tiistai 7. lokakuuta 2008

Sisällön ja muodon kohtalonyhteys





Mikä yhteys on sisällöllä ja muodolla? Ovatko ne kohtalotovereita? Onko toista ilman toista? Kumpi on ensisijainen? Määrääkö sisältö muodon, vai päinvastoin? Miten ympäröivä aika ja paikka muovaavat kohteen sisältöä ja muotoa? Tätä yhteyttä voi pohtia monelta kantilta - filosofisesti, käytännön kautta, tai muuten ihan vain huvikseen. Tarkasteltavan kohteen (asia, ilmiö, palvelu, esine yms.) sisältö monine ulottuvuuksineen saa muotonsa, ilmentymänsä sen rakenteissa. Rakenne ja muoto nähdään ensin, se on sisällön näkyvä osa - sisältö onkin sitten ikään kuin piilossa. Sen hahmottaminen omin silmin onkin jo paljon hankalampaa.

Nyt päästän lukijan piinasta. Kyse on kuntapalveluista ja palvelurakenteista. Palvelurakenteita on uudistettava! Tätä mantraa hokevat ne tahot, jotka haluavat nimenomaan ensisijaisesti puuttua rakenteisiin - uudistaa ja muuttaa niitä. Palikat laitetaan uuteen järjestykseen, ja rakenteet päivitetään tähän päivään "paremmin" sopiviksi. On totta, että ajan muutosten myötä osa näkyvistä rakenteista kaipaa uudistamista.

Tavoitehan on hyvä. Näin kai pitääkin tehdä - ehkä. Entä sisältö, seuraako se perässä - päivittyykö se rakenteita uudistamalla? Muuttamalla rakenteita osa sisällöstä joutuu väkisin muuntumaan uusia rakenteita vastaavaksi. Kuntapalvelujen osalta tämä tarkoittaa myös sitä, että osa niistä puristetaan sisällöstä ulos. Niitä yksityistetään, ulkoistetaan ja siirretään "kolmannen sektorin" hoidettavaksi. Rovaniemelläkin on jo pitkään haikailtu yksityisiä palvelumarkkinoita hoitamaan tiettyjä kuntapalvelujen osia - vanhustenhoitoa, päivähoitoa, siivousta, kunnossapitoa yms.

Tarvitaanko myös kuntapalvelujen sisältöön kohdistuvaa uudelleen harkintaa? Kunnilla on lain perusteella järjestämisvastuu kuntapalveluista. Miten nuo palvelut järjestetään, siinä poliittisella päätöksenteolla on merkittävä asema. Poliittisessa päätöksenteossa päättäjien arvopohjalla on suuri merkitys - kyse on valinnoista. Tuo sisältöön kohdistuva uudelleen harkinta täytyy olla arvopohjaista - lähdetään liikkeille arvoista ja ihmisestä.

Kuntapalvelujen järjestäminen vaatii rahaa - vero€uroja. Kuntatalous on pidettävä kunnossa - sehän on selvää. Vanha sananlasku "vaikka olisi kuinka rikkaan talon lapsi, kun ei ole rahaa niin ei ole rahaa" - raamittaa myös tänä päivänä kuntatalouden liikkumavaraa. Suomi niminen valtio kurittaa osaltaan kuntataloutta. Hallitus rajaa poliittisilla päätöksillään kuntien mahdollisuuksia järjestää palveluja kuntalaisille. Kuntapäättäjille näyttäisi jäävän tässä vain päätäntävalta siihen, miten niukkuutta jaetaan.

Itse korostan sisällön ensisijaisuutta rakenteisiin nähden. Tarpeen ja sisällöllisen tarkastelun kautta tehdään päätökset järkevistä palvelurakenteista, ja palvelujen tuottamisen rahoitusratkaisuista (veroäyristä ja maksupolitiikasta).

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

Taisi kirjoitukseni rakenne olla niin epäselvä, ettei sisältö auennut. Pääasiassa harjoitin pohdintaa siitä mistä näkökulmasta kuntapalveluja tarkastellaan. Virkamiehet kun tuppaavat tarkastelemaan rakenteiden kautta. €uro konsulttina tuotetaan leikkauslistoja, supistamisia, ulkoistamista, väliaikaisratkaisuja yms. Rovaniemellä eräät ovat jo kinastelleet tulevasta veroäyristäkin. Kumpikin lähestymistapa on mielestäni väärä.

Valaistaan esimerkillä. Rovaniemellä on positiivinen ongelma. Miten järjestetään päivähoito voimakkaasti ja nopeasti kasvaneelle lapsimäärälle? Lapsen tarvitsema päivähoito (subjektiivinen oikeus) on sisältökokonaisuus. Miten järjestetään? Sijoitetaan päiväkoti kerrostaloon kahteen kerrokseen (Vaaranlaita 2). Hankitaan pikaisesti siirrettävissä oleva rakennelma päiväkodiksi (Ounasrinteen koulun yhteyteen). Sijoitetaan hankittuun omakotitaloon (ei muisteta tehdä käyttöönottotarkastusta). Ostetaan yksityisiltä palvelumarkkinoilta lyhytaikaisilla sopimuksilla (tai ei me ostetakkaan tapaus). Tää on sitä palvelurakennepohdintaa.

Samanaikaisesti kuitenkin annetaan koko maassa, ei vain Rovaniemellä, yhden vanhempien suosiman palvelurakenteen kriisiytyä. Tarkoitan kunnallista perhepäivähoitojärjestelmää. Joustava, pienimuotoinen, turvallinen, suosittu jne. Seinät on, kodinomainen hoitoympäristö, koulutetut hoitajat ja valvonta. Perhepäivähoitajia vain ei tahdo löytyä, keski-ikä yli 50 v, palkkaus onneton, ei kuulu työaikalain piiriin jne. Seinät ja rakenteet eivät hoida, vaan ihmiset. Kiitos Hemmolle puuttumisesta.