Sunnuntaina on vaalipäivä. Itse olen jo äänestänyt ennakkoon ensimmäisenä äänestyspäivänä. Se oli helppo tehdä ja äänestää, kun tiesi mitä tahtoo?
Nyt olen sitten oudoksuen ihmetellyt sitä, että vieläkin noin joka kolmas ei tiedä, kenen numeron sunnuntaina kopissa siihen äänestyslappuun piirtäisi. Ehdokkailla on ollut lippusta ja lappusta tarjolla sekä netissä, että sopivasti käteen annettuna. On fanitettu, tykätty, mainostettu, kinasteltu ja kehuttu.
On kierretty kauppakeskuksia, toreja, kouluja, vanhainkoteja, lastentarhoja ja huoltoasemien "aamuparlamentteja". Vaalikeskusteluja on ollut TV:ssä ja radiossa koko joukolla, pareittain ja yksittäin. Haastatteluja on annettu kaikille, jotka ovat kehdanneet pyytää. Soppaa ja sumppia on mennyt tonnitolkulla tuulessa ja tuiskussa. Talkooväki on työllistetty niin, että työvoimatoimistojen väki on patisteltu jalkautumaan ja ihmettelemään - "mitä väki oikein touhuaa?"
Median koko ammattikommentaattorien joukko on hälytetty valmiustilaan. Kommentteja ja spekulaatioita ovat lehdet pullollaan. Ne mitkä eivät mahdu painettuun versioon ladataan nettiin. Spekulaatiota ja kommentteja on niin mahdottomasti kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, että nämä spekulantit ovat pää ymmyrkäisinä miettimässä seuraavan päivän spekulaatiota, jotta se olisi samassa linjassa, kuin edellisen päivän teksti.
Galluppeja on julkaistu viikoittain, ja lyhyimmissä kaksittain. On otettu huomioon ja jätetty huomioimatta kaikkien mielipiteet, tai vain niiden mielipiteet, jotka ovat sen ilmaisseet. Prosentit ovat olleet vajaa 100 tai yli sata. Ja taas ovat viisaat selittäneet ja kommentoineet. Miksi näin?
Ainoa varma luku on se virhemarginaali +/ - 3 % tai jotakin. Kakki muu on niin kuin sen kommentoija kulloinkin haluaa olevan. Näiden oletettujen lukujen pohjalta äänestäjäparka sitten koittaa selviytyä, ja toimia siten kuin olisi viisasta. Valitaan pienempi paha, vähiten huono tai toiseksi paras. Mutta ei ainakaan sitä, sen puolesta ja sitä toista vastaan. Kuitenkin äänestäjän aito toive olisi saada ilmaistua vain se oma tahto.
Äänestäjältä kysytään nyt vain "Ketä kannatat seuraavaksi presidentiksi?” Sekin olisi kopissa ilmaistava niin selkeästi ja yksinkertaisesti, etteivät ääntenlaskijat joutuisi pohtimaan:
Mikä olikaan äänestäjän todellinen tahto?
Mikä olikaan äänestäjän todellinen tahto?
1 kommentti:
Suomi valtiona edustaa poliittista järjestelmää, jossa on selviä diktatuurijärjestelmän piirteitä. Näitä ovat esimerkiksi poliittiset virkanimitykset, salainen päätöksenteko, tiedotusvälineiden riippuvuus päättäjistä, tiedotusvälineiden propaganda eli vääristelty tieto, tiedotusvälineiden sensuuri ja tiedon järjestelmällinen pimitys (historian vaietut aiheet, virkamiesten puoluekanta, todellinen päättäjä pimitetään, asioista hyötyjä salataan jne).
Historian dosentti Hannu Rautkallio kertoi lokakuussa 2011, että professori jakaa opiskelijoille tutkittavat aiheet ja arkaluonteisia aiheita opiskelijat eivät voi tutkia - ilmeisesti ei kukaan. Hän viittasi tässä poliitikkoihin. Mistä yliopiston opettaja voi tietää mitkä aiheet ovat arkaluonteisia?
- Salaisesta sensuurilistasta. Valtapuolueet kok, sdp, kesk päättävät koulujen ja yliopistojen opetuksesta sekä opetuksessa opetettavista ja sensuroitavista aiheista, sensuroivat TV:tä ja sanomalehtiä ja estävät jopa yliopistojen tutkimusta.
Lähetä kommentti