Moitin Arhinmäkeä

Vasemmistoliiton edellinen oma presidenttiehdokas oli Claes Andersson vuonna 1994. Hänen äänisaaliinsa oli 3.8 % ja äänissä noin 128.000.

Nyt Vasemmistoliiton ehdokas, ja ehdokkaani on Paavo Arhinmäki. Selkeän vasemmistolaisen ehdokkaan gallupkannatus on jo nyt suurempi, kuin Anderssonin lopullinen tulos 1994. Ehdokkaan vetoomus äänestää “juuri niin kuin ajattelee” sopii minulle, kuin nyrkki silmään.

En voi kuvitellakaan, että joku pystyisi “kultaisia seireenilauluja latinankielellä laulamalla” kääntämään päätäni. Presidentinvaalit ovat henkilövaalit ja samalla arvovaalit. Paavo panee nyt todella itsensä likoon, sanoma on selkeä, ja esiintymiset vakuuttavia. Miksi nyt juuri pitäisi vilkuilla muualle? Etsiä korvaavaa ehdokasta.

Suomalaista politiikkaa on moitittu vaihtoehdottomuudesta. Puolueiden välille kuulemma saa pinsetin kanssa etsiä eroja. Nyt kun on selkeitä vaihtoehtoja, niin se onkin ongelmallista. Juuri nyt kuulemma pitäisi “äänestää taktisesti”. Miksi juuri nyt? Miksei eduskuntavaaleissa, EU- tai kunnallisvaaleissa?

Miksihän juuri Arhiksen kannattajat on nyt nostettu temppelinharjalle, etteivät Väyrysen kannattajat saisi Väyrystä, Lipposen Lipposta, Soinin Soinia , Haaviston Haavistoa jne. toiselle kierrokselle. Kaikilla kuitenkin sama nimittäjä - Niinistön uhka. Ihmeellistä selittelyä, ettei voisi äänestää juuri niin kuin ajattelee.

Jokaisen ehdokkaan on omalla työllään ja omilla vehkeillään ansaittava paikkansa toiselle kierrokselle. Lainavehkeillä sinne ei ole mitään asiaa. Arhis on yhtä oikeutettu toiselle kierrokselle, kuin kuka muu tahansa. Sinne ei näillä gallupluvulla ole menemässä selkeästi kukaan muu, kuin Niinistö. Kaikkien muiden kohdalla tilanne on täysin avoin.

Ehdokkaan olisi kuitenkin syytä solmia kengännauhat tiukemmalle – näyttää tuo kampanjatahti olevan niin hurja.