Kemissä oli köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisen teemavuoden tilaisuus - ”Kuka kuuntelee köyhää?” Unicefilla on hyväntahdon lähettiläänsä. Nyt on myös köyhälle varattuna omansa, joista yksi on näyttelijä Kari ”Kemijärvi” Väänänen. Onko hallitus ja eduskunta ulkoistanut köyhyysongelman muiden harteille? Eikö se halua puuttua köyhyysongelmaan!
Köyhyys on monella jokapäiväistä arkea. Se on kotona lapsiperheillä, vanhuksilla, työttömillä, opiskelijoilla – aina läsnä. THL:n tutkija Jouko Karjalainen toteaa, että tuloerot ovat revenneet ja toimeentulotuen saajien määrä on kääntynyt nousuun. Tuloerojen kasvu ei johdu annetusta kohtalosta, vaan lopputulos on seurausta tietoisesti harjoitetusta politiikasta. Sitä on saatu, mitä on tilattu. Ei ihme, että tutkijaa ”välillä vähän turhauttaa” kirjata ja tutkia harjoitetun politiikan seurauksia. Kuuntelisivat edes!
Kari Väänänen peräänkuuluttaa sitä ”Mihin hyvinvointiyhteiskunta katosi, ja mistä sen tilalle tuli julma ja raaka kilpailuyhteiskunta?” Hän patistaa puuttumaan köyhyyden rakenteisiin. Nykyjärjestelmä paikkaa seurauksia, mutta ei pureudu itse syihin. Pääsyynä hän näkee sen, että rahalle ja ahneudelle on kaikessa annettu ylivalta, joka peittää alleen kaikki muut arvot. Esim. vanhukselle on varattu (mitoitettu) kolme vaippaa vuorokautta kohden – ylimenevän tarpeen osalta mennään vanhuksen kukkarolle.
Mistä köyhälle saa apuja? Mieleen tulee tietysti toimeentulotuki. Siellä lasketaan tuleeko normivajausta? Jos tulee, niin vajaus katetaan – muussa tapauksessa ei. Työttömien ruokalasta saa kohtuuhinnalla aterian. SPR:n Kontista saa päälle pantavaa. Samalla tulee auttaneeksi muita. Kirkon diakoniatyö jakaa ruoka ja muuta apua. Veikko Hurstin säätiö ruokkii ja vaatettaa. Sitten ovat EU:n ruokakassit yms. Nämä kaikki ovat tarpeellisia, mutta parhaimmillaankin ne kattavat vain seurausten osan. Köyhyyden syiden poistamisessa avainsana on harjoitetun politiikan sisältö.
Köyhyyden eri ilmenemismuodot ovat tuoneet myös kieleen uutta termistöä. Oletetaan, että palkka riittää. Mistä ovat sitten ilmestyneet ”työssäkäyvät köyhät”? Siitä, että palkalla ei tule toimeen, ja joudutaan turvautumaan tukiverkostoon. Tekemään useampaa työtä, eli pätkä siellä, toinen täällä ja silppu päälle.
Olisiko Suomessa yleissitovien työehtosopimusten rinnalle säädettävä lailla minimityöpalkka 10 euroon tunnilta? Suomen Yrittäjien Jussi Järventaus on ajatuksen jo tyrmännyt, koska monella alalla (esim. siivousala) siihen ei ole varaa. Eli käytännössä teetetään työtä, josta ei ole varaa maksaa. Työpanos hyödynnetään täysimääräisenä yritykseen, mutta osa kuluista siirretään työntekijän ja/tai yhteiskunnan katettavaksi. Kätevää!
Itse kuulun tulojeni perusteella Suomessa siihen 700 000 pienituloisen joukkoon, johon köyhätkin tilastoidaan. Kuitenkin joudun joskus toteamaan, että ”minulla on toisinaan varaa elää yli varojeni”.
Julkaistu Roi-Press 24.2.2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti