lauantai 31. lokakuuta 2009

Haluttu uhkakuva

Väitöskirjassaan kapteeni Jarmo Limnell väittää, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa (v.2004) turvallisuuspoliittiset linjaukset olivat toissijaisia. Päällimmäisenä oli eri ministeriöiden tavoitteet korostaa oman hallinnonalansa tärkeyttä. Selonteossa ei olisikaan keskitytty arvioimaan Suomen todellisia uhkakuvia, vaan “uusia uhkia tuotetaan ja vanhoja korostetaan vain siksi, että pyritään turvaamaan resursseja.”

Uhkakuvia rakennettaisiin tarkoituksellisesti ja niille muodostetaan poliittisesti sovittu sisältö. Tavoitteena olisikin se, että eri ministeriöt saisivat omaa hallinnonalaansa korostavan uhkakuvan ujuttamisen tärkeäksi koko Suomen uhkakuvaksi, johon olisi satsattava resursseja. Muistuttaa sitä peliä mitä “Kyllä Herra Ministeri”-televisiosarjassa virkamiehet taustalla pelaavat.

Korostetaanko esimerkiksi terrorismin tuomaa uhkaa Suomelle vain siksi, että muutkin niin tekevät. Kuinka todellinen tuo uhka on, vai olisiko muut uhat Suomelle todennäköisempiä? Lähettääkö Supo agentteja Afrikkaan selvittämään uhkaa Suomen eteenpäin työnnetyn puolustuksen strategian mukaisesti. Vai onko hankkeen taustalla jokin muu sanomaton syy ja tarkoitus? 

Natoon pyrkivät korostavat tarkoituksella niitä uhkakuvia, joilla on merkitystä perusteluissa, joilla Natoon liittymistä pidetään tarpeellisena. Onko siten tarkoituksenmukaisuussyistä Suomen turvallisuuspoliittisissa uhkakuvissa otettu mallia “Naton analyyseistä?” Niissä korostetaan uuden ajan uhkia ja terrorismin torjuntaa. Limnell väittää edelleen, että Venäjästä Suomen turvallisuuspolitiikassa puhutaan varovaisesti ja vähätellen. Onko siihen jokin erityinen ja tarkoitushakuinen syy?

PS. Uuno etsi lompakkoaan sängyn alta. Vaimo totesi “Ei se siellä ole!” Ei olekaan, mutta täältä sitä on helpompaa ja mukavampaa etsiä!

perjantai 30. lokakuuta 2009

Andyn pakkaskestävyys ja muita hullutuksia!

Andyn kohtalo herättää huolta talven tulessa. Muusikkoelämän raskaat kuviot on kestetty, mutta pakkaskestävyyttä rokkarille ei ole tehty. Olisiko pitänyt? Oikea Andy on varmaan urallaan ollut yläilmoissa, alailmoissa, jopa kuumissa paikoissa! Nyt kestävyyttä koetellaan Pelkosenniemen torilla. Se turnauskestävyyshän on todettu niin, että heikkohermoista hirvittää.

Mitä on odotettavissa? Syyssateita, räntäsadetta, nuoskalunta, kevyttä pakkaslunta. Saavatko paukkupakkaset Andyn sormet kohmeeseen, jolloin soittaminen ei onnistu. Miten uusi purukalusto pysyy koossa Lapin kahdeksan vuodenajan olosuhteissa?

PuuAndyn veistänyt Matti Hulkko vakuuttaa, että kestää! Veistopuun käsittelyssä oppi on saatu puutaiteilija kemijärveläiseltä Upi Kärriltä. Epäilyn siementä ei synny edes siitä, että veistoksen aihe on poikkeuksellinen, jopa ainutlaatuinen – Andy McCoy – os. Antti Hulkko Pelkosenniemeltä.

Sitä taiteilija Hulkko ei paljasta, mistä sydänpuinen liimapalkki on hankittu. Täytyisikö TM Rakennusmaailma kutsua selvittämään, joko sellaisia valmistetaan Kemijärven lakkautetun sellutehtaan tiloissa. Pelkosenniemen kuntapäättäjät voisivat myös selvittää patsaan työllisyys- ja matkailulliset vaikutukset alueelle.

Meillä Lapissa on hieman omituinen tapa ottaa riskejä, jopa keksiä hulluja. Kivoja hullutuksia! Rovaniemen Arktikumin osalta muutamana tulvavuonna on arvuuteltu sen hukkumista. Ranuan Simojärvelle hankittiin ikioma sukellusvene tutkimaan Hemmon kalasaaliiden salaisuuksia. Kemiin Jäänmurtaja ja kevätauringossa sulava Lumilinna. Hulluja ideoita. Todellista innovatiivisuutta.

Lappilaisia, hieman omituisia ilmestyksiä Andyn lisäksi, ovat olleet Timo K. Mukka, Särestöniemen veljekset, Annikki Kariniemi, Kalervo Palsa, Nätti Jussi. Lemmenjoen elinkautiset. Lapin matkailun legendat yms. Voisi mainoksen tavoin kysyä – Mistä näitä tulee?

torstai 29. lokakuuta 2009

Väärä Twittaus Faceen – Afrikka seuraava Afganistan?

Twittasin YLE:n näkökulma - artikkelin Faceen. Ystäväni tarttui syöttiin – Twittasit väärin! “SDP ei houkuta äänestäjiä!” – artikkelia mielenkiintoisempi olisi ollut kolumni - Afrikka seuraava Afganistan. Tarkastus tosiaan osoitti Jertta Blomstedtin kolumnin mielenkiintoisemmaksi pohdinnan kohteeksi, kuin se “miksi SDP ei houkuta äänestäjiä!”

Kolumnissaan Jertta Blomstedt antaa Supon johdolle ja sen tuleville Afrikan agenteille neuvon lukea Jeremy Keenanin kirja The Dark Sahara: America’s War on Terror in Africa. Muuta kuulemma ei tarvita!

Blomstedtin tulkinnan mukaan Keenanin väitteet ovat, että sekä Yhdysvaltojen hallitus että paikalliset hallitukset 1) liioittelivat tietoisesti terrorismin uhkaa Saharan ja Sahelin alueella, että 2)tiedustelupalvelut  levittivät väärää tietoa ja 3) hallitukset provosoivat paikallisia heimoja tarttumaan aseisiin (JP).

Tuottivatko USA:n ja Algerian tiedustelupalvelut siten terrorismin Saharaan ja Saheliin? Näin Blomsted väittää Keenaniin viitaten. Eli ensin yllä mainituin keinoin luodaan alueelle terrorismia, ja sitten paikallisen tiedustelupalvelun avulla rakennetaan terrorismin vastaista rintamaa omaa luomusta vastaan. Luodaan alueelle otolliset olosuhteet, jonka varjolla terrorismin vastaisen sodan avulla Afrikkaa militarisoidaan. Miksi se on tarpeen?

Terrorismin vastaisen sodan ulottaminen Afrikkaan on Keenanin mukaan aiheuttanut korvaamatonta vahinkoa paimentolaisväestölle, romahduttanut turismin ja tappanut elinkeinoja. Sehän tietysti ei haittaa, koska tavoitteena on Afrikan luonnonrikkauksien hyödyntämisen valvonta ja haltuunotto. Sekään ei haittaa, että huumekauppiaat ja paikallinen korruptioeliitti pelaavat omaa peliä hyödykseen. Tuottaako länsimaiden oman edun politiikka rumaa jälkeä Afrikassa? Tästäkö Suponkin kiinnostus lähettää omia agenttejaan Afrikkaan kumpuaa?

Tätä samaa pohtii Blomstedt: Kehitteillä olevaan kansainväliseen sotilaalliseen ja humanitaariseen kriisiin pieni Suomi haluaa mukaan eteenpäin työnnetyn puolustuksen strategiallaan.

Kumpaa suomalaisten tulisi pelätä enemmän: terrorismia vai Supon harjoittamaa terrorisminvastaista politiikkaa Afrikassa?

PS: Naomi Kleinin arvio vuoden 2009 Rauhannobelistista - Obamalla huono vaikutus!

maanantai 26. lokakuuta 2009

Rakentavatko kokoomusnuoret tulevaisuuden “HYVÄ VELI” verkostoa?

YLE:n uutisen mukaan kokoomusnuorten “Vaikuta paremmin”-kampanja olisi suunnattu punavihreiden toimintatapoja vastaan. Mielenilmaisut ovat kuulemma tehoton tapa vaikuttaa, jopa vahingollinen ja vääränlainen tapa. Oikeaoppinen yhteiskunnallinen vaikuttaminen tapahtuu puolueissa. Vain niissäkö?

Onko asetelma pelkästään näin? Osoittavatko vihreät- ja vasemmistonuoret pelkästään mieltään, siis vaikuttavat tehottomasti ja vääränlaisesti? Kokoomusnuoret taas vaikuttaisivat oikeaoppisesti puolueessaan ja verkottuvat tulevaisuuden vaikuttajien ja työnantajansa kanssa.

Vierailu Vasemmistonuorten, Vihreiden nuorten ja Kokoomusnuorten kotisivuilla osoittaa sen, että niiden toimintatavoissa on eroja. Vihreiden etusivulla ensimmäiseksi ponnahtaa esiin keskisormea näyttävä Jeesus, joka liittyi Vino:n kannanottoon sananvapaudesta. Vasemmistonuorten kotisivun yläpalkissa punalippujen rivistö. Heti perään juttu Asuntotoiminta-verkoston talonvaltauksesta Vallilassa. Kokoomusnuorten etusivulla päällimmäisenä on tämä kampanjauutinen.

Kokoomusnuorten kotisivun pääväri tietysti on sininen. Oikeassa reunassa karjuu leijona – hieman pimennossa. Vihreiden pääväri tietysti on vihreä – eipä yllätä. Enemmän punaväriä olisin kuitenkin kaivannut VANU:n kotisivuille. Tapahtumakalentereissa on tietysti kokouksia ja seminaareja. Vanulla ja Vinolla on tempauksia, teemapäiviä, tapahtumia ja osallistumista eri verkostojen tapahtumiin. Kokoomusnuorilta niitä ei löydy! Onko se toiminta siellä ulkoistettu? Vai tehdäänkö sitä yksilötasolla, ja punavihreät porukkatasolla. Harmillisesti en löytänyt todisteeksi enää sitä erään kokoomusnuoren blogia, jossa käsiteltiin liikenne valvontakameran räjäyttämistä myötäsukaiseen sävyyn.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Arhinmäki ja poliittinen sihteeri Saramo ovat molemmat Vasemmistonuorten entisiä puheenjohtajia. Vasemmistoliiton Lapin piiritoimikunnassa Lapin VANU:la on vahva edustus. Täytyisikö tästä näyttävästä tunkeutumisesta vanhemman vasuriväen olla huolissaan? Ujuttaako vasemmistonuorten vahva panos emopuolueen toimintaan kokoomusnuorten moittimaa väärää tapaa vaikuttaa asioihin, joka tarttuu myös vanhempaan väkeen? Olisiko miellyttävämpää, että VANU nuoret, kokoomusnuorten tapaan yllättäisivät miesystävällisellä kalenterilla?

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Reilua kahvia kaukaa ja paskaduuneja lähellä

Ostamme reilun kaupan kahvia ja banaaneja - valtamerten takaa! Kuinka reiluja olemme paikallisia oluenpanijoita kohtaan? Onko kauas mukavampaa ja trendikkäämpää olla solidaarinen, kuin lähelle?

Ostamme reilua kahvia ja banaania, jotta kaukaisten tuottajien ei tarvitsisi tyytyä vain muruihin ja paskaduuneihin, vaan saisivat työstään reilun korvauksen. Tuotteesta saatu hyöty halutaan mahdollisimman suurelta osin jättää paikalliselle tasolle. Eikä niin, että joku välikäsi ryöstää hyödyn itselleen. Reilua, eikö totta!

Vihreiden vaalikojulla satavarmasti juodaan reilua kahvia. Kaupan hedelmähyllyltä vihreä valitsee reilua banaania. Tällä vihreät korostavat vihreyttään ja reiluuttaan – tämä on meidän arvomaailman mukaista! Ollaan solidaarisia! Edistetään tasa-arvoa maailmantalouteen.

Annettuna tosiasiana ei hyväksytä sitä, että maailmanmitassa taloudellinen järjestelmä olisi itsestäänselvyys, jolle ei voi mitään. Reilujen tavaroiden kuljettamiseen kunnostettiin aikoinaan Estelle purjelaiva – samalla korostettiin ympäristövastuuta. Suurimmissa kaupungeissa on Maailmankauppoja. Rovaniemellä Elimu.

Koto-Suomen epäreiluille muutoksille tuotannossa ei kuitenkaan korvaa lotkauteta. En ole huomannut, että vihreiltä olisi tullut kannanottoja tai protesteja Tornion panimon lakkauttamisen suhteen. Ei vaikka panimon työntekijöistä yli 90 % on NAISIA. Kaipa se sitten on vain niin, että tälle lähellä tapahtuvalle kehitykselle ei voi mitään. Täällä se on annettu tosiasia. Muunlainen vaihtoehtoinen kehitys ei ole mahdollista – ei ole vaihtoehtoja.

Sekään ei liikuta, että suomalainen olut- ja panimokulttuuri osana koko Euroopan olutkulttuuria tässä kehityssuunnassa ajetaan alas. Tilalle muovautuu Coca Colan ja Pepsin kaltaisia maailmanbrandeja, jota saa kaikista maailman syrjäkylistäkin. Ja taloudellisen hyödyn kerää ylikansallinen juomajätti – se välikäsi.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Afganistan – kokoomuksen ulkopolitiikan harakiri!

Kokoomuksella on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa presidenttiä vaille värisuora. Ulkoministeri Stubb, puolustusministeri Häkämies ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Salolainen. Miksi kykypuolueen ulkopoliittinen jälki on tämännäköistä? Mikä kykypuolueella on mennyt pieleen?

Puolustusministeri Häkämies ei ota kantaa tietoihin, joiden mukaan ulkoministeri Alexander Stubbin (kok.) lehtilausunnot olisivat ärsyttäneet Afganistanissa palvelevia sotilaita. Tästä ärsyyntyneenä turvaajien jatkopestiä ei tule. Presidentti, ylipäällikkö, on uskossa, että tulee. Pääministeri ja koko hallitus on uutispimennossa, kunnes kuulee uutisen – että joukot tulevatkin kotiin. Sopimusteknisen kömmähdyksen vuoksi komennus päättyy, vaikka poliittinen mandaatti olisi vielä voimassa. Ja vaalien toinen kierros käymättä. UTVA:ssa on korvat punaisena seuraavassa kokouksessa, kunhan presidentti Halonen saapuu Lähi-Idän kiertueeltaan.

Samaan aikaan puolustusvoimien entinen komentaja Hägglund puhuu selkokieltä. Suomalaisia rauhanturvaajien ei ole tarkoitus auttaa yhtä korruptoitunutta hallitusta väärentämään vaaleja, "on syytäkin lähteä pois". Ruotsalaiset taas ilkkuvat suomalaisten rauhanturvaajien “väsymisestä”. Kauas on harhauduttu Siinain ja Siilasvuon rauhanturvaamistehtävistä. Miksi Hägglund silti kysyy, ettei kukaan niin puolustusvoimien kuin valtiojohdonkaan puolelta ole toiminut rangaistavasti! Miksi tällainen kysymys yleensä esitetään?

Yksi Chupa Cups tikkari ja pullo olutta – KIITOS!

Aikoinaan ravintoloissa oli ruokailupakko, jos halusi nauttia hieman ilolientäkin. Naiset tietysti eivät saaneet tulla edes paikalle ilman miesseuraa. Kun ei ole nälkä! Vain hieman jano, ja halu liittyä kavereiden iloiseen seuraan. Noita ruokailupakon aiheuttamia jätöksiä sitten kerättiin illan päätteeksi kylminä pöydiltä tiskiin. Osa saalistettiin jopa pattereiden takaa ja ikkunalaudoilta – koskemattomina ja syömättöminä.

Noissa suomalaisen alkoholipolitiikan kummajaisuuksissa ja byrokratian kiemuroissa ovat jo pitkään saaneet kärvistellä myös viinitilat ja pienpanimot. Nykylain mukaan viinitilat saavat myydä vain 13 % alkoholia sisältäviä tuotteita. Likööriä ne saavat valmistaa luvanvaraisesti, mutta myyntiin ne on tähän asti toimitettava Alkoon.

Nyt alkoholilakia ollaan muuttamassa niin, että se sallisi myös niin sanotun matkamuistoliköörin myynnin viinitiloilla. Viinatilayrittäjien toimintamahdollisuuksien paranemisen lisäksi uudistuksella on myönteisiä vaikutuksia maatilamatkailuun ja syrjäseutujen työllisyyteen. Lakiuudistuksen rajoituksia olisi, että likööri tulisi valmistaa maaseudulle ominaisista marjoista, hedelmistä tai muista kasvinosista. Prosentteja siinä saisi olla enintään 22. Kolmanneksi valmistuksessa saataisiin käyttää pelkästään maatalousperäistä alkoholia.

Sosiaalipoliittinen ministerityöryhmä unohtaa kuitenkin esityksessään pienpanimoiden toimintaedellytysten parantamisen. Olutliiton mukaan esitys syrjii olutta ja oluen kuluttajia. Kannanottoon on helppo yhtyä. Miksi samanaikaisesti ei turvata viinitilojen ja pienpanimoiden toimintaedellytyksiä? Matkamuistoksi tai “lääkkeeksi” ostettava likööri tai olutpullo ovat samankaltaisia. Tuskinpa pienpanimoilta mäyräkoiria kuskataan! Nykylain mukaan pienpanimot saavat harrastaa ulosmyyntiä vain, jos niillä on lupa kioskin pitämiseen. Eli Chupa Cups tikkari “ruokailupakkona”, kuten ennen vanhaan ravintoloissa.

Ulkomaiset turistit ovat monesti täysin ulalla suomalaisen alkoholipolitiikan älyttömyyksien kanssa. Ravintolasta ostettu juoma nautittava paikan päällä - rajatulla alueella – ei saa viedä pois. Vähittäismyynnistä ostettua juomaa ei saa juoda paikan päällä, vaan vietävä pois. Viinitilalla ei saa juoda, vaan vietävä viinipullo pois. Ja viinitilan likööri hankittava Alkosta ennakkotilauksena. Hyllystä sitä ei saa- ei kaikista Alkoistakaan, kuin tilaamalla. Pienpanimon käsityöläsoluen saa tällä puolella nauttia anniskeluna. Jos haluat mukaan siirryt kioskin puolelle, mutta et saa nauttia. Vietävä pois!

Suomalaista alkoholipolitiikkaa on sävyttänyt lyhytjänteisyys. Sitä on määritelty liiaksi sosiaali- ja veropoliittisten tekijöiden kautta. Olisiko jo aika katsoa asiaa elinkeinopoliittisena kysymyksenä, ja siirtää alkoholipolitiikka työ- ja elinkeinoministeriön hallinnon alaisuuteen.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Työtönkin voi opiskella tosissaan! – HIPHURRAA!

2000 luvun alussa jouduin työttömäksi – ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi. Halusin kuitenkin samalla päivittää ammattiosaamiseni – olinhan uuden alussa. Osaamiseni tarvitsi päivittämistä – tiedostin itse sen. Työkkäri oli kuitenkin eri mieltä. Et kuulu meille! Kuulut opintotuen piiriin. Et ole työmarkkinoiden käytettävissä – koska opiskelet päätoimisesti (työnteon ohessa). Siis ei työttömän statusta, eikä työttömyyskorvausta tai työmarkkinatukea! Hae opintotukea! Opiskelin kuitenkin työn ohessa – aikuisopiskelijana ja etänä. Käytännössä tein työtä normaalisti, elin sillä tulolla, jonka tienasin työssäkäynnilläni. Ja rahoitin opiskeluni!

Siitä lähtien olen piruuttani aina vaihtanut kadun toiselle puolelle Työkkärin kohdalla. Niitä palveluja en ole tarvinnut – olen työllistynyt tähän saakka omillani.

Nyt laki muuttuu! Tuota lakia, joka olisi auttanut muun muassa minua jo 2000 luvun alusta lähtien eduskunta käsittelee parhaillaan. Se mahdollistaa työttömyyskorvauksen saamisen myös päätoimisen opiskelun aikana. Se ei koske alle 25-vuotiaita, mutta auttaa työn ohessa opiskelevia aikuisopiskelijoita. Menikö tähän jahkailuun tosiaan koko vuosikymmen?

Lakiuudistuksen mukaan työnhakija voi vuodenvaihteesta lähtien saada työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea myös opiskeluaikana, kunhan työ- ja elinkeinotoimisto katsoo opiskelun edistävän työllistymistä. Kukahan sen työ- ja elinkeinotoimistossa arvioi? Eikö se paras arviointikyky ole ollut työttömällä itsellään jo 2000-luvun alusta lähtien? Taas joku instanssi (joku muu) arvioi – kuinka sinun opiskelusi edistää sinun työllistymistäsi!

Nykysäädökset ovat aiheellisesti kummastuttaneet työttömiä. Yhteiskunta näyttää kannustavan työttömiä mieluummin istumaan kotona tekemättä mitään sen sijaan, että hän hakeutuisi itse koulutukseen. Järjestelmä edellyttää, että olet tietyssä työttömyysvaiheessa ja odotat, ennen kuin kohdallasi tehdään toimenpiteitä. Olet kuin kauraryynipaketti siinä tietyssä byrokratian hyllyssä odottamassa päiväyksen täyttymistä, ja toimenpiteiden kohteeksi joutumista! Nöyryyttävää – ei kannustavaa!

Oma-aloitteisuus ja aktiivisuus tässä järjestelmässä ei ole hyväksi! Älä ole aktiivinen, vaan odota, mitä varallesi on suunniteltu! Moni on menettänyt työttömyyspäivärahansa aktiivisuutensa takia, sillä työttömyysetuuksia saavat eivät voi vielä opiskella päätoimisesti oppilaitoksissa. Älä tee missään nimessä mitään mistä järjestelmä menee sekaisin, ja mitä se ei hyväksy!

Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen (sovittuja) perussääntöjä uudistuksessa ei ole tarkoitus muuttaa. Mistä sitten muutostarve? Siitä, että työmarkkinaosapuolten mielestä työttömyysetuuksien saaminen ei saa riippua siitä, onko kyse työ- ja elinkeinotoimiston järjestämästä koulutuksesta, vai omaehtoisesta? Se ei riipu siis sinusta. Tämän tarkoitusmukaisuusharkinnan suorittaa edelleen työ-ja elinkeinotoimisto – et sinä! Se arvioi, parantaako sinun opiskelusi sinun ammattitaitoa ja sinun työllistymismahdollisuuksiasi? Toimisto – ne muut – päättävät missä saat opiskella ja mitkä tutkinnot hyväksytään? Niistä laaditaan jopa listat! Ja edistymistäsi sanktioilla seurataan – ukaasin uhalla!

Kunhan piruuttani kirjoitin – työmarkkinaosapuolet tästä kuitenkin päättää –et sinä työtön – vaikka se sinua koskeekin! Et ole osapuoli!

tiistai 20. lokakuuta 2009

Olutta, olutta, olutta…

Lapin Kullan Tornion tehtaan lopettaminen ja tuotannon siirto Lahteen on kasvattanut aikeita vastustavan Facebook ryhmän jo lähes 14.000 henkeen. Netissä ja sosiaalisessa mediassa – So what! Pikkuisen kuohuu yli ja unohtuu! Palataan sitten päiväjärjestykseen, ei sille kuitenkaan voi mitään! Ryhmän perustaja on yksilönä nostettu sankarin ja esitaistelijan asemaan paikallisessa valtalehdessä (Lapin Kansa). Puolueista keskusta ja vasemmistoliitto ovat antaneet asiasta oman tuomitsevan perinteisen kannanottonsa.

Sosiaalisella medialla on merkityksensä, mutta ilman, että se on yhdistettynä reaalitodellisuudessa tapahtuviin toimiin, sillä ei ole todellista merkitystä. Kemijärven yöjunaliike ja massaliike panostivat ennen muuta käytännön toimintaan reaalimaailmassa. Siinä oli niiden voima. Johtaako sosiaalinen media ja nettiryhmät “mielihyvä- ja näennäisprotestointiin”? Helppo on olohuoneen nurkassa tietokonepöydän ääressä ilmaista oma yksilöllinen kantansa nettijoukossa! Siirtyminen räntäsateeseen nappaskengissä todelliseen kannanottoon – se onkin jo luonteeltaan täysin erilaista.

En väheksy verkottumisen ja sosiaalisen median merkitystä! Mutta olen täysin vakuuttunut siitä, ettei se yksin riitä! Tornion tehtaan lakkauttamisen vastustamisessa on luotava yhteys Newcastle Brown Ale- oluen tuotannon siirtoa vastustavaan liikkeeseen Britanniassa. Oluiden tuotannon siirrossa on samankaltaisia piirteitä, vaikka brittioluen tuotanto siirrettiin vain toiselle puolelle jokea. Mutta tämäkin muutto muutaman kilometrin päähän aiheutti jo sen, että Newcastle Brown Ale menetti EU:n suojellun alkuperästatuksen. Lapin Kullalla tuota alkuperästatusta ei ole. Molempien tuotemerkkien omistajana on samainen Heineken. Onko harhaanjohtavaa markkinointia käyttää Lapin Kullan osalta – tunturipurojen raikkautta? Ja Newcastle Brown Ale oluen etiketissä Tynejoen sillan kuvaa? Kusetetaanko oluen ystävää sata nolla?

maanantai 19. lokakuuta 2009

Venäjällä vallitsee demokratian irvikuva – MISSÄ MUUALLA?

Moskovan paikallisvaaleissa Kremlin puolue sai murskavoiton. Se voitti käytännössä myös kaikki muut 6999 paikallisvaalit. Moskovan 35 paikkaiseen valtuustoon se sai 32 edustajaa ja kommunistit 3 paikkaa. Muut pyyhkiytyivät pois! Valtansa tunnossa Kreml julistaa, että puolueella on nyt "moraalinen ja juridinen" oikeus ottaa valta käsiinsä ympäri Venäjän. Voimansa tunnossa oli viikonloppuna myös eräs pääministeri, joka julisti kesäasunnollaan, että hänen asemansa on vahvempi kuin koskaan!

Moskovassa äänestysinto oli vain 35 %. Aiheellisesti Neuvostoliiton viimeiseksi pressaksi tuttavallisesti jäänyt Gorba kysyy "Minkälaista on demokratia, johon kansalaiset eivät osallistu?" Tämän saman kysymyksen voisi esittää myös muualla, esim. pienessä Tsuhnien maassa.

Gorban mukaan Venäjä tarvitsee vaihtoehtoja. Tässä vaihtoehdottomuudessa hän vetoaa lehdistöön ja kansalaisjärjestöjen aloitteellisuuteen. Uudenlaisesta vaalilainsäädännöstä on otettava aloite käsiin. Venäjällä "Duuman varaan on turha laskea!"

Miten meillä?  Järjestelmän tuottaman myrskyn silmään ajautunut pääministeri mittauttaa luottamuksensa luotettavalla duumalla. Luottoduuma paikkaa noudattamattomia pelisääntöjä. Kilpavarustelu kansan luottamuksen saamiseksi ajaa ehdokkaiden todelliset tukijat taloudelliseen ahdinkoon, ja ehdokkaat itsensä moraalisesti kestämättömälle pinnalle. Siinä ei tähtien avustamana hankittu koikkelehtimistaitokaan auta.

Samalla tuohtuneet luottomiehet haluaisivat suitsia tiedotusvälineiden toimituksia. Tsuhnien paikallisen Duuman edustaja vaatii “päitä vadille”. Vaikka kummassakin maassa on ikioma “maan tapa”, niin jotain tuttua näissä ilmiöissä on! Ja miehemme ovat turvaamassa Afganistanin demokratiakehitystä aseiden turvin.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Lappilaisten piikkiin juodaan viinaa

Tilastot kertovat, että Lapissa juodaan viinaa enemmän kuin muualla Suomessa. Kuka sitten Lapissa juo? Mäläkättäjä Oula? Etelän Vetelä? Tarjoaa ohessa Oulallekin – mukavalle Lapin miehelle. Maistuu se Oulallekin, kun kerran tarjotaan.

Lappilaisten alkoholikäyttöä vääristää se, että suurimman osan alueen alkoholista kuluttavat suomalaiset ja ulkomaiset turistit. Näitä iloisia kulutuskeskittymiä ovat Levi, Pallas, Saariselkä yms. Näissä rientopaikoissa Oulakin sammuttaa osan janostaan – muun väen seassa.

Toinen tilastoja vääristävä vuotopaikka on Lapin rajaseutu pohjoisessa ja lännessä. Siellä persot halvan viinan perässä juoksevat norjalaiset ja ruotsalaiset ostavat rajakauppojen alkoholin. Kauppias on kuitenkin varannut paikallisillekin kulutustaan vastaavan osan.

Lapin suuret viinan kulutusluvut luovat ja vahvistavat mielikuvaa kosteasta, myyttisestä ja viinalle persosta Lapin väestä. Tämä on “Villiä Pohjolaa”. Myyttistä mielikuvaa vahvistetaan tienestinsä kurkusta alas huuhtovista jätkäkulttuurin edustajista, saaliistaan ylpeistä kullankaivajista ja juopoista saamelaisista. Tätä myyttiä voi tutkailla esim. Laanihovin Monotansseissa, Inarin Matkailuhotellissa, RantaMarissa, Kaamasen Kievarissa ja Sevetin Baarissa. Mikä osa Kallialan ja Peteliuksen roolihahmoilla oli tämän myytin vahvistamisessa? Täytyisiköhän nykytavan mukaan tehdä poliisille tutkintapyyntö?

Muistan aikoinaan tapauksen, jossa armeijan auton lavalla istuimme matkalla kohti Enontekiön Nunnasta. Peräämme ryntäsi pakallinen Lynxillään. Nyt on hätä! Niin olikin. Janoinen muisti, että armeijan kapiaisilla on aina laatuviinalasti mukanaan. Lapin miehen pääsy laatuviinojen äärelle oli tiettömien taipaleiden päässä – nyt oli herroilla sitä ihteään mukana. Ero litkujen ja herrojen juomien välillä oli niin suuri, että heti vesi kirahti kielelle – ja Lynxillä sen perään.

Lapin juomakulttuuria ovat nyt viisaat käsitellet A-klinikkasäätiön päihdetiedotusseminaarissa, siellä on pohdittu riippuvuuksia ja kulttuurieroja. Siellä todettiin, että päihdekulttuuri muuttuu viiveellä. Alueelliset erot ovat myös suuria jopa kylien välillä. Eli – mistä olet? – näin juot! Professori Orjasniemen mukaan kouluterveydenhoitaja pystyy sukunimen ja kylän perusteella ennustamaan lapsen menestyksen. Samalla hän pohtii miten “sukupolvien märkä ketju” voitaisiin katkaista. Täytyisikö kouluissa nyt sukunimen ja paikan perusteella tehdä riskianalyysi. Laatia niiden perusteella ennuste – mikä lapsesta tulee isona?

Poliiseille lottovoitto: Koko laitos erosi heti! � Uusi Suomi

Pitäisikö poliisien lottoaminen kieltää yleiseen turvallisuuteen vedoten!

From: http://ping.fm/iUYP6

perjantai 16. lokakuuta 2009

Brandin ryöstö siirtomaavaltaa – boikotti tuntuu!

Asiakas on kaikesta huolimatta kuningas valinnoissaan. Niin sanottu eettinen näkökulma kuluttamisessa on siirtymässä aktivistien etuoikeudesta kaiken kansan käyttöön. Yritysjohtajien vakuuttelut siitä, että kuluttajat eivät välitä siitä mitä yritys tekee tai missä tuote on tuotettu, tai mikä on alkuperämaa, eivät vakuuta. Tämä väittämä välinpitämättömyydestä ei pidä paikkaansa. Syödäänkö kouluissa brasilialaista lihaa tai puolalaista perunaa? – sillä on vissi merkitys. Jopa niin, että maatalousministeri Anttilakin joutui siihen sanomaan “emännän” sanansa.

Lähiruoan merkitystä, sen laatua ja toivottavuutta korostetaan, mutta käytännössä tuotteita hankitaan kuitenkin globaaleilta markkinoilta – mistä milloinkin sen kätevimmin saa. Hankkijoilla paikallisuuden merkitys häviää säästöeurojen perässä juostessa. Tämä toimintalinja joutuu tulevaisuudessa yhä ahtaammalle. Ei siksi, että sitä juhlapuheissa korostetaan, vaan siksi, että kuluttajat eivät sitä enää ymmärrä ja hyväksy.

Eduskunnan kyselytunnilla nousi esille Lapin Kullan tuotannon siirto Torniosta Lahteen. EJ. Tennilä kuvasi sitä brandin ryöstöksi. Sitähän se on. Lahdessa tuotettu olut ei ole Lapin Kultaa. Samalla kyse on paikallisesta tuotannon loppumisesta, työpaikkojen menetyksestä, Mansikin lisävalkuaisen saannin kallistumisesta kolminkertaiseksi ja kuljetusyritysten kaluston muuttumisesta reserviksi.

Lapin Kullan boikotti puree! Torniolaisen K-marketin osalta myynti on laskenut noin 17 %. Suurin Facebook ryhmä on lyhyessä ajassa kasvanut liki 12.000 henkeen. Kansan suussa tuotannon siirron vastaiset kaskut lisääntyvät. Osa protesteista on näkyvää ja mitattavissa, mutta näkymättömän osan vaikutus tulee viiveellä.

Kansainvälinen juomajätti lopettaa Torniossa – se on selvää. Lapin Kulta tuotemerkki ja brandi on lunastettava Heinekenilta pois, kuten Kepun Lapin Piiri on esittänyt. Heinekenin Tunturipurojen raikkautta – markkinointi on tulevaisuudessa vietävissä markkinatuomioistuimeen harhaanjohtavana markkinointina. Samoin itse Lapin Kulta tuotteen osalta voidaan vedota EU:n aluperämerkintöihin Fetajuuston ja Parman tavoin. Lapin Kultaa voi valmistaa vain Lapissa. Tehdashan on kannattava!

Joukkoliikennealoite päättäjien pöydälle

Rovaniemen joukkoliikenteen kehittämistä vaativa adressi luovutettiin viime valtuuston kokouksen yhteydessä valtuuston ja teknisen lautakunnan puheenjohtajille. Adressin on allekirjoittanut 1800 henkilöä, joista 1661 Rovaniemeltä.

Olen seurannut adressin taustavoimien työtä asian eteenpäinviemiseksi. Adressit ovat yleensä olleet  jonkin asian puolesta tai jotain vastaan. Tämän adressin suhteen on toimittu toisin. Taustatyö adressin tiimoilta on ollut pitkäjänteistä ja perusteellista.

Yhteydenpitoa on harjoitettu laajasti eri tahojen kanssa. Muun muassa kaupungin asukasyhdistykset ovat saaneet informaatioita ja osallistuneet adressin keräämiseen. Adressin voima onkin siinä, että siinä on laajasti hyödynnetty suoraa vuorovaikutusta kuntalaisten kanssa. Sitä ei ole jätetty pelkästään sosiaalisen median varaan. Aloite ei ole ollut pelkästään joukkoliikenneaktivistien varassa. Se on avattu tavallisen kuntalaisen ulottuville.

Toinen merkittävä omaleimaisuus on siinä, että siinä on hahmoteltu konkreettisesti sitä millaiselta haluttu joukkoliikenneverkko näyttäisi. Lisäksi esimerkiksi Eteläkeskuksen ruuhkien ratkaisemiseksi on esitetty vertailevia laskelmia. Kaupungilla on 50 miljoonan euron suunnitelma nelostien remontoimiseksi. Se sisältäisi viisi eritasoliittymää, silta ja lisäkaistoja Eteläkeskukseen. Adressi kehottaa panostamaan joukkoliikenteeseen, jolloin saavutettaisiin tieinvestointeja suuremmat edut halvemmalla ja saasteettomammin.

Kunnallisaloite tulee kuukauden päästä valtuutettujen pöydälle. Silloin on todellinen mahdollisuus linjata valtuuston tahtotila joukkoliikenteen kehittämisen suhteen. Yhdytäänkö adressin allekirjoittajien kantaan, että “Rovaniemi luopuu nelostietä ja Eteläkeskusta koskevista tiesuunnitelmista. Niihin kaavaillut rahat käytetään joukkoliikenneinvestointeihin ja joukkoliikenteen parantamiseen erityisesti Eteläkeskuksen alueella. Koko kaupunkialueelle luodaan toimiva paikallisbussilinjasto, joka palvelee aamusta iltaan vähintään puolen tunnin välein. Tällaiseen järjestelmään riittäisi viiden miljoonan euron vuotuinen tuki, eli murto-osa suunniteltujen tieinvestointien kustannuksista”.

torstai 15. lokakuuta 2009

Fanita palautuspulloja!

 Fanta-huijaus pullonpalautusautomaatilla – käry kävi — Uusi Suomi

Ihmisluonto on todella kekseliäs ja vikkelä keksimään erilaisia tapoja tienata ja säästää hieman ylimääräistä rahaa. Muistathan vanhan lompakkotempun? Siinä vekarat laittavat lompakon tielle ja narun mistä vetää. Varomaton kulkija menee ansaan – vekarat ilkkuen säntäävät karkuun! Nolo mieli pilkan kohteella, ja räkätys lapsilla.

Vanha rehellisyystesti liittyy löydettyyn viisikymppiseen (vanhaa markkaa). Nykyään se lienee 20 €uron seteli. Palauttaako löytäjä sen – vai pitääkö itsellään? Kiusaushan on todella olemassa. Löytäjä ei kuitenkaan rikastu. Eikä hukkaaja siitä köyhdy – ainakaan ratkaisevasti, vain jos kyseessä eivät ole päivän ruokarahat.

Pienet pennosensa tikkarirahaan hukannut lapsi itkee katkerasti kioskin  tai kaupan kassalla. Hänelle viisi senttiäkin on suuri raha. Tikkari jää saamatta, ja maailma sortuu. Ei hätää perässä tuleva mummo pelastaa Tikkarin ostajamme. Hellyttävää!

Vesselit keräävät keskuudestaan kolehdin. Sitten yksi arvotaan kauppareissulle sixpackin tai mäyräkoiran ostoon. Muut jäävät messiin odottamaan saaliintuojaa. Saalis tuhotaan sitten iloisessa porukassa – kaikki tasaveroisesti. Ellei sitten pikku riidanpoikanen tule sotkemaan riehakasta illanviettoa.

Mummo on päivän aviisista lukenut kahvitarjouksista. Lähikaupan Tarmo tai linja-automatkan päässä oleva kauppakeskus tarjoavat kaksi pakettia yhden hinnalla. Tarmon hinta on hieman kalliimpi. Kumman hän valitsee? Käveleekö lähikauppaan, vai nousee paikallisbussiin kauppakeskukseen. Ongelma on todellinen ja hankala!

Tämä otsikon ystävämme on nähnyt todella vaivaa. Kuluttanut kallista aikaansa liimatessaan palautukseen kelpaamattomiin pulloihin Fanta etiketit. Mistä etiketit? Ehkä ovela ystävämme on skannannut ja monistanut niitä kotitietokoneellaan. Liimannut ja askarrellut etiketit paikoilleen. Sitten ilkeä kaupantäti on narauttanut juuri, kun sankarimme oli onnistumassa pikku vilpissään.

Helpommaksi varmaan olisi tullut kerätä muiden jättämät pullot ja tölkit pois luonnosta. Olisiko sankarimme tyydytys ollut samaa luokkaa, kuin vilpillä aikaansaatu? Ihmisluonto on todella kätevä!

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

"KULUTTAJAT EIVÄT VÄLITÄ!" - yritysjohtaja pihalla

Lapin Kullan Tornion tehtaan lakkauttaminen on synnyttänyt nettiin sosiaalisia ryhmiä. Ne vastustavat tehtaan lakkauttamista , ja tuotannon siirtämistä Lahteen. Suurimpaan ryhmään "Jos Lapin Kulta lähtee Torniosta, en osta enää Lapparia" on liittynyt jo yli 10.000 jäsentä. Toiseen ryhmään "Hartwall boikottiin Lapin Kullan Tornion tehtaan sulkemisesta!" on liittynyt lähes 5000 ihmistä.

Sosiaalisen median voimasta kertoo se, että ensimmäinen ryhmä nettiin oli perustettu vain viisi minuuttia yritysjohdon sulkemisilmoituksen jälkeen. Perustaja lähetti heti kutsun 15 tutulleen - siitä lumipallo lähti kasvamaan. Reagointi kuluttajien piirissä oli välitöntä! Ehtikö yrityksen markkinointiosasto varautua ja reagoida samassa ajassa tapahtuneeseen? Oliko askelmerkit sulkemisilmoituksen jälkeen katsottu ennakkoon? Itse tätä epäilen!

Markkinointiosaston ahdinkoa syventää vielä Hartwallin toimitusjohtaja Jan-Kees Niemanin kuluttajia ärsyttävä ja väheksyvä lausunto, että "Kuluttajat eivät välitä, vaikka Lapin Kultaa ei olisikaan pantu Lapissa." Typerä lausunto! Mihin yrityksellä on unohtunut se perusasia, että tuotekehityksessä ja markkinoinnissa asiakaslähtöisyys on keskeistä? Kuluttajalla on nykyään keinoja reagoida välittömästi ja ennakkoon arvaamattomalla tavalla epäsuotuisaan kehitykseen.

Yritykset pyrkivät myös hyödyntämään sosiaalista mediaa mm. Twitteriä ja Facebookkia markkinoinnissaan. Tätä markkinointikeinoa Hartwallin kannattaisi nyt karttaa. Tulee lunta tupaan. Sitävastoin Olville se olisi oivallinen keino lisätä markkinaosuuttaan. Samalla OLVI- tuotemerkki saisi lokalisaatiosta lisäarvoa kuluttajien silmissä tässä globaalissa yritysmaailmassa. Tuskinpa kuluttajat ottavat kovinkaan kiinnostuneina ostamaan Kiinassa koottua Bemaria.

Netin sosiaalisen median voimaa hämärtää toisaalta se, että monesti vaikuttaminen jää "näennäisvaikuttamisen piiriin" - liitytään ryhmään, osallistutaan keskusteluihin ja peukku ylös/ tai peukku alas. Saman asian piiriin voidaan perustaa useampiakin ryhmiä (tässä kolme), jolloin koordinoitu toiminta kärsii. Se tuppaa suurelta osin jäämään mielipiteen ilmaisun asteelle.

Lapin kansanedustajienkin keskuudessa on erimielisyyttä tai kahdenlaista ilmaa siitä, miten tehtaan lakkautusasiaan tulisi reagoida. En liene kovin paljon väärässä, jos oletan, että kokoomuksen Ulla Karvo on hiukan eri linjoilla! Keskustan Lapin piiri on askelmerkkinsä luetellut ja vaatii "LAPIN KULTA" - tuotemerkin myyntiä toimijoille, jotka ovat valmiit jatkamaan tuotantoa Torniossa.

maanantai 12. lokakuuta 2009

Rakennustaiteellisesti arvokas purkutyö keskeytettiin!


Kauneus on katsojan silmissä. Kauneus taas on katoavaista - rumuus senkun lisääntyy! Millainen taas olisi rakennustaiteellisesti arvokas ja kaunis rakennus tai rakennelma? Voisiko sellainen olla lämpökeskuksen piippu ja sen ympärillä oleva näköalatorni? Tällaiseen maata kaatavaan ongelmaan on törmätty Rovaniemen Napapiirillä.

Joulupukin Pajakylän piipputorni ei ole ollut käytössä enää lähes kymmeneen vuoteen. Sen rakenteet ovat rapistuneet siinä määrin, että näköalatorni on käyttökiellossa. Kiellosta huolimatta uhmakkaat löytävät tiensä tornin huipulle. Selvä turvallisuusriski.

Nyt arkkitehdit kuulemma haluaisivat säilyttää tämän tornin, koska se on heidän mielestään rakennustaiteellisesti arvokkaimpia rakennuksia Rovaniemen Napapiirillä. Aika kova väite, jolla soisi olevan reaalipohjaa mielikuvaperustan lisäksi. En ymmärrä arkkitehtonisista arvokkuuksista paljoakaan. Nyt kuitenkin olen eri mieltä, tai otan kantaa suulla suuremmalla. Arvokkaampia rakennuksia löytyy!

Kaupungin rakennusvalvonta on keskeyttänyt piipun purkutyöt. Alkupähkäilyjen jälkeen päädyttiinkin tulokseen, että siihen tarvitaan lupa. Harmilliseksi tilanteen tekee se, että purkutyö on jo puolivälissä. Jäljellä on enää rakennelman alaosa. Saas nähdä saadaanko tästä projektista aikaiseksi Rovaniemelle tyypillinen hässäkkä. Jossa kaikki kynnelle kykenevät ja asianosaiset purkaisivat sanaisen arkkunsa. Hajallaan olevat poliittiset irtopisteet ovat keräilijöiden ulottuvilla.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Lapsi uutisten lukijana

Olemme tottuneet siihen järjestykseen, että vanhemmat välittävät lapsilleen tietoa kodin ulkopuolisista asioista, ja välittävät elämänkokemustaan lapsilleen. Keskusteltaessa perhepiirissä tai ystävien kesken asioista, joita lapsen ei haluta kuulevan, hänet patistellaan omaan huoneeseen leikkimään, tai ulos muiden lasten kanssa.

Ovela lapsi on kuitenkin yllättävän tarkkakuuloinen. Ensimmäinen kirosana näkee päivänvalon, ennenkuin siihen on ennättänyt varautua. Silloin on jo myöhäistä, se on jo opittu. Uhmaiässä tuo rumasana on lapsen kiukutteluaseena vanhempiaan vastaan. Sitä viljellään uhastakin - tiedetään, että niin ei saa sanoa.

Harmilliselta vaikuttava tilanne, jossa isä lyö vasaralla sormeensa. Tuskassa parkaistaan "Voi saatanan v...u". Lapsi vieressä opettelee miehenrooliaan, ja naputtelee muovivasarallaan. Tokaisee heti perään "Vi..upa totinki!"

Lapset havainnoivat vanhempien käyttäytymistä salakavalasti. Se huomataan välittömästi, että nyt on meneillään jotain jännää - nyt ne kuiskii ja supattelee, tai siirtyvät keittiöön. Jäädäämpä kuulolle! Tai ollaan leikkivinään, mutta kuitenkin...kuulolla.

Ennen vanhempien käytössä oli keinoja suodattaa lasten "uutistarjontaa". Tieto kulki vanhemmilta lapsille. Se on luonnollinen ja oikea järjestys. Naapurin mukavan mummon katoaminen voitiin kuitata - "Se on mennyt taivaaseen!" Naapurin sedän juopottelut taas olivat pelkästään "aikuisten asioita".

Nyt tämä tiedonvälitys on kääntynyt päälaelleen. Lapsi ennättää kertoa aikuiselle uutisen, että "Joku Kaitlin on joutunut ulos BB talosta!" Eikä sitä ole kuultu lasten pihaleikeissä naapurin tytöltä, vaan se on itse kaivettu tieto netistä. Joillekin jossain annetaan kriisiapua - miksi, koska meille? Mikä on kriisiapu?

Lapsi ajautuu perheen pääuutisten lukijaksi niin salavihkaa, ettei edes koulu ennätä antaa ohjeita ja eväitä medialukutaitoihin. Mediakasvatuskurssi on ohjelmassa myöhemmin. Liian myöhäänkö?

torstai 8. lokakuuta 2009

Päivän Kepukiva – KÄÄRIÄINEN

Blogeissa on viimeaikoina ollut tapana lisätä kunkin päivän kokoomuskiva tai kepukiva – päivän sammakko. Tämä on toista maata. Hannu Lehtilän toimittama kirja “Politiikan myrskyissä – Seppo Kääriäinen” on lukemisen väärti.

Tämän aamun kepukivan on YLE:n ja MTV3:n kanavilla tarjonnut Seppo Kääriäinen. Kääriäisen esiintyminen, olemus ja puhetapa on parasta mitä keskustasta on pitkään-pitkään aikaan tullut. Kokeneen Kääriäisen analysointi, kiihkottomuus ja avoin rehellinen sanailu eroaa täydellisesti nähdystä Vanhasen venkoilusta. Siinä missä Vanhasen esiintyminen herättää lisäkysymysmerkkejä ilmoille, Kääriäinen visioi ja venkoilematta antaa vastauksia.

Kääriäinen on hupiohjelmissa kuvattu hieman kömpelönä, yksinkertaisena, jopa maalaistollona. Tuo kuva ei tee kohteelleen oikeutta. Samalla mielikuva voi olla kohteelleen vahvuus. Tavallisen oloinen kansanmies tulee ja sanoo sanottavansa selvästi ytimekkäillä kielikuvilla höystettynä. Se herättää enemmän luottamusta,  kuin Vanhasen venkoilu, selittely ja muistamattomuus. Luottamus ei ole kiinni eduskunnan voimasuhteista.

“Olen ryvettynyt – niin olenkin! Olisin kelvoton, jos olisin väistellyt töyssyjä”. Rehellisenoloista itsekritiikkiä. Onko pääministeri pystynyt samaan? Kannattaisiko edes yrittää?

“Raju pyrky” puuttuu. Se on kuulemma luonteenpiirre, josta hän ei pyrikään eroon. Nykyisen puoluesihteerin ja puheenjohtajan tontille ei pyritä, vaan suodaan työrauha. Vissi ero Korhosen tyyliin, josta on paistanut pyrky haastaa puheenjohtaja ja määrätä puolueen siitäkin osasta, joka ei kuulu puoluesihteerin toimenkuvaan.

“Vanhat parrat” – tilaa uusille. Sepon sanomana maakunnan miehet ja naiset sen omaksuvat. Jos saman sanoisi Korhonen – tuloksena olisi kentän äänen anastaneen puoluesihteerin osalla “kentän tukkapöllö”.

Keskustalla on kuulemma jonkinlainen momentum käsissä, ja se täytyisi hyödyntää. Yksinkertaistettu kehotus puolueväelle jättää rispaantunut vaihe taakse, ja yhdistää voimat “sarana-ajan” hyödyntämiseen. 

Uusi alku edellyttää poliittisen profiilin kirkastamista aatteellisella väristyksellä, omien menettelytapojen tervehdyttämistä, järjestöllistä suurremonttia, aktiivista mediaotetta ja - jos sallitaan sanoa - jonkinmittaista henkilöuudistumista. Siinä Kääriäisen resepti.

Kepulle toivoisi vähemmän Vanhasta ja enemmän Kääriäistä.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Törkytyöelämää tuutin täydeltä

TV:ssä pyöri aikoinaan “Heikoin lenkki” – sarja. Siinä jopa niin sanottu formaatin juontaja sai yleisön vihat päällensä olemuksellaan ja käyttäytymisellään. Mustassa jakkupuvussa ja tiukkaan nutturaan pyntätty juontaja jakeli hajareisin surutta tuomioita “heikoimmille lenkille”. Kauhea ämmä!

Diilissä Minna sai Hjallikselta haukut ja Katriina potkut aivan kuten amerikkalaisessa formaatissa on opetettu julistamaan tuomio.  Haukutaan, lytätään ja potkitaan. Onko kyse sittenkään vain viihteestä? Amerikkalaisesta hömpästä, joka turhuuttaan on rantautunut Suomeenkin.

Halutaanko Diilissä kuvata työelämän tulevia johtamiskäytäntöjä? Tällaiseenko tulevaisuuden johtamistapaan viihteen avulla tulevia johtajia ja työntekijöitä totutellaan?

Kauhukeittiö sarjassa häirikkö opettaja Gordon Ramsay huutaa, mekkaloi, riehuu ja paiskoo tavaroita. Oppilaan tuotos surutta kaadetaan joko päälle tai lattiakaivoon – ja haukut päälle, niin että räkä lentää. Selviytyjät saavat mestarilta palkinnon ja suosion, muut saavat päällensä sitä ihteään.

Shit ja kick off – meininki jyllää TosiTV – viihteessä. Onko kyse tulevaisuuden työelämän kuvaamisesta, vaiko sittenkin vain surkeasta amerikkalaisesta viihteestä kopioituna Suomeen.