lauantai 7. maaliskuuta 2009

Työurien pidentämisessä panostus alkupäähän ja itse työuraan

Vanhasen hallitus on ajautunut kolmeen yhtäaikaiseen kriisiin – talous-, työmarkkina- ja poliittiseen kriisiin. Rukan hiihtoladuilla Vanhanen päätti nostaa pöydälle eläkeiän noston asteittain 65 vuoteen. Hallituksen oikeus, mutta poikkeaa aiemmasta tavasta. Taitamaton veto.

Eläkeiän pidentäminen on nyt pöydällä, ja todella keskusteluttaa. Siitä vallitsee laajaa yhteisymmärrys, että työuria on pidennettävä. Miten? Mistä? Kenen? Mitä tehdään varsinaiselle työuralle? Sille elinikäiselle, pätkälle, silpulle ja ”Mc Donalds” työuramallille jne.

Eläkeiän nostaminen loppupäässä tuo mieleen hölmöläisten lakanan pidentämispuuhat. Samaan aikaan kuitenkin on nuorten miesten työllisyys romahtamassa. Tilastokeskuksen työttömyysluvut tammikuulta 2009 osoittavat nuorten miesten (15 – 24 v.) työttömyysasteeksi 18,7 %, samanikäisillä naisilla vastaava luku oli 12,7 %. Työterveyslaitos on huolissaan nuorten miesten katoamisesta työelämästä. Niin minäkin. Eivät pääse edes työurissaan alkuun. Tästä lankeava muhkea lasku jää myös tuleville sukupolville – sille työurattomalle - maksettavaksi!

Keskustelua on käytävä myös siitä; miksi hallitus esittää työmarkkinoita ja työuria jäykistäviä malleja. Tässä tapauksessa keppiä! Kuitenkin työnantajat huutavat työmarkkinoille lisää joustoja, ja työntekijät kaipaavat eri elämäntilanteisiinsa paremmin sopivia työaikamalleja.

Tarvitaan joustavaa varhaista työuralle siirtymistä. Tarvitaan ihmislähtöistä työelämän tuntuvaa parantamista. Tarvitaan yksilöllisempää ja joustavaa eläkkeelle siirtymistä. Hallituksen raakile-esitys ei pidä sisällään näistä mitään.

Kansalaisten eläkekapina on paikallaan. Nyt oppositiopuolueiden on esitettävä välikysymyskeskustelussa selkeä oma vaihtoehtonsa esille. Jos näin ei käy – osaltani tuomitsen sen vain poliittiseksi peliksi!

Ei kommentteja: