maanantai 27. elokuuta 2012

Viheliäinen tulitikku


Syyllinen - Tulitikku
Maiju Lassilan (Algot Untola) ”Tulitikkuja lainaamassa” teoksessa vuodelta 1910 tulitikkuaskin hakureissu vie kylän veijarit melkoiselle seikkailulle.

Nyt yli 100 vuotta myöhemmin samainen tulitikkuaski aiheuttaa yhä hämmennystä ja kommelluksia. Tekniikan kehittyminen ei ole hävittänyt tulitikkuja kodeista. Aski takkahuoneessa. Aski keittiön leivinuunin liepeellä. Ja edelleen - aski pihalla grillipaikassa. Ilman tulitikkuaskia tuskin pärjää. Nykyinen tekniikka on haavoittuvainen - tulitikku on edelleen varma peli, sekä hyvässä että pahassa.

Siinä, missä 100 vuotta sitten tulitikkuaskin hakureissu vei lopulta Ihalaisen talon isännän Vatasen Jussin riiuureissuun puhemieheksi. Nyt on toisin. Tämä tarina ei ole lainkaan veijarimainen, vaan pikemminkin päinvastainen. Yksi viheliäinen ja vähäpätöinen tulitikun pätkä aiheutti karmean härdelin ja huudon.

Kerronpa tarinan. PikkuHerra tuli yökylään. Nappasi parvekkeen pöydältä tikkuaskin, ja siitä yhden tulitikun. Tarkoituksena oli laittaa se suupieleen, kuten isopappakin tekee. Varomaton vanhus siitä torumaan. Ei sovi tulitikuilla leikkiä. Härdelihan siitä syntyi ja julmetunmoinen loukkaantuminen.

Ei - ei ollut PikkuHerralla tarkoitus leikkiä tikuilla, vaan kantaa suvun miesväen perinnettä eteenpäin. Eihän sellaista sovi estää. Identiteetti se on PikkuHerrallakin. Lopulta ankarien neuvottelujen jälkeen tulitikun pätkä oli suupielessä siinä vasemmalla puolella.

Lähetä kommentti