Paattinkijärven kuulumisia

Pähkäilyä laiturilla

Tämä on ensimmäinen tosimielessä kirjoitettu bloggaus. Kirjoitusalustana on rantapöytä Paattinkijärven rannalla. Tuulee, joten sääsket eivät häiritse kirjoittamista. Aurinko paistaa. Voi olla “ahon laidalla ilman paitaa”. Mielessä kuitenkin syksyn kunnallisvaalit - omasta ja vasemmiston muiden ehdokkaiden puolesta.

Tulee kiireinen syksy työn ohessa. Ruskaturistien palvelun, marjojen, sienten ja muiden luonnonantimien keräilyn ohessa pitää huolehtia, että Rovaniemen Vasemisto on valmis, kun kuntavaalikampanja alkaa tosimielessä.

Taustatyö on tehtävä nyt, jotta kampanja rullaisi aallon harjalla - ei nousemassa harjalle, eikä laskemassa harjalta. Kaarnalaivateoria on tässä oiva esimerkki. Niin sen täytyy kulkea ja tapahtua.

Toinen oiva ohje on “Ei se tehty työ rasita, vaan tekemätön!” Kun katselen tekemättömien töiden määrää, voi rehellisesti todeta, että tässä on vielä tekemistä. Edessä oleva urakka ei tule onnistumaan jättämällä kaikki viime tinkaan. Tai ajatuksella, että “aika hoitaa, tai on hoitanut”.verkkoon

Kolmas oiva vihje on “keep it simply”. Laiturikuva on suoraan siirretty puhelimesta tietokoneeseen, ja siitä edelleen tähän bloggaukseen bluetooth- tekniikkaa hyödyntämällä. Ensin asetukset kuntoon. Sitten lisätään puhelin sisäiseen henkilökohtaiseen verkkoon. Näin se opettelemalla, ja kokeilemalla onnistuu.

Viheliäinen tulitikku

Syyllinen - Tulitikku

Maiju Lassilan (Algot Untola) ”Tulitikkuja lainaamassa” teoksessa vuodelta 1910 tulitikkuaskin hakureissu vie kylän veijarit melkoiselle seikkailulle.

Nyt yli 100 vuotta myöhemmin samainen tulitikkuaski aiheuttaa yhä hämmennystä ja kommelluksia. Tekniikan kehittyminen ei ole hävittänyt tulitikkuja kodeista. Aski takkahuoneessa. Aski keittiön leivinuunin liepeellä. Ja edelleen - aski pihalla grillipaikassa. Ilman tulitikkuaskia tuskin pärjää. Nykyinen tekniikka on haavoittuvainen - tulitikku on edelleen varma peli, sekä hyvässä että pahassa.

Siinä, missä 100 vuotta sitten tulitikkuaskin hakureissu vei lopulta Ihalaisen talon isännän Vatasen Jussin riiuureissuun puhemieheksi. Nyt on toisin. Tämä tarina ei ole lainkaan veijarimainen, vaan pikemminkin päinvastainen. Yksi viheliäinen ja vähäpätöinen tulitikun pätkä aiheutti karmean härdelin ja huudon.

Kerronpa tarinan. PikkuHerra tuli yökylään. Nappasi parvekkeen pöydältä tikkuaskin, ja siitä yhden tulitikun. Tarkoituksena oli laittaa se suupieleen, kuten isopappakin tekee. Varomaton vanhus siitä torumaan. Ei sovi tulitikuilla leikkiä. Härdelihan siitä syntyi ja julmetunmoinen loukkaantuminen.

Ei - ei ollut PikkuHerralla tarkoitus leikkiä tikuilla, vaan kantaa suvun miesväen perinnettä eteenpäin. Eihän sellaista sovi estää. Identiteetti se on PikkuHerrallakin. Lopulta ankarien neuvottelujen jälkeen tulitikun pätkä oli suupielessä siinä vasemmalla puolella.

Adressi Meltauksen lapsi- ja perhetukikeskuksen puolesta

Rovaniemen perusturvalautakunta päätti keväällä äänestyksen jälkeen lakkauttaa Meltauksen yksikön syyskuun lopussa. Julkisessa keskustelussa kuulee usein puhuttavan Meltauksen lastenkodista. Niin myös tässä Lapinradion jutussa. Ilmaus on mielestäni harhaanjohtava ja vaarana on, että keskustelu ajautuu harhapoluille.

Inarin Riutulassa oli aikoinaan lastenkoti, jonne sijoitettiin orpoja lapsia ilman vanhempiaan. Meltauksen yksikkö ei ole lastenkoti tässä merkityksessä. Se on tukikeskus lapsille ja perheille. Siis ei vaan jommalle kummalle, vaan molemmille.

Tuetaan lasta ja hänen vielä koossa olevaa perhettään, ei jo hajonnutta perhettä.
Kolme Meltauksesta tukea saanutta perhettä on nyt perustanut nettiadressin “Meltauksen lapsi-ja perhetukikeskusta ei saa lakkauttaa”. Olen allekirjoittanut adressin, ja kehotan muitakin tekemään samoin. Meltauksen lakkauttaminen merkitsee kunnallisen perhekuntoutuksen loppumista Rovaniemellä. Tätä perhetyötä ei tehdä Rovaniemelle ainoana jäävässä Etelärinteen lapsi- ja nuorisokodissa.

Adressin perusteluissa nostetaan esiin monia aiheellisia näkökantoja. Samoin adressin- ja Lapinradion uutisen kommentti- ja keskusteluosiossa nousee esille uskomattoman paljon vielä avoimia kysymyksiä. Tämä kaikki panee miettimään sitä, oliko perusturvalautakunta ajantasalla tehdessään lakkautuspäätöksen?

Oppisopimuskoulutusta kaupunkiin - vastaus Sanna Karhulle

Uusi Rovaniemi 22.8.2012

Uusi Rovaniemi 22.8.2012 julkaitussa kirjoituksessa “Oppisopimusta kaupunkiin” Nuorisolautakunnan vpj. ja Tarkastuslautakunnan jäsen Sanna Karhu (kesk.) korosti, että “vastuullisena työnantajana kaupungin täytyy pohtia, kuinka vastata eläköitymisen tuomaan haasteeseen”. Samalla hän moitti kaupunkia nuivasta suhtautumisesta oppisopimuskoulutukseen. Olen Sannan kanssa samaa mieltä.

Jätin vuonna 2010 valtuustoaloitteen, jossa ”Rovaniemi palkkaisi kaupungin eri hallintokuntiin nuoria työttömiä oppisopimuskoulutukseen”. Aloitteeni pohjautui Joensuun kokoomuslaisilta saamaani vinkkiin.

Joensuussa se on tarkasti kohdennettu hanke, jonka kriteerit kävivät selväksi aloitteessanikin. Siellä kokemukset toimintamallista olivat saamani tiedon mukaan pääsääntöisesti myönteisiä.

Kuntaliitostakin sain tietoa oppisopimuskoulutuksen käytöstä kunnissa. Sieltä korostettiin, että oppisopimuksen käyttäminen räätälöidysti ja tarkasti kohdennettuna, sisältää vain positiivisia vaikutuksia.

Millaisen vastauksen sain? Kaupunginhallitus on henkilöstöstrategiaa evästäessään linjannut, että kaupungin organisaatio, prosessit ja henkilöstön tehtävät perustuvat valtuuston päättämien tavoitteiden ja palveluhankintastrategian mukaiseen palvelujen järjestämiseen.

Henkilöstöstrategiaan ei ole linjattu työllistämiseen liittyviä tavoitteita. Pyritään ensisijaisesti rekrytoimaan koulutettuja ammattilaisia, koska oppisopimuskoulutettavan ohjaaminen työpaikalla sitoo resursseja muusta toiminnasta.

Täältä löydät aloitteeni ja saamani vastauksen tietooni. (Liite 1 sivu 23).