Vasemmistoliittoa ja sen edeltäjiä on syytetty siitä, että ne ei osaa muuta tehdä kuin panna vastaan. Sanotaan nyt vaikka - EI! Takertuminen menneeseen ja olemassa oleviin rakenteisiin on tyypillistä yleensä vasemmistolle - väitetään. Erityisesti tätä perisyntiä kantavat Vasemmistoliitto politiikassa, ja SAK:lainen ammattiyhdistysliike työmarkkinoilla. Jarrumiehiä kaikki tyynni!
Tätä mantraa on hoettu suut vaahdossa ja korvatulpat käytössä. Uusia lasejakaan ei ole raskittu ostaa – säästösyistä – vaikka niitä tarjotaan useammat yhden hinnalla ja alennuksella. Ei haluta nähdä, ei kuulla, ei uskoa – ja pahinta vaihtoehtoa, sitä keskustelua, argumentointia ja vasta-argumentointia – sitä kartetaan kuin ruttoa.
Eri poliittisten tahojen blogien seuranta panee kysymään. Onko EI-puolueen osa, rutkutus ja marmatus vaihtaneet omistajaa? “Jos et ole puolellamme – olet meitä vastaan!” Onko tämän vanhan työväenliikkeen laulun sanat anastettu tarkoitukseen, johon niitä ei ole alunperin tarkoitettu?
Tehokeinona vastakkainasettelu on selventävänä pointtina paikallaan, ja osoittaa mitä tarkoitetaan. Jos kuitenkin ainoina väreinä käytetään mustaa ja valkoista, luisutaan älyttömään vastakkainasetteluun. Se ei johda mihinkään.
Toisessa työväenliikkeen laulussa sanotaan - “Suunsoitto ei nälkää karkota, eikä tyhjää täydeksi tee!” Melun ja möykän aikaansaamisella voidaan kyllä saada julkisuutta sekä “kovan kundin maine, sekä tarpeellista katu-uskottavuutta”. Ehkä niitä tuloksia sitten kukaan ei osaa kaivatakaan pölyn keskeltä. Yhteistyökyvyn peräänkään kukaan ei kysy halaistua sanaa. On se niin kova sälli – pitää ääntä ja panee hanttiin! Herrat ja puoluepamput saavat huutia! Tuloksista ei niin väliä – purettiinpahan vähän paineita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti