sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

VANHASEN ”Kaksi kuukautta vuotta kohti”, mutta aikanaan…

Vanhanen on tunnustanut! Mitä ihmettä? Eläkeiän nostaminen on hänen ideansa, jonka hän oitis kiikutti rahakirstun vartijalle, sille nuoremmalle – Kataiselle. Ei muuta kuin päätöstä pöytään. Katsotaan sitten, mitä tuleman pitää!

Hups! Näistähän on aiemmin sovittu yhdessä kolmikannassa. Väyrysen vanha isäntä toppuuttelemaan nuorempaa päätäntäväkeä ja heidän touhuista noussutta kärhämää. ”Eihän tämä ole vasta kuin periaatteellinen esille nosto.” – voidaan vielä neuvotella. Ota tai jätä!

Eläkeiän nostaminen on Vanhasen mukaan Suomelle paras tapa (lue: keino) selvitä talouskriisin jälkeisestä ajasta. Eikö muita keinoja ole? Ovatko ne huonompia, kuin esitetty? Voi tätä vaihtoehdottomuutta! En usko! Väite; muuta kainoa ei ole, ei voi pitää paikkaansa.

Vanhasen kolme eri vaihtoehtoa tarkoittaa vaihtoehdottomuuden julistusta:

1. Ryhdytään leikkaamaan palveluita ja etuisuuksia. Mistä?
2. Verotuksen tuntuva kiristäminen. Kenen?
3. Suomalaiset tekevät enemmän töitä. Kuka?

Mitä tarkoittaa Vanhasen laskuoppi, sen Ojalan laskuopin ohessa, ”etteihän se tee kuin kaksi kuukautta vuotta kohti”. Eihän ole kohtuutonta, eihän – kysyy Vanhanen, ja vastaa itse – onko vastaus oikea? Tuskin!

Verrataanpa USA:ssa Obaman keinoja ja Vanhasen keinoja toisiinsa. Nehän ovat lähtökohdiltaan päinvastaisia. USA:ssa kiristetään rikkaiden verotusta. Suomessa ei peruta jo päätettyjä verohelpotuksia hyväosaisille, varallisuusveron palautuksesta puhumattakaan.

Kylläpä tulee tutkijoille herkullista aineistoa analysoitavaksi.

Ei kommentteja: