Politiikassa on viimeaikoina keskusteltu varsin suurilla äänenpainoilla. Erityisen kiihkeää keskustelua käytiin eduskunnassa Kreikka-lainan yhteydessä. Tästä samaisesta aiheesta myös kansalaiskeskustelu on ollut turuilla ja toreilla vilkasta sekä kiihkeää.
Väitteitä puolesta ja vastaan. Ei ole vaihtoehtoja! Maalataan mörköjä seinälle. Manataan kaikki “egyptin vitsaukset” esille, jos juuri nyt näin ei tehdä. Kun sutta pakenee, niin karhu tulee vastaan. Tai joudutaan valitsemaan ruton tai koleran välillä. Ja niin edelleen.
Mistä tämä vaihtoehdottomuuden julistaminen kertoo? Miksi juuri Toivo-puolueen taholta on nostettu vaihtoehdottomuus arvoon arvaamattomaan? Mihin se mahdollisuuksia sisältävä Toivo-kampanja on unohtunut? Onko valinnanvapaus menetetty käsite? Sitä ei saa enää käyttää!
Nyt tullaan suurten johtajien yöllisistä neuvotteluista ulos. Heti porstuassa julistetaan – Tähän neuvotteluissa on päädytty, eikä pakettia enää avata. Neuvotteluvaraa ei ole, eikä siitä keskustella. Tilanne rakennetaan – “ota tai jätä” – asetelmaan. Tilanne on varsin kaukana demokraattisista menettelytavoista.
Paketin syöttämistä kansalaisille avitetaan hieman vastahakoisella olemuksella. Tämä onkin kansalaisten kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Ne jotka vastustavat saattavat maan edut vaaraan, eivätkä ajattele kansalaisten parasta. Ne ovat vastuuttomia – jopa populisteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti