torstai 27. toukokuuta 2010

Sivistysvaltiot laiminlyövät vanhuksiaan!

Olen kirjoittanut suomalaisen sokean sotaveteraanin Veikko Virtasen hävyttömästä ja epäinhimillisestä kohtelusta jo kaksi aiempaa kirjoitusta.

  1. Veikko Virtanen 90v. sokea sotaveteraani
  2. Kämpen för Veikko fortsätter

Veikko ei saa edelleenkään rikkaan Vaxholman kunnan sosiaalilautakunnalta lain velvoittamia oikeuksiaan. Ruotsissa on tällä hetkellä 55.000 vanhuusiässä elävää suomenkielistä. Määrä kasvaa pikavauhtia 70.000 vanhukseen. Niitä Ruotsin nykyisen hyvinvoinnin rakentajia, joita Ruotsi 60-luvulla työvoimapulassaan tarvitsi ja sai Suomesta. Säilötäänkö heidät tarpeettomina kustannuserinä istumaan sänkynsä reunalle päiväkausiksi, vailla juttuseuraa. Veikon oikea sijoituspaikka on Suomikoti, jossa hän saa suomenkielistä hoitoa ja yhteyden muihin ihmisiin omalla äidinkielellään. Muunlainen tulos on sivistysvaltion osalta moraalisesti täysin tuomittavaa.

Ruotsi joutuu yhä enemmän kohtaamaan vanhuksia, joilla on erilainen kulttuurinen, uskonnollinen ja kielellinen tausta kuin valtaväestöllä. Tähän samaan suuntaan kehitys myös Suomen osalta on kulkemassa. Pakoon sitä emme pääse! Silmien sulkeminen olisi todellista itsensä pettämistä. Onko meilläkään vanhushuollossa valmiuksia vastata näihin inhimillisiin tarpeisiin? Suomeen tarvitaan erillinen vanhuspalvelulaki! Ruotsissa on  erillinen vanhuspalveluministeri. Tarvitaanko sellainen myös Suomeen?

Suomessa on “maan sisäiseen karkotukseen” tuomittuja vanhuksia. Heitä ei päästetä kuntarajojen yli jälkikasvunsa läheisyyteen. Ovat erillään toisessa kunnassa. Sitten meillä on myös vanhuspariskuntia, jotka on sijoitettuna eri palvelukoteihin. Tai eri huoneisiin. Saavatko myös Suomessa kielelliseen, kulttuuriseen ja uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvat ihmisarvoisen vanhuuden? Tarkastellaanko meilläkin vanhuuteen liittyviä asioita vain “kustannuserinä” – eikä ihmiselämään liittyvinä asioina.

Edelleen Suomi ei ole ratkaissut “perheiden yhdistämiskantaansa”. Egyptiläisen ja venäläisen mummon kohtalo – heidän ihmisyyteen perustuva oikeutensa – ei sovi Suomen byrokratiaan. Asia pitäisi olla päinvastoin. Karkotus maasta – sivistysvaltio Suomesta! – on uudelleen päällä.

Ruotsissa suomenkieli on vähemmistökielen asemassa. Suomi on virallisesti kaksikielinen maa (suomenkieli ja ruotsinkieli). Meillä on myös vähemmistökielen statuksen omaavia kieliä mm. saamenkieli. Suomessa on siten myös kieleen perustuvia oikeuksia.

Erityisesti Perussuomalaisten taholta on käyty kampanjaa Suomen ruotsinkielisten oikeuksia vastaan - “pakkoruotsi”-teemalla. Koskeeko tämä Suomen ruotsinkielisiä “vauvasta vaariin”? Vai rajataanko heidät ulos kampanjasta? Miten muiden uskonnollisten, kulttuuristen ja kielellisten vähemmistöjen oikeuksien suhteen menetellään?

Lähetä kommentti