keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Palvelurakenneuudistus elämän kimpussa

Kaikille ihmisen elämän osa-alueille, kohtaloille ja tapahtumille on lyöty hintalappu, ja ne on tuotteistettu erilaisiksi palvelupaketeiksi.

Keskuksista syrjemmällä tapahtuvat lisääntymiset aiheuttavat synnytyspalveluongelman. Muun muassa Pohjoisimmassa Lapissa ongelma on ratkaistu kysymällä: Kuka niitä myy? Aiemmin näin ei kysytty – syntymiseen liittyviä toimia suoritettiin paikallisesti.

Sitten tarpeesta ryhdyttiin luomaan rakenteita päivähoitoon, esiopetukseen, koulutukseen, iltapäiväkerhotoimintaan yms. Vanhuksille kokoontumistiloja, hyvinvointia, hoivaa ja elämänehtoon turvaa. Terveille terveydenhoitoa, sen edistämistä, ja sairaille sairaanhoitoa. Lepoa tarvitseville vapaa-aikaa. Työnraatajille työehtoja ja työsuojelua. Nyt nämä hyvinvointirakenteet yritetään opettaa tanssimaan ja joustamaan. Jäykät ja totutut hyvinvoinnin turvaverkot olisi kustannustehokkaalla tavalla korvattava kevyillä ja notkeilla rakenteilla.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on hienosti markkinoitu brandi. Se käsittää eri ihmisille suunnattuja räätälöityjä hyvinvointipalveluja. Kokonaisvaltaista hyvinvointia elämän eri tilanteisiin ne eivät silti tuota. Itse hyvinvointi on ulkoistettu eri luukulle.

Täytyisikö ihmiseen sisäisesti rakentaa joustavia ja kevyitä hyvinvointiyksiköitä. Näin eri hyvinvointiosastoissa olevat palveluyksiköt voisivat kustannustehokkaammin suorittaa oman lohkonsa hyvinvointitoimenpiteitä. Näin näiden eri toimien seurauksena syntyisi hyvinvoinnin olotila. Tai ainakin kuvitelma siitä. Näin ihminen parhaiten sopeutettaisiin tarvelähtökohdista toteutettuun ja perusteltuun kustannustehokkaaseen rakenneuudistukseen.

Rakenneuudistukseen kiinteästi liitetty sana on - PAKKO. Tämä kätevä sana ei kaipaa muita perusteluja. Sen taakse kätketään epämääräinen lupaus jostain hyvästä. Vaihtoehdot ovat toisensa poissulkevia mahdottomuuksia. Niitä ei ole!

Ei kommentteja: