keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Kokoustan – siis olen olemassa!

Kokoukseen saanee pian osallistua Facebookin kautta – pingillä, twitterillä, sähköpostitse ja kirjeillä yms. Kuka uhrautuu paikalle? Yhden täytyy ainakin! Sählyporukassa riittää jutustelu pukuhuoneessa ennen tai jälkeen suihkun.

Kuvitellaan! Olen yhdistyksen puheenjohtaja, mutta unohtanut kokousajan ja paikan. Sihteerikin samassa jamassa. Rahastonhoitaja tilipapereineen odottaa ulko-ovella ilman avaimia, parin jäsenen kanssa. Kokous on kuitenkin sääntöjen mukaan kutsuttu koolle – olemmeko laillisesti koolle kutsuttuja ja päätösvaltaisia?

Alkusählingin jälkeen kukin ottaa istumapaikkansa. Puheenjohtaja antaa portsarille päällystakkinsa, ja maksaa narikan. Sitten tiskille nauttimaan Lapin Kullan korviketta. Missä vapaa pöytä? Kavereiden luo nyt ei ainakaan. Sihteeri lopettaa kotityöt joko pihalla tai sisällä, ja lukkiutuu kotinsa WC:hen lasten ulottumattomiin. Rahastonhoitaja hakee sateelta suojaisan tilan, ja löytää sen paikallisen kappelin kolmannelta penkkiriviltä. Ne pari paikalle vaivautunutta heittävät lanttia, kumpi jää kokouspaikalle ja kumpi saa palata kotiinsa. Vahtivuoron välttänyt kuitenkin päättää poiketa kotimatkalla tutun kaverinsa luona, ja unohtuu sinne.

Kaikki asemissaan ja valmiina kokoukseen. Onko sihteeri valmis kirjaamaan? Puheenjohtaja on ainakin johtokunnossa, ja keskustelu käy vilkkaana – siinä naapuripöydässä. Talousasiat puhuttavat aina – onneksi kappeli tarjoaa papereille suojan. Rahastonhoitajasta ei niin väliä – tiukkapipo! Koska vahtivuoroon joutunut saa poistua paikalta? Karmeasti unohtuu kokouspaikalle – ja ovi takalukossa. Muistaako kaverinsa luo eksynyt, että hän on kokouksessa? Saako puheenjohtajan kokoustaminen aikaan hurjan perheriidan yön pikkutunneilla. Puoliso ainakin pahaenteisesti kuuntelee Anita Hirvosen kappaletta - “Älä tule myöhään!”

Ei kommentteja: