maanantai 7. kesäkuuta 2010

Veikko Virtanen - yksi vanhuksista!

“Valta parhaimmillaan on vastuuntuntoa ja vääryyteen puutumista EI sen suojelemista.”
Pertti
Tämä päivä toi tullessaan esille kaksi vanhukseen liittyvää uutista. Toisessa Irina Antonovan läheiset luopuvat taistelusta, että Irina saisi jäädä Suomeen. Perheeseen kohdistunut paine lienee ylittänyt kaiken kohtuuden ja järjellisyyden rajat. Virkakoneiston rattaiden jauhaminen, asioiden pitkittyminen, toivon- ja epätoivon vuoristo-rata kulutti jaksamisen loppuun.

Antonovan vävyn Ari Laitisen kommentti kertoo paljon siitä, miten sivistysvaltio ottaa inhimilliset näkökohdat huomioon byrokratiassa.
“Koko homma meni päälaelleen. Yritimme pelastaa Irinan Venäjän oloista ja yksinäisyydestä Suomeen, mutta nyt yritämme pelastaa hänet Suomesta pois. Olen todella surullinen.”
Ruotsissa suomenruotsalainen sokea sotaveteraani Veikko Virtanen on syksystä lähtien taistellut Vaxholmin kunnan kanssa lainsuomasta oikeudestaan saada hoitoa omalla äidinkielellään. Ruotsinkieltä hän ei enää osaa.

Tänään kunta on joutunut pyörtämään päätöksensä. Veikko pääsee suomenkieliseen hoitoon Suomikotiin. Tuota päätöstä se ei olisi muuttanut, ilman sitä valtavaa julkisuutta Suomessa ja Ruotsissa. Ilman sitä huomattavaa panosta, minkä tavalliset ihmiset antoivat yli kielellisten, sukupolvien ja maan rajojen.

Meille uskotellaan, että elämme hyvinvointivaltiossa. Ruotsia on jopa kuvattu kansankodiksi. Hyvinvointi tarkoittaa kuitenkin käsittääkseni sitä, että voimme ihmisinä hyvin. Eikä sitä, että valtiota kuvataan hyvinvoivaksi. Tai sitä, että ihminen jauhetaan byrokratian rattaissa niin, ettei hän enää jaksa.

Olemmeko byrokratisoineet hyvinvointipalvelumme ja hyvinvoin-timme?
Lähetä kommentti