keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Rovaniemi kaipaa poliittista johtajuutta

Rovaniemellä on kolme kaupunginjohtajaa. Liikaa! – sanovat monet säästökurimuksen kohteeksi joutuneet. Samalla on vaadittu resurssien siirtoa ns. suorittavalle tasolle. Mitä te siellä valtuustossa voitte päättää? Virkamiehet vievät teitä kuitenkin kuin pässiä narusta. Gardinihan se lopulta päättää. Kansalaiskritiikillä on perustansa – olkoon se oikeutettu tai ei, perusteltu tai epämääräinen.

Tosiasiassa Rovaniemellä johtavien virkamiesten valta on kasvanut, ja kaupunginhallituksen rooli suhteessa valtuustoon ja lautakuntiin vahvistunut. Sekavaa päätöksentekojärjestelmää täydentää vielä kritisoitu sopimusohjausjärjestelmä, jossa luottamushenkilöt toimivat lautakunnissa tilaajina ja johtokunnissa tuottajina. Palveluja hankitaan sitten kaupungin omasta tuotannosta tai yksityisiltä palveluntuottajilta. Niin sanotuilta toimivilta palvelumarkkinoilta.

Ei – toivottua kuntajohtamista kuntalaisten keskuudessa kuvataan ”gardinismiksi” ja päätöksenteon avoimuuden sekä demokraattisuuden puutetta siten, että joku vetää asian ylle ”gardiinit”. Kyse ei kuitenkaan ole sinänsä henkilöistä ja nimistä, vaan virkamiesvallan käyttämisestä yli ja ohi luottamusmiesorganisaation. Esimerkkeinä voisi mainita ns. Fenix hankkeen ja koulujen sekä päiväkotien liisaussuunnitelmat. Näissä valtuusto lopulta otti sille kuuluvan vallan virkamiehiltä omiin käsiinsä.

Rovaniemellä puuttuvaa ja vajavaista luottamusmiesnäkemystä pyritään paikkaamaan kosmeettisesti siten, että eri projekteihin valitaan ns. ohjausryhmät poliittisin perustein. Näin muun muassa Fenix- ja Valionranta – hankkeiden osalta. Mielestäni se ei ole riittävää. Pysyvämpi ja selkeämpi järjestelmä olisi tarpeen.

Mikä se sellainen sitten olisi? Rovaniemellä on siirryttävä toistaiseksi voimassa olevasta virkamiesjohtamisesta vaalikaudeksi valittuun luottamushenkilöjohtamiseen. Tarkoitan pormestarimallia, joka korostaisi luottamusmiesorganisaation asemaa suhteessa virkamiesorganisaatioon. Siinä valtuusto valitsisi keskuudestaan päätoimisen pormestarin, sopivan määrän apulaispormestareita tai kuntaneuvoksia (kumpaa nimitystä halutaan käyttää), ja näiden tulisi nauttia valtuuston luottamusta. Valtuusto voisi yksinkertaisella enemmistöllä erottaa heidät tehtävistään, mutta valtuustopaikkansa he säilyttäisivät kauden loppuun.

2008 YLEn vaalikoneessa pormestarimalli sai laajaa kannatusta Rovaniemen nykyisten päättäjien keskuudessa yli puoluerajojen. Suurinta kannatus oli kokoomuksen ja vihreiden keskuudessa. Kielteisimmin siihen suhtauduttiin keskustan ja vasemmistoliiton piirissä. Keskustan kannan ymmärrän nykytilanteen valossa. Oma kantani tuolloin oli ”jokseenkin samaa mieltä”, ja perustelin sitä näin ”Kunnallisdemokratian lisäämiseksi kokeilemisen arvoinen ajatus. Menneellä kaudella luottamusmiesten asema päätöksenteossa on heikentynyt. Kehitys ei ole ollut tässä suhteessa suotuisa.” Miksi kaupunginjohtajamallista ei voitaisi luopua? Se nykyisellään vahvistaa virkamiesorganisaation valtaa suhteessa luottamusmiesorganisaatioon. Kehityksen tulisi kuitenkin kulkea päinvastaiseen suuntaan – kunnallisdemokratian vahvistumiseen.

Hallinto-organisaation uudistamista ovat pohtineet myös valtuutetut Kuulasmaa ja Alaoja. He ovat esittäneet muun muassa johtokuntien lakkauttamista, ja palveluiden järjestämisvastuun siirtämistä ”yksiselitteisesti tilaajalautakunnille”. Tilaaja/ tuottaja – periaatteen he säilyttäisivät, mutta kehittäisivät sen yksinkertaisemmaksi, ymmärrettävämmäksi ja demokraattista päätöksentekoa kunnioittavammaksi. Itse korostan mieluummin paluuta vanhaan lautakuntajärjestelmään.

Kuntalaki nykyisellään ei mahdollista pormestarin valitsemista suoralla kansanvaalilla. Suora vaali johtaisi pormestarin ja valtuuston toimivaltakysymyksissä ongelmiin. Samalla se nakertaisi valtuuston roolia kunnan ylimpänä vallan käyttäjänä. Valtuusto tekee päätöksiä kollegiona. Kansalta suoran valtakirjan saanut pormestari olisi yhden hengen orgaani, jolla ei olisi samanlaista tilivelvollisuutta valtuustolle, kuin valtuuston valitsemalla.

Puolueet voisivat kuitenkin ennen vaaleja nimetä oman pormestari- tai apulaispormestariehdokkaansa. Näin äänestäjällä olisi aito valinnanmahdollisuus pormestariehdokkaiden välillä. Samalla etukäteen nimeäminen toisi puolueiden ehdokaslistoille elementtejä niin sanotusta ”pitkälista” – järjestelmästä, jollainen on käytössä muun muassa Ruotsissa.
Kolumni Roi Press 30.9.2009

tiistai 29. syyskuuta 2009

Kohtalokas lautakasa?

 Suuttunut pääministerin tiedotustilaisuudessa: "En riskeeraisi uraani" | Uutiset | Iltalehti.fi

Pääministeri oli äskeisessä tiedotustilaisuudessaan tuohtunut ja päättäväinen. Pallon hän heitti takaisin YLE:lle, kuten odottaa sopi. Silminnäkijäohjelman väite “huomattavasta rakennustarvike-erästä” on syytä olla vedenpitävästi totta. Todistetaakka on väitteen esittäjällä.

Epäilen suuresti, jos tätä juttua ei puida vielä käräjillä. Vanhasen asema on ilman tätäkin jo niin tukala, että irtiottoja omienkin joukosta tulee varmuudella lähipäivinä lisää. Vanhanen varmasti saa nyt lopullisesti heittää hyvästit haaveestaan kolmannesta kaudesta. Sitä ei tule.

Onko kyse huomattavasta rakennustarvike-erästä, vai kahden metrin kirjahyllyyn tarvittavan lautakasan kohtalosta. Oli ylen väite totta tai ei – voi tämä vähäinen lautakasa koitua pääministerin kohtaloksi.  Irvokas lisä vaalirahoitussoppaan!

torstai 17. syyskuuta 2009

“Manun matkassa” – Alenius ja Kivistö

Seppo Lindblom: Alenius, Kivistö ja Koivisto samoilla linjoilla - Suomi - Uutiset - Ilta-Sanomat

“Manun Matkassa” julkaistussa kirjassa Seppo Linblom arvioi kolmen keskeisen vasemmistopoliitikon (Koivisto, Alenius ja Kivistö)välisiä suhteita tavalla, jonka olemusta hän kuvaa “samalla aaltopituudella olemisena”. Herroilla oli kokemusta toisistaan yhteistyökumppaneina Paasion hallituksesta, Koiviston I ja II hallituksista, sekä Suomen Pankin ajoilta.

Tarkoittiko tuo “samalla aaltopituudella oleminen” sitä, että tuolloin SKDL siirtyi Demareiden takinliepeeseen roikkumaan apupuolueen tavoin? Vai oliko kyse ennemminkin tasaveroisesta, aidosta ja todellisesta yhteistyöstä vasemmiston sisällä? Arviossaan Lindblom päätyy jälkimmäiseen.

Tästä todistuksena hän lausuu “ vasemmiston sisällä Koiviston ja Kivistön suhteet saattoivat lähentyä samalla kun molemmat etääntyivät Kalevi Sorsasta”. Linblomin mukaan myös Koiviston poliittiset kysymysten asettelut olivat paremminkin yleisvasemmistolaisia kuin kapeasti ajatellen sosialidemokraattisia. Tästä syystä Koivisto oli jatkuvissa vaikeuksissa SDP:n johdon ja eduskuntaryhmän kanssa.

Linblomin mukaan Koivistolla “ei ollut tarjottavana yhteistyössä eväitä mihinkään suuriin yleisvasemmistolaisiin tavoitteisiin, jota hän piti riskinä SKDL:n kannatukselle! Tuo riskihän kyllä realisoitui, mutta vasta Lipposen hallitusten aikana, kun SKDL oli jo vaihtunut Vasemmistoliitoksi. Kadottiko Vasemmistoliitto tuolloin Aleniuksen ja Kivistön perinnön aloitteellisena ja itsenäisenä vasemmistovoimana?

Mielenkiintoinen on myös Lindblomin arvio SKDL:n itsenäisyystaistelusta ja Aleniuksen roolista. Tuolla taistelulla - irti reaalisosialismista ja kommunistien peitejärjestönä olemisesta - oli “suuri merkitys koko maan itsenäisen kehityksen kannalta”.

Millaiseen “koivistolaiseen” yhteistyöhön kykenevät nykyvasemmiston keskeiset poliittiset vaikuttajat – Urpilainen ja Arhinmäki? Norjan äskeisen suurkäräjävaalien tulos on vasemmistolle kokonaisuudessaan myönteisen analyysin paikka. Onko Suomen vasemmisto yhdessä kykenevä hahmottamaan uskottavan vaihtoehdon nykyiselle porvarimeiningille? Tilaisuus on tässä!

tiistai 15. syyskuuta 2009

Jääpalan terveysongelmat

 Jääpalat edelleen huonoja | Perämeri | yle.fi

Ravintoloiden ja kahviloiden täytyisi elintarvikehygienian omavalvontasuunnitelman mukaisesti varmistua siitä, että asiakkaille ei aiheudu terveydellistä vaaraa ja haittaa niiden tarjoamista tuotteista.

Aiemmin kohistiin kauppojen lihatiskien huonosta laadusta, jota peiteltiin marinoimalla liha. PAM selvitti asiaa myös ravintolaruoan osalta. Selvityksessään se päätyi samankaltaiseen tulokseen – ravintolaruoan laadussa on parantamisen varaa. Todistusaineisto PAM:n kyselyssä oli kyllä aika kevyt. Itse en sen suhteen olisi vetänyt niin yksioikoisia johtopäätöksiä, joita PAM teki.

Suurten ravintoloiden ja kahviloiden omavalvontasuunnitelmat ovat oman kokemukseni mukaan varsin kattavat ja laadukkaat. Ehkä ongelmia on resursseiltaan pienemmissä paikoissa? Tosin niissä riskin suuruuskin on paljon vähäisempi, kuin suurten asiakasvirtojen paikoissa.

Laadultaan huonoa tuotetta ei asiakaspalvelullakaan muuteta paremmaksi. Samoin huonoista raaka-aineista ei taidokaskaan kokki saa aikaiseksi maittavaa ateriaa. Putkistossa jököttänyt oluttuoppi maistuu heti. Sen huono maku korostuu vielä lisää, jos se lasketaan huonosti pestyyn tuoppiin. Samoin viinien maku häiriintyy likaisessa lasissa. Siksi ravintoloissa on erikseen lasitiskikone, jossa ei rasvaisia lautasia ja vilskeitä pestä – ainoastaan lasit.

Jääpalojen hygieniataso on ilmeinen ongelma useimmissa anniskelupaikoissa. Jääpalakoneiden puhtauteen ja ylläpitoon ei monessakaan (oma havainto) omavalvontasuunnitelmassa kiinnitetä huomiota. Omavalvontaa on toteutettu vain silloin, kun se on myös dokumentoitu asiakirjaan. Nyt Meri-lapin ravintoloiden osalta kevään ja syksy aikana toteutettu tutkimus osoittaa, että valppauteen ja tilanteen korjaamiseen on ryhdyttävä. Asiakaskin voisi tarkkailla ja kysellä- “Millaisia jääpaloja saa!”

maanantai 14. syyskuuta 2009

Typeryyttä toisensa perään

Rovaniemi lakkauttamassa jälleen kirjastoja | Lappi | yle.fi

Taustalla ovat kaupunginhallituksen vaatimat 280 000 euron säästöt ensi vuoden kulttuurimenoista. Näin sanoo kulttuuripalvelujen tuottajan edustaja Heikki Ervast. Tilaajaa Wideniusta ei Lapinradio tavoittanut.

Juuri kun tilaajan tilaama kirjastopalvelujen konsulttiselvitys on mapitettu Ö-mappiin, ja adressi luovutettu, niin tämä esitys päin pläsiä. Säästövaatimus laskelmien mukaan voidaan toteuttaa näin - Saarenkylän, Korkalovaaran, Muurolan ja Ounasrinteen kirjastot kiinni – säästyy tila- ja siivouskulut, ja väki muualle töihin.

Virkamies on laskenut, koska laskea on käsketty! Rovaniemen kaupungin 267,4 miljoonan euron budjetista alle kolme prosenttia eli runsaat 7,5 miljoonaa on kulttuurilautakunnan rahoja. Rovaniemellä on 18 kirjastoa, joista 12 sijaitsee eri kylissä.

Vuoden 2010 syksyllä valmistuva Korundi eli Taiteiden talo lisäämässä merkittävästi Rovaniemen kulttuuripalvelujen kuluja. Ensi vuonna Korundi lisää kuluja noin 210 000 euroa. Talon vuosittaiset käyttökulut ovat noin 820 000 euroa vuodessa.

Pannaanko Korundi ja kirjastot vastakkain? Eipä kannattaisi. Kulttuuri ltk:n puheenjohtaja K. Nevala on täysin oikeassa siinä, että valtuuston  on osoitettava Korundille rahoitus muutoin, kuin muusta kulttuuripalvelusta tinkimällä. Kirjastoa ei saa asettaa uhrilampaan asemaan.

Pitävätkö meitä pelleinä? Kylä- ja asukasyhdistykset toimivat alueidensa viihtyisyyden ja hyvinvoinnin eteen. Mitä tekee kaupunki? Antaa toiminnalle surkean 200 €:n vuosittaisen toimintatuen (lisäksi hakemuksesta erillistukea tapahtumiin ja projekteihin), kehuu ja kiittää juhlapuheissa! Samalla kuitenkin rapauttaa lähiön infraa.

Ounasrinne ei missään tapauksessa tule luopumaan kirjastostaan. Ounarin nuoret tarvitsevat myös uuden oman kokoontumistilansa. Inarin Koppelossa ja Sevettijärvellä asia kunnossa – Ounasrinteellä ei!

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Mistä valot ja miten tämä vedetään?

Suomalaiset eivät osaa vessanpöntön oikeaa käyttöä - HS.fi – Kotimaa

Valtakunnallinen pyttykampanja ohjeistaa suomalaisia oikeaan WC:n käyttöön. "Pöntön huuhtelu vie roskat pois silmistä, mutta ne eivät ikävä kyllä katoa mihinkään, vaan aloittavat vain pitkän ja kalliin kiertomatkan kohti kaatopaikkaa".

HS:n uutisen mukaan WC:n vääränlainen käyttötapa aiheuttaa pelkästään Espoon ja Helsingin vesilaitoksille noin 400.000 euron lisäkustannukset vuosittain. Lukuhan on hurja ja turha. Käyttäjä maksaa kulut. Millainenhan turha lisälasku siitä koituu esim. Rovaniemellä? Suhteutettuna väkilukuun saadaan varmaan aika oikeanlainen tulos. Noin suurin piirtein.

Tuttu WC antaa turvallisuuden tunnetta tehdä tarpeensa. Oudossa paikassa onkin sitten outoa. Esimerkiksi pienet lapset oudoksuvat käydä tarpeillaan mökkien ulkovessoissa. Hädissään tehdään vaikka mitä, ettei sinne pelottavaan paikkaan tarvitsisi mennä. Siellä on ötököitä – avonainen ja syvä reikä. Ei ihme, että pientä hieman pelottaa.

Lasten suusta tulee totuuksia! “Pappa, mistä tämä vedetään?” Vastaa siinä sitten, ettei ulkovessaa vedetä. Kotona teroitetaan nimenomaan, että “tuli sitä tai tätä”, niin aina vedetään. Se on hygieenistä, ja kohteliasta seuraavaa kohtaan.

Myös osalle aikuisista ulkovessan käyttö oudoksuttaa. Kesäillan pimentyessä eräs ystäväni saunareissun jälkeen pikku tihnoissa ensimmäiseksi hapuili olematonta valokatkaisijaa. Piintynyt tottumus sisävessasta iski hädän hetkellä hapuilemaan valokatkaisijaa myös ulkovessasta.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Metsähallitus kurmuuttaa Lemmenjoen kullankaivajia

 Metsähallitus teki kullankaivajista turisteja | Lappi | yle.fi

pata

Työ- ja elinkeinoministeri Pekkarinen on ollut keväästä lähtien Lemmenjoen koneellisten kullankaivajien kimpussa. Pekkarisen tavoite on koneellisen kullankaivuun lopettaminen siirtymäajan jälkeen. Pekkarinen ilmoittaa siitä sovun syntyneen. Lapin Kullankaivajat kiistävät sen!

Kiistan olennaisin ydin on siinä, että kaivospiirien päälle on aikoinaan muodostettu Lemmenjoen kansallispuisto. Siirtymäajan jälkeen kaivospiirit saisivat häädön.

Nyt samaan rintamaan on liittynyt Metsähallitus. Se on tekemässä lapiokullankaivajista turisteja. joiden asuinpaikka ei ole Inarin Lemmenjoella, vaan jossain muualla. Turistin asemaan tulkitut kullankaivajat menettäisivät inarilaisina kotikuntaoikeuksiaan, muun muassa pysyvän maastoliikennelupansa. Kuinka käy metsästys-, kalastus- ja marjastusoikeuksien kanssa? Joka tapauksessa Metsähallitus tekee kyseenalaisilla tulkinnoillaan asumisesta, ja toimeentulon hankkimisesta liki mahdotonta.

Lapin Maistraatin ja Metsähallituksen kanta ja tulkinnat ovat tässä kotipaikka-asiassa täysin päinvastaisia. Metsähallitus on kyseenalaisesti ottamassa itselleen roolia, joka ei sille kuulu.

Kanadalainen yritys saa kaivaa kultaa Kittilässä. Mutta inarilaiset eivät Lemmenjoella, vaikka työllistävät ja maksavat veronsa Inarin kuntaan. Kieltävät meiltä kullankaivuun historian. Lemmenjoen kylälle ja sen matkailulle taidetaan olla antamassa viimeisiä armollisia kuoliniskuja.