Älä moiti! Tiedän, että otsikko ei ole sen kielioppimme mukainen. Mitä siitä? Tämä onkin matkakertomus viikonlopulta. Minun yksinoikeudellinen näkemys, josta ei ole valitusoikeutta.
Ensimmäisen päivän teema oli "Kauheessa kiireessä..." Junnu Vainion sanoin sinne pohjoiseen. Siitähän jo kirjoitinkin, eli lue se juttu. Se on tämän jutun edellinen juttu - sieltä se löytyy.
Toisena päivänä suuntasimme sen "Hylätyn järven" toiselle puolelle. Sitä toista rantaa. Ei sitä vastarantaa. Se järvi on muuten "niin syvä, kuin pitkäkin" - Siitäkään ei ole valitusoikeutta, koska tutkittua tietoa ei löydy. Löytyy googlettamalla vain laulun sanat. Ne saavat lukijallekin riittää todistusaineistoksi. Inarin kunta ei ole järveään hylännyt, vaan kynä syyhyää kaavoittamaan osaa sen rantaa mökki- ja matkailurakentamiselle.
Sevettijärvi, Keväjärvi ja Nellim ovat sen järven äärellä, johon menetetyn Petsamon koltat on asutettu. Sevettiin on tie. Keväjärvelle on tie, vaikka yksi asukkaista moittikin sitä huonoksi (väitin vastaan). Nellimiinkin on tie. Se on samanlainen, jonka muistan jo penikka-ajoiltani mutkaiseksi ja huonoksi. Ei ollut siitä miksikään muuttunut. On se somaa, että edes jotain on pysyvää - Nellimin tien huono kunto. Ruskamaisemat olivat jylhät ja hienot.
Mihin sie meitä viet? Tiedätkö itsekkään? Piruuttani sanoin, etten tiedä tai muista. Tuli kylä - Nellim! Tässäkö tämä? Joo! - edelleen piruuttani. Oli Erämaahotellia, Nili kahvilaa ja kauppaa, sekä Nellimin venesatamaa. Ortodoksista kirkkoa ja vanhaa tuttavaa vuosien takaa, sekä sitä joutenolevaa turistia, jonka kaverit olivat vielä järvellä.
Wilderness Hotellia entrattiin, ja Nilikin oli jo pahimmoilleen siirtynyt kesäajasta pois. Kahvilan rouvalta saimme kuitenkin Greenpeacin metsäleirin sijaintiosoitteen. Aikomus oli käydä katsastamassa, ovatko siivonneet lähtiessä jälkensä, kuten Lapissa on tapana. Kahvilasta Saimme vanhan väärtin kyytiin, jonka lupasimme kuskata kahden rouvan välissä kotio. Sinne Nellimjärven rannalle. "Älä perkele Venäjälle aja!" Tästä oikeaan, ja sitten suoraan tien päähän.
Löytyi tien pää, ja isännän hyvässä turkissa olevat koirat. Vähän jutustelua, ja sitten takaisin. Välillä vilkku vasempaan, soratietä jyrkästi ylös- ja takaisinpäin. Siellä matkamme puhuttelevin kohde. Nellimin Ortodoksinen kirkko, ja petsamolaismuistomerkki. Kaupunkilaisten mielestä - korvessa kumpikin.
Keväjärvellä, melkein Ivalossa, on kolttien Tsasouna. Siitä yllytettynä nappasin kuvan, ja twittasin sen. Ivalossa Pub FI:ssä tarkistin. 20 kilometrin aikana Tsasounakuvaa oli silmäilty 22 kertaa.
Pub FI:ssä entiselle työkaverille pikainen matkaraportti. Selvisi että sen päivän ainut karaoke on Ivalo River Campingissä. Se on siiinä Ivalon eteläpuolella - Kerttuojalla. Sinne iltamme päätös sitten huipentui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti