keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Torkkupeittofarssi Torkkumäellä

Eduskunnan “torkkupeitto”-farssi puhuttaa kansalaisia turuilla ja toreilla. Jopa Esson Veijoa siellä huoltoaseman kahvitauolla. Veijolla ei ole työsuhde-etuna torkkupeittoa. Onpahan vain isoisältä perintönä saatu kankainen nästuuki. Sitä Veijo pitää suvun perinteen mukaisesti aina vasemmassa taskussa. Ei koskaan oikeassa. Miksi? Koska se on väärä tasku.
Ruokatuntinokoset Veijo voisi ottaa huoltamon trasselipaalien päällä siellä varaston perällä, missä on mutterit, pultit, työkalut yms. tykötarpeet. Sieltä on kuitenkin niin suora näkö- ja ääniyhteys itse huoltamohalliin, että intimiteettisuoja saa ratkaisevan kolhun. Pukutilat taas ovat sen verran harmillisen suppeat, ettei sielläkään mahdu edes selkäänsä oikaisemaan. No! Kotona sohvalla sitten.
Rakennus-Reiskalla on usein edessään sen sortin taukotilaongelma, että työsuojelutarkastajia on neuvottu pysymään sieltä pois, ettei tulisi tarkastusongelmia ja lisätöitä. Tarkastustoiminnan harmillisuutta ja vaivaa lisää tuntuvasti se, jos työmaan aliurakointiketjuun on vahingossa eksynyt työvoimaa rajojen ulkopuolelta.
Erityisen vaarallisia tällaisten työmaiden “torkkupeitto” olosuhteiden tarkastus on silloin, mitä lähempänä ydinvoimalatyömaita ne sijaitsevat. Silloin työmaan portit napsahtavat tarkastajien nokan edestä säppiin. Näin työmaille jää riittävästi aikaa saattaa “torkkupeitto”-olosuhteet säälliseen tarkastuskuntoon.
Media ei kerro, millaiset “torkkupeitto” olosuhteet edustajillamme Brysselinmäellä on – tahdosta tai vastentahtoisesti. Sain kuitenkin pyynnön, että voisin tullessani tuoda Torkkumäeltä Timo Soinin vanhan ja nukkaisen viltin tuliaisina. Sekään ei haittaa, että sen rahallinen arvo olisi jo alle satasen. Onhan sillä keräilyarvoa. Samalla pohdimme sitä, annetaanko uudet torkkupeitot virkaiän mukaisesti, ja pääseekö uudet tulokkaat osingoille laisinkaan? En jäävinä ottanut asiaan tikullakaan kantaa.
Lähetä kommentti