Kuntouttava työtoiminta

Arviointikertomuksen sivuilla 24 – 26 arvioinnin kohteena on ”kuntouttava työtoiminta”. Toiminta perustuu vuonna 2001 säädettyyn lakiin kuntouttavasta työtoiminnasta. Sen mukaan kuntouttavan työtoiminnan piiriin kuuluu pelkän työttömyyden perusteella. Se koskee vain perusterveitä työkykyisiä ja pitkäaikaistyöttömiä, ei ketään muita.

Kuntoutustarpeen pääsyynä on nimenomaan työttömyys:

”laissa asiakkaaksi määritellään työtön henkilö, joka saa työttömyyden perusteella toimeentulotukea tai työmarkkinatukea.” (STM: Kuntouttavan työtoiminnan käsikirja s.13)

Laki on työnhakijaa velvoittava ja sanktioitu. Vaikka aktivointisuunnitelma pitää laatia yhteistyössä asiakkaan kanssa, jo kieltäytyminen sen allekirjoittamisesta johtaa kahteen sanktioon – työmarkkinatuen menettämiseen ja alennettuun toimeentulotukeen. Sen sijaan kunnille – järjestäjille - ei ole mitään sanktioita siitä, millaista kuntouttavaa työtoimintaa ne järjestävät. Kuinka hyvin se sisällöllisesti vastaa asiakkaan yksilöllisiä tarpeita – vai vastaako lainkaan?

Tuntemattomassa Sotilaassa Lammio määräsi Antti Rokan asettelemaan kiviä kinttupolkunsa reunoille. Tästä ”lumetyöstä” kieltäytyminen johti Rokan sanktiouhan armoille. Koskelaa ei edes nuhdeltu typerästä työmääräyksestään.

THL:n tekemän tutkimuksen mukaan kuntouttava työtoiminta lisää hyvinvointia, mutta ei johda työllistymiseen. Vain noin viisi prosenttia siirtyi töihin avoimille työmarkkinoille tai ammatilliseen koulutukseen, kun taas 20 prosenttia siirtyi uudelle kuntouttavan työtoiminnan jaksolle.

Arviointikertomuksessa (s. 25) todetaan, että

”kuntouttavaan työtoimintaan liittyy usein tarve mielenterveys- ja päihdepalvelujen sitomiseen osaksi asiakkaan kuntoutuksen kokonaissuunnitelmaa. Tältä osin tarpeeseen ei ole kaikilta osin pystytty vastaamaan, ja että tähän tarvitaan erikoisosaamista ”

Pitäisikö tuohon erikoisosaamisen puuttumiseen jotenkin vastata? Vai olemmeko tyytyväisiä vain siitä, että kuntouttavaan työtoimintaan säntillisesti osallistutaan, ja siten säästetään kaupungilta ns. Kela-sakkomaksuja.

Johtopäätöksissä ja suosituksissa (s.26) todetaan, että

                     

”Asiakkaille, jotka eivät hyödy kuntouttavasta työtoiminnasta, tarvitaan välityömarkkinoita. Elinkeinojen kehittämisohjelmassa tämä on jäänyt vähälle huomiolle.”

Mitä tällä tarkoitetaan? Työ- ja elinkeinoministeriön ”välityömarkkinat”- käsitteen määritelmässä ne jakaantuvat a) aktiivisen työvoimapolitiikan ja b) aktiivisen sosiaalipolitiikan palveluihin. Työharjoittelu, työelämävalmennus, palkkatuettu työ ja kuntouttava työtoiminta kuuluvat ns. välityömarkkinoihin, ovat osa sitä.  Yhteistä tässä on, että he eivät tee täyttä työpäivää eivätkä saa täyttä palkkaa, tai saavat vain vähäisen ylläpitokorvauksen.  

Lopuksi. Mielestäni kaupungin tulisi teettää asiakastyytyväisyys-tutkimus ”kuntouttavaan työtoimintaan” osallistuvien keskuudessa. Siinä selvitettäisiin toiminnan nykytilaa, kipukohtia ja kehittämistarpeita asiakasnäkökulmasta.

Jaakko Portti

valtuuston kokous 14.5.2012

Ja tässä asiasta tekemäni valtuustoaloite:

VALTUUSTOALOITE                                                                     14.5.2012

  

ASIAKASTYYTYVÄISYYS-TUTKIMUKSEN

TEKEMINEN

  

ALOITTEEN SISÄLTÖ:

Rovaniemen kaupunki teettää asiakastyytyväisyys-tutkimuksen ”kuntouttavaan työtoimintaan” osallistuvien keskuudessa.

Siinä selvitettäisiin toiminnan nykytilaa, kipukohtia ja kehittämistarpeita asiakasnäkökulmasta.

ALOITTEEN PERUSTELUT:

Tarkastuslautakunnan arviointiraportissa (s.25) todetaan, että ”kuntouttavaan työtoimintaan liittyy usein tarve mielenterveys- ja päihdepalvelujen sitomiseen osaksi asiakkaan kuntoutuksen kokonaissuunnitelmaa. Tältä osin tarpeeseen ei ole kaikilta osin pystytty vastaamaan, ja että tähän tarvitaan erikoisosaamista ”

Asiakastyytyväisyys-tutkimuksen tulosten perusteella kuntouttavaa työtoimintaa voidaan kehittää edelleen ja organisoida enemmän asiakaslähtöisesti.

Tämän perusteella myös kuntouttavan työtoiminnan vaikuttavuus paranisi.

Jaakko Portti

Miten kuuntelisi asukkaita ja loisi osallistumisväyliä?

Rovaniemen kaupunki järjesti 2.5.–12 "Keskustan suuralueen asukkaiden kuulemistilaisuuden". Aiemmin valtuustossa oli linjattu, että kaikille kuudelle palvelukylien alueelle perustetaan aluelautakunnat. Saman periaatteen mukaan, kuin Ylä-Kemijoella. Miten asia järjestettäisiin keskikaupungin suuralueella?

Aluelautakuntamalli ei mielestäni sellaisenaan ole siirrettävissä keskikaupungin suuralueelle. Jotenkin ydinkaupungin ja kaupunginosien asukkaiden ääntä olisi kuitenkin kuultava, osallistumista ja vaikutusmahdollisuuksia parannettava. 

Asukastoiminta on vapaata ja avointa kansalaistoimintaa, eikä siten ole siirrettävissä kaupungin luottamusorganisaation jatkoksi. Onko kumppanuudessa ja verkottumisessa vastaus? Mielestäni on.

Keskustan alueella toimii asukas- ja omakotiyhdistyksiä. Niiden toiminnan vilkkaus, aktiivien määrä, jäsenmäärät ja toimintamuodot vaihtelevat. Osa panostaa suoraan vaikuttamiseen kaupungin hallintoon, ja erilaisten kehittämishankkeiden toteuttamiseen. Osalla päämuotona on tilaisuuksien, tempausten ja harrastustoiminnan järjestäminen. Muutamalla on kiinteä toimipiste, palkattu vastuuhenkilö ja työllistämistoimintaa. Valtaosalla näin ei kuitenkaan ole. Asukasyhdistysten toimintaresurssien välinen ero on siten huomattava. 

Rovaniemen asuntomessujen aikaan kaupunki panosti tuntuvasti Ounasrinteen alueen viihtyisyyteen. Alue oli myös yhtenä messukohteena. Samanaikaisesti asukasyhdistystoiminta eli voimakasta kehitys- ja nousuvaihettaan. Toiminta oli monipuolista, ja uusia mahdollisuuksia löydettiin jatkuvasti.

Sittemmin kaupungin panostus on vähentynyt, ja samalla asukastoiminta hiipunut. Kumppanuudella, panostuksella ja asukkaiden aktiivisuudella näyttää siten olevan kohtalonyhteys. Asukastoiminnalla ei yksinään ole voimavaroja vastata alueen ongelmiin, ja löytää kehittämistarpeita, jos kumppani "vetäytyy" alueelta. 

Ounasrinteellä on monta eri toimijaa. Asukasyhdistyksen lisäksi Ounasrinteen kappeli, Ounasrinteen kirjasto, KAS ja VVO asuntojen asukastoimikunnat ja Ounarin Nuoret (vailla nuorisotiloja). Harmillinen asia on, että niiden toiminta ei nykyisellään kohtaa toisiaan. Kukin toimija puuhaa tahollaan omaa sarkaansa. Tiedottaa siitä omia erillisiä kanaviaan käyttäen. Yhteinen alueellinen tiedottaminen puuttuu. Alueen eri toimijoiden yhteistyön tiivistäminen on siten mahdollista ja tarpeellista. 

Kaupungin mukanaolo kumppanina ja tuon yhteistyön tiivistämisen "suojelijana" saattaa toiminnan aivan eri tasolle kaikkien hyödyksi. Sillä olisi selvästi myös vahvistava vaikutus kunkin toimijan työn tuloksellisuuteen

Ounasrinteen asukasyhdistyksellä on yhteinen "asukastupa" KAS asuntojen asukastoimikuntien kanssa. Sen käyttö on kuitenkin aivan turhan vähäistä. Monet eivät edes tiedä sen olemassaolosta. Samoin VVO:lla ja KAS asunnoilla on omia asukkaiden käytössä olevia kerho- ja harrastustilojaan. Kuinka aktiivisessa käytössä ne ovat ja miten laajasti niistä tiedetään?

Jotta asukastoiminnasta tulisi todellinen osallistumis- ja vaikuttamiskanava, niiden toimintaresurssien turvaamiseen tarvitaan tuntuvaa kaupungin panostuksen lisäämistä. 220 euron vuotuinen toimintatuki, ja viidelläkymmenellä prosentilla pienennetty kohdeavustus ovat aika hataria pohjia ponnistaa ja järjestää yhtään mitään.

Oulun kaupunki panostaa Rovaniemeä huomattavasti enemmän asukastoimintaan, ja toiminta on koordinoidumpaa. Oulun kaupungin alueella toimii neljätoista asukastupaa. Jokaisella suuralueella toimii kaikille avoin yhteistyöryhmä. Tähän suuntaan Rovaniemelläkin asukkaiden kuulemis-, vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia tulisi kehittää.

Puoluepolitiikka ei kuulu asukastoimintaan - kriittisyys kuuluu. Pidän itse asukastoiminnan menestymisen kannalta tärkeänä, että sitä ei alisteta kenenkään polittisen uran ponnahduslaudaksi tai puoluepoliittiseksi käsikassaraksi. Toiminnassa täytyy pyrkiä päinvastaiseen suuntaan. Yhdistää eri tavoin ajattelevien ihmisten tarmo alueen yhteiseksi hyväksi.