Viina-, tupakka- ja autoverotuksesta

Viina, tupakka ja auto. Siinä kolme suomalaisten "pyhää lehmää", joiden verotus herättää kiihkoa ja tunteita jopa yli tarpeellisen. Samalla ne ovat valtiolle varsin helppoja ratkaisuja verottamisessa - tuotto on meleko varma.

Arvostelun heikoin lenkki on autoverotus, koska monikaan ei oikein kehtaa moittia viina- ja tupakkaveroa, mutta autoverotukseen ei sellaista arvo- ja elämätapavarausta  liity.

Tähän saumaan PeruSuomalaiset ovat nyt tarttuneet esittäessään "autoveron" vähittäistä poistoa seuraavan vaalikauden aikana. Itse pidän uskottavampana keskustalaisten esitystä tupakkaveron korottamisesta lapsilisäleikkausten sijaan. Se olisi ollut oikeudenmukaisempi ja hyväksyttävämpi ratkaisu. En myöskään usko, että autovero tulee poistumaan.

Millaisista summista puhutaan? 

Alkoholiveron tuotto  oli 1,336 miljardia (v. 2013), eli 93 milj. € budjetoitua vähemmän. Tähän päälle tulee vielä menetetyt arvonlisä-, ansiotulo-  ja muut verot. Luku päätyy siten 100 - 200 miljoonan €uron väliin. Työpaikat ja verotulot karkaavat Viroon. Ravintoloissa anniskellaan enään noin 10 % koko "tärpättimäärästä".

Tupakkaverotus tuotti 0,852 miljoonaa €uroa valtion kassaan (v. 2013). Euroopan tasolla Suomi kuuluu kireimmän neljänneksen verottajan piiriin. Hintataso on myös keskitason yläpuolella. Euroopan kalleinta tupakkaa meillä ei kuitenkaan tuprutella.

Autoveron tuotoksi vuodelle 2015 arvioidaan noin 0,993 miljardia €uroa. Veroa kertyy uusien autojen myynnistä, ja sehän vaihtelee. Vuonna 2012 veron tuotto pieneni 0,870 miljardiin €uroon vuoden 2011 tasosta, jolloin se tuotti 0,930 miljardia €uroa. Mikä oli veronkorotuksen- ja muiden syiden vaikutus? Mutta yhteisvaikutus tuotti kuitenkin tämän.

Miksi PerusS esittää autoveron poistoa?

Puolue perustelee sen poistoa ympäristöystävällisyydellä ja turvallisuudella sekä autokannan uusiutumisella.

Millä se korvattaisiin? Sen kertoo Soini. Hänen mukaansa "autoveron poistaminen ja bensaveron alennukset" ovat rahoitettavissa

• maailmanparannukseen varatun rahoituksen leikkaamisella
• lopettamalla muiden EU-maiden jäsenmaksukompensaatiot
• Suomen EU- jäsenmaksun puolittamisella (koska äänivaltakin puolittunut)
• ei yhtään tuulivoiman syöttötariffisopimusta
• kannattamattomien energiamuotojen rahoituksen karsimisella.

Täsmennykseksi Soini esittää, että "bensaveron tai muidenkaan verojen maksujen korotuksilla ei pidä rahoittaa autoveron poistamista". 

Öljyalan Keskusliiton mukaan nestemästen polttoaineiden valmisteveroa kannettiin vuonna 2013 noin 3 miljardia €uroa. Soini esitti itse kuitenkin nyt myös "bensaveron alennusta" (lue itse). Paljonko?? Jos autoveron poisto ja bensaveron alennus katettaisiin Soinin esittämin keinoin - se ei taida riittää mihinkään. Eli paine kohdistuu leikkauksiin ja veronkorotuksiin muualla.

Esitys on puhdasverinen poliittinen liikku, jolla PerusS yrittävät tukkia kannatuskadon tulevissa eduskuntavaaleissa autoilevaa kansaa kosiskelemalla.

Kiitos Jamo Juntuselle kirjoituksestasi, jossa väitit, että "Suomen verottaja ja tulliviranomaiset eivät pidä siitä koska se (autoveron poisto) vähentäisi verotuloja useita miljardeja euroja".

Puolueen esitys koski kuitenkin nyt vain autoveron poistoa, jonka tuotoksi vuodelle 2015 on arvioitu 0,993 miljardia euroa. Sen poisto ei tee "useaa miljardia €uroa".

Siitä kuitenkin ollaan hiljaa, että heinäkuussa 2015 vanhasta autosta annetaan kokeiluluonteisesti 1500 € romutushyvitys uutta autoa ostettaessa. Köyhällä on varaa kuitenkin vain käytettyyn, joten tuokin hyvitys jää varakkaiden ja autojobbarien hyödynnettäväksi.

Lisätietoa autoilun vero- ja hintakehityksestä.

Verottajan oudot kuviot

Olen vuodesta 2006 lähtien käynyt omasta vapaasta tahdostani eri puolilla Lappia sesonkityössä. Pääasialliset työssäkäyntialueet ovat olleet Rovaniemen ja Saariselän seutu. Työsuhteet ovat aina olleet määräaikaisia sesonkien keston mukaan, joko suoria työsuhteita tai henkilöstövuokrausyrityksen kautta. Vuokratyösuhteessa työntekemispaikkoja on samanaikaisesti voinut olla useita. Palkan on kuitenkin maksanut sama henkilöstövuokrausyritys työnantajana.

Vakituinen asuntoni ja kirjani ovat olleet koko ajan Rovaniemellä, jossa olen asunut yhdessä avopuolisoni kanssa vuodesta 1991 lähtien. Yhteisiä lapsia meillä ei ole ollut koko aikana. Ivalossa olen voinut majoittua perikunnan käytössä olevassa kiinteistössä.

Vuoden 2006 verotuksen yhteydessä verottaja ei ensin hyväksynyt matkakuluja oman auton käytön mukaan kotonakäynneissä, vaan yhtenäistämisohjeiden mukaan ne muutettiin "halvimman kulkuneuvon" käytön mukaiseksi (kirjattu 24.10.2007).

Vuoden 2007 verotuksessa matka- ja kotonakäyntikulut verottaja hyväksyi säännönmukaisen verotuksen puitteissa vaatimusten mukaisesti.

Vuoden 2008 - 2009 verotustani muutettiin oikaisuvaatimuksen kautta. Tuossa yhteydessä kävin myös keskustelun verovalmistelijan kanssa "yhteisen lapsen puuttumisesta". Verottaja päätti tuolloin keskustelumme pohjalta, koska avoliittomme on jo niin pitkäkestoinen (1991 lähtien), yhteisen jälkikasvun puuttumista ei voi tässä pitää olennaisena seikkana. Lapin verotoimisto hyväksyi oikaisuvaatimuksen (18.2.2014).

Sitten tapahtuikin yllättävä käänne. Vero-oikaisussa vaadin kotonakäyntikuluja vähennyskelpoisiksi vuosilta 2010, 2011 ja 2012. Nytpä se ei enää käynytkään. Verotuksen oikaisulautakunta päättikin (1.12.2014) olla hyväksymättä kotonakäyntikuluja verotuksessa vähennyskelpoisiksi. Miksi näin?

Verottaja tulkitseekin nyt niin, että minulla olisikin "vakituinen työpaikka ja asunto Ivalossa eikä omaa perhettä Rovaniemellä". Työskentelyäni ei voitaisikaan pitää enää tilapäisenä, vaan työpaikkani olisi vakituinen. Edelleen verottaja tulkitsee niin, että määräaikaisten työsopimusten päätyttyä sesongin loppumiseen niiden jälkeen ja välissä minulla olisikin niin sanotusti "vapaata". 

Näin kätevästi määräaikaiset työsuhteet saadaankin verotuksessa tulkittua "vakituiseksi työpaikaksi". Olen koko ajan ollut kuitenkin myös työttömänä työnhakijana, saaden joko täysimääräistä ansio- tai soviteltua päivärahaa sen mukaan kuinka edellytykset ovat täyttyneet. Mutta tässä sillä ei näytä olevankaan mitään merkitystä. Eli samaan aikaan voin olla sekä työttömänä työnhakijana Rovaniemellä, ja olla vakituisessa työpaikassa Ivalossa. Niinkö? Ne ajat jolloin minulla ei ole ollut voimassaolevaa työsuhdetta ja olen työtön, olisivatkin "vapaata". Kätevää, mutta varsin omituista työelämän tulkintaa.

Jotta kuvio kävisi vielä omituisemmaksi. Jälleen vuoden 2013 säännönmukaisessa verotuksessani kotonakäyntikuluni ovatkin taas vähennyskelpoisia menoja. 

Nyt olen kokonaan työtön, ja tämän kokemuksen perusteella olisi pitänyt olla jo vuodesta 2010 lähtien. 

ROVANIEMI LAATII KÖYHYYSOHJELMAN - aloite

Kaupunki laatii köyhyysohjelman, jolla ratkotaan työttömyyden ja pienituloisuuden aiheuttamia ongelmia.

Sitä laatimaan perustetaan erillinen valtuutetuista ja eri alojen asiantuntijoista koostuva työryhmä, joka paneutuu erityisesti työttömyydestä ja pienituloisuudesta aiheutuviin ongelmiin sekä syrjäytymiseen liittyviin haasteisiin.

Ohjelman tulee sisältää realistisia käytännön toimenpide-ehdotuksia, joilla vastataan köyhyydestä johtuviin haasteisiin.

Ohjelman toteutuksesta päättäminen saatetaan valtuuston käsittelyyn, ja sen vaatimasta rahoituksesta päätetään vuoden 2016 talousarvion käsittelyn yhteydessä.

Tampereen kaupunki on hyväksynyt vastaavan ohjelman tänä syksynä.

Jaakko Portti

Aloitteen allekirjoitti vajaa 50 valtuutettua kaikista puolueista.

Saariselkä - kiitos, anteeksi ja näkemiin.

On aika kääntää uusi sivu lehdessä ja omassa tarinassa. Kun katson työhistoriaani taakseppäin näen, että ne ovat yleensä vaihtuneet noin seitsemän vuoden välein. Välillä on vaihdettu paikkaa ja hieman asentoakin. Josko paikka olisi parempi, tai asento niinkuin ottavampi ja sopiva. Joskus  työehtävät ovat vaihtuneet tyystin toisenlaisiksikin.

Olen ollut rautakaupan myyjänä, raksan apupoikana "Hissun" kaupan (Kenkä-Asu) rakennustyömaalla, baarimikkona, "bongihaukkana" viinikassana, aluesihteerinä, piirisihteerinä, yrittäjänä. Työvoimakoulutuksessa Levi-Instituutissa, ja työharjoittelussa Sky-Hotellissa. Täällä vierähti kahdeksan vuotta. Kiitos näistä vuosista. Nyt kuitenkin on aika kitttää, kumartaa ja pyytää anteeksi.

Koskaan en ole missään paikassa tykännyt, osannut tai älynnyt asettua ja tyytyä "kaluston" asemaan, En myöskään täällä. Nyt alkoi jo tuntumaan, että "olen osa kalustoa". Se ei minun luonteelle sovi. 

Työkaverit ovat vaihtuneet sesonkien aikataulujen mukaan. Heistä on tullut hyviä kavereita. Heitä olen sietänyt, tai he ovat sietäneet minua. Sorrow noo. Työpaikan voi valita itse, mutta työkavereita ei. Näin se toimii molemmin puolin.

Olen törmännyt peruspuurtajaan ja elämäntapaintiaaniin. Tavallisia ovat: oman elämänsä rakentaja ja huoleton maailmanmatkaaja. Niitä, joille asioiden on oltava kunnossa, ja niitä joille kaikki järjestyy - tavalla tai toisella. Kaikki kohtaamiset ovat olleet mielenkiintoisia tuttavuuksia. Kaikki me tullaan jostakin, matkaamme jonnekin tai pystytämme pesämme siihen varmaan ja tuttuun paikkaan. Jokainen oman luonteensa mukaan, ja hyvä niin.

Minua pidetään AY-ihmisenä. Niin olenkin, mutta koskaan minua ei ole käräytetty tekemässä työtä ja suorittavan asiakaspalvelua TES:si perstaskussa. Näin väitän! Työnantaja välittää meidän palkan, mutta asiakas sen maksaa. Siksi asiakas on aina ykkönen, vaikka ei oikeassa olisikaan, niin kuin ei aina olekkaan.

Hymyilemään tietysti en ole koko aikana suostunut, ellei siitä ole erikseen maksettu tai TES:ssä sovittu. Oon vissiin parantumaton "totinen torvensoittaja". Toinen tinkimätön periaatteeni on, että silloin on jotain pielessä, jos töissä tulee hiki. Joko askeleen pituus on liian suuri tai aavistuksen verran liian lyhyt. Kantamus tietystikkään ei ole koskaan väärämittainen tai väärän kokoinen.

Sormia tietysti saisi olla enemmän. Ne voisivat olla myös pituudeltaan ja muotoilultaan paremmin astiastoon sopivat. Näillä typpösormilla on hiukka hankala sopeutua näihin uusiin trendeihin, jossa ruokailuvälineistön oudoilla muodoilla haetaan lisää ruokahalua ja katetta annoksiin. Suosittelen, että ravintolatyöntekijöiden koulutuksessa aletaan kehittämään erilaisia kantotapoja ja tyylejä poronsarvien kannossa pelkällä sormitekniikalla.

Nopeimmin ja reippaimmin niskakarvani saa pystyyn puhumalla YTK:sta (Loimaan kassa) ammattiliittona. Suomessa on järjestäytymisoikeus ja -vapaus. Jokainen saa tehdä niin kuin parhaaksi kohdallaan harkitsee, mutta liitto on liitto ja kassa on kassa.

Sekottamalla nämä kaksi eri käsitettä keskenään, kusettaa itseään pahemman kerran, varsinkin jos sen tekee vielä jäsenmaksuissa säästääkseen. En oikein viitti kattoa sitä, kun noin kymmenen vuoden kuluttua ammattinsa osaava jengi googlettaa, millaisia työehtoja joku on sopinut jossakin. Kun edes tietäis kuka sopinut, missä sopinut, mitä sopinut, kenen kanssa sopinut ja koskeeko se minua? Itse oon tähän saakka selvinnyt kysymällä sen PAM:sta.

Jos suomalaisilla on tiukkoina aikoina ollut hyvä "herrasäkä", niin voin todeta, että kohdallani työnantajien suhteen pätee sama.  Asiakaspalvelu ei koskaan voi olla täydellisen priimaa, mutta ehtaa sen aina pitää olla. Toivottavasti työpanokseni on vastannut sitä, mitä kohdalleni on laskettu.

Ja edelleenkin kaikkien Lapissa matkailun parissa toimivien peruslukemistoksi suosittelen Pekka Muhosen kirjaa "Matkailija poronkusemilla".

Nettikeskustelun sietämätön vaikeus

Lapin Kansa julkaisi 14.1.2014 jutun: "Tällä Rovaniemen asuinalueella on paljon maksuhäiriöitä...". Jotta asia ei yhdellekkään lukijalle olisi jäänyt epäselväksi lehti täsmensi vielä, että "Alue on Ounasrinne". Taitaako tuon selvemmin ryhtyä sormella osoittamaan?

Jutun nettiversio oli kaikkein luetuin. Kommenttejakin kertyi neljänneksi eniten. Jutun pohjalta osalla kommentoijista löytyi  taas intohimoa, ja oiva tilaisuus vahvistaa omaa mielikuvaa Ounasrinteestä juuri tientynlaisena asuinalueena. Tuo kuva ei useinkaan vastaa todellisuutta. Se loukkaa ja usein leimaa perusteetta kaikkia alueen asukkaita.

Lapin Kansan nettijuttujen aktiivisin kommentoija on "Tuntematon". Nimettömyyden suojissa voi heittää kaikenlaista - asiallista ja täysin asiatonta tekstiä. Lehden moderointilinjasta sitten  riippuu, millaiset kommentit menevät läpi ja julkaistaan. Se mikä kuitenkin on julkaistu jää sinne myös elämään, vaikka ne myöhemmin poistettaisiinkin. Nämä on otettu kuvankaappauksella lehden nettiversiosta.

Itse olen rekisteröitynyt, ja osallistuin keskusteluun kirjautuneena omalla nimelläni. Tästäpä saivat eräät sytykkeen  nimettömyyden suojissa käydä käsiksi henkilööni ja tapaani kirjoittaa. Minusta reilumpaa on esiintyä ja antaa palautetta suoraan omalla nimellään. Tässä pari esimerkkiä:

 Olen avoimen keskustelun kannalla. Vastaukseni näille kommentoijille lipsahti kuitenkin kirjautumatta. Siksi paikallaan on julkaista se tässä:

Lapin Kansalla on nyt vakavan pohtimisen paikka. Millä kriteereillä se juttuja julkaisee, ja millaisen kommenttien moderointilinjan se ottaa. Lehdellä on vastuu sisällöstään myös kommenttien osalta.

PS. Noin 15 - 20 vuotta sitten Lapin Kansassa oli toimittajan juttu, ettei Ounasrinteellä uskalla liikkua, kuin puukko taskussa. Tuolloin Asukasyhdistys piti yleisen tilaisuuden, puuttui mustamaalaamiseen ja tuomitsi sen.

Minne menet Rovaniemen päivähoito?

Päivähoidon tarve kasvaa Rovaniemellä.  Väkiluvun kasvun myötä Rovaniemi on näin positiivisen ongelman edessä. Lapsille olisi saatava lisää laadukkaita hoitopaikkoja.

Kotihoidon ”kuntalisällä” tuota tarvetta on koetettu helpottaa. Samalla käyttöön on otettu ”palveluseteli”, jolla vanhemmat voivat ostaa päivähoitopalvelut yksityisiltä palveluntuottajilta.

RoMa (Markkinakiinteistöt) rakentaa kaupungin omaan käyttöön uutta päiväkotia Saarenkylään, jonka pitäisi valmistua kuluvana vuonna. Yksityiselle hoivaketjuyritys Coronaria Oy:lle myös valmistuu elokuussa 2014 Touhula - päiväkoti Vennivaaraan.

Samalla kuitenkin paikallisissa päivähoitoyrityksissä tapahtuu liikehdintää, ja mietitään tulevaisuutta. Nyt Hilkan talo - päiväkoti on ilmoittanut asiakkailleen lopettavansa toimintansa Uimahallin läheisyydessä kevään 2014 kuluessa. Toiminta on muodostunut kannattamattomaksi, jossa yhtenä syynä olisi juuri tuo ”palveluseteli”- järjestelmä. Eihän tässä näin pitänyt käydä?

Keväällä Lapinradion jutun (18.4.2013) mukaan palvelusetelin avulla ”Rovaniemi pyrki haalimaan päiväkotiyrittäjiä”. Siis tavoite oli lisätä yksityisiä päivähoidon tarjoajia palvelusetelin avulla, säästää päivähoidon kustannuksissa, ja lisätä vanhempien valinnanvapautta valita palvelun tuottaja.

Onko niin, että kaupungin säästötavoitteet päivähoidon kustannuksissa sälytetäänkin paikallisten hoivayrittäjien selkänahasta revittäviksi tavalla ja sillä seurauksella, etteivät ne enää todellisuudessa kykene tarjoamaan palvelujaan päivähoitolain edellyttämällä tasolla kannattavasti?

Käykö niin, että kaupunkiin muodostuu selkeästi varakkaiden ja vähävaraisten päiväkodit? Erityishoitoa tarvitsevat lapset, ja ne joilla ei ole varaa maksaa tai käytännössä mahdollisuutta edes valita palvelusetelin avulla palvelun tuottajaa, siirtyvätkin kaupungin oman palvelutuotannon piiriin. Tällöin kaupungin oman ja muiden palvelutuottajien kustannusten vertaaminen ainakin tulee mahdottomaksi.

Onko Rovaniemi omilla toimillaan lisäämässä päivähoidon ”bisnesmäisyyttä”, ja ajamassa omia alueen yksityisiä päivähoidon tuottajia yhä ahtaammalle? Tästä bisnesmäisyyden ja ketjuuntumisen tunkeutumisesta päivähoitoon on Mannerheimin Lastensuojeluliitto ilmaissut huolensa jo vuonna 2011.