maanantai 15. marraskuuta 2010

Rovaniemen talousarviosta - ryhmäpuheenvuoro

§ 114 Talousarvio 2011 ja taloussuunnitelma 2012 – 14

Nyt käsittelyssä oleva ensi vuoden talousarvio ja taloussuunnitelma 2012 – 14 pohjautuu laajaan ja perusteelliseen valmisteluun. Luottamusorganisaatiossa ja virkamieskunnassa on tehty hyvää valmistelutyötä. Myös kaupunginhallituksessa talousarviota on valmisteltu hyvässä ja päämäärätietoisessa ilmapiirissä. Tahtotila on ollut yhtenäinen ja samansuuntainen. Talousarvio on kaupungin strategian mukainen ja tukee sen toteuttamista. Synkistelyllä, tulevaisuuden maalaamisella tummilla väreillä, ja keskinäisellä tappelulla kaupungin vetovoima ei kasva.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on tyytyväinen saavutettuun lopputulokseen. Yleiseen osaan tehtiin paljon tekstimuutoksia. Tärkeänä lisäyksenä pidämme mainintaa palvelukyläverkon kehittämisestä. Se on tärkeää, jotta Rovaniemi todella kehittyisi kylien Rovaniemenä, eikä Rovaniemenä, jossa kylät mainitaan vain ”koska niin on mukava sanoa”. Alueellinen tasa-arvoisuus edellyttää kaupungin kehittämistä kokonaisuutena.

Rahoitusosassa keskustelun kohteena oli joko tuloveroprosentin nosto tai lainamäärän kasvattaminen. Nyt päädyttiin jälkimmäiseen. Vaikka kaupungin lainamäärä henkeä kohden kasvaakin 1500 €uroon asukasta kohden, se on perusteltua. Keskuskentän remontti on järkevää saattaa loppuun. Ilman katsomo-, sosiaali- ja huoltotiloja keskuskenttä ei ole nykyajan vaatimusten mukainen. Samoin Koulurinteen päiväkodin toteuttaminen omana, eikä leasing hankkeena on perusteltua. Ounasjoki-varren osalta Sinetän liikuntatila on tärkeä hanke.

Emme voi odottaa, että kaupungin väkimäärä kasvaisi strategian mukaisesti, ellemme ole valmiita investoimaan kuntalaisten palveluverkkoon. Investointitasomme saisi olla jopa nykyistä suurempi, mutta tulomme asettavat siihen omat rajoituksensa. Niitä tuloja saadaan työllisten määrän ja yritystoiminnan elinvoimaisuuden kautta. Niistä sitä verokertymää tulee. Tätä taustaa vasten pidän aika yksioikoisena ja yksinkertaistettuna sitä väitettä, että velanotto olisi siirrettyä veronkorotusta. Eikö esittäjillä ole uskoa tulevaisuuteen, vai onko se osoitus turhautumisesta siihen, ettei päästy vastustaman veronkorotusta. Vai ollaanko harmissaan siitä, että poliittisia syömähampaita menetettiin.

Käyttötalouden osalta alkuperäiseen esitykseen tuli 150.000 €uroa lisää. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että tällä Ounasrinteen nuorille turvattiin väliaikaisten tilojen rahoitus. Toisenlainen tulos olisikin ollut kaupunginosalle tuhoisaa. Samalla se on muistutuksena siitä, että kaupungilla on oltava riittävästi omaa eri käyttötarkoitukseen sopivaa kiinteistökantaa eri puolilla kaupunkia. Yksityinenkin maksaa.

Vasemmistoliiton ryhmä hyväksyy osaltaan esitetyn talousarvion ja taloussuunnitelman. Samoin kannatamme esitystä kiinteistö- ja tuloveroprosenteiksi.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Lapissa jyrähtelee Leviltä , Inarista ja Varsovasta

Rovaniemellä koivut ovat kuurassa. Isät viettävät Isänpäiväänsä. Nyt kakku maistuu makealta. Kuitenkin kuura pysyy koivuissa.
Levillä lasketaan mäkeä, koitetaan pysyä pystyssä ja väistellä keppejä (paitsi Kalle). Tämä tärkeä Lapin talvikauden sesongin avaus näkyy yli 100 miljoonalle TV katsojalle. Meillä on osaamista. Hyvä niin!
Medianäkyvyyttä sen sijaan ei tule samassa mitassa   Inarin Peuravuonon sahan lopettamiselle. Jälleen kerran Lapissa työpaikkoja ja toimeentulo on suoraan uhattuna 20 työpaikan osalta ja välillisesti yli 200 osalta.
Inarilainen keskustan kansanedustaja Janne Seurujärvi jatkaa samalla pehmolinjalla, kuin postilainkin osalta.  Sitä hän ylisti enemmän, kuin hallituspuolueen kansanedustajalta on tarvetta edes odottaa.
Sahan lopettamisen syinä Janne mainitsee “raaka-ainepulan ja yhtiön oman tahtotilan”. Raaka-ainepula ei poistu omistajan vaihdoksella. Enkä usko myöskään siihen, että myymällä saha voitaisiin paremmin vaikuttaa tulevan omistajan tahtotilaan tai investointihalukkuuteen. Eiköhän nykyiseen valtio-omistajaan ole syytä vaikuttaa tarmokkaammin, kuin “avaamalla keskustelut” Mauri Pekkarisen kanssa. Inarin kuntalaisilla ja Lapilla kokonaisuudessaan on oikeus odottaa jämäkämpää otetta.
Kolmas kevään vaaleihin liittyvä uutinen pamahti Varsovasta. EJT ei lähde tavoittelemaan jatkokautta Lapin kansanedustajaksi. Sitä hän on ollut yhtäjaksoisesti vuodesta 1975 lähtien.  Tennilän äänestäjät ovat “saaneet sitä, mitä ovat tilanneetkin”. Luottamus on ollut pitkäkestoista ja laajaa. Legenda täysin omassa sarjassaan.
Kukaan ei ole korvaamaton. EJT:n mukaan päätöstä helpotti se, että Vasemmistoliiton ehdokaslistalle on tarjontaa runsaasti. Tilanne keväisestä hiljaisuudesta on muuttunut oleellisesti. Piiritoimikunta päättikin noudattaa vaalilain säädöksiä, ja ratkaista runsaudenpula jäsenäänestyksellä. Jäsenistöllä on nyt valta äänestyksen kautta määritellä Lapin Vasemmiston lopullisen ehdokaslistan koostumus. Nöyränä itsekin asetun tuon jäsenistön luottamusmittarin puntariin. Jäsenistön luottamuksen pohjalta ja se tietäen on helpompi olla ehdolla, kuin ilman sitä.
Puheet Vasemmiston kannatuksen hiipumisesta, ja työväen asian sivuuttamisesta voi panna höpötyksen piikkiin. Tosiseikat osoittavat muuta.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Torkkupeittofarssi Torkkumäellä

Eduskunnan “torkkupeitto”-farssi puhuttaa kansalaisia turuilla ja toreilla. Jopa Esson Veijoa siellä huoltoaseman kahvitauolla. Veijolla ei ole työsuhde-etuna torkkupeittoa. Onpahan vain isoisältä perintönä saatu kankainen nästuuki. Sitä Veijo pitää suvun perinteen mukaisesti aina vasemmassa taskussa. Ei koskaan oikeassa. Miksi? Koska se on väärä tasku.
Ruokatuntinokoset Veijo voisi ottaa huoltamon trasselipaalien päällä siellä varaston perällä, missä on mutterit, pultit, työkalut yms. tykötarpeet. Sieltä on kuitenkin niin suora näkö- ja ääniyhteys itse huoltamohalliin, että intimiteettisuoja saa ratkaisevan kolhun. Pukutilat taas ovat sen verran harmillisen suppeat, ettei sielläkään mahdu edes selkäänsä oikaisemaan. No! Kotona sohvalla sitten.
Rakennus-Reiskalla on usein edessään sen sortin taukotilaongelma, että työsuojelutarkastajia on neuvottu pysymään sieltä pois, ettei tulisi tarkastusongelmia ja lisätöitä. Tarkastustoiminnan harmillisuutta ja vaivaa lisää tuntuvasti se, jos työmaan aliurakointiketjuun on vahingossa eksynyt työvoimaa rajojen ulkopuolelta.
Erityisen vaarallisia tällaisten työmaiden “torkkupeitto” olosuhteiden tarkastus on silloin, mitä lähempänä ydinvoimalatyömaita ne sijaitsevat. Silloin työmaan portit napsahtavat tarkastajien nokan edestä säppiin. Näin työmaille jää riittävästi aikaa saattaa “torkkupeitto”-olosuhteet säälliseen tarkastuskuntoon.
Media ei kerro, millaiset “torkkupeitto” olosuhteet edustajillamme Brysselinmäellä on – tahdosta tai vastentahtoisesti. Sain kuitenkin pyynnön, että voisin tullessani tuoda Torkkumäeltä Timo Soinin vanhan ja nukkaisen viltin tuliaisina. Sekään ei haittaa, että sen rahallinen arvo olisi jo alle satasen. Onhan sillä keräilyarvoa. Samalla pohdimme sitä, annetaanko uudet torkkupeitot virkaiän mukaisesti, ja pääseekö uudet tulokkaat osingoille laisinkaan? En jäävinä ottanut asiaan tikullakaan kantaa.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Vastaukseni MTK:n Lapin “Jänkäviestiin”

 1. Oletko tutustunut aiemmin MTK:n vaaliohjelmaan?

Ohjelmaan en ole aiemmin tutustunut, joten kiitti vinkistä. Kiusaus
olisi tietysti lukea vaaliohjelma ja antaa halutut vastaukset. Tai sitten tarkistaa, mitä Vasemmistoliitto on ohjelmissaan linjannut. Nyt kuitenkin linjaan omasta päästäni.

2. Mitä maatalouden kansallisille tukijärjestelmille pitäisi
mielestäsi tehdä?

Tukijärjestelmät ovat tarpeellisia. Niiden kansallisella kohdentami-sella suomalaisen maatalouden vahvuuksia ja kulttuurille ominaisia piirteitä voidaan vahvistaa. En pidä järkevänä, että suomalaista maataloutta kehitetään suuryksiköiden ja teollisuusmaisen tuotan-non suuntaan.

Perhemuotoisen maatalouden harjoittamiseen täytyisi tukea osoittaa tarveharkintaisesti enemmän, ja vähentää tukien automaatiota. Kansallisilla tuilla täytyisi myös tehokkaammin kyetä tasaamaan eri maatalouden harjoittamismuotojen eriarvoistumiskehitystä. Maaseu-dun elinvoimaisuus on Suomessa keskeisesti riippuvainen maatalou-den harjoittamisedellytysten turvaamisesta.

3. Tarvitseeko Suomi kansallista ruokastrategiaa?

Kyllä tarvitsee, ja keskeinen osa ruokahuollosta ja -varmuudesta on pidettävä omassa päätösvallassa. En pidä oikeana kehitystä, jossa maataloustuotanto Suomessa supistuu ja lakkaa, koska tuotteiden jalostus on siirtynyt ulkomaiseen omistukseen (sokeri).

Ei pelkästään tuotanto, vaan myös jalostusketju on oleellinen osa ruokahuoltoa. Esim. Tornion Lapin Kullan tehtaan sulkeminen johti ”Arpelan Mansikin” rehunsaantivaikeuksiin. Jouduttiin korvaamaan kalliimmalla.

4. Millaisena näet suomalaisen maatalousyrittäjän aseman tänään?

Maatalousyrittäjän aseman näkee ja kokee selvästi vain suomalainen maatalousyrittäjä itse. Minä voin vain kuvitella sen.

Oletan maatalousyrittäjien odottavan pitkäjänteisempää maatalous-politiikkaa, joka vakaudessaan ja jatkuvuudessaan muodostaisi hyvän pohjan, jolla yksittäinen maatalousyrittäjä tekee omia yritys-kohtaisia investointejaan, suuntautumisvalintoja ja muita ratkaisuja. Nyt näen, että näin ei ole. Maatalouteen tehtävät investoinnit suuruudeltaan ja kestoltaan edellyttävät kestävämpää luottamusta jatkuvuuteen.

5. Minkälaisilla energiaratkaisuilla Suomen tavoitteet sähköntuotannon omavaraisuudesta ja EU:n ilmastovelvoitteiden
täyttämisestä mielestäsi ratkaistaan?

Energiantuotannossa Suomessa tehtiin perustavanlaatuinen valinta päätettäessä kahdesta uudesta ydinvoimaluvasta. Simoa sijoitus-paikkana pidän Lapin kannalta hyvänä.

Ydinvoimaan liittyvät kuitenkin ongelmansa ja riskinsä. Sen kilpailukyky tulee heikkenemään tulevaisuudessa uusien energian tuotantomuotojen vallatessa alaa. Vesivoimassa on vielä käyttä-mättömiä mahdollisuuksia, myös Lapissa.

Uusiutuvien energian tuotantomuotojen lisäämiseen panostaminen on ilmastotavoitteiden kannalta järkevää. Tuuli-, bio- yms. ratkaisut ovat tänä päivänä marginaalisia, mutta tulevaisuudessa merkittäviä, johon olisi panostettava.

Energiaratkaisut eivät kuitenkaan ole vain tuottamiskysymyksiä, vaan toinen puoli on tehokkuus ja säästämiskysymyksiä. Tekniikan kehittyminen mahdollistaa ”energiasyöppöjen”, korvaamisen energiaa säästävillä tavoilla tuotannossa, asumisessa, liikkumisessa yms.