Jouduin hävyttömän vaalirahahuijauksen uhriksi

Sain postista tiedoksiannon, että minulle olisi lähetys noudettavissa. Ensimmäisenä katsoin Kauppalehdestä olisiko Itellalta tullut tulosvaroitus. Sitten päivitin Lapinradion sivuilta, mikä postitoimisto päivystää, ja mitkä ovat suljettuina lopullisesti. Oma R-Kioskin posti ei ollut niiden noin 70 toimipisteen lakkautuslistalla. Siis hyvä merkki.

Jo lähettäjän etunimen tutkailu osoitti miehen tutuksi. Sama vesseli, jonka kerran istutin taksissa etupenkille - siis sille maksajan paikalle. Se on se sama paikka, missä maksukortit ja taskunpohjalla olevat "siemenperunarahat" ovat aina pahnan pohjimmaisina - niitä ei löydy. Kumma kyllä baaritiskillä ne ovat aina käden ulottuvilla, mutta silloinhan onkin kavereita aina olan yli kurkkimassa. Taksissa näin ei ole.

Mitä se mulle lähettää? Suunta asiamiespostiin neidin luo. "Päiväys, allekirjoitus ja nimenselennys, olkaa hyvä." Toimin ohjeiden mukaan. "Tulisiko vielä muuta? Se tekee sitten 24 €." kioskineidiksi muuttunut postivirkailija hymyili. Mitä hittoa? Olin ollut huolimaton postiennakon suhteen. Pikaisen räknäämisen jälkeen totesin, että perääntymistietä ei nyt ole. Tai olisi, jos voisin luikkia takaoven kautta ulos, ettei tarvitsisi takanani olevan jonon "karseita katseita kohdata". Vingutin SampoPankin "Uuno Turhapuro"-korttia harmissani menetyksestä.

Viheliäinen paketti repimällä auki heti kioskissa. Sisältä paljastui selventävä saatekirje. Siinä vedottiin vanhaan lappilaiseen perinteeseen maalaisliiton ja kansandemokraattien läheisestä kohtalonyhteydestä. Melkeinpä läheisestä sukulaisuussuhteesta. Tämä vanha perinne velvoittaa osallistumaan tappion tasaukseen, riskin siirtoon ja uhraukseen yhteisen asian puolesta. Olin kuulemma vanhana maalaisliiton luotettavana sydänystävänä valikoitunut voittajaksi suuresta arvontajoukosta. Näin sain osakseni tämän KEPU:n ylijäämävarastosta hankitun kapistuksen vain lunastushinnalla.

Siistiksi lopuksi paketin lähettäjä vihjaisi, että saan lisämateriaalia ehdokkaastani toisen kierroksen jälkeen. Pihin kaveri, se Kelmi, vetosi vielä lievään (paino tällä sanalla) poliittiseen toimeliaisuuteeni, kun en tyydy vain tukemaan kampanjaa, vaan jopa osallistun sen tekemiseen.

Hädissäni kävin kampanjatoimistosta noutamassa kaikki liikenevät lentolehtiset vietäväksi pohjoiseen. Nyt niitä sitten jakelen mahdollisimman laajalle: tutuille ja tuntemattomille, kylänraitille ja tuntureille, joenvarsille ja teiden mutkiin… Niitä et löydä. 


”Mitä se hymyilee, kuin Hangon Keksi?” Turvallisuussyistä en voinut vastata autossa tähän vaimoväen kysymykseen.

Oma tahdonilmaisu on se, mitä nyt kysytään.

Sunnuntaina on vaalipäivä. Itse olen jo äänestänyt ennakkoon ensimmäisenä äänestyspäivänä. Se oli helppo tehdä ja äänestää, kun tiesi mitä tahtoo?

Nyt olen sitten oudoksuen ihmetellyt sitä, että vieläkin noin joka kolmas ei tiedä, kenen numeron sunnuntaina kopissa  siihen äänestyslappuun piirtäisi. Ehdokkailla on ollut lippusta ja lappusta tarjolla sekä netissä, että sopivasti käteen annettuna. On fanitettu, tykätty, mainostettu, kinasteltu ja kehuttu. 

On kierretty kauppakeskuksia, toreja, kouluja, vanhainkoteja, lastentarhoja ja huoltoasemien "aamuparlamentteja". Vaalikeskusteluja on ollut TV:ssä ja radiossa koko joukolla, pareittain ja yksittäin. Haastatteluja on annettu kaikille, jotka ovat kehdanneet pyytää. Soppaa ja sumppia on mennyt tonnitolkulla tuulessa ja tuiskussa. Talkooväki on työllistetty niin, että  työvoimatoimistojen väki on patisteltu jalkautumaan ja ihmettelemään - "mitä väki oikein touhuaa?"

Median koko ammattikommentaattorien joukko on hälytetty valmiustilaan. Kommentteja ja spekulaatioita ovat lehdet pullollaan. Ne mitkä eivät mahdu painettuun versioon ladataan nettiin. Spekulaatiota ja kommentteja on niin mahdottomasti kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, että nämä spekulantit ovat pää ymmyrkäisinä miettimässä seuraavan päivän spekulaatiota, jotta se olisi samassa linjassa, kuin edellisen päivän teksti.

Galluppeja on julkaistu viikoittain, ja lyhyimmissä kaksittain. On otettu huomioon ja jätetty huomioimatta kaikkien mielipiteet, tai vain niiden mielipiteet, jotka ovat sen ilmaisseet. Prosentit ovat olleet vajaa 100 tai yli sata. Ja taas ovat viisaat selittäneet ja kommentoineet. Miksi näin?

Ainoa varma luku on se virhemarginaali +/ - 3 % tai jotakin. Kakki muu on niin kuin sen kommentoija kulloinkin haluaa olevan. Näiden oletettujen lukujen pohjalta äänestäjäparka sitten koittaa selviytyä, ja toimia siten kuin olisi viisasta. Valitaan pienempi paha, vähiten huono tai toiseksi paras. Mutta ei ainakaan sitä, sen puolesta ja sitä toista vastaan. Kuitenkin äänestäjän aito toive olisi saada ilmaistua vain se oma tahto.

Äänestäjältä kysytään nyt vain "Ketä kannatat seuraavaksi presidentiksi?” Sekin olisi kopissa ilmaistava niin selkeästi ja yksinkertaisesti, etteivät ääntenlaskijat joutuisi pohtimaan: 


Mikä olikaan äänestäjän todellinen tahto?

Äänestämisen sietämätön helppous

Käynnissä olevien presidentinvaalien ratkaisu- ja kiriviikko alkaa. Kun muistelee syksyn asetelmia, niin huomaa niiden muuttuneen täysin toisenlaisiksi.

Ensin tämän piti olla Niinistölle selvää pässinlihaa, eikä se ole vieläkään poissuljettu. Riippuu äänestysaktiivisuudesta. Väyrynen raivasi tiensä ehdokasjoukkoon, omien vastustuksesta huolimatta. Haavisto muovasi itsestään uskottavan haastajan joulunalusviikolla. Kantaako noste sosiaalisessa mediassa todellisuudessa myös äänestyskoppiin asti?

Lipponen oli vahva haastaja, mutta kärtysi itsensä sivuraiteelle. Demariehdokkaan luvut ovat karseita ja laskevia (- 4% joulukuusta). Onko usko jo mennyt? Soini ei ole vedossa ja kannatus on laskeva. Näistä hedelmistä nauttii nyt Väyrynen. Veikö aurinkoloma Timolta otteen ja tuntuman vaalikampanjaan?

Vasemmistoliitto etsi naisehdokasta melkeinpä jahkailuun asti. Miksi? Arhinmäki – nuori mies 35 v. vasemmistolainen, Nato -vastainen, kulttuuriministeri yms. Ehdokasrivistössä oli selkeä Arhiksen mentävä aukko. Arhinmäki on jo kirinyt Lipposen ohi. Soinikin puuskuttaa ihan nenän edessä.

Ongelmallisia kannatusmuutokset ovat niille, jotka ovat kyllästymiseen asti toitottaneet “taktisen äänestämisen” välttämättömyydestä. Ovatko he olleet lainkaan kartalla, kun ovat luokitelleet median tavoin ehdokkaita sellaisiin, joilla olisi “mahdollisuuksia”  ja sellaisiin, joilla ei pitäisi olla “mitään mahdollisuuksia” toiselle kierrokselle.

Yltääkö vasemmistolainen ehdokas toiselle kierrokselle? Se riippuu kannattajien tahdosta. Tahdommeko sitä vai emme? Itse ehdokas on jaksanut ja suoriutunut työstään erinomaisesti. Toisen kierroksen mahdollisuus on siten selkeästi “omissa käsissämme”.

Ja lopuksi se äänestämisen “sietämätön helppous”. Vastataan vain kysymykseen: “Ketä kannatat Suomen seuraavaksi presidentiksi?” Muu on turhaa…

Moitin Arhinmäkeä

Vasemmistoliiton edellinen oma presidenttiehdokas oli Claes Andersson vuonna 1994. Hänen äänisaaliinsa oli 3.8 % ja äänissä noin 128.000.

Nyt Vasemmistoliiton ehdokas, ja ehdokkaani on Paavo Arhinmäki. Selkeän vasemmistolaisen ehdokkaan gallupkannatus on jo nyt suurempi, kuin Anderssonin lopullinen tulos 1994. Ehdokkaan vetoomus äänestää “juuri niin kuin ajattelee” sopii minulle, kuin nyrkki silmään.

En voi kuvitellakaan, että joku pystyisi “kultaisia seireenilauluja latinankielellä laulamalla” kääntämään päätäni. Presidentinvaalit ovat henkilövaalit ja samalla arvovaalit. Paavo panee nyt todella itsensä likoon, sanoma on selkeä, ja esiintymiset vakuuttavia. Miksi nyt juuri pitäisi vilkuilla muualle? Etsiä korvaavaa ehdokasta.

Suomalaista politiikkaa on moitittu vaihtoehdottomuudesta. Puolueiden välille kuulemma saa pinsetin kanssa etsiä eroja. Nyt kun on selkeitä vaihtoehtoja, niin se onkin ongelmallista. Juuri nyt kuulemma pitäisi “äänestää taktisesti”. Miksi juuri nyt? Miksei eduskuntavaaleissa, EU- tai kunnallisvaaleissa?

Miksihän juuri Arhiksen kannattajat on nyt nostettu temppelinharjalle, etteivät Väyrysen kannattajat saisi Väyrystä, Lipposen Lipposta, Soinin Soinia , Haaviston Haavistoa jne. toiselle kierrokselle. Kaikilla kuitenkin sama nimittäjä - Niinistön uhka. Ihmeellistä selittelyä, ettei voisi äänestää juuri niin kuin ajattelee.

Jokaisen ehdokkaan on omalla työllään ja omilla vehkeillään ansaittava paikkansa toiselle kierrokselle. Lainavehkeillä sinne ei ole mitään asiaa. Arhis on yhtä oikeutettu toiselle kierrokselle, kuin kuka muu tahansa. Sinne ei näillä gallupluvulla ole menemässä selkeästi kukaan muu, kuin Niinistö. Kaikkien muiden kohdalla tilanne on täysin avoin.

Ehdokkaan olisi kuitenkin syytä solmia kengännauhat tiukemmalle – näyttää tuo kampanjatahti olevan niin hurja.