Nettikeskustelun sietämätön vaikeus

Lapin Kansa julkaisi 14.1.2014 jutun: "Tällä Rovaniemen asuinalueella on paljon maksuhäiriöitä...". Jotta asia ei yhdellekkään lukijalle olisi jäänyt epäselväksi lehti täsmensi vielä, että "Alue on Ounasrinne". Taitaako tuon selvemmin ryhtyä sormella osoittamaan?

Jutun nettiversio oli kaikkein luetuin. Kommenttejakin kertyi neljänneksi eniten. Jutun pohjalta osalla kommentoijista löytyi  taas intohimoa, ja oiva tilaisuus vahvistaa omaa mielikuvaa Ounasrinteestä juuri tientynlaisena asuinalueena. Tuo kuva ei useinkaan vastaa todellisuutta. Se loukkaa ja usein leimaa perusteetta kaikkia alueen asukkaita.

Lapin Kansan nettijuttujen aktiivisin kommentoija on "Tuntematon". Nimettömyyden suojissa voi heittää kaikenlaista - asiallista ja täysin asiatonta tekstiä. Lehden moderointilinjasta sitten  riippuu, millaiset kommentit menevät läpi ja julkaistaan. Se mikä kuitenkin on julkaistu jää sinne myös elämään, vaikka ne myöhemmin poistettaisiinkin. Nämä on otettu kuvankaappauksella lehden nettiversiosta.

Itse olen rekisteröitynyt, ja osallistuin keskusteluun kirjautuneena omalla nimelläni. Tästäpä saivat eräät sytykkeen  nimettömyyden suojissa käydä käsiksi henkilööni ja tapaani kirjoittaa. Minusta reilumpaa on esiintyä ja antaa palautetta suoraan omalla nimellään. Tässä pari esimerkkiä:

 Olen avoimen keskustelun kannalla. Vastaukseni näille kommentoijille lipsahti kuitenkin kirjautumatta. Siksi paikallaan on julkaista se tässä:

Lapin Kansalla on nyt vakavan pohtimisen paikka. Millä kriteereillä se juttuja julkaisee, ja millaisen kommenttien moderointilinjan se ottaa. Lehdellä on vastuu sisällöstään myös kommenttien osalta.

PS. Noin 15 - 20 vuotta sitten Lapin Kansassa oli toimittajan juttu, ettei Ounasrinteellä uskalla liikkua, kuin puukko taskussa. Tuolloin Asukasyhdistys piti yleisen tilaisuuden, puuttui mustamaalaamiseen ja tuomitsi sen.

Minne menet Rovaniemen päivähoito?

Päivähoidon tarve kasvaa Rovaniemellä.  Väkiluvun kasvun myötä Rovaniemi on näin positiivisen ongelman edessä. Lapsille olisi saatava lisää laadukkaita hoitopaikkoja.

Kotihoidon ”kuntalisällä” tuota tarvetta on koetettu helpottaa. Samalla käyttöön on otettu ”palveluseteli”, jolla vanhemmat voivat ostaa päivähoitopalvelut yksityisiltä palveluntuottajilta.

RoMa (Markkinakiinteistöt) rakentaa kaupungin omaan käyttöön uutta päiväkotia Saarenkylään, jonka pitäisi valmistua kuluvana vuonna. Yksityiselle hoivaketjuyritys Coronaria Oy:lle myös valmistuu elokuussa 2014 Touhula - päiväkoti Vennivaaraan.

Samalla kuitenkin paikallisissa päivähoitoyrityksissä tapahtuu liikehdintää, ja mietitään tulevaisuutta. Nyt Hilkan talo - päiväkoti on ilmoittanut asiakkailleen lopettavansa toimintansa Uimahallin läheisyydessä kevään 2014 kuluessa. Toiminta on muodostunut kannattamattomaksi, jossa yhtenä syynä olisi juuri tuo ”palveluseteli”- järjestelmä. Eihän tässä näin pitänyt käydä?

Keväällä Lapinradion jutun (18.4.2013) mukaan palvelusetelin avulla ”Rovaniemi pyrki haalimaan päiväkotiyrittäjiä”. Siis tavoite oli lisätä yksityisiä päivähoidon tarjoajia palvelusetelin avulla, säästää päivähoidon kustannuksissa, ja lisätä vanhempien valinnanvapautta valita palvelun tuottaja.

Onko niin, että kaupungin säästötavoitteet päivähoidon kustannuksissa sälytetäänkin paikallisten hoivayrittäjien selkänahasta revittäviksi tavalla ja sillä seurauksella, etteivät ne enää todellisuudessa kykene tarjoamaan palvelujaan päivähoitolain edellyttämällä tasolla kannattavasti?

Käykö niin, että kaupunkiin muodostuu selkeästi varakkaiden ja vähävaraisten päiväkodit? Erityishoitoa tarvitsevat lapset, ja ne joilla ei ole varaa maksaa tai käytännössä mahdollisuutta edes valita palvelusetelin avulla palvelun tuottajaa, siirtyvätkin kaupungin oman palvelutuotannon piiriin. Tällöin kaupungin oman ja muiden palvelutuottajien kustannusten vertaaminen ainakin tulee mahdottomaksi.

Onko Rovaniemi omilla toimillaan lisäämässä päivähoidon ”bisnesmäisyyttä”, ja ajamassa omia alueen yksityisiä päivähoidon tuottajia yhä ahtaammalle? Tästä bisnesmäisyyden ja ketjuuntumisen tunkeutumisesta päivähoitoon on Mannerheimin Lastensuojeluliitto ilmaissut huolensa jo vuonna 2011.