AntL esitti kommentissaan reilun kysymyksen ”VasL:n, demareiden ja ehkä vihreiden yhteinen EU-missio kesän vaaleissa. Ohjelma, toteutus, maailman pelastus… ”. Kysymyksensä Antti esitti kirjoitukseni ”Virhearviointia” yhteydessä. Siinä yhteydessä en sitä voi tietenkään tehdä, vastata tai kommentoida – vaan se tulee tässä.
Missä luotettavin, alkuperäinen testi. SDP:n sivuille penkomaan, josko sieltä löytyisi? Kaikille tässä:
SDP:n puheenjohtaja Urpilainen oli SDP:n meppiryhmän seminaarissa alustuksessaan ”Vastuulliset punavihreät yhteistyöhön EU-politiikassa” esittänyt ”vasemmistoyhteistyön tiivistämistä EU-politiikassa”. Vihreistä puolueena Urpilaisen alustuksessa ei sinänsä ole mainintaa. Oletettavasti hän kuitenkin tarkoittaa myös vihreitä, koska tavoite on yhdistää ”vastuulliset punavihreät” yhteistyöhön - ”punavihreäksi muutosrintamaksi”. Mitä voimia ovat ne ”vastuuttomat punavihreät”, jotka jäisivät tuon muutosrintaman ulkopuolelle? Onkohan niitä Vasemmistoliitossa, SDP:ssä tai vihreissä?
Tuon muutosrintaman tavoitteita voisivat olla globalisaation demokraattiset pelisäännöt ja vihreä talouskasvu. ”Vihreällä työllisyyskäsitteellä” Urpilainen pyrkii yhdistämään ilmasto-, ympäristötavoitteet ja työllisyystavoitteet vihreän talouskasvun kasvualustaksi. Termien ja käsitteiden lisäksi tarvitaan kuitenkin konkretiaa. Mitä se käytännössä voisi olla eurooppalaisella, kansallisella ja paikallisella tasolla? Esimerkiksi Lapissa?
Urpilaisen kuvailun mukaan nykyinen talouskriisi on seurausta rahoitusmarkkinoiden valvonnan pettämisestä ja villin kapitalismin romahduksesta. Tilanneanalyysi on sinänsä ytimekäs. Itse kuvailisin nykymeininkiä ahneus- ja saalistuskapitalismiksi (jopa röyhkeydeksi). Kapitalismia nykyinen lama tuskin kuitenkaan romahduttaa.
Uusien finanssikriisien estämiseksi tarvitaan (Urpilaisen mukaan) tehokkaampaa rahoituksen valvontaa, veroparatiisien sulkemista ja rahoitusinstituutioiden uudistamista. Näitä tarvitaan. Tavoitteena Urpilaisella on rakentaa aidosti ”ekososiaalinen markkinatalous”. Siis annettujen raamien (kapitalismin/markkinatalouden) sisällä sinänsä radikaaleja ehdotuksia. Mutta annettuja raameja ne eivät ylittäisi. Siinä se puute ja heikkous. Raamit olisi myös asetettava kyseenalaisiksi. Näen itse Vasemmistoliiton puolueena ja liikkeenä, jonka asettaa kyseenalaiseksi ja ylitettäväksi nimenomaan nuo ”annetut raamit”.
Puoluepoliittisin ja tarkoitushakuisin kohta Urpilaisen esityksessä on se, että hän edellyttää Vasemmistoliiton liittymistä samaan parlamenttiryhmään (PES) demarien kanssa, jotta voitaisiin osallistua EU-vaaleihin samalla eurooppalaisella ohjelmalla. Sekö olisi ehto? En innostu. Vasemmistoliiton tulevan €u – mepin tulee vastaisuudessakin kuulua €u – parlamentissa vasemmistoryhmä – GUE/NGL – ryhmään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti