Lesley Dewar on tavallinen australialainen 68-vuotias eläkeläinen ja isoäiti. Päivätyönsä hän on tehnyt rahoitusalalla. Lieneekö leski? - mene ja tiedä! Eläkkeellä aikansa kuluksi hän kirjoittaa lastenkirjoja. Mummossa ei näyttäisi olevan mitään ihmeellistä. Varmaan virkkaakin. Hoitaa puutarhaansa, ja kertoo niistä muille. Oletettavasti silloin tällöin myös muiden mummojen kanssa vietetään "naisten iltaa" Gin tonicin kera.
Höperö tämä isoäiti ei tietysti ole, vaikka vallanpitäjät hänet sellaiseksi toivoisivatkin. Siis ei vakavasti otettavaksi kansalaisvaikuttajaksi, vaan höperöksi mummoksi. Tämä isoäiti on kuitenkin salakavalasti noussut yhdeksi Australian vaikutusvaltaisimmaksi tweettaajaksi - "netissä olevan puhujapöntön käyttäjäksi".
Netin cockailtilaisuuksissa hän seurustelee sujuvasti kaikkien kanssa. Eli etiketti on omaksuttu. Näkyvyyden saamiseksi hän ei työnny "silmäätekevien" seuraan, vaan sanomisillaan valtaa keskusteluareenaa itselleen. Häneltä kysytään ja kuunnellaan - osa ihastellen ja toiset pelonsekaisin tuntein. Isoäiti on tehnyt mahdottomasta mahdollisen.
Lesleyllä on Twitterissä yli 12.200 seuraajaa. Hän seuraa lähes 9200 tweettaajaa. 140 merkin viestejä on kahden vuoden aikana kertynyt lähes 40.600. Hänen viestejään seurataan 550 listassa. Kuitenkin hän on pohjimmiltaan tavallinen isoäiti, joka viihtyy myös lastenlastensa läsnäolosta.
Suomalaisten poliitikkojen tapa käyttää sosiaalista mediaa on toisenlainen. Heitä pitää seurata, mutta he itse eivät mielellään seuraa. Esimerkiksi Pekka Haavistolla on 300 seuraajaa, mutta hän seuraa vain yhtä - puoluettaan! Anni Sinnemäen vastaavat luvut ovat 1980/ 80. Pääministerikin seurustelee ja oleskelee mieluummin "vallan kammareiden" suojissa, kuin avautuu vuorovaikutukselliseen keskusteluun (luvut 380/75). Eikö kansalaisten puheiden, mielipiteiden ja keskusteluaiheiden seuraaminen päättäjiä kiinnosta?
Höperö tämä isoäiti ei tietysti ole, vaikka vallanpitäjät hänet sellaiseksi toivoisivatkin. Siis ei vakavasti otettavaksi kansalaisvaikuttajaksi, vaan höperöksi mummoksi. Tämä isoäiti on kuitenkin salakavalasti noussut yhdeksi Australian vaikutusvaltaisimmaksi tweettaajaksi - "netissä olevan puhujapöntön käyttäjäksi".
Netin cockailtilaisuuksissa hän seurustelee sujuvasti kaikkien kanssa. Eli etiketti on omaksuttu. Näkyvyyden saamiseksi hän ei työnny "silmäätekevien" seuraan, vaan sanomisillaan valtaa keskusteluareenaa itselleen. Häneltä kysytään ja kuunnellaan - osa ihastellen ja toiset pelonsekaisin tuntein. Isoäiti on tehnyt mahdottomasta mahdollisen.
Lesleyllä on Twitterissä yli 12.200 seuraajaa. Hän seuraa lähes 9200 tweettaajaa. 140 merkin viestejä on kahden vuoden aikana kertynyt lähes 40.600. Hänen viestejään seurataan 550 listassa. Kuitenkin hän on pohjimmiltaan tavallinen isoäiti, joka viihtyy myös lastenlastensa läsnäolosta.
Suomalaisten poliitikkojen tapa käyttää sosiaalista mediaa on toisenlainen. Heitä pitää seurata, mutta he itse eivät mielellään seuraa. Esimerkiksi Pekka Haavistolla on 300 seuraajaa, mutta hän seuraa vain yhtä - puoluettaan! Anni Sinnemäen vastaavat luvut ovat 1980/ 80. Pääministerikin seurustelee ja oleskelee mieluummin "vallan kammareiden" suojissa, kuin avautuu vuorovaikutukselliseen keskusteluun (luvut 380/75). Eikö kansalaisten puheiden, mielipiteiden ja keskusteluaiheiden seuraaminen päättäjiä kiinnosta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti