keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

PASSIIVISUUDEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Itseäni on viimepäivinä suunnattomasti harmittanut ihmisten passiivisuus itseään koskevissa asioissa. Olemme hemmetin hyviä keksimään selityksiä omalle toiminnallemme / toimimattomuudelle. On liian kaunis ilma, on liian kylmää, sataa, kevät on jo liian pitkällä, unohdin jne. - loputtomiin. Väitän, että tärkeäksi pitämiämme asioita emme unohda (paitsi poliitikot).

Olemme myös kärkkäitä arvostelemaan niitä, jotka jo toimivat, vaikka moitteiden kohteena pitäisi olla ne, jotka eivät vielä toimi. "VÄÄRIN SAMMUTETTU". Kuinka tähän pitäisi suhtautua? Moitteilla, saamalla huonoa omaatuntoa hereille, kepillä vai porkkanalla???

Tästä asiasta keskustelin tänään pitkään erään kaupungin virkamiehen kanssa. Hän kehoitti väkevästi nostamaan kissan pöydälle. Ehkä ei nyt kuitenkaan. Itse uskon vastaväitteistä huolimatta positiivisen esimerkin kannustavaan voimaan. Negatiivisesta asenteesta ei koskaan synny aitoa omasta halusta syntyvää toimintaa - vaan se synnyttää toimintaa, jonka maaperä on ympäristön jonkinasteisen paineen tulosta. Väittäisin vanhan sananlaskun tavoin, ettei kannettu vesi kaivossa pysy.

En aio muuttaa tapaani toimia, vaan aion luottaa edelleen ihmisten omaan aitoon aktiivisuuteen.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Haukkumisella ja moitteilla ei varmaan synny toimintaa. Se on varma se.