Minua on jo pidemmän aikaa vaivannut ja ärsyttänyt se iänikuinen rutkutus kaiken pieleen menemisestä. Aina ne tekee väärin ja/tai aina liian vähän. Aina kaikki menee yhä vain huonompaan ja/tai väärään suuntaan.
Mitään ei voida tehdä, ja kaikki on jo menetetty. Suurimpia syyllisiä ovat tietysti ne omat valitut. Varsinkin ne "herran-/rouvanketkaleet", jotka porukalla on istutettu Audin takapenkille. Ei noin. Liian vähän. Eihän tuo mitään. Mutta kun jne...
Nyt sitten joukollla värväämään päähänpotkittua kansaa barrikaadeille tätä vääryyttä vastaan. Vahvasti epäilen, ettei kovin hyvää menestystä tule. Ääntä kylläkin, mutta ei vaikuttavaa tukea, ja toisenlaisen politiikan vahvistumista. Tukea, vahvistumista ja niitä näköaloja nyt kaivataan - ei niinkään rutkuttamista. Tuskin se kovin motivoivaa on nähdä "tuhon merkkejä" kaikkialla.
Äänestäjäkin on pirun ovela. Se juoksuttaa omien toiveidensa perässä, eikä sitä innosta keskinkertaisuudet, kompromissit ja saavutetut tulokset. Sitä kiinnostaa se, mitä hän haluaa - tässä ja nyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti