Naamakaveriystäväni laittoi linkin, että "40-vuotta vanhassa murhamyteerissä olisi jo nyt pidätätyksiä". Vastasin, että meille tämä tarkoittaa ja merkitsee jotakin. Me muistamme sen, ja se on ollut osa kokemustamme.
Se on osa henkilökohtaista elämäämme. Mutta entä muille? Tuskin tämän päivän nuorille paljonkaan merkitsevät 40-vuotta sitten tapahtuneet vanhat pidätykset.
Siis hetkinen.Onko minun kokemukseni tuosta arviosta (40 v.) on merkitsevämpi ja arvokkaampi, kuin tuon / sen nuoren jolla sitä ei ole. Eikä voi ollakkaan, Koska hän ei ole syntynyt edes silloin. Minä olen syntynyt, tiedän ja tunnen- siksi olen epäreilu.
Olemmeko epäreiluja nuorempiamme kohtaan, vaatiessamme, että hekin tuntisivat samoin, vaikka syntyminen olisi tapahtunnut tuon kuolemisen jälkeen.
Väitän, että olemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti