Blogeissa on viimeaikoina ollut tapana lisätä kunkin päivän kokoomuskiva tai kepukiva – päivän sammakko. Tämä on toista maata. Hannu Lehtilän toimittama kirja “Politiikan myrskyissä – Seppo Kääriäinen” on lukemisen väärti.
Tämän aamun kepukivan on YLE:n ja MTV3:n kanavilla tarjonnut Seppo Kääriäinen. Kääriäisen esiintyminen, olemus ja puhetapa on parasta mitä keskustasta on pitkään-pitkään aikaan tullut. Kokeneen Kääriäisen analysointi, kiihkottomuus ja avoin rehellinen sanailu eroaa täydellisesti nähdystä Vanhasen venkoilusta. Siinä missä Vanhasen esiintyminen herättää lisäkysymysmerkkejä ilmoille, Kääriäinen visioi ja venkoilematta antaa vastauksia.
Kääriäinen on hupiohjelmissa kuvattu hieman kömpelönä, yksinkertaisena, jopa maalaistollona. Tuo kuva ei tee kohteelleen oikeutta. Samalla mielikuva voi olla kohteelleen vahvuus. Tavallisen oloinen kansanmies tulee ja sanoo sanottavansa selvästi ytimekkäillä kielikuvilla höystettynä. Se herättää enemmän luottamusta, kuin Vanhasen venkoilu, selittely ja muistamattomuus. Luottamus ei ole kiinni eduskunnan voimasuhteista.
“Olen ryvettynyt – niin olenkin! Olisin kelvoton, jos olisin väistellyt töyssyjä”. Rehellisenoloista itsekritiikkiä. Onko pääministeri pystynyt samaan? Kannattaisiko edes yrittää?
“Raju pyrky” puuttuu. Se on kuulemma luonteenpiirre, josta hän ei pyrikään eroon. Nykyisen puoluesihteerin ja puheenjohtajan tontille ei pyritä, vaan suodaan työrauha. Vissi ero Korhosen tyyliin, josta on paistanut pyrky haastaa puheenjohtaja ja määrätä puolueen siitäkin osasta, joka ei kuulu puoluesihteerin toimenkuvaan.
“Vanhat parrat” – tilaa uusille. Sepon sanomana maakunnan miehet ja naiset sen omaksuvat. Jos saman sanoisi Korhonen – tuloksena olisi kentän äänen anastaneen puoluesihteerin osalla “kentän tukkapöllö”.
Keskustalla on kuulemma jonkinlainen momentum käsissä, ja se täytyisi hyödyntää. Yksinkertaistettu kehotus puolueväelle jättää rispaantunut vaihe taakse, ja yhdistää voimat “sarana-ajan” hyödyntämiseen.
Uusi alku edellyttää poliittisen profiilin kirkastamista aatteellisella väristyksellä, omien menettelytapojen tervehdyttämistä, järjestöllistä suurremonttia, aktiivista mediaotetta ja - jos sallitaan sanoa - jonkinmittaista henkilöuudistumista. Siinä Kääriäisen resepti.
Kepulle toivoisi vähemmän Vanhasta ja enemmän Kääriäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti