tiistai 28. joulukuuta 2010

Anna yksi – ota kaksi!

Dressman mainostaa ALE:saan “Ota kolme – maksa kaksi”. Halvin tulee kaupan päälle. Tämähän on kätevää myös toisinpäin – annetaan vain yksi, mutta otetaan kaksi. Halvin tietysti annetaan ja kalleimmat otetaan.

Tätä uutta poliittista innovaatiota hallitus on vaalikaudellaan toteuttanut.  Se on numeroiden perusteella "huomioinut" vähäosaisia ja tehnyt minimituloihin korotuksia. On nostettu! Niin numerot osoittavat, joten ei voi väittää vastaan. Eivät ainakaan opiskelijat, vaikka opintotukea ei ole sidottukaan indeksiin (kallis). Valmistumiseen on kuitenkin panostettu ja aloituspaikkoja lisätty (halpa). 

Samanaikaisesti hyväosaisten tulot ovat kasvaneet vain "maltillisesti". Tätä malttia on vahvistanut vielä, että lama söi pois suuren osan osinkotuloista. Ei ole lainkaan ihme, että hyväosaisten veroalennuksia on eriarvoistumiskehityksen hillitsemiseksi jouduttu rahoittamaan pääosin velkarahalla.

Valtiontalouteen synnytetty kestävyysvaje on täytettävä. Köyhyys tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Rikkaat tulisivat halvemmaksi – tulevat toimeen jopa omillaan   ilman tulonsiirtoja. Pannaan maksumiehiksi siis köyhimmät. Ensimmäiseksi nirhaistaan “lusmuilevilta” nuorilta toimeentulotuesta 40 %, jos eivät alistu toimenpiteiden kohteeksi. Näin on “valtakunnan viisas” Soininvaara linjannut, ja puhelimella päättäjille nootin antanut.

Suomi vanhenee huolestuttavasti. Vanhuus siis tulee myös kalliiksi. Työuria on pidennettävä ja eläkeikää nostettava. Tietysti sieltä loppupäästä, mutta ei kaikilta. Vain niiltä, jotka eivät työurallaan ole hankkineet itselleen kultapossukerholaisten “sopimuseläkettä”, tai ostettua verovaroin tuettua lisäeläkettä sen normaalin työeläkkeen lisäksi. Nimenomaan vain nämä työeläkeläiset olisi saatava jatkamaan työelämässä pidempään. Hyväosaiset voisivat halutessaan fiinisti siirtyä nauttimaan omastaan jopa alle 60 vuotiaina.

Hallituksen mielestä eriarvoisuus on kaventunut. Oletko samaa mieltä?

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Pentti nukkuu nyt vain!

Ahneus on pirullinen olotila. Aina vain enemmän ja yhä vain ylemmäs. Ei auta, vaikka itse Ajatollah Brysselistä laulaisi tuutulauluja nöyryyden ja maltin puolesta. "Heti mulle - kaikki tänne!" on villinnyt perusväen aina peräkammareita myöten. Nyt kerrankin herroille huutia ja loimeen. Hengennostatuksessa kaadetaan vaikka karhu etukäteen. Katsotaan sitten myöhemmin, oliko se karhu ja tuliko se kaadetuksi. Tämä vaihe on vasta nokitteluasteella. 

Eräs Oinonen sieltä Rautavaarasta rapsutteli iltahämärissä hauveliaan. Mitäpä Tessu tuumaat, jos rämhäytän sen perinteisen budjettialoitteeni siitä puoluetuesta? Kirjoituskone laulamaan koiran hännän heilutuksen tahdissa. Niin juuri! Siinä samassa tahdissa, kuin Veikon aikaankin - sieltähän se tulee. Uskollinen koira kallisti päätä oikealle ja välillä vasemmalle. Isännän katseesta kuitenkin oli oppinut, että vasemmalle ei kallisteta kuin erityisessä hädässä, ja sitä syytä ei nyt ollut. Koira vaistosi, että isäntä oli voimansa tunnossa, ja erityisessä luomisvireessä. 

Tohkeissaan tuvan isäntä napsutteli aloitettaan vanhan puolueperinteen mukaisesti. Harmillisesti teksti tuli kuitenkin paperin nurjalle puolelle. Sille, joka pannaan aina kirjoituspuoli alaspäin. Tästä samasta asiasta Pentti on toistuvasti näkkileivän osalta joutunut huomauttamaan tuvan emännälle. Näkkileivälle voi pitää panna aina sinne oikealle puolelle, ei sille takapuolelle. Tessu muisti tämän ainaisen kinastelun, mutta ei kyennyt ilmaisemaan, että nyt teksti tulee juuri sille nurjalle puolelle, eikä isäntä löydä oikeanpuoleista tekstiä väärinpäin olevasta paperipinosta.

Pentti ilmoitti ennen kinkerpiiriä kylän eläkkeelle lähdössä olevalle vallesmannille, että nyt on  hänen vuoro sanella se aloite. Luovuttaa siitä ensin kirjallinen versio, ja heti perään puheenvuoron aikana repäsee sen kaiken kansan kuultavaksi. Kaiken kokenut vallesmanni koitti huomauttaa, että nyt ajat ovat muuttuneet. Nyt ei oikein passaisi! Pentti vetosi perinteeseen, linjaan ja periaatteista kiinni pitämiseen. 

No, näinhän se on. Aina olemme sitä tukea vastustaneet, vaikka olemmekin sen käyttäneet. Vanhan vallesmannin viisauvella Raimo meni kuitenkin supattelemaan Veltolle. Mites se "Hottentottilaulun" sanat menivätkään? Otettuna Veltto aloitti "Oli kerran Afrikassa..." Vallesmanni ähkäisi ja oikaisi baskeria hieman puolueuskollisempaan suuntaan. Ei vielä, vaan vasta salissa! Etkä tapasi mukaan töni, kuin vasta merkin jälkeen.

Näinhän sitten salissa kaikkein pelisääntöjen mukaan tapahtuikin. Pentti Oinahti hetkeksi. Veltto tapansa mukaan uuvuttavasti liikehti, jota eräät tönimiseksikin kutsuvat. Vallesmanni sai vielä pidettyä fäärtit ruodussa, mutta propellipäät saa jäädä muiden kontolle. Sekin Vallesmannin mieltä hyväili, että muut, ne vanhat olivat hieman hämillään odottamattomasta linjan muutoksesta.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Rovaniemen talousarviosta - ryhmäpuheenvuoro

§ 114 Talousarvio 2011 ja taloussuunnitelma 2012 – 14

Nyt käsittelyssä oleva ensi vuoden talousarvio ja taloussuunnitelma 2012 – 14 pohjautuu laajaan ja perusteelliseen valmisteluun. Luottamusorganisaatiossa ja virkamieskunnassa on tehty hyvää valmistelutyötä. Myös kaupunginhallituksessa talousarviota on valmisteltu hyvässä ja päämäärätietoisessa ilmapiirissä. Tahtotila on ollut yhtenäinen ja samansuuntainen. Talousarvio on kaupungin strategian mukainen ja tukee sen toteuttamista. Synkistelyllä, tulevaisuuden maalaamisella tummilla väreillä, ja keskinäisellä tappelulla kaupungin vetovoima ei kasva.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on tyytyväinen saavutettuun lopputulokseen. Yleiseen osaan tehtiin paljon tekstimuutoksia. Tärkeänä lisäyksenä pidämme mainintaa palvelukyläverkon kehittämisestä. Se on tärkeää, jotta Rovaniemi todella kehittyisi kylien Rovaniemenä, eikä Rovaniemenä, jossa kylät mainitaan vain ”koska niin on mukava sanoa”. Alueellinen tasa-arvoisuus edellyttää kaupungin kehittämistä kokonaisuutena.

Rahoitusosassa keskustelun kohteena oli joko tuloveroprosentin nosto tai lainamäärän kasvattaminen. Nyt päädyttiin jälkimmäiseen. Vaikka kaupungin lainamäärä henkeä kohden kasvaakin 1500 €uroon asukasta kohden, se on perusteltua. Keskuskentän remontti on järkevää saattaa loppuun. Ilman katsomo-, sosiaali- ja huoltotiloja keskuskenttä ei ole nykyajan vaatimusten mukainen. Samoin Koulurinteen päiväkodin toteuttaminen omana, eikä leasing hankkeena on perusteltua. Ounasjoki-varren osalta Sinetän liikuntatila on tärkeä hanke.

Emme voi odottaa, että kaupungin väkimäärä kasvaisi strategian mukaisesti, ellemme ole valmiita investoimaan kuntalaisten palveluverkkoon. Investointitasomme saisi olla jopa nykyistä suurempi, mutta tulomme asettavat siihen omat rajoituksensa. Niitä tuloja saadaan työllisten määrän ja yritystoiminnan elinvoimaisuuden kautta. Niistä sitä verokertymää tulee. Tätä taustaa vasten pidän aika yksioikoisena ja yksinkertaistettuna sitä väitettä, että velanotto olisi siirrettyä veronkorotusta. Eikö esittäjillä ole uskoa tulevaisuuteen, vai onko se osoitus turhautumisesta siihen, ettei päästy vastustaman veronkorotusta. Vai ollaanko harmissaan siitä, että poliittisia syömähampaita menetettiin.

Käyttötalouden osalta alkuperäiseen esitykseen tuli 150.000 €uroa lisää. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että tällä Ounasrinteen nuorille turvattiin väliaikaisten tilojen rahoitus. Toisenlainen tulos olisikin ollut kaupunginosalle tuhoisaa. Samalla se on muistutuksena siitä, että kaupungilla on oltava riittävästi omaa eri käyttötarkoitukseen sopivaa kiinteistökantaa eri puolilla kaupunkia. Yksityinenkin maksaa.

Vasemmistoliiton ryhmä hyväksyy osaltaan esitetyn talousarvion ja taloussuunnitelman. Samoin kannatamme esitystä kiinteistö- ja tuloveroprosenteiksi.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Lapissa jyrähtelee Leviltä , Inarista ja Varsovasta

Rovaniemellä koivut ovat kuurassa. Isät viettävät Isänpäiväänsä. Nyt kakku maistuu makealta. Kuitenkin kuura pysyy koivuissa.
Levillä lasketaan mäkeä, koitetaan pysyä pystyssä ja väistellä keppejä (paitsi Kalle). Tämä tärkeä Lapin talvikauden sesongin avaus näkyy yli 100 miljoonalle TV katsojalle. Meillä on osaamista. Hyvä niin!
Medianäkyvyyttä sen sijaan ei tule samassa mitassa   Inarin Peuravuonon sahan lopettamiselle. Jälleen kerran Lapissa työpaikkoja ja toimeentulo on suoraan uhattuna 20 työpaikan osalta ja välillisesti yli 200 osalta.
Inarilainen keskustan kansanedustaja Janne Seurujärvi jatkaa samalla pehmolinjalla, kuin postilainkin osalta.  Sitä hän ylisti enemmän, kuin hallituspuolueen kansanedustajalta on tarvetta edes odottaa.
Sahan lopettamisen syinä Janne mainitsee “raaka-ainepulan ja yhtiön oman tahtotilan”. Raaka-ainepula ei poistu omistajan vaihdoksella. Enkä usko myöskään siihen, että myymällä saha voitaisiin paremmin vaikuttaa tulevan omistajan tahtotilaan tai investointihalukkuuteen. Eiköhän nykyiseen valtio-omistajaan ole syytä vaikuttaa tarmokkaammin, kuin “avaamalla keskustelut” Mauri Pekkarisen kanssa. Inarin kuntalaisilla ja Lapilla kokonaisuudessaan on oikeus odottaa jämäkämpää otetta.
Kolmas kevään vaaleihin liittyvä uutinen pamahti Varsovasta. EJT ei lähde tavoittelemaan jatkokautta Lapin kansanedustajaksi. Sitä hän on ollut yhtäjaksoisesti vuodesta 1975 lähtien.  Tennilän äänestäjät ovat “saaneet sitä, mitä ovat tilanneetkin”. Luottamus on ollut pitkäkestoista ja laajaa. Legenda täysin omassa sarjassaan.
Kukaan ei ole korvaamaton. EJT:n mukaan päätöstä helpotti se, että Vasemmistoliiton ehdokaslistalle on tarjontaa runsaasti. Tilanne keväisestä hiljaisuudesta on muuttunut oleellisesti. Piiritoimikunta päättikin noudattaa vaalilain säädöksiä, ja ratkaista runsaudenpula jäsenäänestyksellä. Jäsenistöllä on nyt valta äänestyksen kautta määritellä Lapin Vasemmiston lopullisen ehdokaslistan koostumus. Nöyränä itsekin asetun tuon jäsenistön luottamusmittarin puntariin. Jäsenistön luottamuksen pohjalta ja se tietäen on helpompi olla ehdolla, kuin ilman sitä.
Puheet Vasemmiston kannatuksen hiipumisesta, ja työväen asian sivuuttamisesta voi panna höpötyksen piikkiin. Tosiseikat osoittavat muuta.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Torkkupeittofarssi Torkkumäellä

Eduskunnan “torkkupeitto”-farssi puhuttaa kansalaisia turuilla ja toreilla. Jopa Esson Veijoa siellä huoltoaseman kahvitauolla. Veijolla ei ole työsuhde-etuna torkkupeittoa. Onpahan vain isoisältä perintönä saatu kankainen nästuuki. Sitä Veijo pitää suvun perinteen mukaisesti aina vasemmassa taskussa. Ei koskaan oikeassa. Miksi? Koska se on väärä tasku.
Ruokatuntinokoset Veijo voisi ottaa huoltamon trasselipaalien päällä siellä varaston perällä, missä on mutterit, pultit, työkalut yms. tykötarpeet. Sieltä on kuitenkin niin suora näkö- ja ääniyhteys itse huoltamohalliin, että intimiteettisuoja saa ratkaisevan kolhun. Pukutilat taas ovat sen verran harmillisen suppeat, ettei sielläkään mahdu edes selkäänsä oikaisemaan. No! Kotona sohvalla sitten.
Rakennus-Reiskalla on usein edessään sen sortin taukotilaongelma, että työsuojelutarkastajia on neuvottu pysymään sieltä pois, ettei tulisi tarkastusongelmia ja lisätöitä. Tarkastustoiminnan harmillisuutta ja vaivaa lisää tuntuvasti se, jos työmaan aliurakointiketjuun on vahingossa eksynyt työvoimaa rajojen ulkopuolelta.
Erityisen vaarallisia tällaisten työmaiden “torkkupeitto” olosuhteiden tarkastus on silloin, mitä lähempänä ydinvoimalatyömaita ne sijaitsevat. Silloin työmaan portit napsahtavat tarkastajien nokan edestä säppiin. Näin työmaille jää riittävästi aikaa saattaa “torkkupeitto”-olosuhteet säälliseen tarkastuskuntoon.
Media ei kerro, millaiset “torkkupeitto” olosuhteet edustajillamme Brysselinmäellä on – tahdosta tai vastentahtoisesti. Sain kuitenkin pyynnön, että voisin tullessani tuoda Torkkumäeltä Timo Soinin vanhan ja nukkaisen viltin tuliaisina. Sekään ei haittaa, että sen rahallinen arvo olisi jo alle satasen. Onhan sillä keräilyarvoa. Samalla pohdimme sitä, annetaanko uudet torkkupeitot virkaiän mukaisesti, ja pääseekö uudet tulokkaat osingoille laisinkaan? En jäävinä ottanut asiaan tikullakaan kantaa.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Vastaukseni MTK:n Lapin “Jänkäviestiin”

 1. Oletko tutustunut aiemmin MTK:n vaaliohjelmaan?

Ohjelmaan en ole aiemmin tutustunut, joten kiitti vinkistä. Kiusaus
olisi tietysti lukea vaaliohjelma ja antaa halutut vastaukset. Tai sitten tarkistaa, mitä Vasemmistoliitto on ohjelmissaan linjannut. Nyt kuitenkin linjaan omasta päästäni.

2. Mitä maatalouden kansallisille tukijärjestelmille pitäisi
mielestäsi tehdä?

Tukijärjestelmät ovat tarpeellisia. Niiden kansallisella kohdentami-sella suomalaisen maatalouden vahvuuksia ja kulttuurille ominaisia piirteitä voidaan vahvistaa. En pidä järkevänä, että suomalaista maataloutta kehitetään suuryksiköiden ja teollisuusmaisen tuotan-non suuntaan.

Perhemuotoisen maatalouden harjoittamiseen täytyisi tukea osoittaa tarveharkintaisesti enemmän, ja vähentää tukien automaatiota. Kansallisilla tuilla täytyisi myös tehokkaammin kyetä tasaamaan eri maatalouden harjoittamismuotojen eriarvoistumiskehitystä. Maaseu-dun elinvoimaisuus on Suomessa keskeisesti riippuvainen maatalou-den harjoittamisedellytysten turvaamisesta.

3. Tarvitseeko Suomi kansallista ruokastrategiaa?

Kyllä tarvitsee, ja keskeinen osa ruokahuollosta ja -varmuudesta on pidettävä omassa päätösvallassa. En pidä oikeana kehitystä, jossa maataloustuotanto Suomessa supistuu ja lakkaa, koska tuotteiden jalostus on siirtynyt ulkomaiseen omistukseen (sokeri).

Ei pelkästään tuotanto, vaan myös jalostusketju on oleellinen osa ruokahuoltoa. Esim. Tornion Lapin Kullan tehtaan sulkeminen johti ”Arpelan Mansikin” rehunsaantivaikeuksiin. Jouduttiin korvaamaan kalliimmalla.

4. Millaisena näet suomalaisen maatalousyrittäjän aseman tänään?

Maatalousyrittäjän aseman näkee ja kokee selvästi vain suomalainen maatalousyrittäjä itse. Minä voin vain kuvitella sen.

Oletan maatalousyrittäjien odottavan pitkäjänteisempää maatalous-politiikkaa, joka vakaudessaan ja jatkuvuudessaan muodostaisi hyvän pohjan, jolla yksittäinen maatalousyrittäjä tekee omia yritys-kohtaisia investointejaan, suuntautumisvalintoja ja muita ratkaisuja. Nyt näen, että näin ei ole. Maatalouteen tehtävät investoinnit suuruudeltaan ja kestoltaan edellyttävät kestävämpää luottamusta jatkuvuuteen.

5. Minkälaisilla energiaratkaisuilla Suomen tavoitteet sähköntuotannon omavaraisuudesta ja EU:n ilmastovelvoitteiden
täyttämisestä mielestäsi ratkaistaan?

Energiantuotannossa Suomessa tehtiin perustavanlaatuinen valinta päätettäessä kahdesta uudesta ydinvoimaluvasta. Simoa sijoitus-paikkana pidän Lapin kannalta hyvänä.

Ydinvoimaan liittyvät kuitenkin ongelmansa ja riskinsä. Sen kilpailukyky tulee heikkenemään tulevaisuudessa uusien energian tuotantomuotojen vallatessa alaa. Vesivoimassa on vielä käyttä-mättömiä mahdollisuuksia, myös Lapissa.

Uusiutuvien energian tuotantomuotojen lisäämiseen panostaminen on ilmastotavoitteiden kannalta järkevää. Tuuli-, bio- yms. ratkaisut ovat tänä päivänä marginaalisia, mutta tulevaisuudessa merkittäviä, johon olisi panostettava.

Energiaratkaisut eivät kuitenkaan ole vain tuottamiskysymyksiä, vaan toinen puoli on tehokkuus ja säästämiskysymyksiä. Tekniikan kehittyminen mahdollistaa ”energiasyöppöjen”, korvaamisen energiaa säästävillä tavoilla tuotannossa, asumisessa, liikkumisessa yms.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Älä maksa palkkaa!

Nuorisotyöttömyys pohjoismaissa - Ruotsi 29 %, Suomi 27 % ja Norja 9 %. Eikö Suomessa haluta puuttua, vai eikö osata? Nuorten työurat on saatava työpaikkatakuulla alkuun.
Minun työpaikkatakuu-ajatukseni on se, että valmistumisen jälkeen nuorelle taataan AMMATTIA VASTAAVA TYÖPAIKKA esim. 9 kk. OIKEASSA YRITYKSESSÄ/JULKISELLA SEKTORILLA ja OIKEASSA TYÖPAIKASSA, ja OIKEALLA TES:n mukaisella PALKALLA. Miksi nuorten työurien käynnistyminen onnistuu Norjassa, mutta ei Ruotsissa ja Suomessa? Tämä Naamakirjan seinäkirjoitukseni poiki pitkän keskusteluketjun.

Työvoimapolitiikassa Suomessa tyydytään kuitenkin kortistojen siistimiseen ja tempputyöllistämiseen. Temppuja tehdään, jotta näyttäisi siltä, että tehdään oikeita tekoja, ja samalla vältyttäisiin niiden oikeiden tekemiseltä.

Meillä käytetään työssä oppimista, työharjoittelua, kuntouttavaa työtoimintaa, työelämävalmennusta, työkokeilua ja kurssien näyttöosioita surutta, vailla kriittistä tarkastelua itse työttömän työllistymiseen. Työttömältä ei edes kysytä.Hän on toimenpiteiden kohteena, ja kokee sen oikeutetusti pompotteluna.

Yrityksissäkin on huomattu, että miksi maksaa palkkaa, jos joku tekee työn ilmaiseksi. Järjestelmä antaa yrityksille täysin ilmaisia työntekijöitä (työharjoittelijat ja työvalmennettavat). Sitten käytössä on palkkatuettavat, jossa tuki kattaa pienimmät palkat jopa kokonaan. Miksi järjestelmän väärinkäytöksiin ei puututa? Tuskin ketjuttaminen on viranomaisille yllätys tai tietämätön asia. Jos näin on, he eivät kuuntele asiakkailtaan (työttömiltä) saamaansa palautetta.

Sinnemäen lanseeraama ja mainostama Sanssi- kortti on johtamassa nuorten työllistymiseen “paskaduuneihin” Ruotsin mallin mukaan. Suomessa olisi juuri sitä pitänyt välttää ja varoa. Nuori tarvitsee oikean työpaikan, oikeassa yrityksessä/julkisella sektorilla ja oikealla palkalla – eli kunnon startin työuransa alkuun. Sitä voidaan ja täytyy tässä nuorisotyöttömyystilanteessa tukea, mutta keinottelulle sitä ei saa altistaa.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Edelleenkin outo palkitsemisjärjestelmä

KAS:n (ent. Kunta-Asunnot) uusii asukkaiden palkitsemisjärjestelmänsä. Uusi järjestelmä otetaan käyttöön 1.1.2011. Asukkaat ovat vanhan järjestelmän mukaan voineet hyödyntää palkitsemisjärjestelmää ensin kolmen ja sitten viiden vuoden hyvän asumisen jälkeen. Kaikilta asukkailta on vuokran yhteydessä peritty tuon järjestelmän rahoittamista. Vuoden 2009 vuokrankorotuksessa palkitsemisjärjestelmän osuus oli 2%, eli 20 snt/asm/kuukausi. 

Missä määrin kerättyjä varoja on palautunut palkitsemisissa asukkaille takaisin, ja paljonko on jäänyt yhtiön kassaan käyttämättä? Siitä olisi hyvä saada tietoa ja lukuja. Kuinka moni tosiasiallisesti pääsi hyödyntämään hyvää asumistaan, ja kuinka paljon yhtiöltä siihen meni euroja? Itse olen aiemminkin kritisoinut tätä asukkaiden itse rahoittamaa palkitsemisjärjestelmää, joka oli taannoin yhtenä perusteluna vuokrien nostossa.

Toimitusjohtaja Kalervo Haverinen (UR 17.9.10) perustelee uuteen järjestelmään siirtymisen tarvetta sillä, että vanhan järjestelmän todellinen hyöty ei tullutkaan itse asukkaille, vaan se valui yhteiskunnan pohjattomaan kassaan. Uusi järjestelmä ei tuota tilannetta tule oleellisesti muuttamaan. Koska “osa asukkaista saa asumis- ja/tai toimeentulotukea”, lasketaan uudenkin palkitsemisjärjestelmän mukainen vuokravakuuden palautus taloudelle sen kuukauden tuloksi, jolloin se maksetaan. Eli jälleen tukea leikataan palautusta vastaavalla määrällä. Asukkaan kannalta se on edelleen nollasummapeliä.

KAS asunnoissa vuokralaisten vaihtuvuus on noin 30 % tasolla vuosittain. Tuota vaihtuvuutta voidaan vähentää esim. ottamalla käyttöön Ruotsissa käytössä oleva huoneistokohtainen remontti- ja kunnostusrahasto. Siellä vuokran yhteydessä kerätään juuri sitä huoneistoa koskeva rahasto, jonka käytöstä päättää kulloinenkin asukas itse. Muuton yhteydessä mukaansa sitä ei saa, vaan se jää huoneistoon seuraavan asukkaan käytettäväksi. Järjestelmä kannustaisi vastuulliseen, hyvään ja pitkäaikaiseen asumiseen. Se on läpinäkyvämpää, kuin vuosittain talousarvioon sisältyvät parveke- tai piharemonttien määrärahat – niitä remontteja ei vain näy ja kuulu.

tiistai 21. syyskuuta 2010

Onko peilin vika, jos ehdokkaan naama on vino?

Antti Liikkanen :"Ruotsin vaalien merkittävimpiä havaintoja taisi olla se, että FB lässähti ja ehdokkaiden piti jalkautua tosissaan. Olisikohan täälläkin aika?"

En tiedä, mistä lähteestä Antti löysi tämän merkittävän havainnon? Onko tosiaan niin, että Naamakirja noin vain lässähti vaalikampanjassa? Se ei olisikaan hyödyllinen, vaan jopa turha väline. Vai olisiko niin, että ehdokkaat eivät osanneet hyödyntää Naamakirjaa, ja muita sosiaalisen median tarjoamia ja suomia mahdollisuuksia! Väitän jälkimmäistä. Antin väittämä nyt kuitenkin olkoon tämän bloggauksen alkusysäys.

Itsekin osallistuin tuohon Antin viestiketjuun toteamalla, että "Täällä FB:ssa politiikka on tykäämistä (peukku ylös/alas). Kuka tahansa, mistä tahansa, ja millä perusteella tahansa voi käyttää peukkuaan. Jalkautua pitää ihan tosissaan. Tykätä ei tartte, vaan tukea". FB:n "tykkäämissivua" minulla ehdokkaana ei ole eikä tule,  mutta tukiryhmän sivu on. Se saa riittää!

Se on totta, että ns. vanhat ehdokkaat, ja istuvat kansaedustajat hallitsevat uusia tulokkaita paremmin sen avainasemassa olevan jalkatyön. Mitä kauempana elämäntavoilta nettimaailmasta ollaan, ja millaista kohderyhmää iältään tavoitellaan, se määrittelee, mihin kannattaa panostaa. Jalkautumistyöstä ei silti kukaan pääse eroon. Suomessa lienee vain kaksi poliitikkoa, jotka ovat melkeimpä yksinomaan bloggaustensa avulla tulleet valituiksi nykyisiin kaupunginvaltuustoihin - Osmo Soininvaara ja Jussi Halla-Aho. 

Olen silmäillyt useiden nykyisten kansanedustajien naamakirjan profiilisivuja. Sisällöllinen pääpaino on ainoastaan uusien kavereiden hyväksyminen. Tapahtumalliset viestit ovat jo vanhentuneita, jopa viikkojen takaa. Kerätään ikäänkuin seuraajia, joille julistetaan sitten ilosanomaa, kun varsinainen vaalikampanja alkaa. Kätevää, mutta läpinäkyvää, ja johtaa varmuudella tehojen puutteeseen. Eli FB ei lässähdä, vaan ehdokas ei ole koskaan aloittanutkaan tosissaan verkostoitumista sosiaalisessa mediassa. Hädissään sinne on täytynyt mennä mukaan, koska muutkin ovat siellä. Ja sitten ei tajuta, miksi täällä ollaan ja mitä pitäisi tehdä.

Naamakirjasta olen kuullut sanonnan, että se on niin kuin synttärikutsut, johon tullaan kutsun perusteella. Jokin yhdistää. Twitter on taas luonteeltaan cocktailtilaisuus, johon osallistutaan, muttei välttämättä tiedetä, ketä muita tulee. Somasti sielläki täytyisi kyetä sukkuloimaan paikasta toiseen. Sosiaalisen median verkostoa ei voi kuitenkaan polkaista tarkoitushakuisesti pystyyn tuosta vaan, eikä sitä pysty valjastamaan vain julistamisen kohteeksi. Puhuja ja kuuntelija vaihtavat roolia tuosta vaan. Onko siihen valmiutta? Väitän nähdyn perusteella, ettei ole. Valmiutta on vain julistamiseen, mutta ei avoimeen vuorovaikutukseen. Sosiaalisen median ydin on nimenomaan vuorovaikutuksessa.

Viime eurovaalien ehdokkaiden, ja esim. pääministeri Mari Kiviniemen Twitter sivujen silmäily osoittaa selvästi sen, että päivitykset ovat loppuneet, kun vaalit on käyty ja ohi.  Ei olla oltu tosissaan, aidosti ja vilpittömästi sosiaalisessa mediassa mukana. Ollaan olevinaan mukana, ja luultu keräävän taktisia hyötyjä. Sitten kun ei tarvita - häivytään.

Sosiaalisella medialla ja siinä Naamakirjalla on merkitystä osoittaa se, että 17 vuotias ruotsalainen tyttö sai Sergelin torin päivässä tupaten täyteen protestoimaan rasistisen SV:n pääsyä valtiopäiville. Seitsemätoistavuotias kutsui, ja protestoijat JALKAUTUIVAT.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Kauheessa kiireessä Hylätyn järven toiselle puolelle

Älä moiti! Tiedän, että otsikko ei ole sen kielioppimme mukainen. Mitä siitä? Tämä onkin matkakertomus viikonlopulta. Minun yksinoikeudellinen näkemys, josta ei ole valitusoikeutta.

Ensimmäisen päivän teema oli "Kauheessa kiireessä..." Junnu Vainion sanoin sinne pohjoiseen. Siitähän jo kirjoitinkin, eli lue se juttu. Se on tämän jutun edellinen juttu - sieltä se löytyy.

Toisena päivänä suuntasimme sen "Hylätyn järven" toiselle puolelle. Sitä toista rantaa. Ei sitä vastarantaa. Se järvi on muuten "niin syvä, kuin pitkäkin" - Siitäkään ei ole valitusoikeutta, koska tutkittua tietoa ei löydy. Löytyy googlettamalla vain laulun sanat. Ne saavat lukijallekin riittää todistusaineistoksi. Inarin kunta ei ole järveään hylännyt, vaan kynä syyhyää kaavoittamaan osaa sen rantaa mökki- ja matkailurakentamiselle.

Sevettijärvi, Keväjärvi ja Nellim ovat sen järven äärellä, johon menetetyn Petsamon koltat on asutettu. Sevettiin on tie. Keväjärvelle on tie, vaikka yksi asukkaista moittikin sitä huonoksi (väitin vastaan). Nellimiinkin on tie. Se on samanlainen, jonka muistan jo penikka-ajoiltani mutkaiseksi ja huonoksi. Ei ollut siitä miksikään muuttunut. On se somaa, että edes jotain on pysyvää - Nellimin tien huono kunto. Ruskamaisemat olivat jylhät ja hienot.

Mihin sie meitä viet? Tiedätkö itsekkään? Piruuttani sanoin, etten tiedä tai muista. Tuli kylä - Nellim! Tässäkö tämä? Joo! - edelleen piruuttani. Oli Erämaahotellia, Nili kahvilaa ja kauppaa, sekä Nellimin venesatamaa. Ortodoksista kirkkoa ja vanhaa tuttavaa vuosien takaa, sekä sitä joutenolevaa turistia, jonka kaverit olivat vielä järvellä.

Wilderness Hotellia entrattiin, ja Nilikin oli jo pahimmoilleen siirtynyt kesäajasta pois. Kahvilan rouvalta saimme kuitenkin Greenpeacin metsäleirin sijaintiosoitteen. Aikomus oli käydä katsastamassa, ovatko siivonneet lähtiessä jälkensä, kuten Lapissa on tapana. Kahvilasta Saimme vanhan väärtin kyytiin, jonka lupasimme kuskata kahden rouvan välissä kotio. Sinne Nellimjärven rannalle. "Älä perkele Venäjälle aja!" Tästä oikeaan, ja sitten suoraan tien päähän.

Löytyi tien pää, ja isännän hyvässä turkissa olevat koirat. Vähän jutustelua, ja sitten takaisin. Välillä vilkku vasempaan, soratietä jyrkästi ylös- ja takaisinpäin. Siellä matkamme puhuttelevin kohde. Nellimin Ortodoksinen kirkko, ja petsamolaismuistomerkki. Kaupunkilaisten mielestä - korvessa kumpikin.

Keväjärvellä, melkein Ivalossa, on kolttien Tsasouna. Siitä yllytettynä nappasin kuvan, ja twittasin sen. Ivalossa Pub FI:ssä tarkistin. 20 kilometrin aikana Tsasounakuvaa oli silmäilty 22 kertaa.

Pub FI:ssä entiselle työkaverille pikainen matkaraportti. Selvisi että sen päivän ainut karaoke on Ivalo River Campingissä. Se on siiinä Ivalon eteläpuolella - Kerttuojalla. Sinne iltamme päätös sitten huipentui!

lauantai 4. syyskuuta 2010

Kaamasen tiellä

Sain viikonloppuvieraita. Mikä neuvoksi? Piruuttani hehkutin jo etukäteen - klapisavottaa, siivousta, puolukkamettää ja mustaviinimarjojen poimintaa. Ystävykset eivät suunnitelmiani säikähtäneet, vaan yötä vasten saapuivat Ivaloon. Päivällä ruskaretkemme starttasi pohjoista kohti. Emme olleet "kauheessa kiireessä" kuten Junnu Vainion aikamiesporukka silloin aikoinaan. Mutkainen Inarin tie antoi jo esimakua ylemmän Lapin ruskasta. Inarin pohjoispuolella ruska on värikkäämpi, kuin eteläpuolella. Yllättävän selkeä ero!

Ensimmäinen pysähdys piti olla legendaarisessa RantaMarissa. Oli asiaa kuitenkin Laitin Petterin Samekkiin. Asiaani en saanut hoidetuksi, mutta itse Lapin käsityöntaitajan löysimme verstaaltaan. Oli taitaja työnsä ääressä. "Kädet vähän työstä likaiset. Nyt ei kehtaa kätellä." Liikkeessä isäntä pesee käsiään, ja me katsastelemme käsityötarjontaa. Vieraani saivat tovin ihastella Petterin taidonnäytteitä.

Legendarista RantaMaria ei voi sivuuttaa. Siispä sinne välihuikalle. Takaseinällä on näyttävä kuvarivistö "kultamiesten aateleista". Ajankulukseni niitä silmäilen ja luen, että "Ruokala-majatalon pitäjä Mari Helena Kokko on saanut 6.12.1973 Ukk.n myötämän Valkoisen Ritarikunnan I mitalin kultaristein". Samalla tweettaan naamakirjaan sijaintimme ja määränpäämme. Kyselevät jo, koska tulemme Kievariin? Ei ole aikataulua.

Hoputettuna sain kyytiläiset jatkamaan matkaa. Esittelin Sikovuonoa, Hyljelahtea, ja kohtaa mistä mennään Toivoniemeen. Vastusjärven kohdalla vilkku vasempaan - siellä oli jotain minullekin uutta. Mitä? Matkamuistoja, savukalaa ja lättykahvit! Minä kuvaamaan ja rouvashenkilöt ostoksille. Kaksi huovutettua puuhkaa olisi mennyt kaupaksi, mutta vain yteen oli käteistä rahaa. Pirteä myyjämme manasi #3")!&¤, sillä selvällä suomenkielellä, että pankkikorttipääte oli sanonut aiemmin päivällä työsopimuksensa irti. Eli kulkijoille neuvoksi - ottakaa paljon käteistä mukaan, kun liikutte Lapin kairoilla.

Jutustelun kuluessa kävi ilmi, että myyjärouvamme oli Petsamosta lähtöisin. Hän muisteli tuttuja nimiä vilahtelevassa jutustelussaan minullekkin läheisiä ihmisiä. Minäkin kasvojeni perusteella paljastuin. Sukujuureni tulivat selviksi. Siis olen kova tanssimaan - rouvamme päätteli. Sitähän voisi kokeilla Petsamolaisten tapaamisessa Hotelli Ivalossa pyhänmiestenpäivän tietämissä. Näin tuli hoidettua yhdistyksen tiedotusasioitakin matkan lomassa. Suosittelen poiketkaa - eli hiljennys, jarrutus ja vilkku vasempaan Vastusjärven kohdalla.

Enään tuokio Kaamasen Kievariin. Olin kuitenkin päättänyt toisin. Jujutin matkalaisiani. Kaamasen kylään laskeudutaan mäenpäältä loivasti kaartaen oikeaan. Mäen alla pistin vilkun vasempaan. Päätin, että poikkeamme vanhassa mummolassani. Luuta oli vanhaan lappilaiseen tapaan ovessa lukkona. Silloin sisälle ei saa mennä, joten tyydyin vain ikuistamaan itseni portailla istumassa. Ja matka jatkui.

Olisiko "marlboromies - ilman tupakkaa" Kievarissa? Olisiko muita tuttuja? Olihan siellä, ja jos ei tuttuja, niin Kievarissa sellaisiksi tullaan tuotapikaa. Näin myös kävi, mutta "marlboromiestä" ei näkynyt. Ei myöskään Kaamasen Kojoottia - sitä näyttelijää, eikä Mister Tunturirallia, vaikka molemmilla lienee jonkin sortin laavu/yösija kylän kupeessa. Kievarista päähäni asettelin uuden Kaamasen Kievari- lippiksen. Kun se päässä viikon tallustelee, onkin jo valmis palaamaan Gamas Blues tapahtumaan 10.9.2010.


keskiviikko 25. elokuuta 2010

Työuria pidennetään nuorten työpaikkatakuulla

Kiviniemi-Kataisen virkamieshallitus pyrkii pidentämään työuria sen helpoimmasta päästä, eli alkupäästä. Ensi vuoden budjettiesityksessä on panostuksia opetukseen ja muutoksia opintojen rakenteisiin niin, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus valmistua aikaisemmin. Oikeana tavoitteena on, että tutkinnon saaneet siirtyisivät nykyistä nopeammin työelämään. Pääsisivät oman leivän syrjästä kiinni, ja näin itsenäinen työura urkenisi.

Nuorisotyöttömyys on kääntynyt kesäkuussa ensimmäistä kertaa laskuun. Se on hyvä, mutta ei riittävä merkki. Alle 25-voutiaita työttömiä työnhakijoita oli edelleen 39.000, vain tuhat vähemmän kuin edellisvuonna. Kovin on kivuliasta kehitystä! 15 – 24-vuotiaiden työttömyysaste on edelleen 21,6 prosenttia. Se on melkein kolminkertainen määrä kokonaistyöttömyysasteeseen verrattuna.

Saman aikaan hallituksen vihreä työvoimaministeri on tyytyväinen työllisyysmäärärahoihin. Ne kuulemma riittävät, vaikka ovat 60 milj. euroa pienemmät. Miksi Sinnemäki on tyytyväinen? Eikö tuolla 60 miljoonalla olisi ollut käyttöä juuri nuorisotyöttömyyteen pureutumisessa.

Se ei riitä, että valmistutaan nopeammin, ja satsataan siihen. Saadaan tutkintotodistus taskuun, ja tyrkylle työmarkkinoiden käytettäväksi. Täytyisi saada se oikea, koulutusta vastaava työpaikkakin. Saatu ammattitaito rapautuu hyvin nopeasti käyttökelvottomaksi, ellei sitä pääse oikeissa töissä edelleen kehittämään ja käyttämään. Työvoimatoimiston jonossa se ei onnistu. Näin itse koulutukseen, ja nopeasti valmistumiseen tähtäävät panostuksetkin valuvat hukkaan.

Tuolla 60 miljoonalla eurolla olisi ollut todellista käyttöä alle 25-vuotiaiden nuorten työpaikkatakuussa. Vastavalmistuneelle taataan esimerkiksi vuodeksi oikea koulutusta vastaava työpaikka. Siitä tulisi saada oikeaa, TES:n mukaista palkkaa. Työpaikkatakuu-järjestelmä olisi voitu käynnistää ensin vaikka kokeiluna – alueellisesti ja ajallisesti rajattuna. Miksi työvoimaministerimme mieluummin luovutti, kuin jatkoi? Valmistumisen nopeuteen satsaamista olisi tullut täydentää nopeaan työllistymiseen satsaamisella. Nuorten työpaikkatakuu on tässä tehokas väline.

Vihreä ministerimme on enemmän mieltynyt nuorten Sanssi-korttiin, jota on jaettu 9000 henkilölle. Sen avulla on työllistynyt 1000 alle kolmekymppistä. Nuorten työllistymisessä Anni luottaa talouden kasvun jatkumiseen. Minä luotan enemmän nuorten työpaikkatakuujärjestelmään.

torstai 12. elokuuta 2010

Hallitus tuhoaa Lapin kullankaivuun

Ensin Lemmenjoella vieraili Pekkarinen. Jalanjälkiä seurasi Lehtomäki Seurujärven saattelemana. Kummaltakin tuli kylmää kyytiä Lemmenjoella koneellista kullankaivuuta harjoittaville. Samalla se on aikamoinen suonenisku Lemmenjoen matkailulle, joka vahvasti tukeutuu alueella tapahtuvaan kullankaivuuseen.

Etelän päättäjien suunnitelmien mukaan kaivuu loppuu kahdekan vuoden siirtymäajan jälkeen. Käytännössä siirtymäaika on murto-osa kahdeksasta vuodesta. Koko vuotta kun kaivuutöitä ei voi suorittaa. Kulta jää maaperään. Yrittäjät menettävät elinkeinon ja samalla kotipaikkaoikeutensa. Inarin kunta menettää verotuloja, ja samalla matkailullisesti merkittävän vetonaulan - Lemmenjoen kullan.

Miessinmaan kyläyhdistyksen kyselyn mukaan suuri osa Lemmenjoen kullankaivajista aikoo lopettaa kaivuutyön uuden kaivoslain vuoksi. Lopettajia on kaksi kolmasosaa. Vain joka yhdeksäs aikoo varmasti jatkaa kullanhuuhdontaa Lemmenjoella. Kyselyyn vastasi 27 kaivospiirin haltijaa.

Hallituksen kaivoslakiesityksen mukaan kullanhuuhdontaa koskevat kaivosoikeudet lopetetaan, ja ne korvataan uudella kullanhuuhdontaluvalla. Hetkonen! Oikeudet lopetetaan ja korvataan uudella huuhdontaluvalla. Mitäs se perustuslaki sanoikaan elinkeinovapaudesta, entäs omaisuuden suojasta.

Onko nyt tarkoitus siirtää kullankaivuu todellisilta Lapin kullankaivajilta herrojen herkuksi? Kenelle, kuka, millä perusteilla ja millaisilla maksuilla uudet huuhdontaluvat myönnetään?

tiistai 10. elokuuta 2010

TERVOLTA VÄÄNTÄEN PLAGIOITU

Kylmä kangistaa, ja Ivalojoki rauhoittuu. Kukaan ei huuda (toivottavasti), ei ainakaan linnut. Kalastajaveneet lipuvat rantaan Inarilta – vajain ja tyhjin lastein. PubFi:ssä kaverit vain vaiti mulkoilevat toisiaan – Missä muut? Nyt eletään Ivalon Watercrossien jälkeistä aikaa ad. 2010. Ne eivät ole täällä!

Venäjä palaa, mutta Suomesta tarjotaan vain noottiapua sammutustöihin. Maailmassa lienee sittenkin hitunen oikeutta. Lapin mies kärvistelee Suomineidon alapäässä itsekin liikaa kuumuutta – ne sinne työn perässä pakotetut.

Lapsuuden kesissä niitä muisteluja piisaa – silloin veri kiersi, vaikka aurinko ei paistanutkaan. Näistä nykyisistä painajaisen ja toiveunen kaltaisista kuukausista ei ainakaan ole mitään muisteltavaa. Eikä ainakaan tätä nimenomaista kesää! Nyt virheellisesti kuvitellaan, että tämä on ainutkertainen kesä muisteltavaksi. Minä ainakin kerron lapsille, ja sille toistaiseksi yhdelle lapsenlapselle omista kesistäni. Silloin paistoi, ja minäkin päivetyin! Nyt olen sisätöissä - siis en päivety.

Tätä sekundakopiota – melkein keski- ja ani harvoin eteläeurooppalaista idylliä paheksuvat tänne väkisin rahdatut turistilaumat meidän rahan perässä vaivautuvat. Pienoinen ja tuiki tarpeellinen ihastus valtaa mieleni, kun turistit pakenevat kuumasta bussista hikeä pyyhkien lempeään Lappiin, ja toisia turisteja väistellen tuhlaavat tutkimatta rahansa puukuksiin, kivikelloihin ja poronnahkoihin. Ne ovat aitoa ja ehtaa tavaraa.

Nämä turistit ymmärtävät, että tämä kaikki on paikallisille tuiki tarpeellista. Etelän päättäjille ne ovat vain kulissia, jota säälistä pidetään yllä. Kaikkia ei Helsinkiin haluta, vain ne valikoidut. Tämä se vasta on satumainen sattuma. Tällaisia me olemme, eikä se johdu Mette Mannosesta tai vääränlaisesta kansanluonteesta. Toimeen on tultava - täälläkin.

Minulle - ja kaverille kanssa – suoritettua maksua vastaan, turisti pääsee reilusti ja näkyvästi haaveilemaansa paikkaan, jossa vain väärtit saavat olla. Vain yksi turisti kerrallaan – se on sääntö.

Marraskuussa ja tammikuussa meillä on hieman väljempää, jotta silloin sopii tulla. Lentäen tai junalla, jos ne kulkee. Kuitenkin aina aikataulustaan joko myöhässä tai jäljessä. Kuinka vain turisti haluaa. Matkaehdoissa olemme varmuudeksi pienellä präntänneet, että tämä ei koske matkalaukkuja. Etelän herroista kun ei koskaan voi tietää, mitä uudelleenjärjestelyjä ja ulkoistuksia ne sesongin alkajaisiksi kulloinkin ovat keksineet. Näkkeepä sen sitten.

Ilman sateenvarjoa voit pulkkailla Kaunispään huipulta alas, jossa yritämme ottaa sinut kiinni. Ylös ja ulapalle ei tarvitse pyrkiä, paitsi Inarin Kasarille. Met olemma juuri tämmöisiä aitoja, piloille brändäämättömiä vaivaiskoivujen ja niiden hillojen kavereita, joiden perässä juoksemme, emmekä antaisi muiden juosta. Ei ainaskaan Hemmo.

Marraskuuussa sinun ei tarvitse meikata – meillä on harmaata, mustaa ja märkää. Mutta Kaamosaikana moinen ei käy! Silloin on oltava letti latingissa ja ripset ojennuksessa. Hellehän meillä on aina, ja jos se ei riitä, niin sisäistä paloa ainaskin. Kyllä met keskenämme toimeen tullaan, kun on niin laaja tuo erämaakin. Kaamosjazz ainakin yhdistää marraskuun lopulla.

Entisen DDR:n kulttuuriministeriön arkistoja ei tarvitse penkoa. Vänkäreitä on omastakin takaa enemmän, kuin kylliksi. Ovat lystinpidollekin kateuttaan präntänneet normiston, jota tulisi noudattaa. Neljännesvuosittain olisi raportoitava, kuinka on lystit menneet. Ennen ei ollut niin, senkun piti lystiä vaan, joko Luostolla, Levillä tai Saariselällä. Tai siellä pankkineitien majalla. Mutta siitä ei enempää…

Muisti on näissä asioissa kielletty. Me saamme tulitikustakin karnevaalihankkeen aikaiseksi, eikä siihen muita sähläämään kaivata. Arvosta asiakastasi , se on tuiki tarpeellista. Turisti on Lapissa syystä, ei minkään roolileikin varjolla salakavalasti tykö tyrkyttänyt. Turisti kaipaa aitoutta, ei mitään näyteltyä roolia, eikä ainakaan leikkiä. Rattaana hän on työssään, ei lomallaan!

Mietin millainen olisi hyvän palvelun määritelmä? Tällaisen olen kuullut: Minä vien isännälleni sinun liikenevät rahasi, ja sinä nautit siitä, että tein juuri niin - ja isäntäkin. Se olkoon sitä matkailubisnestä.

Turistihan on kiinnostunut aidosta kulttuurista, joka on erilaista , jotain ennen kokematonta. Sitä Lappi aidoimmillaan tarjoaa. Vuosilukujahan ei Lapissa tyrkytetä, vaan aitoja tarinoita, ainakin Oiva Arvolan Kampsuherran valtakunnassa Nivankylässä (Tarvitset muuten sinne passin).

Nimistä puheenollen – muistanet Piston, sen Äteritsiputeritsipuolilautatsibaarin ja Jaskan Namun ja Nakin sekä monen muun – ne ovat kaukana plazoista. Niistä tiedätkin, missä olet? Laskutamme tietysti myös näistä tuiki tärkeistä tiedoista. Laskutetaanhan muualla myös vastaamattomista puheluista. Siis siitä kokemuksesta, ettei se nyt vastaa, tai odotuttaa tuntitolkulla. Nurkumatta me sen kestämme.

Maksua vastaan turistilla on vielä mahdollisuus vierailla Lemmenjoen kultamailla ja siellä erämaakirjastossa, johon Tervonkin Koljatti on rahdattu. Hänen saapumisensa tähän paikkaan kruunaa sinne lähtemisen. On se todella sen vaivan väärti. Haavehan ei ole mahdoton eikä valheellinen. Se on samalla kertaa sekä turismia, että tutkimusmatkailua. Turisti tulee, olee ja menee, mutta löytääkseen sinne – hän tarvitsee kartan, joko sisäisen tai ostetun. Siellä on muuten vessakin, tai ainaskin riuku, jota paikalliset huolella vaalivat.
Jotta tämä juttu aukenisi lue tämä. Ensin.

maanantai 9. elokuuta 2010

Isoäiti vallan vavisuttajana

Lesley Dewar on tavallinen australialainen 68-vuotias eläkeläinen ja isoäiti. Päivätyönsä hän on tehnyt rahoitusalalla. Lieneekö leski? - mene ja tiedä! Eläkkeellä aikansa kuluksi hän kirjoittaa lastenkirjoja. Mummossa ei näyttäisi olevan mitään ihmeellistä. Varmaan virkkaakin. Hoitaa puutarhaansa, ja kertoo niistä muille. Oletettavasti silloin tällöin myös muiden mummojen kanssa vietetään "naisten iltaa" Gin tonicin kera.

Höperö tämä isoäiti ei tietysti ole, vaikka vallanpitäjät hänet sellaiseksi toivoisivatkin. Siis ei vakavasti otettavaksi kansalaisvaikuttajaksi, vaan höperöksi mummoksi. Tämä isoäiti on kuitenkin salakavalasti noussut yhdeksi Australian vaikutusvaltaisimmaksi tweettaajaksi - "netissä olevan puhujapöntön käyttäjäksi".

Netin cockailtilaisuuksissa hän seurustelee sujuvasti kaikkien kanssa. Eli etiketti on omaksuttu. Näkyvyyden saamiseksi hän ei työnny "silmäätekevien" seuraan, vaan sanomisillaan valtaa keskusteluareenaa itselleen. Häneltä kysytään ja kuunnellaan - osa ihastellen ja toiset pelonsekaisin tuntein. Isoäiti on tehnyt mahdottomasta mahdollisen.

Lesleyllä on Twitterissä yli 12.200 seuraajaa. Hän seuraa lähes 9200 tweettaajaa. 140 merkin viestejä on kahden vuoden aikana kertynyt lähes 40.600. Hänen viestejään seurataan 550 listassa. Kuitenkin hän on pohjimmiltaan tavallinen isoäiti, joka viihtyy myös lastenlastensa läsnäolosta.

Suomalaisten poliitikkojen tapa käyttää sosiaalista mediaa on toisenlainen. Heitä pitää seurata, mutta he itse eivät mielellään seuraa. Esimerkiksi Pekka Haavistolla on 300 seuraajaa, mutta hän seuraa vain yhtä - puoluettaan! Anni Sinnemäen vastaavat luvut ovat 1980/ 80. Pääministerikin seurustelee ja oleskelee mieluummin "vallan kammareiden" suojissa, kuin avautuu vuorovaikutukselliseen keskusteluun (luvut 380/75). Eikö kansalaisten puheiden, mielipiteiden ja keskusteluaiheiden seuraaminen päättäjiä kiinnosta?

perjantai 6. elokuuta 2010

Kulttuuritalo KORUNDI

Nyt on juhlan paikka. Kulttuuritalo Korundi on harjakorkeudessaan. Postiautovarikko saa seiniensä sisälle uudenlaista elämää. Varikolle on tultu, ja sieltä on lähdetty taipaleelle jo 30 – luvulta lähtien. Monenlaista tulijaa ja lähtijää sekä kulkupeliä matkan varrelle on mahtunut. Jos varikko voisi kertoa kaiken tietämänsä – se tarina olisi pakahduttavan mielenkiintoinen.

Taidemuseo on saanut varikosta hyvän sijoituspaikan jo 1986 lähtien. Nyt se saa tuekseen ja rinnalleen konserttisalin, jonka pääkäyttäjä tulee olemaan Lapin Kamariorkesteri. Kulttuuritalo Korundi saa arvoisensa puitteet, joissa siitä voi kehittyä todellinen helmi kaupungin ja koko maakunnan kulttuurielämälle. Puitteet ja seinät pelkästään sitä eivät luo, vaan se sisältö, mihin ne antavat mahdollisuuden. Tuon sisältöpuolen suunnittelijoilla ja toteuttajilla on tässä päävastuu. Uskon, että onnistuvat.

Korundin ensimmäiset tilasuunnitelmat on tehty jo 1990- luvulla. Varsinainen suunnittelutyö käynnistettiin kuitenkin vasta kesällä 2007. Arkkitehtisuunnittelu on saatu lahjoituksena Jenny ja Antti Wihurin rahastolta. Suunnittelun on toteuttanut Arkkitehtitoimisto Juhani Pallasmaa KY. pääsuunnittelijanaan arkkitehti, professori Juhani Pallasmaa.

Myös salin akustinen suunnittelu on saatu lahjoituksena. Sen on antanut Lapin Kamariorkesterin kannatusyhdistys LAKKA ry. Akustiikan suunnittelun on toteuttanut Akukon Oy. Rakennuttajakonsulttina on toiminut ISS Proko Oy. Kohteen muut suunnittelijat ovat Rovaniemeltä. Kohteen suunnittelu ja toteuttaminen on paitsi arkkitehtuuriltaan, myös akustisilta ja LVIS-teknisiltä ominaisuuksiltaan vaativa. Monta kysymysmerkkiä on ollut ratkaistava. Olette siinä onnistuneet, josta lausun kiitokset teille kaikille.

Kohteen purkutyöt aloitettiin loppuvuodesta 2008. Varsinaiset rakennustyöt alkoivat viime syksynä. Nyt olemme harjannostajaisvaiheessa. Valmistuminen saa päätöksensä helmikuussa 2011. Tuolloin käyttäjät pääsevät muuttamaan uusiin ja toimiviin tiloihin. Uskon, että ovat enemmän kuin tyytyväisiä.

Pääurakoitsijana on toiminut Peab Oy. LVI töissä LVI Lämsä Oy. Sähkötöiden toteuttajan on toiminut Ounasvirta Oy. Lisäksi lukuisa määrä muita urakoitsijoita. Tyydytyksellä totean, että urakointiyritysten nimet ovat varsin tuttuja ja paikallisia.

Hanke on ollut laaja, ja sen kustannusarvio on noin 8 milj. euroa. Lisäksi siihen on tullut irtaimisto, jonka erilliskustannukset ovat 0,6 milj. euroa. Näihin kustannuksiin on saatu EU:lta merkittävä rahoitus. Varsinaiseen rakentamiseen EAKR rahoitusta 3,2 milj. euroa, ja irtaimistoon 0,35 milj. euroa. Tuon tuen on myöntänyt Lapin lääninhallitus, ja sitä hallinnoi Lapin liitto. Näiden rahoitusten saaminen on todella merkittävä koko Rovaniemelle.

Rakennuksen pinta-ala on reilut 5.000 m2, josta laajennuksena tehtävän konserttisalin osuus on 500 m2. Uskon, että tilat tulevat palvelemaan käyttäjiään ja asiakkaita parhaalla tavalla. Samalla vanha postiautovarikko iloitsee uudenlaisesta elämästään -puheensorinasta, musiikki- ja taidenautinnoista seiniensä sisällä. Sen tiloissa luodaan uudenlaista historiaa Rovaniemen kaupungin elämään.

Rakennusaikataulu on viivästynyt alkuperäisestä aikataulustaan noin 4 kuukaudella. Syinä ovat toukokuussa tapahtunut tulipalo, joka onneksi ei ollut sittenkään ylitsepääsemätön. Lisäksi rakennuksen historiasta johtuen, maaperästä on löytynyt saastunutta maa-ainesta, joka oli poistettava. Samalla se on aiheuttanut lisäkustannuksia. Vaikeuksien kautta voittoon – näinhän se sanonta menee.

Lopuksi haluan kiittää kaupunkia, rahoittajia, suunnittelijoita, urakoitsijoita sekä kaikkia hankkeeseen osallistuneita tahoja. Ennen kaikkea haluan kiittää työntekijöitä hyvin suoritetusta työstä. Työnne jatkuu tämän juhlan jälkeen aina rakennuksen lopulliseen valmistumiseen asti.

Tervetuliaispuheenvuoroni harjannostajaistilaisuudessa.

tiistai 3. elokuuta 2010

Työllistääkö Suomi kaukaa ja vie läheltä elinkeinon?

Kanadalainen kaivosyhtiö rakentaa Sodankylässä Kevistan kaivosaluetta suurimmalta osin lappilaisvoimin. Se tuo alkuvaiheessa työtä 70 rakentajalle, joista 44 on Lapista.

Keväällä kiivaimman rakennusvaiheen aikana työvoimatarve on 300 – 400 rakennusmiehen tietämissä. Nekin yhtiö pyrkii saamaan lähialueelta. Se on kuulemma yhtiölle tärkeää. Ei kuulu kitinää paikallisten rakennustyömiesten ammattitaidosta, kalleudesta ja rakennusjäljestä.

Me haluaisimme töihin niin paljon Sodankyläläisiä ja lappilaisia kuin mahdollista, mutta tietenkin nyt osa ammatti-ihmisistä tulee myös Oulun alueelta, koska heillä on jo kokemusta Talvivaaran rakentamisesta, kertoo yhtiön rakennuspäällikkö Willie du Plessis.

Viime talven Skanskan aikeet rakentaa Rovaniemen Haltikin kohde virolaisvoimin on jo yhtiön toimesta häveliäisyyssyistä arkistoitu johdon häpeäkansioon. Mappia kaikki pälyilevät, mutta monikaan ei kehtaa vilkaista. Voi kunpa sitä ei edes olisi olemassa!

Kanadalaisen kaivosyhtiön toimintaperiaatteet ja Skanskan keväiset kaavailut eroavat toisistaan, kuin yö ja päivä. Onko suomalaisten yritysten toimintaperiaatteissa ja johdon arvoissa jotain pahasti pielessä?

Kanadalaiselle yhtiölle rakennetaan aluetta missä maaperää möyhimällä, kaivamalla ja muokkaamalla kaivetaan rikkauksia hyödynnettäväksi. Samaan aikaan ympäristöministeri Lehtomäki kulkee elinkeinoministeri Pekkarisen jäljessä ihmettelemään Lemmenjoen kullankaivuun kohtaloa.

Se on kuulemma kiistanalainen! – Ei ole ollut kiistanalainen, ennen kuin siitä tehtiin sellainen. Lemmenjoellahan kultaa ovat kaivaneet suomalaiset ammattinsa osaavat kaivajat kultahistorian alusta lähtien. Näiltä ammatti-ihmisiltä ministerit haluavat viedä laillisen elinkeinon, ja samalla kotipaikkaoikeuden. Ammattiosaamista kuitenkaan ei voi viedä.

Suomessa on luotu käsite – siirtymäaika – jonka kuluessa laillisia elinkeinoja lopetetaan. Samalla niiden harjoittajista tehdään työttömiä. Siinä samassa rapautuu myös alueiden elinkeinorakenteet, ja kuntien taloudet. Lemmenjoen vahvasti kultaan perustuva matkailu on ihmeissään tulevaisuutensa suhteen.

maanantai 2. elokuuta 2010

Ivalojoki

20072010585

Se alkaa i-kirjaimella ja pisarasta siellä jossakin. Pienistä puroista kivenmurikoiden kyljessä. Sammalikot ja kanervat sitä hyväilevät. Antavat sille “hyvänmatkan toivotukset”. Porot sitä pällistelevät. Nauttivat sitä janojuomakseen, silloin kun eivät ole kulkijoiden tiellä siellä valtateillä, joka on tarkoitettu autoille – ei poroille. Löntystelevät sielläkin mokomat, jossa voivat päästä hengestään. Erotusaitauksessa sekin hengenlähtö tapahtuisi valvotuissa, ja ylösmerkityissä olosuhteissa.

Kultala köllöttelee Ivalojoen alkutaipaleen rantatörmällä auringonpaisteessa, kaatosateessa, aamu- ja iltahämärässä. Kaikki Lapin kahdeksan vuodenaikaa sitä sävyttävät, koettelevat ja muuttavat. Kultala vain köllöttelee. Välillä ihmeissään ottaa vierailijansa vastaan. Mitähän varten kuiteskin tuokin kulkija on tänne saakka vaivautunut? Mitä hakee? Kusta tulee, ja minne palajaa? Turhaanko? Kultala ei anna historiastaan vietäväksi, kuin vain kuvitelman. Aavistuksen siitä, mitä Kultala tietää.

Ivalojoki höynäyttää Etelän herroja – tietysti piruuttaan. Reiluille Lapin jätkille se on armollinen. Antaa kulkuväylän ja seikkailun kairoissa.  Hieman saalista vatsan alle. Saalittomille se suo mahdollisuuden selittää – sitä saalittomuutta. Kultaa se on antanut ja antaa sitä löytäville – ei kaikille. Eikä ainakaan keikareille!

Historiansa se antaa lukijoille luettavaksi useiden kirjojen kautta. “Lapin Kullan Kimallusta” se ripauksen raottaa valkokankaalla. Kaikkeaanhan joki ei anna. Suurimman osan se vie mukanaan alajuoksulle päin – hieman solisee, jylhästi koskipaikoissa kohisee ja välillä täysin rauhoittuu. Mutta aina vaikenee suurimmista salaisuuksistaan.

Nimeään kantavan kylänsä (ent. Kyrö) se on suutuspäissään kastellut jo monesti tulvallaan. Kastuneet panivat hanttiin. Joen rumistukseksi tulvapenkereet Näverniemen ja kylän kohdalle. Hotelli Ivalokin on penkeröity, vaikka on korkeammalla kohdalla, kuin entinen Ivalon Matkailuhotelli (nyk. Kultahippu) siinä Petsamoon erkanevan tien kohdalla.Toivoiko joki sitä itse? Ei kertonut. Sen puolesta päätettiin – ei ruopata kapeikkoja Näverniemessä ja Koppelossa, ei tulva-allasta yläjuoksulle.

Ennen Ivalojoki antoi kulkijalle hiljaisuuden, erämaan rauhan ja hien vaeltajan pintaan. Nykyään se ainakin Inari-viikkojen päätökseksi heinäkuun viimeisenä viikonloppuna valjastetaan menon, meiningin ja Watercross kisojen näyttömöksi. Joki, katsojat ja kunnan isät kiittävät.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Nautin, kun voin auttaa puolustuskyvyttömiä ja murskata paskiaisia!

Austalialainen nettiaktivisti mullistaa Afganistan paljastuksillaan nykyaikaista sodankäyntiä. 90.000 salaiseksi tarkoitettua asiakirjaa saatettiin julkisuuteen Wikileaks- verkkopalvelun kautta.

Sotapropaganda- ja tiedusteluosastot eri maissa ovat aivan uuden haasteen edessä. Mikä tahansa ei menekkään enää läpi. Kaikki voi paljastua reaaliaikaisesti. Paljastuu! - varmaan siitä on tästä lähtien lähdettävä.

Sodankäynnissä kuulemma totuus on aina ensimmäinen häviäjä. Eikö tämä enää pädekkään? Joudutaanko totuus ottamaan tosissaan huomioon, ja perustelut kertomaan kansalle aina ja etukäteen niin karuina, kuin ne todellisuudessa ovat.

Aikakausi, jolloin histortioitsijat kirjoittivat sodankäynneistä säällisen ajan kuluessa jälkijättöisesti, ja aina voittajien sanoilla - on auttamattomasti ohi.

Nyt vuodatetut asiakirjat ovat järisyttävyydessään merkityksellisempiä, kuin 1990-luvun STASI - arkistojen paljastukset. Ne olivat julkitullessaan jo mennyttä aikaa. Nämä Afganistan-asiakirjat ovat reaaliaikaa, ja vaikuttavat tätä sotaa pidemmälle tulevaisuuteen.

Irakistahan ei sitten löytynyt niitä joukkotuhoaseita, joilla hyökkäystä perusteltiin. Sota jatkuu edelleen, vaikka lopullista voittoa on jo tovin julistettu.

Iranin vastaisia pakotteita meille perustellaan maan oletetuilla pyrkimyksillä valmistaa oma ydinase. Onko siihen liittyvien salaisten asiakirjojen julkistaminen seuraava suuri paljastus?

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Kalamies ja kala

Joutessani, tai tekemätöntä työtä välttääkseni kutsuin itseni järven äärelle. Joutoaikaa palkanmaksuaikojen välissä oli sellaiset viisi tuntia. Sellaista ajanpätkäähän ei voi käyttää mihinkään muuhun hyödylliseen, kuin kademielen hankkimiseen siltä, kellä on enemmän ja erilaista kuin itsellä.

Auton suunta kohti pohjoista. Väistele poroja! Niitä pölvästejä jukuripäitä. Laiskasti, kuin katsojansakin, löntystelevät pitkin tietä ja sen piennarta. Menisivät metsään. Se on niille varattu - ja sääskille ja mäkäröille ja muille Luojan turhakkeille. Tie on minua ja autoani varten. Maksan muuten molemmista - siitä tiestä ja siitä autosta.

Perillä tuvan emäntä otti vastaan. Otatko kahvia? Pullaakin oli ostanut näytille siitä paikallisesta kaupasta, joka ei varmaankaan ollut Siwa. "Kaksi siivua kuppia kohti"- se on fiiniä, sopii myös vieraalle. Pitkäripasessa ei vissiin ollut käynyt. Tai sitten se lasti oli ovelasti piilotettu vierailijalta myöhempää omaa käyttöä varten.

Tuvan isäntäkö kalassa? Niin - tulevat kohta. Siis poika mukana? Päättelin mielessäni. Ovela isäntä. Peijoonilla 150 heppanen nelitahtimootori, jonka käynti on niin siroa, kuin sääsken surina. Sitähän ei päiväsaikaan edes huomaa. Yön silmässä se kuitenkin on ylitsepääsemättömän häiritsevää. Kerkesin vastaanottamaan ÖKY-veneen rantautumista. Minun räkningin ja pörssin mukaan laskettuna ja hinnoiteltuna. ÖKY mikä ÖKY!

Tuliko kalaa? Tuli, mutta sinttinä sitä ei kehtaa maalle saakka tuoda. Ei koskaan alle kolmikiloista. Muina miehinä isäntä järjestelee, siivoilee ja puunailee sitä uisteluvenettä. Todellinen tarkoitus on tietysti esitellä vehjettä minulle. Vapoja pitkälti toistakymmentä. Jokaisella oma paikkansa veneessä. Kelkan ja painojen avulla tuo isäntäkalamies välttyy siimojen sotkeutumiselta. Harmi! Samalla välttyy saalittomalta kalareissulta. Edelleen harmi! Ylväs vaparivistö ovat kuin haravan piikit. Niiden avulla vedenalainen saalis "haravoidaan" veneeseen. Se tapahtuu aina suoraan veneen perästä. Ei kuulemma koskaan sivusta, vaan suoraan perästä. Sieltä se saalis nousee!

Mieleen äljähti, että tuota samaa haravontitaktiikkaa itsekin noudatan mustikka ja puolukkametsässä. Kalastusvälineiden ja marjastusvälineiden investointikustannusten ero on kuitenkin aika valtaisa. Marjastukseen en tartte, kuin repun, termoksen ja poimurin. Isäntäni tarttee veneen, trailerin, vapoja, kelkkoja, painoja, uistimia, sammuttimen, vakuutukset, luvat, yms. - sekä kaikki muut herkut, joita muilla kalamiehillä ei ole.

Kalan ja kalamiehen välinen suhde on näiden vempainten johdosta kuitenkin räikeästi epäreilu. Kalalle ei jää saumaa, eikä tilaisuutta piiloutua. Vempaintensa avulla kalamies tietää asteiden tarkkuudella millainen lämpötila on missäkin syvyydessä? Millaiset virtaukset ovat missäkin? Millainen uistin mihinkin ilmaan, säähän ja veteen sopii? Todella epäreilu kamppailutilanne.

Sitten kalamiehemme vielä kehtaa rehvastella saaliillaan kavereilleen ja muille, jotka jaksavat kuunnella. Kalamiehemme loukkaa kalan yksityisyyden suojaa valokuvaamalla ja ikuistamalla uhrin ja saaliin asemaan ajamansa luontokappaleen. Härskeimmät vielä palsamoivat ja ristiinnaulitsevat seinälle upeimmat saaliinsa. Ja kaikki pällistelevät ja fiinisti keskustelevat Koska ja miten tuonkin sait pyydykseen?

Yksi pieni, mutta merkittävä yksityiskohta miellytti tätä vierailijaa. Olipahan ainakin yksi kalaverkko tutun risainen ja sotkuinen. Olin vaiti, mutta mielessäni hiljaa myhäilin ... Ahti suo antejaan!

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Gallup PerusJusseja

Se, jolla on yksi kello - tietää paljonko se on. Se, jolla on kaksi kelloa - ei ole koskaan varma!

Ystäväni Pertin "päivän mietelause" vaaliryhmäni Facebook- sivulla tuli mieleeni, kun selailin Uuden Suomen blogeja. Kinastelevat siellä gallupeista. Turhaan!

Kumpikas niistä on oikeampi ja miellyttävämpi gallup - YLE:n vai Hesarin? Kummastako nostaisi rintaa hieman soikeammalle, ja kummastako laittaisi selkää hieman kyyrymmälle. Rintarottinki - asento ensimmäisessä, ja kyykkyasento jälkimmäisessä on oikea vaihtoehto. Sillä saisi myös lisää tyylipisteitä. Nöyryydellä meinaan!

Uudellemaalle puoluettaan pelastamaan siirtyvä - "kerran luulin erehtyväni, mutta olinkin väärässä" - Väyrynen mainosti edellisissä eduskuntavaaleissa itseään sloganilla "Eihän minulla ole vielä yhtään ääntä!" Vaalien jälkeen niitä sitten olikin. Varmaan oli kiva olla nöyrä ennen, ja tyytyväinen jälkeen. Näilläkään spekulanteilla ei ole vielä yhtään ääntä tallessa, eikä hukassa.

Samaa rulettia samat päällysmiehet pyörittävät eri sanoin, ja eri järjestyksessä. Avainsanoina vilahtelevat vuorollaan sukupuolineutraali avioliitto, pakkoruotsi, maahanmuuttopolitiikka, Pridekulkue yms. Ja tietysti sen spekulointi, kuinka hyvin meillä laskennallisesti kunakin hetkenä menee? Tähän kuonaan hukkuvat tärkeät puheenvuorot itse asiasta, jonka vuoksi kukin on itsensä likoon laittanut, ja ehdolle asetettu.

Tällaisia mietteitä näillä selkosilla.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Onnellinen mies

Makkaraa, mansikoita ja saunan löylyt! 89-vuotiaan sotaveteraanin päivä uudessa kodissaan. Lähes vuosi siihen meni. Viranomaiset jaksoivat vetkutella ja vältellä. Vanhus jaksoi odottaa ja toivoa. Ystävät jaksoivat tukea ja vaikuttaa.

“Sisukkaat juttukaverit” kertasivat menneitä Suomikodin pihamaalla. Hyvillä mielin ja vailla katkeruutta. Muutos ensimmäiseen tapauksesta näkemääni videoon on valtaisa. Kylmän rauhallisesti vanhus kertoi hyvästä olostaan, kun sieltä “vankilasta pääsi pois”. Veikko pääsi vihdoin Ruotsissa suomenkieliseen hoitokotiin. Ei haittaa, vaikka se hieman enemmän maksaakin kokoomusjohtoiselle Vaxholmin kunnalle. Ihmisyys on toteutunut.

Toinen vanhus - Irina Antonova – oli lehtikuvien perusteella silminnähden piristynyt päästyään uuteen kotiinsa VIlla Inkeriin Venäjälle. Omaiset halusivat hänen jäävän ensin Suomeen, ja pelastivat hänet sitten Suomesta. Pitkittyneestä epävarmuudesta. Jatkuvasta varpaillaan olosta. Virkavallan uhasta.

Kolmas vanhuksemme – egyptiläinen mummo – on saanut Suomessa lisäaikaa siihen asti, kunnes lainsäädännössä niin sanottu “mummopykälä” on viilattu sellaiseen muotoon, jossa inhimillisyys saisi sijaa lain kirjailussa.

Liikkasen Antti varmaan kertoo kenen sanonta on “Mikä ei ole oikeus ja kohtuus – ei voi olla lakikaan!”

torstai 1. heinäkuuta 2010

JOKI

Rovaniemen kaupunkia komistaa kahden joen yhtymäkohta. Kemijoki ja Ounasjoki kohtaavat toisensa keskeisellä paikalla kaupunkia. Ounasvaara seuraa tuota luonnonilmiötä noin 220 metrin korkeudella merenpinnasta. Minä tein virran viemänä ja yllytettynä “Turhaa työtä?” Kemijoen saaressa, jonka nimen alkuosa alkaa KOTI- sanalla.

Joella olivat viettäneet aikaansa myös Leh Meh, Hafsa, Manzar, Adelisa, Musa ja Hawa yhdessä ohjaajiensa kanssa. Mitä he hakivat? Miksi hakivat? Ennen kaikkea - Mitä löysivät? Osana Lastenkulttuurikeskusten Taikalamppu verkostoa nuoret (12 – 14v.) olivat toteuttaneet JOKI- valokuvanäyttelyn.

Aika rientää, joki virtaa, sade ropisee ja elämä vie. Kertaakaan samaan virtaan, sateeseen tai hetkeen ei voi palata uudelleen. Ainoan mahdollisuuden tarjoavat muistot ja mielikuvitus. Todellisuus on tässä suhteessa toisenlainen ja armoton. Kohtalo on heittänyt näyttelyn toteuttajat Ounasrinteelle. Täällä on heidän uusi asuinympäristönsä, jossa tulevaisuus täytyisi kohdata avoimin mielin. Asuinympäristö luo puitteet, mahdollisuudet ja rajat, joissa voi toimia itse oman tulevaisuutensa tekijänä. Tarjottimella niitä ei kenellekään eteen tuoda, vaan ne olisi itse löydettävä ja hyödynnettävä.

Tätä luonto- ja asuinympäristöä nuoremme olivat tutkailemassa ja kuvaamassa. Kutsuttakoon sitä sitten vaikka kotouttamiseksi. Parempi termi kyllä olisi kotiutuminen. Kotouttamisessa painottuu liiaksi se, että joku muu tekee jotain jonkun puolesta. Kotiutumisessa paino on omilla tekemisillä ja vastuulla.

JOKI- valokuvanäyttely on Ounasrinteen kirjastossa nähtävillä 31.8.2010 saakka. Asukasyhdistyksen puheenjohtajan roolissa kävin avaamassa tuon näyttelyn.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Outoja asetelmia valtuustossa

Rovaniemen valtuusto istui eilen asioinaan – Elinkeinojen kehittämisohjelma, työllisyysohjelma 2010 –2011, osavuosikatsaus, kaavoitusohjelma ja Sinetän liikunta- ja monitoimihallin rahoitus.

Heinäkuussa 2009 julkaisimme Leena Jääskeläisen (kok) kanssa yhteisen kirjoituksen otsikolla “Gardinin outo kannanotto”. Siinä peräsimme yhdessä sitä, että kaupungissa “Olisi tärkeä saada eri toimijoiden kesken jonkinlainen yhteinen käsitys Rovaniemen elinkeinoelämän tilanteesta ja kehittämistarpeista.” Kirjoituksen päätimme toteamukseen, että “Elinkeinopolitiikassa, jos missä, täytyy näkyä valtuuston tahtotila.”

Elinkeinojen kehittämisohjelmassa tuo yhteinen käsitys elinkeinoelämän tilanteesta ja kehittämistarpeista näkyi visiossa, tavoitteissa ja konkreettisissa toimenpiteissä vastuutahoineen. Nyt siihen perättiin valtuuston selkeää tahtotilaa ja sitoutumista. Itseäni ihmetytti se, että osalle olisi riittänyt pelkkä “merkitään tiedoksi” ilmaisu, eikä selkeä päätös ohjelman hyväksymisestä. Kun yhteiseen tanssiin haetaan ja tositarkoituksella pyydetään, siihen ei vastaukseksi riitä “Merkitsen tiedoksi!” Selkeä “kyllä tai ei” – vastaus antaa partnerille selvän selkänojan.

Toinen ihmetyksen aihe itselleni oli se, että osa peräsi ohjelman hintalappua, eli kustannusta ja menoerää. Kyse on nähdäkseni kuitenkin ennemminkin panostuksesta ja sijoituksesta, jolla Rovaniemen elinkeinot kehittyvät kaupungin ja elinkeinojen yhteistoiminnan tuloksena. Oikeampi lähestymistapa olisi ollut kysyä “Mitä sillä saadaan?” kuin “Mikä on hintalappu?”

Kolmas outo kannanotto tuli vihreiden suunnalta. Ohjelmaan haluttiin lisäys “Salla – Kelloselkä radan” edistämisestä. Vihreät näkivät siinä kytkennän Soklin kaivokseen. Aika outoa! Tuon logiikan mukaan varmaan Kemijärven radan sähköistäminenkin edistäisi Soklin kaivoksen avaamista, ja on siten vastustettava hanke.

Sinetän liikunta- ja monitoimihallin rahoituksesta päätettäessä kokoomuksen valtuustoryhmän valtasi täydellinen sekoomus. Olen ymmärtänyt asian niin, että kokoomuksessa kannatetaan synergiaetujen hyödyntämistä aina, kun se on kokonaisedun kannalta järkevää. Varavaltuutetun puheenvuoron perusteella näin ei näyttäisikään olevan.

Valtuutettujen puheenvuoroista sain sen käsityksen, että muualla kaupungissa liikunta – ja nuorten kokoontumistilat olisivat kunnossa. Näinhän asia ei ole! Ounasrinteen nuoret sulkivat 1.6. 2010 Ounarin nuorisotilojen ovet. Se on lähiön nuorille totinen paikka, jos korvaavia tiloja ei järjesty!

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Veikko Virtanen - yksi vanhuksista!

“Valta parhaimmillaan on vastuuntuntoa ja vääryyteen puutumista EI sen suojelemista.”
Pertti
Tämä päivä toi tullessaan esille kaksi vanhukseen liittyvää uutista. Toisessa Irina Antonovan läheiset luopuvat taistelusta, että Irina saisi jäädä Suomeen. Perheeseen kohdistunut paine lienee ylittänyt kaiken kohtuuden ja järjellisyyden rajat. Virkakoneiston rattaiden jauhaminen, asioiden pitkittyminen, toivon- ja epätoivon vuoristo-rata kulutti jaksamisen loppuun.

Antonovan vävyn Ari Laitisen kommentti kertoo paljon siitä, miten sivistysvaltio ottaa inhimilliset näkökohdat huomioon byrokratiassa.
“Koko homma meni päälaelleen. Yritimme pelastaa Irinan Venäjän oloista ja yksinäisyydestä Suomeen, mutta nyt yritämme pelastaa hänet Suomesta pois. Olen todella surullinen.”
Ruotsissa suomenruotsalainen sokea sotaveteraani Veikko Virtanen on syksystä lähtien taistellut Vaxholmin kunnan kanssa lainsuomasta oikeudestaan saada hoitoa omalla äidinkielellään. Ruotsinkieltä hän ei enää osaa.

Tänään kunta on joutunut pyörtämään päätöksensä. Veikko pääsee suomenkieliseen hoitoon Suomikotiin. Tuota päätöstä se ei olisi muuttanut, ilman sitä valtavaa julkisuutta Suomessa ja Ruotsissa. Ilman sitä huomattavaa panosta, minkä tavalliset ihmiset antoivat yli kielellisten, sukupolvien ja maan rajojen.

Meille uskotellaan, että elämme hyvinvointivaltiossa. Ruotsia on jopa kuvattu kansankodiksi. Hyvinvointi tarkoittaa kuitenkin käsittääkseni sitä, että voimme ihmisinä hyvin. Eikä sitä, että valtiota kuvataan hyvinvoivaksi. Tai sitä, että ihminen jauhetaan byrokratian rattaissa niin, ettei hän enää jaksa.

Olemmeko byrokratisoineet hyvinvointipalvelumme ja hyvinvoin-timme?

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Rovaniemen outo tulkinta –JÄLLEEN KERRAN!

Vanhemmat ovat sopineet erotilanteessa lapsen asumisjärjeste-lyistä. Sopimuksella on vahvistettu, että lapsi asuu puolet kuukaudesta toisen vanhemman luona. Elatusapua kumpikaan ei siten maksa, vaan se on jaettu. Asumisjärjestely on lapsen edun kannalta pysyvä, eikä tilanteen mukaan vaihtuva.

Rovaniemi on tähän asti ottanut vanhempien asumisjärjestelyn huomioon, ja kunnioittanut sitä. Toisen vanhemman toimeentulotukipäätöksissä lapsi on tähän asti otettu  huomioon puolikkaalla normilla. Tällainen tulkinta kunnioittaa vanhempien välistä sopimusta. Se on lapsenkin edun kannalta oikeudenmukaista. Se luo pysyvyyttä lapsen asumiseen.

Toukokuun alusta Rovaniemi on muuttanut tulkintaansa. Lapsi onkin vain vierailulla 15 päivää kuukaudessa toisen vanhemman luona. Läsnäolopäivistä korvataan vain pieni ruokaraha 32.54 €uroa kuukaudessa. Toimeentulotukea saavan vanhemman menetys kuukaudessa on 100 €uroa.

Tulkintamuutoksellaan Rovaniemi on käytännössä nollannut vanhempien välisen sopimuksen lapsen asumisesta ja elatuksesta. Tulkinta onkin muuttanut sopimuksen asumisesta kahdessa kodissa “vierailuksi” toisen vanhemman luona.

Lapsi suorittaakin päivittäiset toimensa, ja kulkee kouluunsa siten puolet kuukaudesta kotoaan, ja toisen puolikkaan “vierailupaikastaan”, joka myös käytännössä on hänen kotinsa.

Rovaniemen outo tulkinta - jälleen kerran!

torstai 3. kesäkuuta 2010

Mitä? Miksi? Milloin? Miten?

Lueskelin tuossa erään eduskuntavaaliehdokkaan kahdeksan kohdan ohjelmaa. Hän, kun on ehdokkaana, niin tällainen kai pitää jo olla tyrkyllä. Minulla ei ole, vaikka olen ehdokkaana. Olenko siis myöhässä, ajastani jäljessä?

Mitä sen ehdokkaan olisi esille nostettava? – Asioita, kysymyksiä, ongelmia, puutteita, vääryyksiä jne. Täyttääkö ehdokkaan vaaliohjelma silloin laatukriteerit, kun se listaa kaikki “egyptin vitsaukset” korjattaviksi epäkohdiksi. Kysyminen “Mitä? Miksi? Milloin? ja Miten?” on äänestäjän rooli ja oikeus. Ehdokkaan rooli, oikeus ja velvollisuus on vastata niihin:

  1. Mitä pitäisi tehdä?
  2. Miksi pitäisi tehdä?
  3. Milloin pitäisi tehdä?
  4. Miten pitäisi tehdä?

Äänestäjällä on oikeus vaatia - “Nuorisotyöttömyyden torjumiseksi on tehtävä kaikki voitava?” Tai - “Köyhyyden poistamiseksi on tehtävä kaikki voitava!” Nämä ovat kysymyksiä ja vaatimuksia. Eivät ohjelman sisältöä. Ehdokkaan rooli olisi antaa niihin vastauksia. Ei kai ole järkevää, että ehdokas menee/pääsee eduskuntaan esittämään samoja kysymyksiä uudelleen, joita hänelle itselleen on esitetty! Kansanedustajan rooli on antaa vastauksia, aloitteita ja ratkaisumalleja, eikä toistaa kysymyksiä, joita äänestäjä hänelle esittää. Nekö muka ovat vaaliohjelma?

Keneltä sitten kysyn vaaliohjelman sisällöstä? Puolueelta? Mainostoimistolta? Vai peräti itseltäni ja kannattajilta? Puolue vastaa – listaa nämä, ne ovat myös puolue- ja muissa tavoiteohjelmissa. Mainostoimisto vastaa, listaa nämä – ne ovat nyt kuumaa kamaa äänestäjien keskuudessa. Näillä syntyy tulosta. Kysy itseltäsi! Mitä? Miksi? Milloin? ja Miten? Oletko sanojesi takana? Mikä on visiosi? Toimitko niin kuin puhut? Oletko uskottava?

Omalta osaltani olen päätynyt kysymään vaaliteemoista kannattajilta. Haen ennemmin tukea “alhaalta”, kuin hyväksyntää “ylhäältä”, ja “markkinointineuvoja” mainostoimistoilta. Äänestäjä ja kannatus ratkaisee! 

lauantai 29. toukokuuta 2010

Puoluesihteerien kevät

SDP:n puoluesihteeriksi nousi Mikael “Rakkaus” Jungner. On kuulemma kuumaa tavaraa mediassa. Ilman muuta Twitter ja Facebook – ajan puoluesihteeri. Jutan oma valinta omaan tiimiinsä. Jungnerin valinta sopii hyvin SDP:n eduskuntavaalistrategiaan. Kantaako siitä eteenpäin – jää nähtäväksi? Kuinka hyvin puoluesihteeri tuntee kenttänsä - viitsiikö kiertää, kannustaa ja organisoida? Hoitaako hän sen puolen enterin painalluksella? SDP haki ja sai medianäkyvän puoluesihteerin.

Vasemmistoliitossa Sirpa Puhakka on saanut haastajakseen helsinkiläisen Reko Ravelan. Mitä sillä haetaan? Silmäily Rekon facebook- ryhmään kertoo keitä siellä on. Yllättäen ryhmän keskustelupalsta on tyhjä. Eli “miksi?” kysymys jää auki. Rekon työnhalkuilmoituksessa näitä keskusteluaiheita kyllä löytyy. Olisin odottanut, että siellä käytäisiin keskustelua, millaisen Vasemmistoliiton halutaan olevan?  Riittääkö ryhmälle pelkästään seinäkeskustelu ja pelkät otsikot? Twitteristä en Rekoa löydä – Sirpan kylläkin. Ennakoin puoluesihteerivaalista kuitenkin varsin tasaväkistä.

Kepun puoluesihteerikamppailun kuvio on myös valmis. Se voi alkaa tylsän puheenjohtajakamppailun jatkeeksi. Mediassa johtavat puheenjohtajaehdokkaat eivät hiisku sanaakaan. Miksi hiiskuisivatkaan? Korhonen on vahvoilla jatkokaudelleen selkäsaunan ja haukkujen saattelemana. En hämmästyisi sitäkään, että Väyrynen hakisi nostetta omalle puheenjohtajakampanjalleen kelpuuttamalla Kelmin aisaparikseen. Mystinen “kentän tuki” pelottaa ja tukkii suut!

Laatikaisen torjunnaksi tarkoittama taitamaton lausunto toimii päinvastoin Kelmin “pottulaariin”. Mystinen kenttä ei anna itseään komennella. Herrat haukutaan, myös omat, mutta siilipuolustus yhdistää aina kriisissä. Kepu on Vanhasen jäljiltä todellisessa kriisissä. Sitä kepun kenttäväki ei sulata, että heidän ikiomaa päätäntävaltaa halveerataan “populistisissa tunnelmissa” tehdyksi. Vaikka näin olisikin, niin sitä ei saa ulkopuolisille sanoa. Toinen heikko kohta Laanisella on se, että hän haluaisi siirtää puoluesihteerivalinnan pois puoluekokoukselta. Kepulaisittain sanottuna herrojen suoritettavaksi. Puoluesihteerillä on ilmeisesti liian vahva asema esiintyä myös mediassa.

perjantai 28. toukokuuta 2010

KEPU odotan jäsenkirjaani!

Postin odottaminen hermostuttaa, jos tietää saavansa tärkeää postia. Nyt odotan muiden lailla puuttuvaa jäsenkirjaani. SKDL:n pitkäaikainen kansanedustaja (1972 – 1980) Anna-Liisa Hyvönen on jo omansa saanut “yllättäen, pyytämättä ja tilaamatta”. Keskustan puoluekokous lähestyy uhkaavasti – Missä on minun jäsenkirjani?

Vanhasen neuvosta en sitä kerjää. Pyydän vain, että saisin sen ajoissa – ennen matkaani “veret seisauttavaan” puoluekokoukseen. Ymmärrän kyllä hyvin sen, että siellä puoluetoimistossa lappaa mediaväkeä ihan liian kanssa. Ison Jarmon oma huone on valjastettu yhdistyspapereiden allekirjoitustilaksi.

Pakon sanelemana Korhonenkin on joutunut siirtymään etätyöhön. Työpiste on sijoitettu turvallisuussyistä pottukellariin. Sen tarkka paikka on työrauhan turvaamiseksi vain pienen piirin tiedossa. Huhujen mukaan se on jossain siellä ulkohuussista noin parisataa metriä koilliseen – jossain Pohjanmaalla.

Minulla tietysti puolueen uskollisena soturina on suora yhteys itse “Iso Mattiin”. Hän kuitenkin on parhaillaan jossain näyttelyn avajaisissa. Virkatehtävä! Ongelma vain on siinä, että Matin pitäisi saada pikaisesti yhteys “Anonyymien kotikiusattujen” yhdistykseen, joilla on kokemusta kuinka suututettu “Martta” saadaan illansuussa lepytettyä. Vihan ei saa kantaa yön yli.

Tulisi se posti jo!

torstai 27. toukokuuta 2010

Sivistysvaltiot laiminlyövät vanhuksiaan!

Olen kirjoittanut suomalaisen sokean sotaveteraanin Veikko Virtasen hävyttömästä ja epäinhimillisestä kohtelusta jo kaksi aiempaa kirjoitusta.

  1. Veikko Virtanen 90v. sokea sotaveteraani
  2. Kämpen för Veikko fortsätter

Veikko ei saa edelleenkään rikkaan Vaxholman kunnan sosiaalilautakunnalta lain velvoittamia oikeuksiaan. Ruotsissa on tällä hetkellä 55.000 vanhuusiässä elävää suomenkielistä. Määrä kasvaa pikavauhtia 70.000 vanhukseen. Niitä Ruotsin nykyisen hyvinvoinnin rakentajia, joita Ruotsi 60-luvulla työvoimapulassaan tarvitsi ja sai Suomesta. Säilötäänkö heidät tarpeettomina kustannuserinä istumaan sänkynsä reunalle päiväkausiksi, vailla juttuseuraa. Veikon oikea sijoituspaikka on Suomikoti, jossa hän saa suomenkielistä hoitoa ja yhteyden muihin ihmisiin omalla äidinkielellään. Muunlainen tulos on sivistysvaltion osalta moraalisesti täysin tuomittavaa.

Ruotsi joutuu yhä enemmän kohtaamaan vanhuksia, joilla on erilainen kulttuurinen, uskonnollinen ja kielellinen tausta kuin valtaväestöllä. Tähän samaan suuntaan kehitys myös Suomen osalta on kulkemassa. Pakoon sitä emme pääse! Silmien sulkeminen olisi todellista itsensä pettämistä. Onko meilläkään vanhushuollossa valmiuksia vastata näihin inhimillisiin tarpeisiin? Suomeen tarvitaan erillinen vanhuspalvelulaki! Ruotsissa on  erillinen vanhuspalveluministeri. Tarvitaanko sellainen myös Suomeen?

Suomessa on “maan sisäiseen karkotukseen” tuomittuja vanhuksia. Heitä ei päästetä kuntarajojen yli jälkikasvunsa läheisyyteen. Ovat erillään toisessa kunnassa. Sitten meillä on myös vanhuspariskuntia, jotka on sijoitettuna eri palvelukoteihin. Tai eri huoneisiin. Saavatko myös Suomessa kielelliseen, kulttuuriseen ja uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvat ihmisarvoisen vanhuuden? Tarkastellaanko meilläkin vanhuuteen liittyviä asioita vain “kustannuserinä” – eikä ihmiselämään liittyvinä asioina.

Edelleen Suomi ei ole ratkaissut “perheiden yhdistämiskantaansa”. Egyptiläisen ja venäläisen mummon kohtalo – heidän ihmisyyteen perustuva oikeutensa – ei sovi Suomen byrokratiaan. Asia pitäisi olla päinvastoin. Karkotus maasta – sivistysvaltio Suomesta! – on uudelleen päällä.

Ruotsissa suomenkieli on vähemmistökielen asemassa. Suomi on virallisesti kaksikielinen maa (suomenkieli ja ruotsinkieli). Meillä on myös vähemmistökielen statuksen omaavia kieliä mm. saamenkieli. Suomessa on siten myös kieleen perustuvia oikeuksia.

Erityisesti Perussuomalaisten taholta on käyty kampanjaa Suomen ruotsinkielisten oikeuksia vastaan - “pakkoruotsi”-teemalla. Koskeeko tämä Suomen ruotsinkielisiä “vauvasta vaariin”? Vai rajataanko heidät ulos kampanjasta? Miten muiden uskonnollisten, kulttuuristen ja kielellisten vähemmistöjen oikeuksien suhteen menetellään?

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Palvelurakenneuudistus elämän kimpussa

Kaikille ihmisen elämän osa-alueille, kohtaloille ja tapahtumille on lyöty hintalappu, ja ne on tuotteistettu erilaisiksi palvelupaketeiksi.

Keskuksista syrjemmällä tapahtuvat lisääntymiset aiheuttavat synnytyspalveluongelman. Muun muassa Pohjoisimmassa Lapissa ongelma on ratkaistu kysymällä: Kuka niitä myy? Aiemmin näin ei kysytty – syntymiseen liittyviä toimia suoritettiin paikallisesti.

Sitten tarpeesta ryhdyttiin luomaan rakenteita päivähoitoon, esiopetukseen, koulutukseen, iltapäiväkerhotoimintaan yms. Vanhuksille kokoontumistiloja, hyvinvointia, hoivaa ja elämänehtoon turvaa. Terveille terveydenhoitoa, sen edistämistä, ja sairaille sairaanhoitoa. Lepoa tarvitseville vapaa-aikaa. Työnraatajille työehtoja ja työsuojelua. Nyt nämä hyvinvointirakenteet yritetään opettaa tanssimaan ja joustamaan. Jäykät ja totutut hyvinvoinnin turvaverkot olisi kustannustehokkaalla tavalla korvattava kevyillä ja notkeilla rakenteilla.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on hienosti markkinoitu brandi. Se käsittää eri ihmisille suunnattuja räätälöityjä hyvinvointipalveluja. Kokonaisvaltaista hyvinvointia elämän eri tilanteisiin ne eivät silti tuota. Itse hyvinvointi on ulkoistettu eri luukulle.

Täytyisikö ihmiseen sisäisesti rakentaa joustavia ja kevyitä hyvinvointiyksiköitä. Näin eri hyvinvointiosastoissa olevat palveluyksiköt voisivat kustannustehokkaammin suorittaa oman lohkonsa hyvinvointitoimenpiteitä. Näin näiden eri toimien seurauksena syntyisi hyvinvoinnin olotila. Tai ainakin kuvitelma siitä. Näin ihminen parhaiten sopeutettaisiin tarvelähtökohdista toteutettuun ja perusteltuun kustannustehokkaaseen rakenneuudistukseen.

Rakenneuudistukseen kiinteästi liitetty sana on - PAKKO. Tämä kätevä sana ei kaipaa muita perusteluja. Sen taakse kätketään epämääräinen lupaus jostain hyvästä. Vaihtoehdot ovat toisensa poissulkevia mahdottomuuksia. Niitä ei ole!

tiistai 25. toukokuuta 2010

Toimeentuloturvan kannustavuuden lisääminen

Jaakko Portti VALTUUSTOALOITE

Rovaniemen kaupunginvaltuusto 24.5.2010

Aloitteen perustelut:

Voimassaoleva toimeentuloturvalaki jättää kunnille mahdollisuuden tulkita perheen alaikäisen lapsen satunnaisia ansiotuloja (esimerkiksi kesätyötuloja) eri tavalla. Tulkintamahdollisuuksia on kolmenlaisia – ne otetaan huomioon täysimääräisinä, huomioidaan osittain tai jätetään kokonaan huomioimatta. Kaikki tulkinnat ovat lainmukaisia.

Kuntien tulkintojen erilaisuus hämmentää, ja saattaa nuoret eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen. Samalla myös kuntien sisällä nuoret joutuvat eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi Rovaniemellä toimeentulotukea saavan ruokakunnan nuoren kesätyötulo vähentää perheen toimeentulopottia lapsen toimeentulotuen perusosan verran (292 €).

Toimeentulotukilain tulkitseminen kyseisellä tavalla on omiaan vähentämään kannustavuutta nuorten kohdalla. Se edesauttaa passivoitumista, syrjäytymistä ja köyhyyden pitkittymistä sekä periytymistä.

Sosiaaliturvan osalta viimeaikoina on korostettu nimenomaan tarvetta sen kannustavuuden lisäämiseen. Toimeentulotuessa nuorten kohdalla tuo kannustuselementti ei toimi.

Aloitteen sisältö:

Rovaniemi ryhtyy tulkitsemaan toimeentulotukilakia niin, että nuorten vähäisiä loma-ajan ansioita ei oteta lainkaan huomioon perheen toimeentulotukea laskettaessa.

Samalla käynnistetään laaja seurantatutkimus soveltamismuutoksen vaikuttavuudesta. Miten se vaikuttaa nuorten oman elämän rakentamiseen omista lähtökohdista? Miten se vaikuttaa syrjäytymiskehitykseen? Miten se vaikuttaa toimeentulotukiaikojen kestoon? Kuinka tehokkaasti se ehkäisee köyhyyden periytymistä?

maanantai 24. toukokuuta 2010

Ihmeellinen välikäsi ja lymyävä kriisipaikka

Vuonna 2008 voimaantulleen uuden lastensuojelulain myötä lastensuojeluilmoitusten määrä pomppasi koko maassa kasvuun. Näin myös Rovaniemellä. Vaikka lastensuojeluilmoitusten määrä 2009 laski 6,6 % 577 ilmoitukseen edellisvuoden 615, se kasvoi silti 0 – 3 v. ryhmässä tuntuvasti – 198 (167/2008), ja 7 – 12 v. ryhmässä se pysyi lähes 300 sadassa.

Rovaniemellä lastensuojeluilmoitukset ovat suurelta osalta kohdistuneet juuri niihin ryhmiin, joissa lapsiperheiden kriisinpaikkojen tiedetään lymyävän. Kaikista 577 ilmoituksesta 491 kohdistui juuri näihin kahteen ryhmään. Tämän me tiedämme!

Mutta osaammeko auttaa ja resursoida oikein? Hyvinvointikatsauksesta vedän sen johtopäätöksen, että emme osaa. Lehtitietojen mukaan (HS 6.3.2010) Valvira on kyllästynyt siihen, että kunnat noudattavat huonosti uutta lastensuojelulakia. Lain ”sisäänajovaiheen” on oltava jo ohi myös Rovaniemellä. Lakihan ei voi toimia ennaltaehkäisevästi, ellei sitä noudateta.

Valviran mukaan kunnat eivät hoida lastensuojelun alkuvaihetta lain edellyttämällä tavalla. Lastensuojeluilmoitusten ja – tarpeen selvitysten käsitteleminen venyy yli lakisääteisten määräaikojen. Ilmoituskynnyksen madaltamisella tähdättiin varhaiseen puuttumiseen. Tähän olisi tullut vastata lisäämällä resursseja lastensuojeluun. Onko näin tehty?

Lastensuojeluilmoitus ei aina johda lastensuojeluasiakkuuteen. Siksi tarpeen selvittämisen määräaikojen pitkittyminen johtaa vakaviin oikeusturvaongelmiin kohteeksi joutuneen perheen, ja ennen kaikkea itse lapsen kannalta.

Toinen puuttumisen paikka hyvinvointikatsauksessa on toimeentuloturvaa koskeva kohta. Viime vuonna toimeentulotukea sai 3687 (+148) ruokakuntaa, josta yhden hengen ruokakuntien osuus oli noin 70 %. Ikäluokan - 20 – 30 vuoteen – osuus oli lähes puolet koko toimeentulotuen saajista. Samalla toimeentulotukiasiakkuus on pidentynyt, ja muuttunut yhä pysyvämmäksi asiakkuudeksi. Se ei voi olla väliaikaiseksi tarkoitetun toimeentuloturvan tarkoitus. Tuskin Rovaniemelläkään halutaan pitkään elää pelkästään toimeentuloturvan varassa. Vantaalla tehdyn tutkimuksen mukaan tällaisen ”elämäntaparyhmän” osuus on vain marginaalinen.

Rovaniemi voi auttaa nuorten oman itsenäisen elämän rakentumista muuttamalla toimeentulotukilain tulkintaansa. Nyt nuorten vähäiset loma- ja kesätyöansiot vaikuttavat perheen saamaan toimeentulotukeen. Kemissä ei näin ole. Rovaniemen käytäntö passivoi ja saattaa nuoret epätasa-arvoiseen asemaan. Toimeentulotukea saavan perheen lapsi ujutetaan käytännössä elättäjän asemaan. Samalla hänen tienaamansa €uron arvo on kehnompi, kuin kaverinsa. Siellä on joku ”ihmeellinen välikäsi”, joka nappaa nuoren normiosuuden verran toisiin tarkoituksiin.

ROVANIEMEN KAUPUNGINVALTUUSTO

24.5.2010

67 § HYVINVOINTIKATSAUS/ Puheenvuoro

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Kampen för Veikko fortsätter

Veikko haluaa Suomikotiin. Kyse ei ole ainoastaan hänestä, vaan kaikista niistä vanhuksista, jotka joutuvat asumaan kielellisesti eristettyinä. Omassa yksinäisyydessään. Erillään läheisistään. Vanhusten ongelmia on liian kauan vähätelty ja piiloteltu. On aika avata pää keskustelulle.

En sista kamp:

http://ensistakamp.wordpress.com/2010/05/23/taistelu-veikon-puolesta-jatkuu-kampen-for-veikko-fortsatter/

YouTube Video:

http://www.youtube.com/watch?v=bywXZcGXLUM

Facebook ryhmä:

http://www.facebook.com/#!/group.php?gid=118723918158644

perjantai 21. toukokuuta 2010

Kerjääminen ja hyväntekeväisyys

Ystäväni oli kuunnellut sivukorvalla A-Studiota. Hän jäi miettimään “pitäisikö kerjääminen kieltää?”. Tuon saman kysymyksen hän heitti minulle - Mitäpä mieltä olet? Tulkitsen kysyjääni (kysymättä häneltä itseltään), että hän voisi olla valmis kieltämään kerjäämisen.

Spontaanisti vastasin näin:

“Voisi samalla kysyä - pitäisikö rahattomuus kieltää? Byrokratisoidaanko köyhyys toimeentuloluukulle, jossa papereiden perusteella katsotaan, saako joku rahattomuuteensa kerjätä?”

Kuka on oikeutettu kerjäämään? Olisiko apua “Mitä, missä ja milloin?” – vuosikirjasta?

  1. Mitä kerjääminen on? Kerjääminen eli kerjuu tai kerjäläisyys on elintavaksi muodostunutta rahan tai muiden hyödykkeiden pyytämistä. Onko omien lakiin perustuvien oikeuksien perääminen kerjäämistä? Sitä se ei mielestäni ole. Ei myöskään nöyrtymistä tai nöyristelyä.
  2. Missä sitä harjoitetaan, ja mikä olisi sovelias paikka? Asiaa on tarkasteltava kerjääjän ja antajan kannalta. Kerjääjän kannalta vastaus lienee pääsääntöisesti päinvastainen, kuin antajan kannalta.
  3. Milloin saa kerjätä ajallisesti ja syyn perusteella? Olisiko aamu-, keski- tai iltapäivä hyvä pyytäjän ja antajan kannalta? Millainen syy kävisi parhaiten antajalle (motiivi) ja saajalle (tarve)? Olisiko - virka-aikana - ajallisesti hyvä määritelmä? Olisiko nälkä pätevä syy? tai selviytymisen tarve ja halu?

Mitä, missä ja milloin?- kirja ei anna oleelliseen Miksi? -kysymykseen vastausta.

Antaisiko Wikipedia tietosanakirja tähän Miksi? – kysymykseen apuja. Eipä juuri anna.

Kerjäämisen – pyytämisen vastakohdaksi voisi kuvitella hyväntekeväisyyden – antamisen. Tähänkin Wikipedia antaa osan vastausta – ei tyhjentävää, mutta kuitenkin. Jos ostan kaverilleni krapulakaljan, tuskin kyse on kummastakaan, vaan puhtaasta kaveruuteen perustuvasta toimenpiteestä.

Jos osallistumalla  gaala-hyväntekeväisyyteen, jossa osallistumis-kustannukset ovat suuremmat, kuin itse kohteelle menevä rahapotti, tuskin kyseessä on aito hyväntekeväisyys- toimenpide. Sama koskee erilaisia hyväntekeväisyyskeräyksiä, joiden tuotosta huomattavan suuri potti saattaa mennä muualle, kuin itse hyväntekeväisyys-kohteelle. Kerjääkö hyväntekijä arvostusta statukselleen, vai suoranaista henkilökohtaista hyötyä puhuttelevalla kohteella.

Kysyvä ystäväni – en osaa vastata – ainoastaan kyseenalaistaa!

Veikko Virtanen 90 v. sokea sotaveteraani

Veikko Virtanen on sotaveteraani. Hän ei osaa ruotsinkieltä. Hän on sokea. Syksyllä vaimon poismenon myötä Veikko menetti “katsovat silmät”, pitkäikäisen kumppanin ja asioiden hoitajan. Veikon kotikunta Vaxholm (Ruotsi) sijoitti hänet ruotsinkieliseen hoitokotiin. Syksystä saakka hän on turhaan odottanut siirtoa suomenkieliseen hoitokotiin.

Laki velvoittaa kunnat järjestämään suomenkielistä hoitoa, jos sille on tarvetta. Kunta selvittää ja pallottelee. Vastuullinen viranhaltija sulkee puhelimen. Kunta ei halua kommentoida. Kukaan vastuullinen ei vastaa, eikä halua kuulla Veikon hätää.

Kun Veikko sanoo, että hän ei ymmärrä, hän tarkoittaa kieltä. Kohtalonsa hän ymmärtää, ja sitä voi kuvata vanhuksen kiduttamiseksi. Vastuullisten ymmärryksen voi kyseenalaistaa. Vaxholman sosiaalilautakunnalla on tiistaina 25.5. klo 18.00 osoitteessa Eriksövägen 27 valta saattaa Veikon asia ihmisarvoiseen päätökseen.

Veikon kohtalo on koskettanut kansalaisia sekä Ruotsissa että Suomessa. Veikon oikeuksien, asianmukaisen vanhuuden hoivan ja huolenpidon turvaamiseksi on perustettu facebook-ryhmä.

SVT:n suomenkielisissä uutisissa Veikko kuvaa kohteluaan ja perää oikeuksiaan.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Harmia tuottava vaihtolava…

Taloyhtiö kiusaa minua! Pihaamme on tuotu tyhjä vaihtolava. Nyt se olisi asukkaiden toimesta täytettävä. Sekajätettä lavalle, ja ongelmajäte erilleen. Onko meillä sekajätettä? Ongelmajätettä nyt ei ainakaan. Naapurilla voisi olla. Tyrkyttäisikö itseään avuksi, niin välttyisi omien tilojen koluamiselta. Nakataan naapurin tarpeeton ja hieman tarpeellinenkin roina porukalla lavalle. Molemmat saamme tietysti moitteita – naapuri siitä, että vei senkin roskiin, ja minä siitä, etten vienyt sitäkään roskiin.

Omien nurkkien siivoamisessa raskimiskynnys ja kipukynnys käyvät valtataisteluaan pääkopassa. Tätä ei raski heittää pois, tai tästäkin pitää jo luopua. Valinta on lopullisen tuntuinen. Omistushalu ja luopumisen tuska – siinä kaksi taisteluparia. Kummalle valinnassa vallan luovuttaa? Kademielikin pyrkii päätösapajille. Poisheitetystä roinastahan voi olla hyötyä jollekin toiselle. Se harmittaa, jos siitä tuunataan jotain kätevää ja kivaa.

Mielestäni leppoisampi ja hidastahtisempi paikkojen siivous roinasta sopisi paremmin. Jokakeväinen paikkojen suursiivousvimma lyhyen ajan sisällä tekee väkivaltaa sen pohdinnalle: Mitä voi itse tulevaisuudessa vielä tarvita? Mikä kannattaisi toimittaa kierrätykseen muiden käyttöön? Sekajätelavalle kuuluisi vain sellainen roina “millä ei ole enää käyttöä meille, eikä muille”. Se tuottaa vain harmia ja riesaa “meillä sekä muualla”.

Siivoustyön lomassa leppoisuutta, hidastahtisuutta ja ajanpeluuta voi tietysti hakea kirjoittamalla harmiaan muiden harmiteltavaksi. Siinä saa samalla miettimisaikaa – Miltä tavaroista tuntuu, kun ne tarpeettomana ja täysin palvelleina hylätään tunkiolle.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Uraaniongelma rajalla – siirretään rajaa

Ylitornion kunta on esittämässä Rovaniemelle kuntarajan siirtoa. Näin Rovaniemelle ongelmallinen uraaniesiintymä jäisi kokonaisuudessaan Ylitornion puolelle. Esitys herättää monia kysymyksiä.

Rajan siirron perusteluissa Ylitornio esittää, että näin Rovaniemi pääsisi matkailulliseen imagoon sopimattomasta ongelma-alueestaan. Vasta uraanin löytyminenkö muodosti alueesta tässä suhteessa ongelman? Eikö Ylitornion kunnalla itsellään ole matkailun suhteen mitään kehittämistarpeita? Onko Aavasaksan lentomäkihanke nyt lopullisesti haudattu? Entäs Iso-Vietosen matkailullinen kehittäminen? Ongelmahan on myös siinä, että esityksessä itse “ongelma-aluetta” ei vaadita siirrettäväksi. Vain raja siirtyisi. Alue jäisi entiselle paikalleen – sitä ei siirretä.

Toisena perusteluna Ylitornio käyttää sitä, että näin kaivosyhtiön ja kunnallisten päättäjien välinen yhteydenpito helpottuisi. Hanketta edistäisi vain Ylitornio ja kaivosyhtiö. Rovaniemi ajettaisiin tässä kaavailussa sivuraiteelle kuunteluoppilaan asemaan. Kaivoshankkeen vaikutusalue ei taida noudattaa nykyistä kuntajakoa ja –rajoja. Luovuttaisiko Rovaniemi päätösvaltaansa hankkeen ympäristövaikutusten suhteen suosiolla naapurikunnalle.

Kolmantena perusteluna Ylitornio käyttää sitä, että näin sillä olisi mahdollisuus päästä harvaanasutuille kunnille myönnettävien tukien piiriin. Eli kun alue laajenee ja väkimäärä pysyy suunnilleen samana, tuen saamisen kriteerit täyttyisivät. Itse uraanikaivoshankkeen edistämisen suhteen kolmas perustelu ei kuulu joukkoon. Se on ikään kuin “ulkopuolisena” vedetty mukaan.

En usko, että Rovaniemi lämpiää siirtoneuvotteluille. Jos uraanikaivos tulevaisuudessa toteutuu, hamuaa Rovaniemi osansa sen hyödyistä. Haitat eivät kuntarajojen siirroilla pienene. Vain sanomisen valtaa siirrolla luovutettaisiin pienemmälle porukalle.

Toimittajan Technorati merkinnät: ,,