Pidimme tänään kolmen ehdokkaan voimin tapaamistilaisuuden Ivalon Työväentalolla. Mukana lisäkseni olivat Sari Moisanen Kemistä ja Matti Kyllönen Ivalosta. Väisäsen Timo Inarin Vasemmiston puheenjohtaja oli oikeudenmukainen ja tiukka ajankäytön suhteen. Hyvä niin. Ja Siskolle kiitokset nisuista ja kahvituksesta.
Paikallislehti Inarilaisesta juttua oli tekemässä päätoimittaja Jaakko Peltomaa, joten Inarilainen käsiin keskiviikkona. Siksi en kirjoita tämänpäiväisestä tapahtumasta, vaan muistoistani. Tökäri on nuoruudestani tuttu paikka. Inarin nuoriso vietti siellä 70- luvulla aikaansa painien yläsalin molskilla, opintokerhossa siellä molskihuoneen vieressä, diskoissa ja tansseissa siellä alasalissa. Tanssien päätyttyä oli se Lauran Pölkky-Grilli siinä, missä se on nykyäänkin.
Oma ensimmäinen työkeikkani Tökärillä oli muistini mukaan narikkapoikana. Sittemmin lipunmyyjänä ja väliaikamusiikin soittajana. Tuohon aikaan sitä nuorisomusaa aikuisten tansseissa voitiin soittaa vain väliajalla, ja siitäkin tuli aina jupinaa. Ei tätä voi tanssia, tai musiikki liian kovalla jne...
Lapsuuden kodistamme ei tuputettu politiikkaan, vaikka vanhempamme aktiivisia työväenliikkeen ihmisiä olivatkin. Itse en esim. osallistunut pioneeritoimintaan lainkaan. Painia taisin kokeilla Morottajan Veikon, Kinisjärven Tumpin ja Kolan Sepon vetämissä "painarjotuksissa" (kirjoitettu tarkoituksella väärin). Ei minusta painijaa tullut. Ei tullut myös nyrkkeilijää. Se loppui välittömästi siihen, kun Meskasen Matti löi liian lujaa päin näköä.
Voin täysin vilpittömästi sanoa, että oma poliittinen toimintani alkoi Tökäriltä. Kolan Oivalta tunnustan saaneeni kipinän poliittiseen toimintaan. Opintopiirit siellä Tökärin yläkerrassa. Pitkät jutustelu Ainon ja Oivan luona Koppelontiellä. Minä nuori pojanvesseli, ja työväenliikkeen veteraani. Mitä sieltä Tökärin sisältä oppi. Varmaan tietynlaisen tavan toimia politiikassa. Periaatteellisuus, maltti ja pitkäjänteisyys. Siinä ne minusta ovat. Ei niissä ollut kiihkoa ja kiivautta ollenkaan. Kun on varma asiansa oikeutuksesta, ei tarvitse kiivailla, vaan järkisyihin vedoten perustella.
Muistan tapauksen. Veteraanimme luki ahkerasti kirjoja. Ei huvikseen, vaan hakeakseen tietoa ja näkemystä. Oiva kertoi näin. Olen Jaska ikäni lukenut kirjoja, mutta vasta nyt hoksasin sen, että kirjoissa on sisällysluettelot. Hakeakseen tietoa, ei tarvitse lukea kirjaa kannesta kanteen, vaan katsoa sisällysluettelosta, missä se tieto on. Tarina muuten on tosi. Kyllä meillä nykyään on helppoa, kun on google ja wikipedia.
Yhden teeman muistan myös. Oiva varotti "kunnallismiestaudista". Sillä hän tarkoitti, että luottamushenkilöiden päätehtävä on katsoa asiaa kuntalaisten kannalta. Hyvä neuvo myös kuntaa laajemmissa luottamustehtävissä.
Jos en ihan väärin muista, aiempi Tökärin käyntini on noin kahdenkymmenen vuoden takaa. Siitä muistelu. Siksi kirjoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti