lauantai 28. tammikuuta 2012

Jouduin hävyttömän vaalirahahuijauksen uhriksi

Sain postista tiedoksiannon, että minulle olisi lähetys noudettavissa. Ensimmäisenä katsoin Kauppalehdestä olisiko Itellalta tullut tulosvaroitus. Sitten päivitin Lapinradion sivuilta, mikä postitoimisto päivystää, ja mitkä ovat suljettuina lopullisesti. Oma R-Kioskin posti ei ollut niiden noin 70 toimipisteen lakkautuslistalla. Siis hyvä merkki.

Jo lähettäjän etunimen tutkailu osoitti miehen tutuksi. Sama vesseli, jonka kerran istutin taksissa etupenkille - siis sille maksajan paikalle. Se on se sama paikka, missä maksukortit ja taskunpohjalla olevat "siemenperunarahat" ovat aina pahnan pohjimmaisina - niitä ei löydy. Kumma kyllä baaritiskillä ne ovat aina käden ulottuvilla, mutta silloinhan onkin kavereita aina olan yli kurkkimassa. Taksissa näin ei ole.

Mitä se mulle lähettää? Suunta asiamiespostiin neidin luo. "Päiväys, allekirjoitus ja nimenselennys, olkaa hyvä." Toimin ohjeiden mukaan. "Tulisiko vielä muuta? Se tekee sitten 24 €." kioskineidiksi muuttunut postivirkailija hymyili. Mitä hittoa? Olin ollut huolimaton postiennakon suhteen. Pikaisen räknäämisen jälkeen totesin, että perääntymistietä ei nyt ole. Tai olisi, jos voisin luikkia takaoven kautta ulos, ettei tarvitsisi takanani olevan jonon "karseita katseita kohdata". Vingutin SampoPankin "Uuno Turhapuro"-korttia harmissani menetyksestä.

Viheliäinen paketti repimällä auki heti kioskissa. Sisältä paljastui selventävä saatekirje. Siinä vedottiin vanhaan lappilaiseen perinteeseen maalaisliiton ja kansandemokraattien läheisestä kohtalonyhteydestä. Melkeinpä läheisestä sukulaisuussuhteesta. Tämä vanha perinne velvoittaa osallistumaan tappion tasaukseen, riskin siirtoon ja uhraukseen yhteisen asian puolesta. Olin kuulemma vanhana maalaisliiton luotettavana sydänystävänä valikoitunut voittajaksi suuresta arvontajoukosta. Näin sain osakseni tämän KEPU:n ylijäämävarastosta hankitun kapistuksen vain lunastushinnalla.

Siistiksi lopuksi paketin lähettäjä vihjaisi, että saan lisämateriaalia ehdokkaastani toisen kierroksen jälkeen. Pihin kaveri, se Kelmi, vetosi vielä lievään (paino tällä sanalla) poliittiseen toimeliaisuuteeni, kun en tyydy vain tukemaan kampanjaa, vaan jopa osallistun sen tekemiseen.

Hädissäni kävin kampanjatoimistosta noutamassa kaikki liikenevät lentolehtiset vietäväksi pohjoiseen. Nyt niitä sitten jakelen mahdollisimman laajalle: tutuille ja tuntemattomille, kylänraitille ja tuntureille, joenvarsille ja teiden mutkiin… Niitä et löydä. 


”Mitä se hymyilee, kuin Hangon Keksi?” Turvallisuussyistä en voinut vastata autossa tähän vaimoväen kysymykseen.


Lähetä kommentti