Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kansanedustaja hörhöilee SoMessa

Perussuomalaisten kansanedustaja James Hirvisaari on möläytellyt ennenkin. Tänä kesänä hän on kuitenkin ollut erityisen ahkerana.

Tuoreessa twiitissään hän ilmoittaa kaipaavansa "laatua niin mediaan kuin politiikkaankin". Siksi hän kuulemma "ravistelee, järkyttää ja shokeeraa omalla tavallaan".

Tuohon voi tietyiltä osin yhtyä, mutta samalla siihen voi lisätä, että kansanedustajan oma SoMe (sosiaalinen media) käyttäytyminen kaipaisi kyllä roiman annoksen laatua ja tapoja.

Omalla ravistelemisella, järkyttämisellä ja shokeeraamisellaan hän itseasiassa vie sekä politiikkaa että mediaa juuri siihen päinvastaiseen suuntaan, jota on muka kohottamassa. Kuinka pitkälle kansanedustaja tuossa työssään ennättääkään ennen syksyn tuloa? Edustaja on unohtanut tyystin kansanedustajan käyttäytymissäännöt. Oletan senkin olevan tietoista.



Omassa julkisessa Twitter- profiilissaan kansanedustajan vaimo näyttäisi kainostelevan julkisuutta, mutta samalla kuitenkin julkaisee tweettejään kaikkien luettavaksi. Ota tuostakin nyt sitten selvää, missä mielessä niitä on julkaistu? Rouva lataa twiittinsä miltei samalla intohimolla ja tasolla, kuin miehensäkin, jopa sen ylittäen. 

EI-julkisuuden henkilönä hänen ei kuitenkaan tarvitsisi käyttää samaa tyyliä kuin miehensä. Näin hän kuitenkin tekee??? Miksi? Kansalaiskeskustelun taso ei tällä tyylillä kyllä nouse.




perjantai 15. maaliskuuta 2013

Rutkuttavaa politikointia

Minua on jo pidemmän aikaa vaivannut ja ärsyttänyt se iänikuinen rutkutus kaiken pieleen menemisestä. Aina ne tekee väärin ja/tai aina liian vähän. Aina kaikki menee yhä vain huonompaan ja/tai väärään suuntaan.

Mitään ei voida tehdä, ja kaikki on jo menetetty. Suurimpia syyllisiä ovat tietysti ne omat valitut. Varsinkin ne "herran-/rouvanketkaleet", jotka porukalla on istutettu Audin takapenkille. Ei noin. Liian vähän. Eihän tuo mitään. Mutta kun jne...

Nyt sitten joukollla värväämään päähänpotkittua kansaa barrikaadeille tätä vääryyttä vastaan. Vahvasti epäilen, ettei kovin hyvää menestystä tule. Ääntä kylläkin, mutta ei vaikuttavaa tukea, ja toisenlaisen politiikan vahvistumista. Tukea, vahvistumista ja niitä näköaloja nyt kaivataan - ei niinkään rutkuttamista. Tuskin se kovin motivoivaa on nähdä "tuhon merkkejä" kaikkialla.

Äänestäjäkin on pirun ovela. Se juoksuttaa omien toiveidensa perässä, eikä sitä innosta keskinkertaisuudet, kompromissit ja saavutetut tulokset. Sitä kiinnostaa se, mitä hän haluaa - tässä ja nyt

maanantai 23. toukokuuta 2011

Meitä huijataan. Sen pitää loppua. #Spanishrevolution

Espanjassa on tärkeät alue- ja kuntavaalit. So what - tuumaa Toukokuun 15. päivän liike. Mieluummin toreille ja kaduille, kuin äänestykoppiin. Äänestäminen eri korruptiopuoluieden väliltä ei liikettä kiinnosta. Äänestäminen ja näennäisdemokratia ovat huonoa "realityshowta", jonka päänäyttelijätkin ovat vastenmielistä katsottavaa. Korruptio kukoistaa, ja puolueiden välinen syyttely ei sytytä suuttuneita rientämään vaaliuurnille. Kansalaisia ei näytä kiinnostavan puolueiden kinastelu talouskurimuksen syyllisistä tai totuuden vääristelijöistä.

Mitä merkitystä sillä on, kun maan suurtyöttömyys on jatkunut korkeana jo kolmatta vuotta. Työttömiä on 21 prosenttia, ja nuorisotyöttömyys yli 40 prosenttia. Poliitikot eivät kykene muuhun kuin syyllisten etsimiseen ja totuuden vääristelijöiden paljastamiseen, joita tietysti on vain niissä toisissa puolueissa. Kansalaiset erkaantuvat sellaisesta pelistä. Päätösvalta halutaan suoraan itselle, ilman välikäsiä. Siitä osoituksena on, että Madridissa ja Barcelonassa liike suunnittelee kaupunginosakomiteoita, joiden kautta pyritään suoraan vaikuttamiseen vakiintuneiden puolueiden ohi.

Onko edustuksellisen demokratian aika luisumassa ohi? Onko nyt nähtävissä ensimmäisiä merkkejä suoran demokratian esiinmarssista? Puolueet ovat perinteisesti edustuksellisen demokratian keskeisiä toimijoita. Ovatko ne hukanneet etsikkoaikansa? Mihin ihmiset puolueita tarvitsevat? Meilläkin puhutaan siitä, että kansalaiset ovat erkaantuneet politiikasta. Tämä espanjalainen liikehdintä osoittaa muuta. Ennen muuta puolueet ovat vieraantuneet siitä tehtävästä, joka niille demokratiassa kuuluisi.  Puolueiden vieraantuminen ihmisten arjesta on aivan ilmeistä koko Euroopassa.  

Espanjan keskustoreilla vastustetaan "pääoman valtaa" ja "järjestelmää". Edustuksellinen demokratia näyttä toimivan päinvastoin. Se pönkittää järjestelmää ja kantaa huolta pääoman vallasta sekä sen eduista. Mihin puolueilla on unohtunut kansalaisten asiat? Tarkastellaan Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia. Hoidetaanko maiden velkakriisejä kansalaisten eduista lähtien, vai pääoman ja järjestelmän ehdoilla? Kysymys on täysin aiheellinen. Jos vyötä kiristetään - on kansalaisilla oikeus tietää todellinen syy. Perusteluksi ei kelpaa pelottelu vielä pahemmasta seurauksesta.

Protestien kuvaaminen vasemmistolaiseksi liikehdinnäksi olisi varsin helppoa, mutta eivät anna oikeaa kuvaa. Liikehdintä ei asetu poliittisesti oikealle tai vasemmalle. Se kohdistuu nimenomaan puolueisiin - niihin ei luoteta. Liike haluaa luoda jotain uutta ohi ja irrallaan puolueista, sekä niistä huolimatta. Onko tässä kyseessä kansalaisten "eettinen kumous" todellisen demokratian puolesta?