista. Rahallisesti tuskin merkittävä, mutta sitomalla se kannustavaan työllisyyden ylläpitoon, sillä on selvä elvyttävä vaikutus. Parempi antaa helpotuksia työllistämiseen, kuin maksella kohonneita työttömyyskustannuksia, ja pitää pyörät pysähdyksissä. Lisäksi pankkien pelastusohjelmasta ylijääneitä varoja Obama suuntaa työllisyysohjelmiin ja verohelpotuksiin työpaikkoja lisääville yrityksille. Obama lupasi myös uusia elvytystoimia, kuten maanteiden rakennustöitä sekä kuluttajille kannustimia kotien energiatehokkuusremontteihin.

Toimisiko tämä myös Suomessa, jossa 95 % yrityksistä on alle viiden työntekijän yksikköjä (Lähde: Klerk), ja niiden työllistämiskynnys ja tarve työllistää on suurempi, kuin niin sanottujen suuryritysten – näin väitän. Toistan aiemman kysymykseni: ”Olisiko nyt niin, että veronkevennyksillä tavoitellaankin muuta, mutta sopivasti se naamioidaan siistimmällä termillä – veroelvytys! Väliäkös sillä vaikkei se toimisikaan elvytyskeinona – eihän se ollut edes tarkoitus. Ehkei oikea, mutta sopiva, ja siisti nimi”.

Väitteeni saa vapaasti ampua alas, mutta sillä rajoituksella, että syyttävää sormea ei kannata suunnata AY-liikkeen suuntaan. Finnairin kenttätoimintojenkin osalta Don Heinäluoma on toisaalla US:ssa sanonut painavan sanansa. Sekään ei kannata. Vanhanenkin jo löysi sisäisen ”robin hoodinsa” oman asemansa ja politiikan vuoksi. Jääkö kokoomus yksin?

Lopuksi heitän kysymyksen – Onko Obama tehnyt selkeän johtopäätöksen, että finanssikriisin laukaisema lama aiheutui politiikasta, joka on tullut tiensä päähän? Eikö Katainen ole tehnyt samansuuntaista arviota Suomen osalta?

DEMAREIDEN OUTO PRESSAPELI

Törmäsikö Putkonen Soiniin Vermon raviradan totoluukulla? Mistä vanhat ystävykset juttelivat? Säistä nyt varmaankin! Putkonen on vanhan linjan AY - pamppu. Työmiehet perskutarallaa ovat tyytymättömiä, eivät pysy enää hyppysissä. Viime eduskunta- ja kunnallisvaaleissa vahvoilla teollisuuspaikkakunnilla Persut rokottivat juuri demareita. Täytyisikö kissa nyt hivellä unten maille, ja tyhjentää Soinin pajatso ennen aikojaan? Missä tarvitaan ronskeja otteita – siellä Putkonen! Soinihan on jo oppinut tavoille Rysselissä. Ehostamalla ja uuden rippipuvun hankkimisella Timosta saisi demareille oivan ehdokkaan. Se fanikaulaliina olisi kuitenkin ehdottomasti säilytettävä.

Pelkän vanhan ystävyyden takiahan Putkonen ei Soinia ehdota. Perusduunariporukka on tyytymätöntä – omiinsa, ja demareiden nykyjohtoon erityisesti. Herrat lakkauttavat tehtaita ja työimmeiset taipaleelle. Perälauta vuotaa, ja mitä tekee puolue Urpiaisen johdolla? Otetaan Persujen ydinporukka siipien suojaan ja syleillään ne omaan piiriin kuuluviksi. Ei haittaa, vaikka muutaman narsismipirukin saisi hieman yrttivoidetta kylkeensä. Pieni hinta! Ja Timohan ei kommentoi. Saadaanpa vuoto tukittua. Propellipääthän Timo jo hääti omaa 2011 projektiaan toteuttamaan.

Herää kysymys! Miksi juuri AY- puolelta Soinia esitetään demareiden ehdokkaaksi, eikä esimerkiksi Heinäluomaa? Onko puoluejohdon ja AY – demareiden välillä syvempi juopa, kuin julkisuudessa näkyy? Maria RG:n tarjous Soinille liittyä suoraan netin kautta demareiden jäseneksi tarkoitus on ehkä panna Putkosen esitys huumorin piikkiin, ja samalla lisätä epävarmuutta Timon aikeista Persujen joukkoihin. Lisää kysymysmerkkejä kehiin vain!

Vai onko demareiden nykyjohto suuntaamassa AY-demarien kannalta pahimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon? Vasemmistoliiton, demareiden ja vihreiden yhteiseen punavihreään ehdokkaaseen! ”On sovittu” – järjestelmä olisi kyllä siten lopullisesti kuopattu, ja valta menetetty! Demareiden ikioma pressapeli näyttää olevan rajussa käymistilassa.

Kuka voisi olla se punavihreä kokoava vaihtoehto pressaksi? Oman kantani ilmaisen kommenttiketjun…. jossain vaiheessa.

Tuhlattuja kolumniaiheita – mikä avuksi?

Tämä tapahtui niinä päivinä, kun kolumnin kirjoittaja oli työmatkalla Saariselällä. Päätoimittajalta tuli muistutus kolumnivuorosta. Nyt tuli hätä käteen. Mistä ja mikä aihe? Olin jo toisaalla tuhlannut pienyrittäjäteeman. Saanut muutaman somasti hermostumaan, ja sitten sopuisasti lauhtumaan. Vuokrankorotuksiin asukasyhdistyksemme on ottanut tuoreeltaan kantaa. Siitä kirjoittaminen nyt olisi koplausta, joten ei käy!

Mikä avuksi? Teatteriesitys on Rovaniemellä rakennettu tekstiviesteistä. Miksi ei kolumniakin voi koota niin, että twitterin ja facebookin avulla pyytää ystäviä hätiin. Näin 300 km välimatka ei ollut este, ja apu tuli perille. Lokan ”verkkoporvari” yllytti. Tutki asiakirjaa ”Vihreä tehtävä 2010 – 2014”. Tätähän ei saa Lapin matkailuelinkeinolle kertoa! ”Vihreän liikennepolitiikan tavoitteena on, että raideliikenne tekee Suomen sisäiset lentoreitit kannattamattomiksi.” Raideliikenteen pitäisi ensin kuitenkin olla kattava, ennen kuin ravintolavaunuun voi istahtaa. Ilman toimivia lentoyhteyksiä Lapin matkailu olisi motissa. Sesonkityöntekijä vailla työtä, ja Safaritessu vailla mustin murkinaa. Olen ymmärtänyt niin, että matkailun toimijat ovat pyrkineet ratkaisemaan tätä Lapin matkailun saavutettavuutta, ja minimoimaan siihen liittyviä riskejä. Ovatko Vihreät tavoitteet toiset?

Energiapolitiikassa vihreät kaipaavat älykkäitä sähköverkkoja, ”jotka osaavat ottaa vastaan talomme katolla pyörivän tuulivoiman tuottaman hukkaenergian”. Riemastuttavaa hölynpölyä. Kuitenkin istuvat samanaikaisesti sisällä hallituksessa, joka kaavailee 1 – 3 uuden ydinvoiman rakentamista, ja vastustavat vesivoiman lisärakentamista. Minä vasurina olen jotenkin tykästynyt siihen, että olemattomat saavutukset hallituksessa naamioidaan sievästi torjuntavoitoiksi. Jotenkin tuntuu tutulta. Lapin elinkeinoille energian saannin varmuus on elinehto. Risuilla ei metallia sulateta, ja Tornion tehdas on Suomen suurimpia sähkönkäyttäjiä.

Ystäväni neuvoivat myös pohtimaan sitä, voisiko vähempiosaisen asialla olla ilman, että ensin etsittäisiin pahoinvoinnin syntipukkia milloin mistäkin. Venäläisillä on vähän samantapainen ajatusmaailma: Kuka on syyllinen ja vastuussa? Syntipukiksi kelpaavia ryhmiä katsojasta riippuen taitaa olla pilvin pimein, ja sitä kademieltä. Kuvitellaanko niin, että syyllisen löydyttyä ongelma on ratkaistu? Tarvitaanko aina joka asiaan jokin viholliskuva ja kohderyhmä määrittämään itse ongelmaa sekä sen syitä?

Mikä synnyttää närää ja käsityksen, että jotkut saavat älyttömiä tukia, ja elävät niiden varassa. Ylipäätäänhän tukiin ollaan tyytymättömiä. Toisaalta ne ovat saajalleen riittämättömiä, ja toisaalta osa jää niitä ilman. Tukien saannissa on kyse yhteiskunnan meidän verovaroin suorittamasta varallisuuden uudelleenjaosta. Tasataan eroja hieman, ei täydellisesti, ei riittävästi, mutta riittämättömästi. Siihen liittyvää byrokratiaa voisi kyllä tuntuvasti karsia. Olisiko perustulo siihen paras ratkaisu?

Toisaalta tällaisten asioiden miettiminen näin Joulun alla on kuin soutaisi ajassa vastavirtaan. Joulua lähestyttäessä suvaitsevaisuus, ymmärrys, hyväntahtoisuus ja muu sellainen saisi vallata täydellisesti jokaisen mielen. Myös sen kademielen. Olen hyvilläni, että ”yllyttäjäni” osallistuivat panoksellaan kolumnin rakentamiseen. Pekka Muhosen hulvaton kirja ”Matkailija poronkusemilla” saa siten odottaa vuoroaan.

Julkaistu Roi Press 8.12.2009

Kuoli työnsä ääreen - pienyrittäjän muotokuva

Kirjoitukseni "Kuka uskoo yrityksiin?" kirvoitti eräiltä yrittäjätaustaisilta somasti kärjekästäkin kommentointia. Tuon kirjoituksen kritiikin kärki kohdistui suuryrityksiin eri toimialoilta - tarkoituksellisesti. Hernettä tunkivat nenäänsä pien- ja keskisuuret yrittäjät. Lupasin palata asiaan. Tässä se tulee.

Ymmärtääkö työmies ja vielä vasuri mitään yrittämisestä? Pitävät yrityksiä sosiaalitoimistoina, joista voidaan tarpeen niin vaatiessa ulosmitata kassa tyhjäksi? Eivät välitä mitään siitä, että viivan alle on jäätävä katetta yrityksen vastuille ja yrittäjätulolle. Tekevät työnsä kelmit vielä TESsi perstaskussa. Tarkastavat siitä mennen tullen ja palatessa, mitä työtehtäviä kuuluu tehdä ja mitä siitä kuuluu saada korvausta. Ei kuulu mulle! Mitä maksat?

Entä se AY- liike? Pien- ja keskisuuren yrittäjän päävastustaja numero yksi. Sopisimme paikallisesti ja yrityskohtaisesti - mutta AY-pamput Ahonen etunenässä haraavat vastaan. Yritykset kaipaavat joustoja, jäykkien rakenteiden purkamista ja lisää sitä tuottavuutta sekä tehoja. Se lakkoase on perkeleestä seuraava - tai edellinen.

Vasemmistopuolueet eivät ymmärrä yritystoiminnasta mitään. Punavihreää hömppää, sukupuolikiintiöitä ja seksuaalivähemmistöjen puolustajia koko sakki. Osa jopa verkkosukissa keikaroivia, joilla punasta on vain rouvien kynsissä. Todellisia EI-puolueita, menneisyyden jäännöksiä, joiden ainoa tehtävä on sanoa EI!

Todellinen yrittäjän ystävä löytyy keskeltä hieman oikeammalla olevista. Niinkö? Muistan aikoinaan, kun yrittäjän, pienen- ja keskisuuren, malliprototyyppi oli painaa niska limassa töitä yrityksensä eteen sillä 24/7/365 tyylillä. On se kova yrittämään ja työteliäs. Ei lomia, vaan työtä vuorotta. Henkihän siinä lähtee! Vasta viime aikoina yrittäjän turvaverkkojen paikkauspuuhiin on kiinnitetty huomiota. Onpa perustettu jopa yrittäjien työttömyyskassakin. Tarvitaan muutakin yrittäjän turvaa kuin riittävästi numeroita viivan alle, hyvä pankkisuhde ja puoliso kunnalla tai valtiolla töissä.

Tunnustan! Monessa suhteessa pienyrittäjän asema on huomattavasti kehnompi, kuin työntekijänsä. Tulee mieleen torppari - pankin, kauppakeskuksen tai pääasiakkaan (esim. alihankintayritykset). Pienyrittäjäkin on järjestäytynyt Suomen Yrittäjiin. Kuitenkaan työehdoista päätettäessä hellä ei ole lautasta, ei edes kahvikuppia pöydässä. Isot ne päättää. Niiden sanelemilla ehdoilla mennään.

Yrittäjiä on monenlaisia - pelkästään itsensä työllistäviä, muutaman työntekijän yrityksiä, keskisuuria, suuria ja niitä kasvottomia monikansallisia. Pienyrittäjä on paikallinen - ottaa tulonsa yrittäjätulona tai pääomatuloina, tai auto-, puhelin- tai asuntoetuna. Arvokas kunnalle. Työllistää itsensä ja muutaman muun. Laskee, kerää ja tilittää kustannuksellaan alv:n, eläkemaksut, verot, ay- jäsenmaksut yms. Samalla työllistää ainakin kirjanpitäjän, muutaman verovirkailijan. Lisäksi tulee Tuotevalvontakeskus, kunnan terveystarkastajat, ja muut tarkastajat. Tarkastavat, toimitko oikein ja veloittavat. Lisäksi on Teosto ja Gramex -kaikki perivät ja tarkastavat. Eikä yrittäjän tarkoituksena ole muuta, kuin työllistää itsensä, hankkia elanto, ja hoitaa velvoitteensa. Tarvitaanko siihen kokonainen legioona elätettäviä, eikö vähempikin riittäisi?

Miksi kokoomus ei esimerkikisi voimallisesti aja esitystä, että yritystoimintaan oleellisesti liittyvässä konkurssin riskissä, yrittäjän vakituisena oleva asunto rajattaisiin siitä pois. Se olisi inhimillisesti perusteltua ja kohtuullista. Samalla se madaltaisi yrittämisen kynnystä. "Kaikki peliin ja alttiiksi"- periaate ei ole hyvä kannuste yrittäjyyteen. Eikä ole oikeudenmukaista!

Entäs se työttömyysturvalaki? Miten yrittäjän oikeusturva toteutuu yritystoiminnan loppumis- tai lomautusvaiheessa? Kerron esimerkin. Työntekijä erehtyi ottamaan puolisokseen työnantajansa. Kun heila lomautti, työntekijä sai ansiosidonnaista. Mutta kun puoliso lomautti, sitä ei heru, vaan puoliso elättää. Vaikka työntekijä oli koko ajalta maksanut ay-jäsenmaksuaan.

Yrittäjänä kääntäisin kyllä kritiikin kokoomuksen suuntaan! AY-liikettä on kyllä mukava pommittaa, mutta tuloksia sillä ei saa!

Kuka uskoo yrityksiin?

Eettisyys kuluttamisessa ja yritystoiminnassa nostaa päätään – vai nostaako? Yritystoiminnan osalta sitä sopii epäillä. Olemme vastuullisia yrityksiä – kannamme vastuumme! Näin mainostetaan ja kerrotaan, mutta uskoisiko kuluttaja? Monet yritykset korostavat kuluttajalähtöisyyttä ja asiakaskeskeisyyttään. Myös se Nordea, jonka Merenneito-rahastot imaisivat moolokin kitaan asiakkailtaan 150 miljoonaa euroa.

Kemijärven tehtaan lakkauttanut Stora Enso korostaa vastuutaan ympäristöstä ja yhteiskunnasta nettisivuillaan näin. Nyt kuitenkin kemijärveläiset ovat huolissaan tehtaan jälkeensä jättämän jätelammen puhdistamisesta. Yritys on jo muualla!

Millaisen kuvan Nokia taas haluaa antaa kuluttajille yrityksensä eettisistä arvoista ja yhteiskuntavastuustaan. Meneeköhän läpi Bochumin tehtaiden työntekijöille, yhtiö on jo kuitenkin Romaniassa – ja saa investointituet. Bochumilaiset keskittyvät jälkihoitoon, ja särkevät niitä nokialaisia.

Miten se Hartwall saman asian ilmaisee sivuillaan? Melkoiselta vitsiltä vaikuttavat yhtiön nettisivuilta löytyvät arvot: kuluttajalähtöisyys, asiakaskeskeisyys, luottamus ja vastuullisuus, jossa luvataan kantaa yhteiskunta- ja ympäristövastuu sekä noudattaa hyvää liikemiestapaa.

Vierailu eri yritysten kotisivuille tuottaa mielenkiintoisen havainnon. Mitä niissä nostetaan esille ja mitä korostetaan? Miten yritys kantaa vastuutaan toimintaympäristölleen ja eri sidosryhmilleen? Googletus on vapaa!

Vastustan, tuen ja otan kantaa - toivottavasti kukaan ei huomaa!

Olen itse aiemmin ottanut kantaa Lapin Kullan Tornion tehtaan lakkauttamisasiassa. "Turun Sinappi ja Lapin Kulta" bloggaus ja "Reilua kahvia kaukaa ja paskaduuneja lähellä" ovat saaneet aikaan runsasta kommentointia. Osa niistä on senluontoisia, että kommentoijan voi katsoa jopa vetäneen niin sanotusti herneen nenäänsä. Olen laittanut kirjoitukseni mahdollisimman laajalle jakoon - blogiin, facebookkiin, my spaceen ja lehtiin. Miksi? Tiedonvälityksen johdosta!

Ovat muutkin asiaan ottaneet kantaa. Keskustan Lapin piirin kannanotto helähti heti näkyville tehtaan sulkemisilmoituksen jälkeen - pidin sitä jopa kehumisen arvoisena. Sen jälkeen onkin sitten ollut hiljaisempaa! Ei kuitenkaan täysin kuollutta. Nyt Keskustan Peräpohjolan piiri on ilmaissut kantansa, että "Lapin Kultaa ei saa ryöstää!". Tämä kannanotto on kuitenkin piilotettu julkisuudelta vain lounaislappilaisten luettavaksi. Terävä kannanotto kuitenkin on otettu! Periksi peräpohjolan keskustalaiset eivät anna!

Samoin Lapin Liitto on hyväksynyt asiasta kannanoton ja toimenpide-ehdotuksen. Kannanotto sinällään on selkeästi vastustava. Siinä ei siirtoa hyväksytä. Toimenpide-ehdotus on kuitenkin ilmaan heitettyjä vetoomuksia ja toiveita, sekä sitä tukea uudelleen työllistymiselle. Selkeää johtajuutta Lapin Liitto ei asemaansa näköjään kaipaa. Tästäkään kannanotosta en ole julkisuudessa nähnyt merkkiäkään.

Kemijärven yöjuna- ja massaliike puolueiden ulkopuolisina ja avoimina kansalaisjärjestöinä huolehtivat, että heidän asiansa varmasti saa julkisuutta. Yöjunaliike onnistui tavoitteessaan, massaliike sitävastoin päätavoitteessaan epäonnistui. Kuitenkin paine oli niin kova valtiovaltaa ja Stora Ensoa kohtaan, että sulkemisen jälkihoitoon oli panostettava aiottua enemmän.

Vuosipäiväänsä vastikään viettänyt "Karvalakkilähetystö" oli aikoinaan Lapin puolueiden yhteinen esiintyminen, jossa Lapin Liitto otti sille kuuluvan johtajuuden. Nyt on näköjään toisin. Kartetaanko voimallisia yhteisesiintymisiä? Otetaanko kyykyssä harmiton kannanotto, johon pimeässä lyödään leima EI JULKISUUTEEN!

Porvaripuolueiden yhteenottoa tässä oottelen!

Viime päivien uutisotsikot politiikan saralta viittaavat siihen, että hallituksen kahden porvarillisen pääpuolueen linjanvedot ovat eriytymässä. Mitä se merkitsee? Toisaalta kyse on nykyisen hallituksen toimintakyvystä, ja toisaalta seuraavan hallituksen kokoonpanosta - ja tietysti sen linjauksista.

Tänään pääministeri Vanhanen peräänkuulutti voimakkaasti rikkaita laman "sotakorvausten" maksajaksi, ja kritisoi nimeltä puhemies Niinistön unilukkarina esittämää leikkauslinjaa. Millä keinoilla laman aiheuttama valtiontalouden epätasapaino paikataan - leikataanko palveluista ja siten karsitaan menoja. Vai ovatko kokoomuksen veropolittiset linjaukset rikkaita suosivina keskustalle liian pelottavia? Rikkaiden ylmääräistä verokurimusta Vanhanen tarjoaa viideksi vuodeksi. Selvä ero Niinistön palvelujen karsimislnjaan. Eikä kyse ole silti muusta, kuin veronkevennysten hiukan takaisinpäinvedosta.

Seuraviin eduskuntavaaleihin ei tule puoluesihteeri Tujusen esittämää porvariblokkia Ruotsin tapaan. Pikemminkin keväällä kontillaan ollut keskusta tulee ärhäköitymään. Porvariyhteistyö ei kokoomusjohtoisena ole itsestäänselvyys, johon kepu tyytyy. Nyt keskustalle löytyi oiva aihe ja paikka tehdä kokoomuksen linjaan hajurakoa ja samalla ryhdistää puolueen politiikkaa. Samallahan siinä voidaan vankistaa puoluejohdon asemaa tulevaa puoluekokousta silmälläpitäen.

Eduskuntavaalit on ennakoitu käytävän veropolitiikan ja laman seurausten korjaamisen teemoilla. Niitä asetelmia näillä linjan ja hajurakojen selkeyttämisellä nyt luodaan. Vaalien tulos on paljon vartijana, mitkä puolueet muodostavat seuraavan hallituksen. En pitäisi aivan mahdottomana sitä, että nyt piikkipaikalla komeileva kokoomus löytäisikin itsensä opposition penkiltä.

Sinnemäen lomautuslinja?

Työministeri Sinnemäki on puhunut pehmoisia. Lomautukset ovat kuulemma käyttökelpoinen tapa jakaa töitä. Tilauskirjojen ohetessa yritykset YT–neuvottelujen kautta hakevat ratkaisuja ja kustannusvastaavuutta. Tässähän ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Osa väestä jää töihin tekemään vähentyneitä tilauksia. Osa taas lomautetaan – odottamaan tilauskirjojen lihavoitumista. Jos näkymät ovat pitkällä sihdillä kehnonlaiset, osa saa käteensä myös irtisanomislapun.

Työn jakamisesta puhuminen lomautusmenettelyn yhteydessä on täysin perusteetonta. Työhön jäävillä on työtä, mutta lomautetut ja irtisanotut ovat sitä – työtä – vailla. Jos pisketti jaetaan puoliksi, tarkoittaa se sitä, että molemmilla on puolikas pisketti. Lomautetun tai irtisanotun tilalle yritys ei voi palkata uutta työntekijää. Työvoimatarpeen lisääntyessä katseet on ensin suunnattava lomautettujen ja irtisanottujen suuntaan.

Pääministeri Vanhanen riensi Sinnemäen avuksi toteamalla, että lomautukset ovat irtisanomisia parempi vaihtoehto tilauskirjojen ohetessa, ja valmiustila kriisin kääntymisessä nousuun olisi näin parempi. Näin tietysti on, mutta edelleenkään kyse ei ole työn jakamisesta, niin kuin minä sen käsitän.

Melkeinpä toivoisi, että Sinnemäen ajattelutavan voisi laittaa tietoisen sumutuksen piikkiin. Pahempi vaihtoehto on se, että jos hän ihan oikeasti ajattelisi näin, olisi tätä mieltä työn jakamisesta. Täytyisikö vihreiden nyt puolueena tarkentaa linjaansa työn jakamiseen ja työajan lyhentämiseen?

Kaupan mahdoton yhtälö ja Soininvaara

Soininvaara on alkanut taipua kauppojen sunnuntaiaukiolon kannalle. Eduskunta sen tänään kuitenkin päättäväisesti hyväksyi ympärivuotiseksi äänin 107-53. Ei taipunut, vaan hyväksyi! – tahtotila oli selkeästi varmempi, kuin Soininvaaran taipuminen. Selvästikään lakiuudistusta ei voida lukea vihreiden runsaiden hallitussaavutusten  piikkiin, tuskin edes torjuntavoittoihin – itse lukisin sen taas jälleen kerran antautumiseksi.

Argumenttien suhteen Soininvaara on sentään häveliäästi häpeissään “millaisia argumentteja tahansa tämän asian puolesta ei pitäisi esittää”. Ei niin! Mutta esitetään silti. Kaupan liiton toimitusjohtaja arvioi ja esittää, että muutos synnyttää jopa noin 2000 uutta työpaikkaa, parantaa mahdollisuuksia tarjota täysiaikaisia työsuhteita ja lisää työtunteja osa-aikaisille. Millaisiin kauppoihin ne työpaikat syntyvät?

Erikoiskaupat eivät ole innoissaan. Mistä huoli – vapauttahan se vain lisää? Perimmiltään huoli on siinä, että entistä suurempi osa ostoksista tehdään jättimarketeissa. Erikoiskauppojen riippuvaisuus asiantuntija- ja palveluhenkilöstöstä on myös suurempi, kuin pitkälti itsepalvelujättimarketeissa. Samoin omistaja sidotaan kauppaansa tiiviimmin sitein, kuin kotiinsa. Arki ja pyhä, pyhä ja arki tekee omistajakauppiaasta torpparin.

Kokoustan – siis olen olemassa!

Kokoukseen saanee pian osallistua Facebookin kautta – pingillä, twitterillä, sähköpostitse ja kirjeillä yms. Kuka uhrautuu paikalle? Yhden täytyy ainakin! Sählyporukassa riittää jutustelu pukuhuoneessa ennen tai jälkeen suihkun.

Kuvitellaan! Olen yhdistyksen puheenjohtaja, mutta unohtanut kokousajan ja paikan. Sihteerikin samassa jamassa. Rahastonhoitaja tilipapereineen odottaa ulko-ovella ilman avaimia, parin jäsenen kanssa. Kokous on kuitenkin sääntöjen mukaan kutsuttu koolle – olemmeko laillisesti koolle kutsuttuja ja päätösvaltaisia?

Alkusählingin jälkeen kukin ottaa istumapaikkansa. Puheenjohtaja antaa portsarille päällystakkinsa, ja maksaa narikan. Sitten tiskille nauttimaan Lapin Kullan korviketta. Missä vapaa pöytä? Kavereiden luo nyt ei ainakaan. Sihteeri lopettaa kotityöt joko pihalla tai sisällä, ja lukkiutuu kotinsa WC:hen lasten ulottumattomiin. Rahastonhoitaja hakee sateelta suojaisan tilan, ja löytää sen paikallisen kappelin kolmannelta penkkiriviltä. Ne pari paikalle vaivautunutta heittävät lanttia, kumpi jää kokouspaikalle ja kumpi saa palata kotiinsa. Vahtivuoron välttänyt kuitenkin päättää poiketa kotimatkalla tutun kaverinsa luona, ja unohtuu sinne.

Kaikki asemissaan ja valmiina kokoukseen. Onko sihteeri valmis kirjaamaan? Puheenjohtaja on ainakin johtokunnossa, ja keskustelu käy vilkkaana – siinä naapuripöydässä. Talousasiat puhuttavat aina – onneksi kappeli tarjoaa papereille suojan. Rahastonhoitajasta ei niin väliä – tiukkapipo! Koska vahtivuoroon joutunut saa poistua paikalta? Karmeasti unohtuu kokouspaikalle – ja ovi takalukossa. Muistaako kaverinsa luo eksynyt, että hän on kokouksessa? Saako puheenjohtajan kokoustaminen aikaan hurjan perheriidan yön pikkutunneilla. Puoliso ainakin pahaenteisesti kuuntelee Anita Hirvosen kappaletta - “Älä tule myöhään!”

Rovaniemi elvyttää, turvaa kuntatalouden ja on osin sosiaalinen

PUHEENVUORONI VALTUUSTON TALOUSARVIOKOKOUKSESSA 16.11.2009

Ensinnäkin muutama positiivinen huomio talousarviosta:

1. Sosiaalisen luototuksen kokeilu – 100.000 € - oikea avaus, mutta määräraha on riittämätön.

2. Omaishoidon tuen nosto – 100.000 € ja 50.000 € päiväpalveluihin. Kriteerit täyttävällä on oltava siihen oikeus! Selvä myönteinen viesti, ja kaupunkistrategian mukainen.

3. Toimet pitkäaikaistyöttömien työllistämissakon välttämiseksi 2 milj. € ns. KELA maksu. Tekemättömästä työstä on hölmöläistä maksaa – nyt olemme maksaneet. Lisämäärärahan tarvettahan ei ole, vaan tämä hoidetaan niin, että vältetään tekemättömästä työstä maksettava sakko. Voisi todeta, että vihdoinkin.

4. Kotihoidon tuen kuntalisän kokeilu syyskuussa 2010. Saadaanko näin lyhyessä ajassa riittävää tietoa tulevaisuuden päätöksenteon pohjaksi? Mielestäni ei!

5. Palvelujen sisällön ja saatavuuden turvaaminen veroäyrin nostolla 0.5 %:la. En niin kovin paljon rakastaisi pelkästään rakenteita niiden itsensä vuoksi, vaan olennaisinta on - mitä niillä kuntalaiset saa! Ilman veroja ei saa! Nyt tämä norsu täytyisi opettaa tanssimaan notkeasti.

6. Investointiohjelmassa Lappia Talon remontin suunnittelun ja koulujen sekä päiväkotien remonttien käynnistyminen on täysin ajankohtainen.

Sitten kriittisiä reunahuomautuksia:

1. Kulttuuritoimen määrärahoihin (s. 55) vuodelle 2010 on varattu se 0,21 € Korundin vuotuisiin käyttökuluihin. Suunnittelukaudelle 2011 – 13 sitä ei ole huomioitu, tarve on 0,82 €.. Noudatetaanko tässä siirretyn ratkaisun strategiaa? Eli kaikkia kulttuuritoimen osa-alueita pidetään löysässä hirressä, ja varpaillaan määrärahojensa suhteen. En pidä sitä viisaana – enkä kulttuurikaupungille luontevana toimena – varmuus olisi saatava. Vastakkainasettelu ja sisäinen taistelu kunkin osuudesta ei ole hedelmällinen. Valitettavasti tämä talousarvioesitys jatkaa tuota epävarmuutta, ja ruokkii turhanpäiväistä vastakkainasettelua.

2. Tavoite on nostaa tuntuvasti kaupungin asukasmäärää jopa lähelle 70.000 henkeen saakka. Sen edellytys on kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuus. Nyt kaupungin osin omistama yritys Kunta Asunnot Oy (KA). tässä suhteessa on vuokra-asuntotoimijoiden heikoin lenkki. Nyt ihan oikeasti - kipukynnys on ylitetty ja kuppi täysi! Vuokralaisten palaute korotusten osalta on osin painokelvotonta, mutta oikeutettua. Korotusten suuruus viime vuosien ajalta lyö räikeästi korville meidän strategisia tavoitteitamme. Viime vuonna korostin sitä, että kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuus on yksi kaupungin vetovoimatekijä, työvoima- ja elinkeinopoliittinen työkalu. Toistan nyt taas saman! KA hallituksen puheenjohtaja Gardin – näin ei voi jatkua! KA neuvottelukunnassa (15.12) esitän, että se jalkautuisi selvittämään todellista tilannetta KA vuokra-asunnoissa.

3. Päihdehuolto maksaa hunajaa. Oman arvioni mukaan Rovaniemelle 3 – 4 milj. € vuosittain. Koko valtakunnassa 6 – 8 mrd. €/ vuosi. Hajonta johtuu laskutavasta. Vuonna 2010 kaupungille laaditaan päihde- ja mielenterveysstrategia. Tuon strategian yhteydessä on avoimesti ja kriittisesti tarkasteltava päihdehuollon rakenteita. Nyt siitä osa käy vajaateholla palvelematta itse asiakasta – maksetaan rakenteista, ei hoidosta ja tuloksista. Ostopalveluissa on kiinnitettävä huomio laadullisiin ja tuloksellisiin mittareihin. En pidä oikeana sitä, että päihdehuollon asiakas kantaa kustannuksia sinne ja tänne, saamatta kuitenkaan itse omaa – päihderiippuvuuttaan – hoidetuksi. Sehän kuitenkin on tavoite, ja toiminnan oikeellisuuden mittari. Rovaniemi ei ole esim. myöntänyt AVOMINNE hoitoon maksusitoumuksia – tiedän, että tuloksia on, ja asiakas on ystävineen maksanut sen itse! Väärin! Päihderiippuvuus on solidaarinen ja tasa-arvoinen sairaus – niin täytyy hoidonkin olla! Maksukyvyttömälläkin on oikeus parantua.

4. Napapiirin Veden (liikevaihtoon nähden kohtuuton) ja Rovaniemen Eergian osalta aikoinaan on luotu järjestelmä niiden tuottovaatimuksista peruskunnan kassaan – yhteensä noin 3 milj. €uroa. Ne kohtelevat kuntalaisia epäsosiaalisella tavalla – ja ne on purettava. Kun järjestelmä on aikoinaan osattu luoda – osataan se myös purkaa. Seuraavilla suunnittelukausilla on luotava poliittisesti yhteiset asteittaiset askelmerkit, joilla tämä kuntalaisia eriarvoisesti kohteleva ja kustannuksia nostava järjestelmä puretaan.

Veroale lama- vai flunssalääke?

Jäntti kysyy ja Katainen ei vastaa! "Sopii ihmetellä, mistä Jyrki Katainen (kok) tämän uskonsa veronkevennyksiin ammentaa. Olen kysynyt asiaa Kataisen virkamiehiltä, mutta en saanut vastauksesta tolkkua", sanoo Tukholman yliopiston kansantaloustieteen professori Markus Jäntti.

Hesari kyseli suomalaisilta ja ulkomaisilta taloustieteilijöiltä arvioita hallituksen elvytyspolitiikasta. Ajoitus ja kokoluokka ei kuulemma ollut kehnompi, mutta keinoissa taloustieteilijät löysivät moitittavaa. Kritiikin kärki kohdistui niin sanottuun veroelvytykseen. Kataisen veronalennuslinjaus ei mahdu talousviisaiden kaaliin, kevennyksistä osa kun menee säästöön tai valuu ulkomaille. Julkisten menojen lisääminen ja investointien käynnistäminen työllistää kuulemma suoraan.

Olisiko nyt niin, että veronkevennyksillä tavoitellaankin muuta, mutta sopivasti se naamioidaan siistimmällä termillä – VEROELVYTYS! Väliäkös sillä vaikkei se toimisikaan elvytyskeinona – eihän se ollut edes tarkoitus. Ehkei oikea, mutta sopiva, ja siisti nimi.

Huomenna Rovaniemen kaupunginvaltuusto kokoontuu talousarviokokoukseen. Ennakoin hieman. Kokoomus vastustaa veroäyrin nostoa puolella prosentilla 20 %:iin. Se esittää Rautiosaaren palvelukodin ja Muurolan lukion lakkauttamista. Jos se ei niitä saa – se ei myöskään veroäyrin korotusta hyväksy. Talousviisaat HS:n mukaan katsovat hallituksen erityisesti epäonnistuneen kuntien tukemisessa. Elvytyspolitiikan tuloksia syö tyhjäksi kuntatalouden kiristyminen. Valitsevatko Rovaniemen kokoomuslaiset huomenna kuntatalouden kiristymislinjan, vaiko ovat mukana elvytystalkoissa.

Satujen saari löysi rehellisyyden ohjenuorakseen!

Lapin Kansa – lehden jutussa islantilaiset pohtivat kansallisia arvojaan maan talouden romahduksen jälkeisessä tilanteessa. Aiemmin valheelliselle pohjalle perustunut menestyshuuma romahti, pankit kaatuivat ja maan hallitus hajosi. Valtio joutui rikkaiden holhouksen alaiseksi.

Ei liene kovin yllättävää, että tärkeimmäksi kansalliseksi arvoksi kansankokous valitsi rehellisyyden. Suomessa sama toimisi niin, että kun mikään muu ei enää auta – niin kokeiltaisiinko totuutta. Varsinkin vaalirahasotkussa se olisi ollut oiva apuväline. Nyt kokeiltiin kaikkea muuta, kuin totuutta. Katsottiin aina vaihe vaiheelta, kuinka pitkälle sillä päästään. Edelleen soppa kiehuu ja uusia luurankoja tulee esiin.

Islantilaisten tavassa hakea kansakunnan yhtenäisyyttä ja yhteistä näkemystä maan tulevaisuudesta on jotain, mistä kannattaisi ottaa vaarin myös Suomessa. Meillä on hiukan erikoinen tapa julistaa sitä viisautta, milloin pääministerin, presidentin, puhemiehen, Urpilaisen, Soinin, Arhinmäen yms. suulla – aina kuitenkin hierarkkisesti ylhäältä alaspäin. Se on ikään kuin jo olemassa, annettuna, jonkun suulla se vain täytyisi kertoa kansalle. Islantilaiset toteuttavat päinvastaista, ja mielestäni oikeampaa, lähestymistapaa.

Näkemystä tulevaisuudestaan islantilaiset hakevat keräämällä yhteen kansanjoukon viisautta. Ei julistamalla, vaan nöyrästi keräämällä murusista yhteinen näkemys tulevaisuudesta. “Yhdessä pöydässä talouskurimukseen ajautuneen maan tilaa pohti valtiovarainministeri Steingrimur Sigfusson vierellään vanttera kalastaja, toisessa asiaa puivat oikeusministeri ja pikkukaupungista tullut kaupan kassatyttö.”

Rovaniemellä valittamisen perinne – HEI HÖH!

Kunta Asunnot Oy:n toimitusjohtaja Kalervo Haverinen kuittaa Lapinradion mukaan Rovaniemellä nousseen vuokrien korotusta koskevan keskustelun ja ihmettelyn toteamalla, että “Rovaniemellä on vahva perinne valittaa vuokrankorotuksista.” Hän uskoo, että “keskustelun taustalla heijastelee vieläkin se, että Rovaniemen vuokra-asuntojen siirtäminen Kunta-asunnoille ei miellyttänyt kaikkia”. Eli meillä on vahva perinne valittaa, ja se korostuu vielä siitä, että meitä jurppii Rovatalojen taannoinen myynti Kunta-Asunnot Oy:le.

Mietin – uskaltaisiko tämän kertoa niille, joiden vuokrat kohoavat jälleen. Se, että jurppii – syynä ei olekaan vuokramenoja lisäävät €urot, vaan rovaniemeläisten vahva perinne valittaa ja Rovatalojen myynnin altistaminen jurppimiseen.  Siis, kun yrität vaihtaa asuntosi pienempään ja halvempaan, ja haet takuuvuokraan toimeentulosta apuja. Älä hämmästele – aiempi takuuvuokra lasketaankin sinulle sen kuukauden tuloksi, eikä toimeentulovajausta ehkä ole. Uuteen takuuvuokraan ei siten apuja tule, ja vaihto halvempaan ei onnistu. Olet liskussa ja maksat! Olet kuitenkin vain perinteen vanki ja se jurppii!

Vuoden 2008 vuokrien korotuksen yhteydessä aloitteestani 22 valtuutettua esitti valtuustokyselyn, jonka käsittelyn yhteydessä käytin tämän puheenvuoron. Tuolloin asuntotoimen lausunnon mukaan marraskuussa 2008 toimeentulotuen saajia oli 3430 (3200/2007). Toimeentulotukea saavien asuntokuntien määrän ja toimeentulotukimenojen arvioidaan kasvavan ensi vuonna. Paljonko nyt esitetyt korotukset lisäävät toimeentulotukea saavien asuntokuntien määrää ja toimeentulotukimenoja. Viime korotuksen aikaan laman vaikutuksia ja nykyisiä työttömyyslukuja ei ollut – nyt on!

Rovaniemellä vuokralaiset ovat purkaneet ärtymystään lehtien tekstaripalstoilla korotusilmoituksen osin vuokralaisia syyllistävästä sävystä. Tämä toimitusjohtajan lausunto on harmillisesti samassa linjassa.

Vuokralaisella on oikeus saada korotuksille oikeat ja perustellut syyt! Kaipa rovaniemeläisten jurppimista hieman helpottaa se, että eräässä Suomen kunnassa vuokrienkorotuksia vuonna 2008 perusteltiin näin. Ja vuoden 2009 korotuksia asetteluineen täsmälleen identtisellä kirjeellä näin, vain vuosiluku ja numerot vaihtuivat.

Muuttuuko Länsi Kiinaksi – EVA:n analyysi?

EVA:n analyysiraportissa “Kiina mullistaa lännen” kirjoittajat väittävät, että kehityksestään ja talouskasvustaan huolimatta Kiina ei tule muuttumaan länsimaita muistuttavaksi yhteiskunnaksi. Tilanne olisikin päinvastainen. Meidän tulisi varautua siihen, että kiinalaisten ajattelu- ja toimintatavat tulevat valtaamaan alaa vastaavilta länsimaisilta tavoilta. Näitä toimintatapoja ja ajattelua kannattaisi oppia tuntemaan syvällisesti. Eikö muiden tarvitsekaan oppia meidän tavoille, vaan meidän muiden tavoille? Aikamoista katsantokannan muuttumista edellytetään tältä MAMU-kriittisen maan kansalaisilta!

Olisiko syytä jo näin flunssa-aikana ryhtyä harjoittelemaan kättelyn sijasta syvään nyökkäämistä. Voihan sen tervehdyksen niinkin toimittaa. Muurin murtumisen myötä olemme jo kaksikymmentä vuotta tottuneet ajatukseen, että poskisuudelmat eivät ole enää muodissa – edes miesten kesken.

Pitäisikö amerikkalaisten nyökätä eurooppalaisia syvempään, koska heidän taloutensa on kiinalaisten pankkien suurimpia velallisia? Ylpeät amerikkalaiset vielä maailmanvaltana kuluttavat enemmän, kuin tienaavat. Kiina rahoittaa tuota ylikuluttamista omalla talouskasvullaan. Kannattaahan siitä hiukan syvempäänkin kumartaa, etteivät kiinalaiset suuntaisi talouskasvunsa hedelmiä enempi oman maansa ongelmien ratkaisuun.

Turun Sinappi ja Lapin Kulta

Torniossa Lapin Kullan kadulla sijaitsevan panimon juuret juontavat vuoteen 1873, jolloin perustettiin Torneå Bryggeri Aktiebolag. Nimi muutettiin Tornion Olut Oy:ksi vuonna 1953 ja se yhdistyi rovaniemeläisen Lapin Olut Oy:n kanssa vuonna 1963. Samassa yhteydessä jouduttiin hankkimaan Lapin Kulta Oy –kaivosyhtiö kullanhuuhdontaoikeuksineen, jotta saataisiin paikallinen nimi niin panimolle kuin oluellekin.  Storblomin suku möi yhtiönsä suomalaiselle perheyhtiö Hartwallille vuonna 1980. Se puolestaan myytiin vuonna 2002 brittiläiselle Scottish & Newcastle -konsernille, jolta se siirtyi hollantilaisen Heinekenin omistukseen vuonna 2008. Panimon sulkeminen aiotaan toteuttaa syyskuussa 2010.

Voiko Lapin Kultaa valmistaa Lahdessa? Kyse on mielestäni selvästi brandin ryöstöstä, ja välittömästi sadan työpaikan menetyksestä. Kuljetusyrittäjät joutuvat etsimään kalustolleen uutta työtä. Arpelan Mansikki navetassaan ei voi enää käyttää panimon mäskiä valkuaisainelähteenään. Se on vastedes hankittava kolmekymmentä kertaa kalliimmalla mahdollisesti ulkomailta. Mansikille ja isännälle harmin paikka. Tornion kuntapäättäjät taas tuskailevat ja laskevat, mitä se merkitsee kuntataloudelle ja palveluille.

Keskustan ja Vasemmistoliiton Lapin piireissä on selkeästi ilmaistu vastustava kanta panimon lakkauttamiseen. Samalla on esitetty toimia, joilla se voitaisiin saavuttaa. Keskusta vaatii, että Heineken kantaa yhteiskuntavastuunsa tarjoamalla tehdas Lapin Kulta -tuotemerkkeineen myyntiin kohtuuhinnalla. Vasemmistoliitto puolestaan esittää koko Lapin yhteistä lähetystöä.

Lapin Vihreät ihmettelivät kirjoitustani “Reilua kahvia kaukaa ja paskaduuneja lähellä”. Olin kuulemma ihmeellisesti yhdistellyt asioita. Kirjoituksessa en mielestäni esittänyt lainkaan ihmeellisyyksiä. Vastineessaan kolmen järjestön allekirjoituksin Vihreät ilmaisivat toiveensa tehtaan toiminnan jatkamiseksi. Samalla ne kuitenkin ilmoittivat, ettei niillä ole tietoa, miten lakkauttaminen voitaisiin estää. Tukensa ne kuitenkin ilmaisivat kaikille niille uusille ideoille, joilla toimintaa tehtaalla voitaisiin jatkaa. Tämä vihreiden vastine muistuttaa samaa neuvottomuuden julistusta, jollaisen aiempi työministeri Tarja Gronberg esitti kädet kyynärpäitä myöten pystyssä Kemijärven tehtaan lakkauttamisen yhteydessä. Tuolloin lappilaiset itse eivät jääneet neuvottomiksi – oli toive, tieto ja uusia ideoita, sekä niille koko Lapin tuki.

Turun Sinappia ryhdyttiin Turussa valmistamaan vuonna 1948. Unilever siirsi tuotannon vuonna 2003 Ruotsin Uppsalaan Slottsin sinappitehtaalle. 90 vuotta toiminut tehdas kuitenkin lakkautettiin, ja 48 työntekijää menetti työnsä. Nyt Turun Sinappia valmistetaan Puolassa. Turkulaiset vastasivat kuitenkin Auran Sinapilla. Kahden sinappituubin vertailu tuottaa osuvan havainnon. Turun Sinappi näkyvästi ja isolla. Produced in Poland – pienellä tuoteselosteessa. Toisessa tuubissa molemmat ovat isolla kirjoitettuina.

Mitä mahdollisuuksia Torniossa on? Siellä on valmis panimokokonaisuus rakennuksineen ja koneineen. Tehtaalla on kokenut ja ammattitaitoinen henkilökunta, jolla oluenpanon tietotaitoa ja osaamista. Työvoimasta yli 90 % naisia. Tornio voisi hankkia omistukseensa tehtaan, hankkia sinne yhteistyökumppanin, joka hankkisi Lapin Kulta tuotemerkin omistukseensa. Olisi sen kehittämisestä aidosti kiinnostunut. Lahdessa Lapin Kullalle käy samoin kuin Turun Sinapille. Selkeä 60 % markkinajohtajuus on painunut noin 40 %:iin.

Kuinka eettisesti kestävää on mainostaa Puolassa valmistettua sinappia Turun Sinappina? Sama kysymys on esitettävä Lahdessa valmistetun Lapin Kullan kohdalle?

EU:n nimisuojan (aito, perinteinen tuote) käyttöä Lapin Kullan osalle Heineken tuskin edistää. Uuden omistajan käsissä se olisi markkinointivaltti. Heineken siirsi Newcastle Brown Alen tuotannon vuonna 2005 Newcastle upon Tynestä joen toiselle puolelle Gatesheadiin – samalla meni EU:n nimisuoja.

Haluttu uhkakuva

Väitöskirjassaan kapteeni Jarmo Limnell väittää, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa (v.2004) turvallisuuspoliittiset linjaukset olivat toissijaisia. Päällimmäisenä oli eri ministeriöiden tavoitteet korostaa oman hallinnonalansa tärkeyttä. Selonteossa ei olisikaan keskitytty arvioimaan Suomen todellisia uhkakuvia, vaan “uusia uhkia tuotetaan ja vanhoja korostetaan vain siksi, että pyritään turvaamaan resursseja.”

Uhkakuvia rakennettaisiin tarkoituksellisesti ja niille muodostetaan poliittisesti sovittu sisältö. Tavoitteena olisikin se, että eri ministeriöt saisivat omaa hallinnonalaansa korostavan uhkakuvan ujuttamisen tärkeäksi koko Suomen uhkakuvaksi, johon olisi satsattava resursseja. Muistuttaa sitä peliä mitä “Kyllä Herra Ministeri”-televisiosarjassa virkamiehet taustalla pelaavat.

Korostetaanko esimerkiksi terrorismin tuomaa uhkaa Suomelle vain siksi, että muutkin niin tekevät. Kuinka todellinen tuo uhka on, vai olisiko muut uhat Suomelle todennäköisempiä? Lähettääkö Supo agentteja Afrikkaan selvittämään uhkaa Suomen eteenpäin työnnetyn puolustuksen strategian mukaisesti. Vai onko hankkeen taustalla jokin muu sanomaton syy ja tarkoitus? 

Natoon pyrkivät korostavat tarkoituksella niitä uhkakuvia, joilla on merkitystä perusteluissa, joilla Natoon liittymistä pidetään tarpeellisena. Onko siten tarkoituksenmukaisuussyistä Suomen turvallisuuspoliittisissa uhkakuvissa otettu mallia “Naton analyyseistä?” Niissä korostetaan uuden ajan uhkia ja terrorismin torjuntaa. Limnell väittää edelleen, että Venäjästä Suomen turvallisuuspolitiikassa puhutaan varovaisesti ja vähätellen. Onko siihen jokin erityinen ja tarkoitushakuinen syy?

PS. Uuno etsi lompakkoaan sängyn alta. Vaimo totesi “Ei se siellä ole!” Ei olekaan, mutta täältä sitä on helpompaa ja mukavampaa etsiä!

Andyn pakkaskestävyys ja muita hullutuksia!

Andyn kohtalo herättää huolta talven tulessa. Muusikkoelämän raskaat kuviot on kestetty, mutta pakkaskestävyyttä rokkarille ei ole tehty. Olisiko pitänyt? Oikea Andy on varmaan urallaan ollut yläilmoissa, alailmoissa, jopa kuumissa paikoissa! Nyt kestävyyttä koetellaan Pelkosenniemen torilla. Se turnauskestävyyshän on todettu niin, että heikkohermoista hirvittää.

Mitä on odotettavissa? Syyssateita, räntäsadetta, nuoskalunta, kevyttä pakkaslunta. Saavatko paukkupakkaset Andyn sormet kohmeeseen, jolloin soittaminen ei onnistu. Miten uusi purukalusto pysyy koossa Lapin kahdeksan vuodenajan olosuhteissa?

PuuAndyn veistänyt Matti Hulkko vakuuttaa, että kestää! Veistopuun käsittelyssä oppi on saatu puutaiteilija kemijärveläiseltä Upi Kärriltä. Epäilyn siementä ei synny edes siitä, että veistoksen aihe on poikkeuksellinen, jopa ainutlaatuinen – Andy McCoy – os. Antti Hulkko Pelkosenniemeltä.

Sitä taiteilija Hulkko ei paljasta, mistä sydänpuinen liimapalkki on hankittu. Täytyisikö TM Rakennusmaailma kutsua selvittämään, joko sellaisia valmistetaan Kemijärven lakkautetun sellutehtaan tiloissa. Pelkosenniemen kuntapäättäjät voisivat myös selvittää patsaan työllisyys- ja matkailulliset vaikutukset alueelle.

Meillä Lapissa on hieman omituinen tapa ottaa riskejä, jopa keksiä hulluja. Kivoja hullutuksia! Rovaniemen Arktikumin osalta muutamana tulvavuonna on arvuuteltu sen hukkumista. Ranuan Simojärvelle hankittiin ikioma sukellusvene tutkimaan Hemmon kalasaaliiden salaisuuksia. Kemiin Jäänmurtaja ja kevätauringossa sulava Lumilinna. Hulluja ideoita. Todellista innovatiivisuutta.

Lappilaisia, hieman omituisia ilmestyksiä Andyn lisäksi, ovat olleet Timo K. Mukka, Särestöniemen veljekset, Annikki Kariniemi, Kalervo Palsa, Nätti Jussi. Lemmenjoen elinkautiset. Lapin matkailun legendat yms. Voisi mainoksen tavoin kysyä – Mistä näitä tulee?

Väärä Twittaus Faceen – Afrikka seuraava Afganistan?

Twittasin YLE:n näkökulma - artikkelin Faceen. Ystäväni tarttui syöttiin – Twittasit väärin! “SDP ei houkuta äänestäjiä!” – artikkelia mielenkiintoisempi olisi ollut kolumni - Afrikka seuraava Afganistan. Tarkastus tosiaan osoitti Jertta Blomstedtin kolumnin mielenkiintoisemmaksi pohdinnan kohteeksi, kuin se “miksi SDP ei houkuta äänestäjiä!”

Kolumnissaan Jertta Blomstedt antaa Supon johdolle ja sen tuleville Afrikan agenteille neuvon lukea Jeremy Keenanin kirja The Dark Sahara: America’s War on Terror in Africa. Muuta kuulemma ei tarvita!

Blomstedtin tulkinnan mukaan Keenanin väitteet ovat, että sekä Yhdysvaltojen hallitus että paikalliset hallitukset 1) liioittelivat tietoisesti terrorismin uhkaa Saharan ja Sahelin alueella, että 2)tiedustelupalvelut  levittivät väärää tietoa ja 3) hallitukset provosoivat paikallisia heimoja tarttumaan aseisiin (JP).

Tuottivatko USA:n ja Algerian tiedustelupalvelut siten terrorismin Saharaan ja Saheliin? Näin Blomsted väittää Keenaniin viitaten. Eli ensin yllä mainituin keinoin luodaan alueelle terrorismia, ja sitten paikallisen tiedustelupalvelun avulla rakennetaan terrorismin vastaista rintamaa omaa luomusta vastaan. Luodaan alueelle otolliset olosuhteet, jonka varjolla terrorismin vastaisen sodan avulla Afrikkaa militarisoidaan. Miksi se on tarpeen?

Terrorismin vastaisen sodan ulottaminen Afrikkaan on Keenanin mukaan aiheuttanut korvaamatonta vahinkoa paimentolaisväestölle, romahduttanut turismin ja tappanut elinkeinoja. Sehän tietysti ei haittaa, koska tavoitteena on Afrikan luonnonrikkauksien hyödyntämisen valvonta ja haltuunotto. Sekään ei haittaa, että huumekauppiaat ja paikallinen korruptioeliitti pelaavat omaa peliä hyödykseen. Tuottaako länsimaiden oman edun politiikka rumaa jälkeä Afrikassa? Tästäkö Suponkin kiinnostus lähettää omia agenttejaan Afrikkaan kumpuaa?

Tätä samaa pohtii Blomstedt: Kehitteillä olevaan kansainväliseen sotilaalliseen ja humanitaariseen kriisiin pieni Suomi haluaa mukaan eteenpäin työnnetyn puolustuksen strategiallaan.

Kumpaa suomalaisten tulisi pelätä enemmän: terrorismia vai Supon harjoittamaa terrorisminvastaista politiikkaa Afrikassa?

PS: Naomi Kleinin arvio vuoden 2009 Rauhannobelistista - Obamalla huono vaikutus!

Rakentavatko kokoomusnuoret tulevaisuuden “HYVÄ VELI” verkostoa?

YLE:n uutisen mukaan kokoomusnuorten “Vaikuta paremmin”-kampanja olisi suunnattu punavihreiden toimintatapoja vastaan. Mielenilmaisut ovat kuulemma tehoton tapa vaikuttaa, jopa vahingollinen ja vääränlainen tapa. Oikeaoppinen yhteiskunnallinen vaikuttaminen tapahtuu puolueissa. Vain niissäkö?

Onko asetelma pelkästään näin? Osoittavatko vihreät- ja vasemmistonuoret pelkästään mieltään, siis vaikuttavat tehottomasti ja vääränlaisesti? Kokoomusnuoret taas vaikuttaisivat oikeaoppisesti puolueessaan ja verkottuvat tulevaisuuden vaikuttajien ja työnantajansa kanssa.

Vierailu Vasemmistonuorten, Vihreiden nuorten ja Kokoomusnuorten kotisivuilla osoittaa sen, että niiden toimintatavoissa on eroja. Vihreiden etusivulla ensimmäiseksi ponnahtaa esiin keskisormea näyttävä Jeesus, joka liittyi Vino:n kannanottoon sananvapaudesta. Vasemmistonuorten kotisivun yläpalkissa punalippujen rivistö. Heti perään juttu Asuntotoiminta-verkoston talonvaltauksesta Vallilassa. Kokoomusnuorten etusivulla päällimmäisenä on tämä kampanjauutinen.

Kokoomusnuorten kotisivun pääväri tietysti on sininen. Oikeassa reunassa karjuu leijona – hieman pimennossa. Vihreiden pääväri tietysti on vihreä – eipä yllätä. Enemmän punaväriä olisin kuitenkin kaivannut VANU:n kotisivuille. Tapahtumakalentereissa on tietysti kokouksia ja seminaareja. Vanulla ja Vinolla on tempauksia, teemapäiviä, tapahtumia ja osallistumista eri verkostojen tapahtumiin. Kokoomusnuorilta niitä ei löydy! Onko se toiminta siellä ulkoistettu? Vai tehdäänkö sitä yksilötasolla, ja punavihreät porukkatasolla. Harmillisesti en löytänyt todisteeksi enää sitä erään kokoomusnuoren blogia, jossa käsiteltiin liikenne valvontakameran räjäyttämistä myötäsukaiseen sävyyn.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Arhinmäki ja poliittinen sihteeri Saramo ovat molemmat Vasemmistonuorten entisiä puheenjohtajia. Vasemmistoliiton Lapin piiritoimikunnassa Lapin VANU:la on vahva edustus. Täytyisikö tästä näyttävästä tunkeutumisesta vanhemman vasuriväen olla huolissaan? Ujuttaako vasemmistonuorten vahva panos emopuolueen toimintaan kokoomusnuorten moittimaa väärää tapaa vaikuttaa asioihin, joka tarttuu myös vanhempaan väkeen? Olisiko miellyttävämpää, että VANU nuoret, kokoomusnuorten tapaan yllättäisivät miesystävällisellä kalenterilla?

Reilua kahvia kaukaa ja paskaduuneja lähellä

Ostamme reilun kaupan kahvia ja banaaneja - valtamerten takaa! Kuinka reiluja olemme paikallisia oluenpanijoita kohtaan? Onko kauas mukavampaa ja trendikkäämpää olla solidaarinen, kuin lähelle?

Ostamme reilua kahvia ja banaania, jotta kaukaisten tuottajien ei tarvitsisi tyytyä vain muruihin ja paskaduuneihin, vaan saisivat työstään reilun korvauksen. Tuotteesta saatu hyöty halutaan mahdollisimman suurelta osin jättää paikalliselle tasolle. Eikä niin, että joku välikäsi ryöstää hyödyn itselleen. Reilua, eikö totta!

Vihreiden vaalikojulla satavarmasti juodaan reilua kahvia. Kaupan hedelmähyllyltä vihreä valitsee reilua banaania. Tällä vihreät korostavat vihreyttään ja reiluuttaan – tämä on meidän arvomaailman mukaista! Ollaan solidaarisia! Edistetään tasa-arvoa maailmantalouteen.

Annettuna tosiasiana ei hyväksytä sitä, että maailmanmitassa taloudellinen järjestelmä olisi itsestäänselvyys, jolle ei voi mitään. Reilujen tavaroiden kuljettamiseen kunnostettiin aikoinaan Estelle purjelaiva – samalla korostettiin ympäristövastuuta. Suurimmissa kaupungeissa on Maailmankauppoja. Rovaniemellä Elimu.

Koto-Suomen epäreiluille muutoksille tuotannossa ei kuitenkaan korvaa lotkauteta. En ole huomannut, että vihreiltä olisi tullut kannanottoja tai protesteja Tornion panimon lakkauttamisen suhteen. Ei vaikka panimon työntekijöistä yli 90 % on NAISIA. Kaipa se sitten on vain niin, että tälle lähellä tapahtuvalle kehitykselle ei voi mitään. Täällä se on annettu tosiasia. Muunlainen vaihtoehtoinen kehitys ei ole mahdollista – ei ole vaihtoehtoja.

Sekään ei liikuta, että suomalainen olut- ja panimokulttuuri osana koko Euroopan olutkulttuuria tässä kehityssuunnassa ajetaan alas. Tilalle muovautuu Coca Colan ja Pepsin kaltaisia maailmanbrandeja, jota saa kaikista maailman syrjäkylistäkin. Ja taloudellisen hyödyn kerää ylikansallinen juomajätti – se välikäsi.

Afganistan – kokoomuksen ulkopolitiikan harakiri!

Kokoomuksella on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa presidenttiä vaille värisuora. Ulkoministeri Stubb, puolustusministeri Häkämies ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Salolainen. Miksi kykypuolueen ulkopoliittinen jälki on tämännäköistä? Mikä kykypuolueella on mennyt pieleen?

Puolustusministeri Häkämies ei ota kantaa tietoihin, joiden mukaan ulkoministeri Alexander Stubbin (kok.) lehtilausunnot olisivat ärsyttäneet Afganistanissa palvelevia sotilaita. Tästä ärsyyntyneenä turvaajien jatkopestiä ei tule. Presidentti, ylipäällikkö, on uskossa, että tulee. Pääministeri ja koko hallitus on uutispimennossa, kunnes kuulee uutisen – että joukot tulevatkin kotiin. Sopimusteknisen kömmähdyksen vuoksi komennus päättyy, vaikka poliittinen mandaatti olisi vielä voimassa. Ja vaalien toinen kierros käymättä. UTVA:ssa on korvat punaisena seuraavassa kokouksessa, kunhan presidentti Halonen saapuu Lähi-Idän kiertueeltaan.

Samaan aikaan puolustusvoimien entinen komentaja Hägglund puhuu selkokieltä. Suomalaisia rauhanturvaajien ei ole tarkoitus auttaa yhtä korruptoitunutta hallitusta väärentämään vaaleja, "on syytäkin lähteä pois". Ruotsalaiset taas ilkkuvat suomalaisten rauhanturvaajien “väsymisestä”. Kauas on harhauduttu Siinain ja Siilasvuon rauhanturvaamistehtävistä. Miksi Hägglund silti kysyy, ettei kukaan niin puolustusvoimien kuin valtiojohdonkaan puolelta ole toiminut rangaistavasti! Miksi tällainen kysymys yleensä esitetään?

Yksi Chupa Cups tikkari ja pullo olutta – KIITOS!

Aikoinaan ravintoloissa oli ruokailupakko, jos halusi nauttia hieman ilolientäkin. Naiset tietysti eivät saaneet tulla edes paikalle ilman miesseuraa. Kun ei ole nälkä! Vain hieman jano, ja halu liittyä kavereiden iloiseen seuraan. Noita ruokailupakon aiheuttamia jätöksiä sitten kerättiin illan päätteeksi kylminä pöydiltä tiskiin. Osa saalistettiin jopa pattereiden takaa ja ikkunalaudoilta – koskemattomina ja syömättöminä.

Noissa suomalaisen alkoholipolitiikan kummajaisuuksissa ja byrokratian kiemuroissa ovat jo pitkään saaneet kärvistellä myös viinitilat ja pienpanimot. Nykylain mukaan viinitilat saavat myydä vain 13 % alkoholia sisältäviä tuotteita. Likööriä ne saavat valmistaa luvanvaraisesti, mutta myyntiin ne on tähän asti toimitettava Alkoon.

Nyt alkoholilakia ollaan muuttamassa niin, että se sallisi myös niin sanotun matkamuistoliköörin myynnin viinitiloilla. Viinatilayrittäjien toimintamahdollisuuksien paranemisen lisäksi uudistuksella on myönteisiä vaikutuksia maatilamatkailuun ja syrjäseutujen työllisyyteen. Lakiuudistuksen rajoituksia olisi, että likööri tulisi valmistaa maaseudulle ominaisista marjoista, hedelmistä tai muista kasvinosista. Prosentteja siinä saisi olla enintään 22. Kolmanneksi valmistuksessa saataisiin käyttää pelkästään maatalousperäistä alkoholia.

Sosiaalipoliittinen ministerityöryhmä unohtaa kuitenkin esityksessään pienpanimoiden toimintaedellytysten parantamisen. Olutliiton mukaan esitys syrjii olutta ja oluen kuluttajia. Kannanottoon on helppo yhtyä. Miksi samanaikaisesti ei turvata viinitilojen ja pienpanimoiden toimintaedellytyksiä? Matkamuistoksi tai “lääkkeeksi” ostettava likööri tai olutpullo ovat samankaltaisia. Tuskinpa pienpanimoilta mäyräkoiria kuskataan! Nykylain mukaan pienpanimot saavat harrastaa ulosmyyntiä vain, jos niillä on lupa kioskin pitämiseen. Eli Chupa Cups tikkari “ruokailupakkona”, kuten ennen vanhaan ravintoloissa.

Ulkomaiset turistit ovat monesti täysin ulalla suomalaisen alkoholipolitiikan älyttömyyksien kanssa. Ravintolasta ostettu juoma nautittava paikan päällä - rajatulla alueella – ei saa viedä pois. Vähittäismyynnistä ostettua juomaa ei saa juoda paikan päällä, vaan vietävä pois. Viinitilalla ei saa juoda, vaan vietävä viinipullo pois. Ja viinitilan likööri hankittava Alkosta ennakkotilauksena. Hyllystä sitä ei saa- ei kaikista Alkoistakaan, kuin tilaamalla. Pienpanimon käsityöläsoluen saa tällä puolella nauttia anniskeluna. Jos haluat mukaan siirryt kioskin puolelle, mutta et saa nauttia. Vietävä pois!

Suomalaista alkoholipolitiikkaa on sävyttänyt lyhytjänteisyys. Sitä on määritelty liiaksi sosiaali- ja veropoliittisten tekijöiden kautta. Olisiko jo aika katsoa asiaa elinkeinopoliittisena kysymyksenä, ja siirtää alkoholipolitiikka työ- ja elinkeinoministeriön hallinnon alaisuuteen.

Työtönkin voi opiskella tosissaan! – HIPHURRAA!

2000 luvun alussa jouduin työttömäksi – ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi. Halusin kuitenkin samalla päivittää ammattiosaamiseni – olinhan uuden alussa. Osaamiseni tarvitsi päivittämistä – tiedostin itse sen. Työkkäri oli kuitenkin eri mieltä. Et kuulu meille! Kuulut opintotuen piiriin. Et ole työmarkkinoiden käytettävissä – koska opiskelet päätoimisesti (työnteon ohessa). Siis ei työttömän statusta, eikä työttömyyskorvausta tai työmarkkinatukea! Hae opintotukea! Opiskelin kuitenkin työn ohessa – aikuisopiskelijana ja etänä. Käytännössä tein työtä normaalisti, elin sillä tulolla, jonka tienasin työssäkäynnilläni. Ja rahoitin opiskeluni!

Siitä lähtien olen piruuttani aina vaihtanut kadun toiselle puolelle Työkkärin kohdalla. Niitä palveluja en ole tarvinnut – olen työllistynyt tähän saakka omillani.

Nyt laki muuttuu! Tuota lakia, joka olisi auttanut muun muassa minua jo 2000 luvun alusta lähtien eduskunta käsittelee parhaillaan. Se mahdollistaa työttömyyskorvauksen saamisen myös päätoimisen opiskelun aikana. Se ei koske alle 25-vuotiaita, mutta auttaa työn ohessa opiskelevia aikuisopiskelijoita. Menikö tähän jahkailuun tosiaan koko vuosikymmen?

Lakiuudistuksen mukaan työnhakija voi vuodenvaihteesta lähtien saada työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea myös opiskeluaikana, kunhan työ- ja elinkeinotoimisto katsoo opiskelun edistävän työllistymistä. Kukahan sen työ- ja elinkeinotoimistossa arvioi? Eikö se paras arviointikyky ole ollut työttömällä itsellään jo 2000-luvun alusta lähtien? Taas joku instanssi (joku muu) arvioi – kuinka sinun opiskelusi edistää sinun työllistymistäsi!

Nykysäädökset ovat aiheellisesti kummastuttaneet työttömiä. Yhteiskunta näyttää kannustavan työttömiä mieluummin istumaan kotona tekemättä mitään sen sijaan, että hän hakeutuisi itse koulutukseen. Järjestelmä edellyttää, että olet tietyssä työttömyysvaiheessa ja odotat, ennen kuin kohdallasi tehdään toimenpiteitä. Olet kuin kauraryynipaketti siinä tietyssä byrokratian hyllyssä odottamassa päiväyksen täyttymistä, ja toimenpiteiden kohteeksi joutumista! Nöyryyttävää – ei kannustavaa!

Oma-aloitteisuus ja aktiivisuus tässä järjestelmässä ei ole hyväksi! Älä ole aktiivinen, vaan odota, mitä varallesi on suunniteltu! Moni on menettänyt työttömyyspäivärahansa aktiivisuutensa takia, sillä työttömyysetuuksia saavat eivät voi vielä opiskella päätoimisesti oppilaitoksissa. Älä tee missään nimessä mitään mistä järjestelmä menee sekaisin, ja mitä se ei hyväksy!

Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen (sovittuja) perussääntöjä uudistuksessa ei ole tarkoitus muuttaa. Mistä sitten muutostarve? Siitä, että työmarkkinaosapuolten mielestä työttömyysetuuksien saaminen ei saa riippua siitä, onko kyse työ- ja elinkeinotoimiston järjestämästä koulutuksesta, vai omaehtoisesta? Se ei riipu siis sinusta. Tämän tarkoitusmukaisuusharkinnan suorittaa edelleen työ-ja elinkeinotoimisto – et sinä! Se arvioi, parantaako sinun opiskelusi sinun ammattitaitoa ja sinun työllistymismahdollisuuksiasi? Toimisto – ne muut – päättävät missä saat opiskella ja mitkä tutkinnot hyväksytään? Niistä laaditaan jopa listat! Ja edistymistäsi sanktioilla seurataan – ukaasin uhalla!

Kunhan piruuttani kirjoitin – työmarkkinaosapuolet tästä kuitenkin päättää –et sinä työtön – vaikka se sinua koskeekin! Et ole osapuoli!

Olutta, olutta, olutta…

Lapin Kullan Tornion tehtaan lopettaminen ja tuotannon siirto Lahteen on kasvattanut aikeita vastustavan Facebook ryhmän jo lähes 14.000 henkeen. Netissä ja sosiaalisessa mediassa – So what! Pikkuisen kuohuu yli ja unohtuu! Palataan sitten päiväjärjestykseen, ei sille kuitenkaan voi mitään! Ryhmän perustaja on yksilönä nostettu sankarin ja esitaistelijan asemaan paikallisessa valtalehdessä (Lapin Kansa). Puolueista keskusta ja vasemmistoliitto ovat antaneet asiasta oman tuomitsevan perinteisen kannanottonsa.

Sosiaalisella medialla on merkityksensä, mutta ilman, että se on yhdistettynä reaalitodellisuudessa tapahtuviin toimiin, sillä ei ole todellista merkitystä. Kemijärven yöjunaliike ja massaliike panostivat ennen muuta käytännön toimintaan reaalimaailmassa. Siinä oli niiden voima. Johtaako sosiaalinen media ja nettiryhmät “mielihyvä- ja näennäisprotestointiin”? Helppo on olohuoneen nurkassa tietokonepöydän ääressä ilmaista oma yksilöllinen kantansa nettijoukossa! Siirtyminen räntäsateeseen nappaskengissä todelliseen kannanottoon – se onkin jo luonteeltaan täysin erilaista.

En väheksy verkottumisen ja sosiaalisen median merkitystä! Mutta olen täysin vakuuttunut siitä, ettei se yksin riitä! Tornion tehtaan lakkauttamisen vastustamisessa on luotava yhteys Newcastle Brown Ale- oluen tuotannon siirtoa vastustavaan liikkeeseen Britanniassa. Oluiden tuotannon siirrossa on samankaltaisia piirteitä, vaikka brittioluen tuotanto siirrettiin vain toiselle puolelle jokea. Mutta tämäkin muutto muutaman kilometrin päähän aiheutti jo sen, että Newcastle Brown Ale menetti EU:n suojellun alkuperästatuksen. Lapin Kullalla tuota alkuperästatusta ei ole. Molempien tuotemerkkien omistajana on samainen Heineken. Onko harhaanjohtavaa markkinointia käyttää Lapin Kullan osalta – tunturipurojen raikkautta? Ja Newcastle Brown Ale oluen etiketissä Tynejoen sillan kuvaa? Kusetetaanko oluen ystävää sata nolla?

Venäjällä vallitsee demokratian irvikuva – MISSÄ MUUALLA?

Moskovan paikallisvaaleissa Kremlin puolue sai murskavoiton. Se voitti käytännössä myös kaikki muut 6999 paikallisvaalit. Moskovan 35 paikkaiseen valtuustoon se sai 32 edustajaa ja kommunistit 3 paikkaa. Muut pyyhkiytyivät pois! Valtansa tunnossa Kreml julistaa, että puolueella on nyt "moraalinen ja juridinen" oikeus ottaa valta käsiinsä ympäri Venäjän. Voimansa tunnossa oli viikonloppuna myös eräs pääministeri, joka julisti kesäasunnollaan, että hänen asemansa on vahvempi kuin koskaan!

Moskovassa äänestysinto oli vain 35 %. Aiheellisesti Neuvostoliiton viimeiseksi pressaksi tuttavallisesti jäänyt Gorba kysyy "Minkälaista on demokratia, johon kansalaiset eivät osallistu?" Tämän saman kysymyksen voisi esittää myös muualla, esim. pienessä Tsuhnien maassa.

Gorban mukaan Venäjä tarvitsee vaihtoehtoja. Tässä vaihtoehdottomuudessa hän vetoaa lehdistöön ja kansalaisjärjestöjen aloitteellisuuteen. Uudenlaisesta vaalilainsäädännöstä on otettava aloite käsiin. Venäjällä "Duuman varaan on turha laskea!"

Miten meillä?  Järjestelmän tuottaman myrskyn silmään ajautunut pääministeri mittauttaa luottamuksensa luotettavalla duumalla. Luottoduuma paikkaa noudattamattomia pelisääntöjä. Kilpavarustelu kansan luottamuksen saamiseksi ajaa ehdokkaiden todelliset tukijat taloudelliseen ahdinkoon, ja ehdokkaat itsensä moraalisesti kestämättömälle pinnalle. Siinä ei tähtien avustamana hankittu koikkelehtimistaitokaan auta.

Samalla tuohtuneet luottomiehet haluaisivat suitsia tiedotusvälineiden toimituksia. Tsuhnien paikallisen Duuman edustaja vaatii “päitä vadille”. Vaikka kummassakin maassa on ikioma “maan tapa”, niin jotain tuttua näissä ilmiöissä on! Ja miehemme ovat turvaamassa Afganistanin demokratiakehitystä aseiden turvin.

Lappilaisten piikkiin juodaan viinaa

Tilastot kertovat, että Lapissa juodaan viinaa enemmän kuin muualla Suomessa. Kuka sitten Lapissa juo? Mäläkättäjä Oula? Etelän Vetelä? Tarjoaa ohessa Oulallekin – mukavalle Lapin miehelle. Maistuu se Oulallekin, kun kerran tarjotaan.

Lappilaisten alkoholikäyttöä vääristää se, että suurimman osan alueen alkoholista kuluttavat suomalaiset ja ulkomaiset turistit. Näitä iloisia kulutuskeskittymiä ovat Levi, Pallas, Saariselkä yms. Näissä rientopaikoissa Oulakin sammuttaa osan janostaan – muun väen seassa.

Toinen tilastoja vääristävä vuotopaikka on Lapin rajaseutu pohjoisessa ja lännessä. Siellä persot halvan viinan perässä juoksevat norjalaiset ja ruotsalaiset ostavat rajakauppojen alkoholin. Kauppias on kuitenkin varannut paikallisillekin kulutustaan vastaavan osan.

Lapin suuret viinan kulutusluvut luovat ja vahvistavat mielikuvaa kosteasta, myyttisestä ja viinalle persosta Lapin väestä. Tämä on “Villiä Pohjolaa”. Myyttistä mielikuvaa vahvistetaan tienestinsä kurkusta alas huuhtovista jätkäkulttuurin edustajista, saaliistaan ylpeistä kullankaivajista ja juopoista saamelaisista. Tätä myyttiä voi tutkailla esim. Laanihovin Monotansseissa, Inarin Matkailuhotellissa, RantaMarissa, Kaamasen Kievarissa ja Sevetin Baarissa. Mikä osa Kallialan ja Peteliuksen roolihahmoilla oli tämän myytin vahvistamisessa? Täytyisiköhän nykytavan mukaan tehdä poliisille tutkintapyyntö?

Muistan aikoinaan tapauksen, jossa armeijan auton lavalla istuimme matkalla kohti Enontekiön Nunnasta. Peräämme ryntäsi pakallinen Lynxillään. Nyt on hätä! Niin olikin. Janoinen muisti, että armeijan kapiaisilla on aina laatuviinalasti mukanaan. Lapin miehen pääsy laatuviinojen äärelle oli tiettömien taipaleiden päässä – nyt oli herroilla sitä ihteään mukana. Ero litkujen ja herrojen juomien välillä oli niin suuri, että heti vesi kirahti kielelle – ja Lynxillä sen perään.

Lapin juomakulttuuria ovat nyt viisaat käsitellet A-klinikkasäätiön päihdetiedotusseminaarissa, siellä on pohdittu riippuvuuksia ja kulttuurieroja. Siellä todettiin, että päihdekulttuuri muuttuu viiveellä. Alueelliset erot ovat myös suuria jopa kylien välillä. Eli – mistä olet? – näin juot! Professori Orjasniemen mukaan kouluterveydenhoitaja pystyy sukunimen ja kylän perusteella ennustamaan lapsen menestyksen. Samalla hän pohtii miten “sukupolvien märkä ketju” voitaisiin katkaista. Täytyisikö kouluissa nyt sukunimen ja paikan perusteella tehdä riskianalyysi. Laatia niiden perusteella ennuste – mikä lapsesta tulee isona?

Poliiseille lottovoitto: Koko laitos erosi heti! � Uusi Suomi

Pitäisikö poliisien lottoaminen kieltää yleiseen turvallisuuteen vedoten!

From: http://ping.fm/iUYP6

Brandin ryöstö siirtomaavaltaa – boikotti tuntuu!

Asiakas on kaikesta huolimatta kuningas valinnoissaan. Niin sanottu eettinen näkökulma kuluttamisessa on siirtymässä aktivistien etuoikeudesta kaiken kansan käyttöön. Yritysjohtajien vakuuttelut siitä, että kuluttajat eivät välitä siitä mitä yritys tekee tai missä tuote on tuotettu, tai mikä on alkuperämaa, eivät vakuuta. Tämä väittämä välinpitämättömyydestä ei pidä paikkaansa. Syödäänkö kouluissa brasilialaista lihaa tai puolalaista perunaa? – sillä on vissi merkitys. Jopa niin, että maatalousministeri Anttilakin joutui siihen sanomaan “emännän” sanansa.

Lähiruoan merkitystä, sen laatua ja toivottavuutta korostetaan, mutta käytännössä tuotteita hankitaan kuitenkin globaaleilta markkinoilta – mistä milloinkin sen kätevimmin saa. Hankkijoilla paikallisuuden merkitys häviää säästöeurojen perässä juostessa. Tämä toimintalinja joutuu tulevaisuudessa yhä ahtaammalle. Ei siksi, että sitä juhlapuheissa korostetaan, vaan siksi, että kuluttajat eivät sitä enää ymmärrä ja hyväksy.

Eduskunnan kyselytunnilla nousi esille Lapin Kullan tuotannon siirto Torniosta Lahteen. EJ. Tennilä kuvasi sitä brandin ryöstöksi. Sitähän se on. Lahdessa tuotettu olut ei ole Lapin Kultaa. Samalla kyse on paikallisesta tuotannon loppumisesta, työpaikkojen menetyksestä, Mansikin lisävalkuaisen saannin kallistumisesta kolminkertaiseksi ja kuljetusyritysten kaluston muuttumisesta reserviksi.

Lapin Kullan boikotti puree! Torniolaisen K-marketin osalta myynti on laskenut noin 17 %. Suurin Facebook ryhmä on lyhyessä ajassa kasvanut liki 12.000 henkeen. Kansan suussa tuotannon siirron vastaiset kaskut lisääntyvät. Osa protesteista on näkyvää ja mitattavissa, mutta näkymättömän osan vaikutus tulee viiveellä.

Kansainvälinen juomajätti lopettaa Torniossa – se on selvää. Lapin Kulta tuotemerkki ja brandi on lunastettava Heinekenilta pois, kuten Kepun Lapin Piiri on esittänyt. Heinekenin Tunturipurojen raikkautta – markkinointi on tulevaisuudessa vietävissä markkinatuomioistuimeen harhaanjohtavana markkinointina. Samoin itse Lapin Kulta tuotteen osalta voidaan vedota EU:n aluperämerkintöihin Fetajuuston ja Parman tavoin. Lapin Kultaa voi valmistaa vain Lapissa. Tehdashan on kannattava!

Joukkoliikennealoite päättäjien pöydälle

Rovaniemen joukkoliikenteen kehittämistä vaativa adressi luovutettiin viime valtuuston kokouksen yhteydessä valtuuston ja teknisen lautakunnan puheenjohtajille. Adressin on allekirjoittanut 1800 henkilöä, joista 1661 Rovaniemeltä.

Olen seurannut adressin taustavoimien työtä asian eteenpäinviemiseksi. Adressit ovat yleensä olleet  jonkin asian puolesta tai jotain vastaan. Tämän adressin suhteen on toimittu toisin. Taustatyö adressin tiimoilta on ollut pitkäjänteistä ja perusteellista.

Yhteydenpitoa on harjoitettu laajasti eri tahojen kanssa. Muun muassa kaupungin asukasyhdistykset ovat saaneet informaatioita ja osallistuneet adressin keräämiseen. Adressin voima onkin siinä, että siinä on laajasti hyödynnetty suoraa vuorovaikutusta kuntalaisten kanssa. Sitä ei ole jätetty pelkästään sosiaalisen median varaan. Aloite ei ole ollut pelkästään joukkoliikenneaktivistien varassa. Se on avattu tavallisen kuntalaisen ulottuville.

Toinen merkittävä omaleimaisuus on siinä, että siinä on hahmoteltu konkreettisesti sitä millaiselta haluttu joukkoliikenneverkko näyttäisi. Lisäksi esimerkiksi Eteläkeskuksen ruuhkien ratkaisemiseksi on esitetty vertailevia laskelmia. Kaupungilla on 50 miljoonan euron suunnitelma nelostien remontoimiseksi. Se sisältäisi viisi eritasoliittymää, silta ja lisäkaistoja Eteläkeskukseen. Adressi kehottaa panostamaan joukkoliikenteeseen, jolloin saavutettaisiin tieinvestointeja suuremmat edut halvemmalla ja saasteettomammin.

Kunnallisaloite tulee kuukauden päästä valtuutettujen pöydälle. Silloin on todellinen mahdollisuus linjata valtuuston tahtotila joukkoliikenteen kehittämisen suhteen. Yhdytäänkö adressin allekirjoittajien kantaan, että “Rovaniemi luopuu nelostietä ja Eteläkeskusta koskevista tiesuunnitelmista. Niihin kaavaillut rahat käytetään joukkoliikenneinvestointeihin ja joukkoliikenteen parantamiseen erityisesti Eteläkeskuksen alueella. Koko kaupunkialueelle luodaan toimiva paikallisbussilinjasto, joka palvelee aamusta iltaan vähintään puolen tunnin välein. Tällaiseen järjestelmään riittäisi viiden miljoonan euron vuotuinen tuki, eli murto-osa suunniteltujen tieinvestointien kustannuksista”.

Fanita palautuspulloja!

 Fanta-huijaus pullonpalautusautomaatilla – käry kävi — Uusi Suomi

Ihmisluonto on todella kekseliäs ja vikkelä keksimään erilaisia tapoja tienata ja säästää hieman ylimääräistä rahaa. Muistathan vanhan lompakkotempun? Siinä vekarat laittavat lompakon tielle ja narun mistä vetää. Varomaton kulkija menee ansaan – vekarat ilkkuen säntäävät karkuun! Nolo mieli pilkan kohteella, ja räkätys lapsilla.

Vanha rehellisyystesti liittyy löydettyyn viisikymppiseen (vanhaa markkaa). Nykyään se lienee 20 €uron seteli. Palauttaako löytäjä sen – vai pitääkö itsellään? Kiusaushan on todella olemassa. Löytäjä ei kuitenkaan rikastu. Eikä hukkaaja siitä köyhdy – ainakaan ratkaisevasti, vain jos kyseessä eivät ole päivän ruokarahat.

Pienet pennosensa tikkarirahaan hukannut lapsi itkee katkerasti kioskin  tai kaupan kassalla. Hänelle viisi senttiäkin on suuri raha. Tikkari jää saamatta, ja maailma sortuu. Ei hätää perässä tuleva mummo pelastaa Tikkarin ostajamme. Hellyttävää!

Vesselit keräävät keskuudestaan kolehdin. Sitten yksi arvotaan kauppareissulle sixpackin tai mäyräkoiran ostoon. Muut jäävät messiin odottamaan saaliintuojaa. Saalis tuhotaan sitten iloisessa porukassa – kaikki tasaveroisesti. Ellei sitten pikku riidanpoikanen tule sotkemaan riehakasta illanviettoa.

Mummo on päivän aviisista lukenut kahvitarjouksista. Lähikaupan Tarmo tai linja-automatkan päässä oleva kauppakeskus tarjoavat kaksi pakettia yhden hinnalla. Tarmon hinta on hieman kalliimpi. Kumman hän valitsee? Käveleekö lähikauppaan, vai nousee paikallisbussiin kauppakeskukseen. Ongelma on todellinen ja hankala!

Tämä otsikon ystävämme on nähnyt todella vaivaa. Kuluttanut kallista aikaansa liimatessaan palautukseen kelpaamattomiin pulloihin Fanta etiketit. Mistä etiketit? Ehkä ovela ystävämme on skannannut ja monistanut niitä kotitietokoneellaan. Liimannut ja askarrellut etiketit paikoilleen. Sitten ilkeä kaupantäti on narauttanut juuri, kun sankarimme oli onnistumassa pikku vilpissään.

Helpommaksi varmaan olisi tullut kerätä muiden jättämät pullot ja tölkit pois luonnosta. Olisiko sankarimme tyydytys ollut samaa luokkaa, kuin vilpillä aikaansaatu? Ihmisluonto on todella kätevä!