Ohjelman tarkoitus lienee ravistella ennakkoluuloja saamelaisia kohtaan. Siinä se onnistuu vallan mainiosti. Näitä ennakkoluuloja ruoditaan niin ronskilla tavalla, että joutuu melkeinpä myötähäpeästä kysymään. Kenen suhteen tässä pitäisi olla ennakkoluuloinen?
Onhan se jotain hellyttävää, että Levillä baaritiskillä rahansa tuhlannut helsinkiläinen ”omituinen höpöttäjä” kysyy: Onks Kittilä lähellä Saamea? Ja vielä vilpittömällä naamalla. Eivät taida nämä ennakkoluuloiset edes tietää, mille niiden pitäisi olla ennakkoluuloisia?
Olemme nauraneet Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan sekä Jope Ruonansuun saamelaisironialle. Ne ovat ulkopuolisina kertoneet saamelaisten hullutuksista. Tuollaisia ne ovat. Märät Säpikkäät osaa kertoa sen kuitenkin aidosti itseironian keinoin. Kyllä omat hullutuksensa itse tietää parhaiten. Minkäs sille voi, että Helsingin heimolaiset eivät aina ymmärrä. Omapa on häpeänsä.
Tätä kirjoitusta varten kysyin Facebook kavereilta: "Märät säpikkäät" - Pitäisikö tykätä ja nauttia, vai olla tykkäämättä ja moittia?”. Sain provosoiduksi vilkkaan keskustelun, jossa mielipiteet vaihtelivat laidasta laitaan. Tosikkoja en löytänyt, paitsi ehkä itseni.
Ohjelma on suunnattu nuoremmalle katsojakunnalle. Kielenkäyttö tehokeinona on sen mukaista. Katsojakunta voisi olla laajempi. Samalla närkästyneiden joukko pienempi, jos sitä käytettäisiin harkitummin. Alapään huumori ja karski kirosana ei voi korvata sitä, että ei osaa muotoilla sanottavaansa niin, että sen saisi menemään perille.
Ohjelmalle on luvassa toinen tuotantokausi. Hyvä niin. Osaamista Kehä Kolmosen ulkopuolelta löytyy kotimaastakin. Eipähän tarvitse tylsistyä valmiiksi naurettujen ulkomaisten sarjojen ja TV-formaattien ääressä. Kotimainen on jotenkin tutumman ja puhuttelevamman tuntuinen.
Julkaistu Inarilaisessa 29.2.2012 "Kolmen raati"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti