Ei tästä ammattia tullut!

Juttelin tässä eräänä iltana nuoren ravintolatyöntekijän kanssa. Alunperin hän oli kouluttautunut eri alalle. Sanotaanko, vaikka rakennusalalle. Miksi sitten rakennusalalle kouluttautunut työskentelee ravintola-alalla?

Rakennusalan opiskelijamme oli saanut valmistumispaperit kolmen vuoden koulutuksen jälkeen. Siihen sisältyi ammattiopintoja koulunpenkillä. Työharjoittelujaksoja eri työpaikoissa. Silloin oli kysyntää ja tarvetta. Se tietysti kelpasi. Rakennusalalla hän aikoi työuransa suorittaa. Olihan siitä paperit taskussa ja taito käsissä. Valmis todistus kädessä sitten hakemaan sitä oikeaa työpaikkaa.

Valmistuminen koitui kuitenkin työuraansa aloittavan kohtaloksi. Kysyntä ja tarve loppui välittömästi. Kysyntä kohdistui nyt nuorempiin. Niihin, joilla ei ole työkokemusta, mutta ovat harjoitteluiässä. Valmistuneen nuoren kohdalla työkokemuksen puute muodostui yhä isommaksi esteeksi. Harjoittelussa sitä ei kysytty eikä kerrottu, vaikka nimenomaan tuolla harjoitteluajalla sitä piti madaltaa. Miksi kävikin päinvastoin?

Nyt ei oikein käy, kun ei ole sitä työkokemusta. Tämä sama vaatimus tuli vastaan kaikissa paikoissa. Vaikka oli todistus valmistumisesta ja CV tehty mallikkaasti, se kaikkein oleellisin tarvittava työkokemus. Se puuttui, ja sen myötä kaikki muukin.

No sitten työkkäriin, josko sieltä jotain lohkeaisi. Kaksi vuotta tuore valmistujaistodistus jalostui ja kypsyi työkkärin hyllyssä. Sitä tarvittavaa työkokemusta vaan ei karttunut. Ei tästä työuraa urkenut. Töitä kuitenkin tekisi mieli tehdä.

Tarvittavan työkokemus-ongelman kiertämiseksi neuvokas työnhakijamme ratkaisi seuraavalla tavalla. Järjestysmieskortti oli jo hankittuna nuorisoseuran kautta. Puuttui enää hygieniapassi ja anniskelupassi. Ne voi suorittaa lukemalla monisteet ja käymällä "testausasemilla". Nämä kolme halpaa todistusta avasivat oven oikeaan työpaikkaan. Ravintolan vastaavan hoitajan alaisuudessa hän voi nyt hankkia elantonsa oikeissa töissä. Näin kävi, ja rakennusmiehen vuosien koulutus vaihtui ravintola-alan työvuoroihin.

Taustakertomus olkoon vahvistuksena sille, miksi opintoihin panostamista täytyy vahvistaa panostamalla myös alalle työllistymiseen. Nuorten työpaikkatakuu varmistaa sen, että työllistytään sille alalle, jolle on koulutettu. Samalla se suuntaa opintotarjontaa niille aloille, joilla on kysyntää.

TULVIEN UHKIA ON TORJUTTAVA

Rovaniemen Saarenkylän, Alakemijoen- ja Ounasjoen kylien, sekä Kittilän tulvansuojelun ratkaisuvaihtoehtoja on varsin vähän. Päätöksissä kokemusperäiset ja teknisesti parhaat ratkaisuvaihtoehdot on otettava huomioon.

Rovaniemen alueista Saarenkylän, Vitikanpään, Koskenkylän, Pullinrannan ja Paavalniemen alueet ovat todella suuressa vaarassa. Pahimmassa tulvatilanteessa ne joutuvat veden alle. Kiinteistöt tuhoutuvat, ja niiden omistajat kärsivät miljoonien vahingot.

Toimiva tulvansuojelu Rovaniemen ja Kittilä alueille saavutetaan varmuudella vain valuma-altaiden rakentamisella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Kemihaaran yläpuolisten ja Ounasjoen valuma-alueiden vedet otetaan kiinni tulvansuojelualtaiden avulla. Muut esillä olleet tulvansuojeluvaihtoehdot ovat ongelman siirtoa. Käytännössä ummistetaan silmät siltä, mitä ei haluta nähdä.

Pengerrys- ja ruoppausvaihtoehdot ovat mielestäni todellisten ongelmin hetkellistä siirtämistä muutamalla vuodella. Ne saavat aikaan perusteettoman turvallisuuden tunteen. Samalla ne kuitenkin käytännössä käynnistävät Saarenkylän rantojen vyörymisprosessin. Sitäkö esittäjät haluavat?

Tosiasia on se, että Saarenkylän alavilla alueilla olevat kiinteistöt ovat ns. vesijättöalueella. Niissä kova perusmaa on noin 10 m syvyydessä. Alue on erittäin herkkää rantojen vyörymälle. Se ei kestä rantatörmien kuormitusta ja uoman ruoppausta.

Haluavatko pengerrys- ja ruoppauskokeilua esittävät tahot maksattaa tehottoman kokeilunsa miljoonakustannukset muilla. Tästä kokeilusta kunnat, valtio, kiinteistön omistajat maksavat kymmenien, jopa satojen miljoonien kokeilumaksun. Tulvansuojelu ei kuitenkaan käytännössä toteudu.

Haastan kaikki lapin kansanedustajaehdokkaat ottamaan kantaa tähän ajankohtaiseen tulvansuojelu-kysymykseen. Se tulee lähiaikoina päätettäväksi. Ihmisillä on oikeus tietää.

Paluu Ivalon Tökärille

Pidimme tänään kolmen ehdokkaan voimin tapaamistilaisuuden Ivalon Työväentalolla. Mukana lisäkseni olivat Sari Moisanen Kemistä ja Matti Kyllönen Ivalosta. Väisäsen Timo Inarin Vasemmiston puheenjohtaja oli oikeudenmukainen ja tiukka ajankäytön suhteen. Hyvä niin. Ja Siskolle kiitokset nisuista ja kahvituksesta.

Paikallislehti Inarilaisesta juttua oli tekemässä päätoimittaja Jaakko Peltomaa, joten Inarilainen käsiin keskiviikkona. Siksi en kirjoita tämänpäiväisestä tapahtumasta, vaan muistoistani. Tökäri on nuoruudestani tuttu paikka. Inarin nuoriso vietti siellä 70- luvulla aikaansa painien yläsalin molskilla, opintokerhossa siellä molskihuoneen vieressä, diskoissa ja tansseissa siellä alasalissa. Tanssien päätyttyä oli se Lauran Pölkky-Grilli siinä, missä se on nykyäänkin.

Oma ensimmäinen työkeikkani Tökärillä oli muistini mukaan narikkapoikana. Sittemmin lipunmyyjänä ja väliaikamusiikin soittajana. Tuohon aikaan sitä nuorisomusaa aikuisten tansseissa voitiin soittaa vain väliajalla, ja siitäkin tuli aina jupinaa. Ei tätä voi tanssia, tai musiikki liian kovalla jne...

Lapsuuden kodistamme ei tuputettu politiikkaan, vaikka vanhempamme aktiivisia työväenliikkeen ihmisiä olivatkin. Itse en esim. osallistunut pioneeritoimintaan lainkaan. Painia taisin kokeilla Morottajan Veikon, Kinisjärven Tumpin ja Kolan Sepon vetämissä "painarjotuksissa" (kirjoitettu tarkoituksella väärin). Ei minusta painijaa tullut. Ei tullut myös nyrkkeilijää. Se loppui välittömästi siihen, kun Meskasen Matti löi liian lujaa päin näköä.

Voin täysin vilpittömästi sanoa, että oma poliittinen toimintani alkoi Tökäriltä. Kolan Oivalta tunnustan saaneeni kipinän poliittiseen toimintaan. Opintopiirit siellä Tökärin yläkerrassa. Pitkät jutustelu Ainon ja Oivan luona Koppelontiellä. Minä nuori pojanvesseli, ja työväenliikkeen veteraani. Mitä sieltä Tökärin sisältä oppi. Varmaan tietynlaisen tavan toimia politiikassa. Periaatteellisuus, maltti ja pitkäjänteisyys. Siinä ne minusta ovat. Ei niissä ollut kiihkoa ja kiivautta ollenkaan. Kun on varma asiansa oikeutuksesta, ei tarvitse kiivailla, vaan järkisyihin vedoten perustella.

Muistan tapauksen. Veteraanimme luki ahkerasti kirjoja. Ei huvikseen, vaan hakeakseen tietoa ja näkemystä. Oiva kertoi näin. Olen Jaska ikäni lukenut kirjoja, mutta vasta nyt hoksasin sen, että kirjoissa on sisällysluettelot. Hakeakseen tietoa, ei tarvitse lukea kirjaa kannesta kanteen, vaan katsoa sisällysluettelosta, missä se tieto on. Tarina muuten on tosi. Kyllä meillä nykyään on helppoa, kun on google ja wikipedia.

Yhden teeman muistan myös. Oiva varotti "kunnallismiestaudista". Sillä hän tarkoitti, että luottamushenkilöiden päätehtävä on katsoa asiaa kuntalaisten kannalta. Hyvä neuvo myös kuntaa laajemmissa luottamustehtävissä.

Jos en ihan väärin muista, aiempi Tökärin käyntini on noin kahdenkymmenen vuoden takaa. Siitä muistelu. Siksi kirjoitus.

Nuorten syrjäytyminen kohtalokasta

Talvi-, jatko- ja Lapin sodista Suomeen syntyi 95.000 sotainvalidin ryhmä. Nuoria miehiä, jotka odottivat elämältään muuta, kuin sotainvalidin osaa. Se kuitenkin lankesi. Nyt tänään Suomessa 16 – 24 vuotiaista nuorista sama määrä, noin 90.000 on heikossa jamassa. Esimerkiksi vuodessa noin 1800 nuorta siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi.

Lipaskeräyksiä ei näy – taivastelua ja päidenpuistelua kylläkin. Jokainen heistä maksaa noin miljoonan 60 v. päiväänsä mennessä, jos sitä päiväänsä viettävät ja näkevät. Terveyserojen kasvu hyvinvoivien ja huono-osaisten välillä alkaa näkyä kylänraiteilla ja kaduilla entistä selvemmin ja varhaisemmassa vaiheessa.

Mitä me heille vastaamme ja annamme? Keppiä, kuria, sanktioita, karensseja, kursseja, porkkanoita tms. vai mahdollisuuden ottaa uusi suunta rakentaa tulevaisuutta. Sehän on mahdollista. Täydellisiä elämän umpiperiä ei ole, josta ei olisi väylää eteenpäin. Kyse on poliittisista arvovalinnoista. Näitä arvovalintoja on tehty mm. jo silloin, kun Suomen kansallisvarallisuus oli nykyistä matalammalla tasolla. Sotien jälkeen olimme köyhä maa – mutta tänään varallisuutta on.

Näin sotienjälkeistä Suomea rakennettiin - Nyt on jakovara ja kestävyysvaje

Suuria arvovalintoja tehtiin, kun luotiin työeläke-, lapsilisä-, terveydenhoito- ja peruskoulujärjestelmä. Rakennettiin vuokra-asuntoja, vanhainkoteja, päiväkoteja ja koulurakennuksia. Suurena tavoitteena oli luoda hyvinvointiyhteiskunta, jossa kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet. Tuloerot olisivat matalat. Niitä tasataan tulonsiirtojen ja verotuksen keinoin, ja ketään ei pudoteta kyydistä. Tästä suuresta linjasta poliittinen oikeisto nyt pyrkii luopumaan.

Viime eduskuntavaalien alla markkinoitiin termi jakovara. Nyt jälleen on uusi termi käytössä. Sillä pyritään perustelemaan harjoitetun politiikan ”ainoaa mahdollista oikeutusta”. Ei muka ole vaihtoehtoja. Nyt hoetaan valtiontalouden kestävyysvajeesta. Kumpikin käsite viittaa rahaan, ja sen puutteeseen. Ei ole varaa jakaa. Tai lompsasta menee enemmän rahaa kuin sinne tulee.

Varakkaiden verohuojennuksilla se vaje on synnytetty. Siihen on käytetty noin kuusi miljardia. Kataisen suulla julistetaan 10 miljardin vajeesta. Tutkijat puolittavat vajeen siitä puoleen. Leikkauslistat ovat jo kaapissa valmiina, vaikka se halutaan kiistää. Väitän, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa linjaa, politiikassa on aina vaihtoehtoja. Suomi ei voi menestyä Pikku-Amerikkana, jossa raja railona ammottaa menestyjien ja kelkasta pudotettujen välillä.

Lex Soininvaara teemavuoden "kohokohta"

Suomen osalta ”Köyhyyden teemavuosi” päättyi nolosti. Hallituskoalitio runnoi läpi nuoria kurmuuttavan ”Lex Soininvaara” - lain. Tämä pakotuslaki ei ole oikea ratkaisu. Ennustan, että kuntien sosiaalityöntekijät vielä pähkäilevät, kuinka tuota lakia kunnissa sovelletaan, ja mihin raja kussakin yksittäistapauksessa vedetään.

Nuorten keskuudessa tehdyn tutkimuksen mukaan ”Elä sossun tuella”- elämäntaparyhmä on marginaalisen pieni. Valtaosa nuorista haluaa ihan oikeasti rakentaa omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan tosissaan - omien edellytystensä mukaan. Tämä on mahdollista.

Nuorten työurat on saatava alkuun heti valmistumisen jälkeen. Siinä hyvä väline on nuorten työpaikkatakuu esim. 9 kuukaudeksi. Koulutusta vastaavaa työtä, oikeassa työpaikassa ja oikeilla työehdoilla.

Jos ei ole yhtään rahaa - monet rupee köyhiksi (Joonas 6 v.).

Lapsilisäjärjestelmän aikaansaaminen on poliittisen vasemmiston yksi merkittävimmistä saavutuksista. On kunniaton ja suuri vääryys, että nykyisin lapsilisät leikkaavat toimeentulotukea juuri niiltä, jotka sitä kaikkein eniten tarvitsisivat - pienituloisilta lapsiperheiltä.

Olisin kuitenkin typerä populisti, jos nyt julistaisin, että ”rikkailta lapsilisät pois”. Niitä ei montaa Suomessa ole. Ongelmana ei ole hyväosaisten lapsilisät, vaan se, että toimeentulotuen saajilta ne otetaan pois. Köyhän lapsellakin on oikeus lapsilisään.

Annetut siivet eivät kanna

Hyvinvointi syntyy työstä. Se on minun perusväittämäni sekä yleisesti, että yksilötasolla. Ei voi jakaa, jos ensin ei ole synnytetty yhteistä jaettavaa. Siksi korostan vaalikampanjassani työn ja yrittäjyyden merkitystä. Haluan lappilaisille yrityksille kasvot. Sama koskee työntekijöitä. Kuka tekee, millä ehdoilla ja oikeuksilla. Harmaa talous on Lapille enemmän kuin turmioksi.

Lappi elää luonnostaan. Täällä Sodankylässä kaivokset ovat synnyttäneet tarpeen uudenlaiselle kaivosalan koulutukselle. Se luo monelle nuorelle mahdollisuuden kouluttautua ja työllistyä Lappiin. Samalla se tuo uudenlaista osaamista maakuntaan. En ymmärrä niitä puheita, joissa väheksytään maakunnan suurten hankkeiden merkitystä.

Annetut siivet eivät kanna. Olen syntynyt Ivalossa. Asun Rovaniemellä, ja käyn töissä Saariselällä. Olen mielelläni Keskisen- ja Pohjois-Lapin kansanedustajaehdokas. Kenenkään saappaisiin en ole astumassa. Oma kampanjani on aidosti minun näköinen.

”Rohkeutta on välittää”- on vaali-iskulauseeni. Se on suoraan muotoiltu Vasemmistoliiton tunnuksesta ”Rikkautta jolla on arvoa”.

Puheenvuoro Sodankylän Vasemmiston kokouksessa 30.1.2011