torstai 1. heinäkuuta 2010

JOKI

Rovaniemen kaupunkia komistaa kahden joen yhtymäkohta. Kemijoki ja Ounasjoki kohtaavat toisensa keskeisellä paikalla kaupunkia. Ounasvaara seuraa tuota luonnonilmiötä noin 220 metrin korkeudella merenpinnasta. Minä tein virran viemänä ja yllytettynä “Turhaa työtä?” Kemijoen saaressa, jonka nimen alkuosa alkaa KOTI- sanalla.

Joella olivat viettäneet aikaansa myös Leh Meh, Hafsa, Manzar, Adelisa, Musa ja Hawa yhdessä ohjaajiensa kanssa. Mitä he hakivat? Miksi hakivat? Ennen kaikkea - Mitä löysivät? Osana Lastenkulttuurikeskusten Taikalamppu verkostoa nuoret (12 – 14v.) olivat toteuttaneet JOKI- valokuvanäyttelyn.

Aika rientää, joki virtaa, sade ropisee ja elämä vie. Kertaakaan samaan virtaan, sateeseen tai hetkeen ei voi palata uudelleen. Ainoan mahdollisuuden tarjoavat muistot ja mielikuvitus. Todellisuus on tässä suhteessa toisenlainen ja armoton. Kohtalo on heittänyt näyttelyn toteuttajat Ounasrinteelle. Täällä on heidän uusi asuinympäristönsä, jossa tulevaisuus täytyisi kohdata avoimin mielin. Asuinympäristö luo puitteet, mahdollisuudet ja rajat, joissa voi toimia itse oman tulevaisuutensa tekijänä. Tarjottimella niitä ei kenellekään eteen tuoda, vaan ne olisi itse löydettävä ja hyödynnettävä.

Tätä luonto- ja asuinympäristöä nuoremme olivat tutkailemassa ja kuvaamassa. Kutsuttakoon sitä sitten vaikka kotouttamiseksi. Parempi termi kyllä olisi kotiutuminen. Kotouttamisessa painottuu liiaksi se, että joku muu tekee jotain jonkun puolesta. Kotiutumisessa paino on omilla tekemisillä ja vastuulla.

JOKI- valokuvanäyttely on Ounasrinteen kirjastossa nähtävillä 31.8.2010 saakka. Asukasyhdistyksen puheenjohtajan roolissa kävin avaamassa tuon näyttelyn.

Lähetä kommentti