Hallitus – tyytymättömyyttä joka suunnalla?!

Hallitus on nimitystä vaille kasassa. Taas kaikki menee niin pieleen ja väärin. Osan mielestä jopa riittämättömästi. Onneksi pieleenmenon suunta on sentään oikea . Tietysti sekin harmittavasti riippuu siitä, mistä suunnasta katsoo.

Politiikan kommentaattorit ovat kommentaattorien ensioikeudella määritelleet ne rajat kuka saisi olla tyytymätön, ja missä rajoissa kansan tuota tyytymättömyyttä olisi suotavaa ilmaista. Omaa arviotahan ei silloin tarvita, kun luotetaan vain näiden viisaiden kulloisinkiin arvioihin. Ne vaihtuvat somasti tilanteiden vaihtuessa.

Kokkareissa ollaan käärmeissän, että Katainen johtaa vasemmistolaista “sosialistinen manifesti”-hallitusta. Persuissa siitä, ettei olla hallituksessa, vaikka pitäisi ja Soini “kaikkensa yritti”. Vasemmistossa taas siitä millaisesta hallituksesta voisimme olla oppositiossa.

Pikaisesti vasemmistoblogeja ja kommentteja selattuna tulee mieleen. Voisimmeko olla edes oppositiossa, kun ei näytä olevan edes yhteistä näkemystä, millaisen hallituksen  oppositiona meidän tulisi olla? Oma myönteinen arvioni pohjautuu Vasemmiston hallitusneuvottelijoiden  raporttien antiin ohjelman plussista ja miinuksista puolueen tavoitteiden suhteen. Luotetaan omiin tekemisiin hallituksessa.

Ainoa, joka näyttää tällä hetkellä olevan yksinäisyydessään tyytyväinen, on A. Stubb. Hänen mukaansa uusi hallitusohjelma on maamme historian Eurooppa-myönteisin, joten Aleksanteri jo syyhyää toimiin Suomen ryvettyneen maineen palauttamiseksi.

Kaikki päin prinkkalaa, ja suuntakin on väärä. “´Mitä minä sanoin”-rutkutus voi alkaa. On palattu normaaliin päiväjärjestykseen.

Miksi hallitus ja valta ei kelpaa?

Aluksi julkisesti tunnustan veikkaukseni menneen täysin pieleen. Kataisen revittyä sixpackin muovikassien palasiksi, veikkasin varmimmaksi hallituspohjaksi kokoomuksen, keskustan ja persujen kolmen keskisuuren hallitusta. Suurin puolue, suurin häviäjä ja suurin voittaja.

Missä mättää ja meni pieleen? Kokoomus ei voi harjoittaa entisenkaltaista politiikkaa. Keskusta ei siihen kykene - tuskin haluaakaan. Missään tapauksessa ei ilman persuja. Persut haluavat muutosta ainakin EU politiikkaan. Ykköstenorina toimii Keminmaan vanha herra Väyrynen (kesk). Miksi hallitusyhteistyö ei sitten kelpaa?

Verkkouutiset kysyi aivan aiheellisesti - "Miksi hallitus ei kelpaa, Timo Soini?" Olisihan se sisäpoliittisesti ollut enemmistöhallitus, mutta EU-asioissa "vähemmistöhallitus", kuten Kataisen kaavailut menivät. Vastaantulo oli enemmän, kuin kohtuudella demokratiassa voi odottaa. Voihan tietysti olla niinkin, että demokratiakäsitys on hiukka erilainen. Millaisella mandaatilla ( < 20%/>20%) mitäkin voi vaatia. Tai voiko toisen puolueen tontilla olevaa päätösvaltaa määrätä oman puolueen tavoitteiden alttarille?

Katainen kasasi, vihreiden toiveiden mukaisesti repimänsä sixpackin kasaan. Se ei kuitenkaan  ole sama, minkä hän hajoitti Säätytalon valtauksessa. Väitän, että politiikan muutostarpeille on alistuttu myös kokoomuksessa. Vasemmistoliiton on kohdallaan syytä katsoa täysin loppuun tulevan hallituksen ohjelma, ja sitten vedettävä yhdessä johtopäätös.

Ollaanko mukana, vai ei!



Juttuna julkaistu - Ankkana ammuttu

Lappilainen -lehti julkaisi tänään Sven Pahajoen jutun, jonka mukaan Lapissa oltaisiin perustamassa uutta Lapin Vasemmisto - puoluetta. Toimittaja Pahajoen tekstissä kansanedustaja Mustajärvi olisi todennut, että "tällaisia puheita on ollut vakavassakin hengessä". 

Selvä ja järisyttävä uutinen? Toimittaja Pahajoen vapaalla kädellä ja vallattomalla mielikuvituksella varustettu juttu? Pähkähullu uutisankka, johon Lapinradiokin lähdekritiikin ja paikallisten uutisten puutteessa tarttui?

Lapinradion "päivän kysymykseksi" toimitus oli lappilaisten pähkäiltäväksi laittanut kysymyksen "Tarvitseeko Lappi oman puolueen?" Näin Lapille tärkeästä kysymyksestä keskustelu voi alkaa - puolesta ja vastaan. Tämähän se nyt on ajankohtaista ja todella tärkeää. Toimitusvuorossa olevat eivät jouda nyt mitään lähteitä tarkistelemaan.

Mustajärvi on malttamaton mies. Olisi nyt antanut "uutisen" edes hieman pidemmän ajan kiehuttaa lappilaista keskustelua ajankohtaisista ja tärkeistä asioista. Olisihan sen voinut todeta perättömäksi myöhemminkin.

– Tämmöistä ei ole mietitty. Pane siihen nyt niin selvästi kuin mahdollista, että sanoudun irti tämmöisistä jutuista, Mustajärvi sanoi Kansan Uutisille.

Meidän oikeistopa tekee parempaa politiikkaa, kuin teidän vasemmisto

Bloggauksen otsikko on muunneltu Saarioisten maanmainiosta mainoksesta. Siinä lapset hiekkalaatikolla kinastelevat, kenen äiti tekee parempaa ruokaa. Eräässä kohden tyttö tuumaa: "Meidän äitipä tekee teidänkin äitien ruuat". Hyvin sanottu. Nyt muiden kannatti olla hiljaa.

Politiikan "hiekkalaatikolla" kohtaa usein samantapaista. Pidetään kiinni omien oikeassa olemisesta. Kinataan muiden kanssa kinastelemisen vuoksi. Osa jopa omiensakin keskuudessa. Omien turvallisten rajojen yli ei keskustella, muuta kuin johtajien välityksellä. Heillä on siihen koko porukan nimissä yksinoikeus. Tämän kirjoittamattoman säännön rikkominen saattaa rikkojan epäilyksen alaiseksi omiensakin keskuudessa.  Ei kannateta muiden asiasisällöltään hyviäkään ehdotuksia. Ainakin siitä olisi omalle porukalle ilmoitettava etukäteen. Hyvä esitys, mutta väärästä puolueesta. Ensi kerralla sama esitys tehdään sitten omissa nimissä.

Tyypillinen selitys myös on, että asiasi on oikea, mutta "puolueesi on väärä". Eli onko asia/tavoite sanottu oikein, mutta väärän puolueen nimissä, väärässä viitekehyksessä? Vai että kanta on väärä, mutta kunhan se on tehty oikean puolueen nimissä - niin se  riittää? Muuten kannatetaan, mutta "kun tuo väärä puolue". Toisaalta kannatetaan "oikeaa puoluetta", vaikka se ei sanoisikaan asioita oman mielen mukaisesti. Puoluehan on sentään oikea. Siten oikea puolue menee sen edelle, että puolueen kanta ei ole edes oman mielen mukainen, vaan väärä.

Tänään törmäsin myös väitteeseen, ettei "sinun vasemmisto voi tehdä mitään". Asia ilmeisesti oli oikea, ja keskustelija oli samaa mieltä, mutta "minun vasemmisto" ei sille voi mitään. Miksi hän ei käyttänyt sanaa "meidän vasemmisto"? Millainen olisi se "hänen vasemmisto", joka kyseiselle asialle voisi jotain ja saisi sen kuntoon? Meillähän voisi olla sama "vasemmisto", koska olimme asiasta suurinpiirtein samaa mieltä. Tiukoista puoluerajoista huolimatta kannattaisin sellaista esitystä. Tuli se millaisesta "vasemmistosta" tahansa. Minua ei haittaisi se, ettei se ollut "minun vasemmisto".

Meitä huijataan. Sen pitää loppua. #Spanishrevolution

Espanjassa on tärkeät alue- ja kuntavaalit. So what - tuumaa Toukokuun 15. päivän liike. Mieluummin toreille ja kaduille, kuin äänestykoppiin. Äänestäminen eri korruptiopuoluieden väliltä ei liikettä kiinnosta. Äänestäminen ja näennäisdemokratia ovat huonoa "realityshowta", jonka päänäyttelijätkin ovat vastenmielistä katsottavaa. Korruptio kukoistaa, ja puolueiden välinen syyttely ei sytytä suuttuneita rientämään vaaliuurnille. Kansalaisia ei näytä kiinnostavan puolueiden kinastelu talouskurimuksen syyllisistä tai totuuden vääristelijöistä.

Mitä merkitystä sillä on, kun maan suurtyöttömyys on jatkunut korkeana jo kolmatta vuotta. Työttömiä on 21 prosenttia, ja nuorisotyöttömyys yli 40 prosenttia. Poliitikot eivät kykene muuhun kuin syyllisten etsimiseen ja totuuden vääristelijöiden paljastamiseen, joita tietysti on vain niissä toisissa puolueissa. Kansalaiset erkaantuvat sellaisesta pelistä. Päätösvalta halutaan suoraan itselle, ilman välikäsiä. Siitä osoituksena on, että Madridissa ja Barcelonassa liike suunnittelee kaupunginosakomiteoita, joiden kautta pyritään suoraan vaikuttamiseen vakiintuneiden puolueiden ohi.

Onko edustuksellisen demokratian aika luisumassa ohi? Onko nyt nähtävissä ensimmäisiä merkkejä suoran demokratian esiinmarssista? Puolueet ovat perinteisesti edustuksellisen demokratian keskeisiä toimijoita. Ovatko ne hukanneet etsikkoaikansa? Mihin ihmiset puolueita tarvitsevat? Meilläkin puhutaan siitä, että kansalaiset ovat erkaantuneet politiikasta. Tämä espanjalainen liikehdintä osoittaa muuta. Ennen muuta puolueet ovat vieraantuneet siitä tehtävästä, joka niille demokratiassa kuuluisi.  Puolueiden vieraantuminen ihmisten arjesta on aivan ilmeistä koko Euroopassa.  

Espanjan keskustoreilla vastustetaan "pääoman valtaa" ja "järjestelmää". Edustuksellinen demokratia näyttä toimivan päinvastoin. Se pönkittää järjestelmää ja kantaa huolta pääoman vallasta sekä sen eduista. Mihin puolueilla on unohtunut kansalaisten asiat? Tarkastellaan Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia. Hoidetaanko maiden velkakriisejä kansalaisten eduista lähtien, vai pääoman ja järjestelmän ehdoilla? Kysymys on täysin aiheellinen. Jos vyötä kiristetään - on kansalaisilla oikeus tietää todellinen syy. Perusteluksi ei kelpaa pelottelu vielä pahemmasta seurauksesta.

Protestien kuvaaminen vasemmistolaiseksi liikehdinnäksi olisi varsin helppoa, mutta eivät anna oikeaa kuvaa. Liikehdintä ei asetu poliittisesti oikealle tai vasemmalle. Se kohdistuu nimenomaan puolueisiin - niihin ei luoteta. Liike haluaa luoda jotain uutta ohi ja irrallaan puolueista, sekä niistä huolimatta. Onko tässä kyseessä kansalaisten "eettinen kumous" todellisen demokratian puolesta?

Sodankylän Vappu

Menneiden eduskuntavaalien tuloksen perusteella olen pitämässä vappupuhettani Lapin perussuomalaisimmassa kunnassa. Suurimman menetyksen kunnassa kärsi keskusta (-14 % ja 665 ääntä). Myös vasemmistoliiton menetys kunnassa oli tuntuva (-5,8 % ja 273 ääntä). Samalla se on kuitenkin linjassa vasemmistoliiton tuloksen kanssa koko Lapissa.

Keskustan uudella kansanedustajalla on synnyinjuuret tässä kunnassa. Samoin Lapin ääniharavalla Mustajärvellä on kunnassa huomattava kannatus.  Sodankyläläisillä on siten suora vaikutuskanava eduskuntaan, jota kautta tärkeitä asioita voidaan edistää. Siitä on syytä olla hyvillään.

Mitä vaalituloksesta kokonaisuudessaan olisi pääteltävä? 

Ensinnäkin kannatussiirtymät olivat historiallisen suuria. Nyt nähtyä voidaan syystä verrata SKDL:n vaalivoittoon heti sotien jälkeen. Sille oli tarve ja tehtävä kansakunnan hyvinvoinnin rakentamisessa. SKDL oli tuon hyvinvoinnin kauden päätekijä. Toinen – nyt nähtyä – huomattavasti lievempi siirtymä oli SMP:n 18 paikan voitto 1970 vaaleissa.

Tässä pitkässä linjassa tarkasteltuna kannatussirtymiä on aina edeltäneet suuret rakenteelliset muutokset. Ne ovat selittävänä taustana myös nyt nähdylle.

Jos tätä ryhdytään selittämään pelkästään ajankohtaisilla yksittäisillä kysymyksillä – ajaudutaan varmuudella harhaan todellisista syistä. Portugalin tukipaketti, pakkoruotsi ja maahanmuutto ovat sittenkin vain yksittäisiä, tähän aikaan sidoksissa olevia kysymyksiä.

Suomessa eletään nyt rakennemuutoksen ja myös kulttuurisen murroksen aikaa. Mitkä tekijät häiritsevät ja uhkaavat kuvaa suomalaisesta idyllistä? Sitä kuvaa, johon olemme tottuneet ja joka on luonut turvallisuuden tunnetta sekä jatkuvuutta?

Näitä ovat:

• Suomalainen työelämä on jatkuvassa ja nopeatempoisessa rakenteellisessa muutoksessa.
• Globalisaatio ulottaa lonkeronsa yhä syvemmälle ja yhä kauemmas kiihtyvällä vauhdilla.
• Teknologian nopea myllerrys ja vaikutus ihmisten arkipäivään, esim. pankkitiskillä.
• Perhekäsityksen muuttuminen. Ydinperhe ei nykyään tarkoita samaa, kuin ennen vanhaan. Nykyään on yksinhuoltajaperheitä, sateenkaariperheitä yms. Ennen ne olivat outoja – nyt varsin luonnollisia ja yleisiä.
• Ekologian vaatimukset – ilmastomuutos ja energiantarve etunenässä. Ne koskettavat myös Lappia – halusimme sitä tai emme.
• Lopulta ovat nämä ”lintukodon” uudet vieraat, jotka eivät aina tullessaan edes koputa.

Ajan muuttuminen murtaa vanhaa arvopohjaa, lisää turvattomuuden tunnetta ja katkaisee sen suuren jatkuvuuden, johon olemme tottuneet. ”Ennen oli paremmin” -kaipuu ei kuitenkaan ole ratkaisu näihin kysymyksiin. Menneeseen ei ole paluuta.

"Vanhojen puolueiden veljeskuntaan" - uusi persujäsen

Syytä ”jytkyyn” on haettava myös kansalaisten tympääntymisestä ”kolmen suuren” jatkuvaan samantyyliseen ja muuttumattomaan politiikkaan. ”Äänesti niin tai näin” – mikään ei ole muuttunut. Tuloerot ovat kasvaneet. Kansa on jakaantunut menestyjiin ja syrjäytyneisiin. Myös alueelliset erot ja näköalat ovat eriytyneet. Tähän oli mahdollisuus hakea muutosta. Protesti pyyhkäisikin kolmen suuren - asetelman historiaan. Se nosti tilalle neljä keskisuurta. Samalla ”vanhojen puolueiden veljeskuntaan” hyväksyttiin uusi puolue. Tämän on erityisesti keskustaväelle varsin turhauttava tilanne. Samalla perussuomalaiset käyttivät yhden keskeisimmän käsitteensä, jolla he erottuivat muista puolueista.

Vasemmistoliiton osalta valtakunnallisesti kolmen paikan menetys on tappio. Lapissa Vasemmistoliiton menetys oli maan suurin (-6,4 % ja 5719 ääntä). Se tarkoitti, että menetimme toisen paikan.  Se on vakava paikka, mutta ei lopullinen tuomio. Eduskuntaryhmämme on uudistunut, nuorentunut ja naisistunut merkittävästi. Samalla sen uudistuminen on luonut aivan uusia näköaloja tehdä vasemmistolaista politiikkaa, vailla menneisyyden rasitteita.

Lapissakaan emme ole enää pelkästään kahden näkyvän kärjen varassa. Nuoret ehdokkaamme kävivät hyvän kampanjan, ja keräsivät hyviä äänimääriä. Vasemmistolaisella politiikalla on jatkossakin Lapissa hyvät menestymisen edellytykset. Henkilöiden vaihtuminen, uudenlainen ja nuorekas tapa toimia, on uudistuvan – ei taantuvan liikkeen tunnusmerkki.

"Punaniska" - hallitusta pukkaa

Maa saa pian uuden ”punaniska – hallituksen. Millainen tulee olemaan tuon hallituksen ohjelma? Ennakkoasetelmat ovat varsin mielenkiintoiset, sillä ennen vaaleja kolme suurinta puoluetta esitti rajustikin toisilleen vastakkaisia kantoja moniin olennaisiin kysymyksiin. Kuka joutuu tekemään ”jytky”- takinkäännöksiä? Joutuuko kokoomus peräytymään, vai sosialidemokraatit ja perussuomalaiset syömään vaalilupauksensa. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Vasemmistoliiton kannalta olennaista on katsoa hallitusohjelman sisältö, vailla hallituskipeyttä. Niin sanottuja ”vaikeita päätöksiä” on jatkossakin tulossa, vaikka kansalaiset uurnilla halusivat muuta. Väitän, että edellistä ydinvoimamyönteistä hallitusta, jossa ydinvoimakriittiset vihreät olivat mukana. Seuraa EUn liittovaltiokehitystä edistävä ja syventävä hallitus, jossa EU - kriittiset perussuomalaiset ovat mukana. Maahanmuutto linjauksiinkaan tuskin tulee radikaaleja muutoksia.   

Vasemmistoliiton on entistä tähdellisempää nostaa poliittiseen keskiöön

• julkiset palvelut ja niiden rahoituspohjan turvaaminen
• köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiset toimet
• valtion roolin vahvistaminen suhteessa markkinavoimiin
• nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen
• lisääntyvien terveyserojen kuilun kaventaminen
• aluepolitiikan roolin vahvistaminen aluekehityksessä

Näillä sanoilla toivotan sodankyläläisille hyvää työn ja kevään juhlaa.

Onko vaalien jälkeistä elämää?

Lapissa muistini mukaan oli 114 ehdokasta, joista vain seitsemän valittiin edustamaan lappilaista näkemystä sinne Arkadianmäelle. Oma äänisaaliini ei täyttänyt edes omia odotuksiani. Ilman tarkistusta 296 ääntä, josta nöyrimmät kiitokset äänestäjille ja tukijoille. Nyt pohdin tarvinneeko tuota edes tarkistaa. Puolueen tulos - NYT - oli todellinen pettymys, mutta siitä toipuu, kun harkitsee ja punnitsee.

Onko numero 54 kohdallani kohtalon numero? Olen syntynyt vuonna 54. Numeroni vaaleissa oli 54. Sijoituin Lapissa 54 sijalle 114:stä ehdokkaasta. Pelleileekö kohtalo kanssani? Sentään äänisaaliin jätti tuon jekkuilun ulkopuolelle.

Vastako olisin ollut masiksessa, jos olisin sijoittanut 54 (tuhatta) euroa, saanut 54 ääntä ja ollut sijalla 54. Siinä sitä vasta masiksen aineksia olisi ollut. Nyt niin ei käynyt. Kampanjani oli maltillinen, niukka ja tyylikäs, joskin tehoton. Vissiin sitten pikkusievä, joka ei oikein puhutellut. Mutta olkoon sitten niin. Siihen ei kuole.

Jos on häviäjillä hankalaa, niin on myös voittajilla. Häviäjä on tietysti se, joka ei tule valituksi (yleisen käsityksen mukaan), vaikka ilman häntä ei niitä voittajiakaan olisi, joille häviäjä häviää. Voittajia ei ole ilman häviäjää. Mikä lienee aika kiva kohtalonyhteys.

Vaalien paradoksi on siinä, että niitä häviäjiä on rutkasti enemmän kuin voittajia (Lapissa 107/7 ). Häviäjällä on selittelyn taakka. Voittajalla taakkana on, mitä hän sillä voitollaan tekee? Häviäjiä on sekä voittajien, että häviäjien puolella. Media nostaa esiin vain voittajat, jos häviäjä ei ole aiempi voittaja. Asiaa auttaa se, jos aiemman voittajan nimi on Paavo Väyrynen. Siitä kirjotetaan, mutta siitä tuntemattomasta Väyrysestä ei, vaikka hänkin on vilpitön suomalainen Väyrynen tai pottukonsultti Korhonen.

Äänestäjä on tässä voittajien ja häviäjien kohdalla kuninkaantekijä. Voittaako hän, jos menee voittajan puolelle, ja häviää, jos menee häviäjän puolelle? Väitän, että sen näkee vasta neljän vuoden päästä tai sen kuluessa. Tietysti hallitusneuvottelut ovat nyt siinä välissä, joista voi päätellä, kummallako puolella äänestäjän ääni on?

Siitä syntyy paremmin uutta ja eteenpäin vievää, kun häviää porukassa. Henkilökohtaisesti koetut häviöt synnyttävät vain katkeria henkilökohtaisia purkauksia. Yhdessä on menestytty ja yhdessä hävitty - näin se vaan on.

Vaaleihin ei kuole!